Suomen kirjakielellä on taipumusta kehittyä niiden alueiden murteiden ja puhekielen ehdoilla, missä asuu eniten ihmisiä. Länsimurteet tahtovat jyrätä itämurteiset sanonnat.
Ennen kuin kaikki peruuttamattomasti muuttuu, haluttaisi hieman hidastaa kehityskulkua. Viime vuosina on korvaan ottanut havupuiden nimistä mediassa käytetyn "näre"- ilmaisun käyttö. Olen huomannut että sanaa on alettu käyttää kirjakielisenä versiona kaikista nuorista, enemmänkin taimivaiheessa olevista havupuistamme.
Muistutettakoon, että itämurteissa "näre" tarkoittaa havupuunnimenä kuusta. Vielä muutama vuosikymmen sitten sitä käytettiin ylivertaisesti enemmän, kuin ilmaisua "kuusi". Puulajin nimenä "kuusi" yleistyi metsäammattilaisten ja tietenkin median levittämänä. Tämäkin länsimurteita suosiva valinta tuntuu hölmöltä sillä onhan "kuusi" suomen kielessä jo valmiiksi, ja kaikkien murteiden alueilla, lukusanoihin kuuluva ilmaisu.
Vanhaan aikaan närettä sanottiin kuuseksi vain silloin, kun kyseinen havupuulaji kasvoi sen verran väljässä paikassa, että sillä oli säännöllistä oksistoa alas saakka. Hyvämallinen suurikokoinen joulukuusi lienee selkein esimerkki. Kaikki tiheämmissä paikoissa kasvaneet kuuset olivat koosta riippumatta näreitä. Ehkä sanonta "viitanäre" on kuvaavin ja yleisin ilmiöstä käytettynä.
Mutta ehkä kaikista karmein tapaus tässä asiayhteydessä on yleistymään alkanut "männynnäre"- ilmaisu. Sehän kuulosta itämurteiden asukkaankorvaan kuin sanoisi "männynkuusi".
Ennen kuin kaikki peruuttamattomasti muuttuu, haluttaisi hieman hidastaa kehityskulkua. Viime vuosina on korvaan ottanut havupuiden nimistä mediassa käytetyn "näre"- ilmaisun käyttö. Olen huomannut että sanaa on alettu käyttää kirjakielisenä versiona kaikista nuorista, enemmänkin taimivaiheessa olevista havupuistamme.
Muistutettakoon, että itämurteissa "näre" tarkoittaa havupuunnimenä kuusta. Vielä muutama vuosikymmen sitten sitä käytettiin ylivertaisesti enemmän, kuin ilmaisua "kuusi". Puulajin nimenä "kuusi" yleistyi metsäammattilaisten ja tietenkin median levittämänä. Tämäkin länsimurteita suosiva valinta tuntuu hölmöltä sillä onhan "kuusi" suomen kielessä jo valmiiksi, ja kaikkien murteiden alueilla, lukusanoihin kuuluva ilmaisu.
Vanhaan aikaan närettä sanottiin kuuseksi vain silloin, kun kyseinen havupuulaji kasvoi sen verran väljässä paikassa, että sillä oli säännöllistä oksistoa alas saakka. Hyvämallinen suurikokoinen joulukuusi lienee selkein esimerkki. Kaikki tiheämmissä paikoissa kasvaneet kuuset olivat koosta riippumatta näreitä. Ehkä sanonta "viitanäre" on kuvaavin ja yleisin ilmiöstä käytettynä.
Mutta ehkä kaikista karmein tapaus tässä asiayhteydessä on yleistymään alkanut "männynnäre"- ilmaisu. Sehän kuulosta itämurteiden asukkaankorvaan kuin sanoisi "männynkuusi".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse en ole koskaan kuullut närettä käytettävän mistään muusta puulajista kuin kuusesta. Kuusimetsää kutsutaan taas näreiköksi.
Mikähän sanan historia muuten on? Jos on itämurteita, niin liittyykö jollain tavalla venäjään?
"Kuusimetsää kutsutaan taas näreiköksi."
Ei, kun kuusimetsää kutsutaan kuusikoksi.
Tiheää kyseisen puulajin keskittymää taas kutsutaan näreiköksi. Entisaikojen luonnontilaisissa metsissä näreiköt olivat ylivertaisesti kuusikoita yleisempiä. Niitä kun ei oltu kasvuvaiheessa harvennettu.
Näre on savolaismurteiden alueella kuusi vain silloin, kun sen alle voi mennä suojaan esim. sadetta pitämään. Kirjailija Kalle Päätalo kertoo teoksissaan lukemattomia kertoja, kuinka hän metsätyömaalla palstalle mentyään karsi ensin konttikuusen (alaosastaan) eli teki taukopaikan itselleen ja alkoi sen jälkeen pyllistää näreitä.