Olen noin kolmekymppinen mies ja nyt viimeisen vuoden aikana en ole tehnyt yhtään mitään naisen saamisen eteen. Aluksi tämä lähti siitä, että halusin vain vähän taukoa deittailusta, selvitellä eroani ja keskittyä omiin juttuihini, mutta tämä vaihe jäi hieman päälle. Haluaisin jonain päivänä omia lapsia, mutta en oikein pääse siihen tietynlaiseen "metsästysmoodiin" löytääkseni seuraa - ei vain yksinkertaisesti kiinnosta mennä Tinderiin tai baariin etsimään seuraa. Nykyään on paljon mukavempaa käydä salilla, tavata ystäviä tai vaikka katsella Netflixiä.
Kuinka saisin motivaation takaisin deittailuun? Olen alkanut viihtymään liian hyvin omissa oloissani ja mitä kauemmin tämä jatkuu, sitä vaikeampaa on päästä suhteisiin.
Kuinka saisin motivaation takaisin deittailuun? Olen alkanut viihtymään liian hyvin omissa oloissani ja mitä kauemmin tämä jatkuu, sitä vaikeampaa on päästä suhteisiin.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Moiks
Olen noin kolmekymppinen perusjantteri Helsingistä, jolla on hieman edistyneempi näkemys tilastasi. Kyselet kirjoituksessasi motivaation perään. En oikein ymmärrä, että et itse ymmärrä olevasi jo motivoituneessa tilassa, koska etsit seuraa salillesi, yksinäisiin tyhjyyden tunteisiisi ja elokuvailtoihisi.
Hyvä vinkki: mikään ei ole naista vähemmän kiinnostava seikka miehessä, kuin liiallinen netissä istuminen. Se ei vain ole seksikästä. Mies on eräänlainen liikunnallinen verbi, ei mikään persehautomo kauhtuneella työtuolilla.
(hihitystä)
Itse kävelin eilen huvikseni Töölöntorilta Kallioon tapaamatta yhtään naista, saati muutakaan elävää. Tuntui, että koko tienoota värittivät vain omat askeleeni.
Siis ei ristinsielua koko matkalla.
Kerron tämän sinulle siksi, että voisit vältää tällaisia tilanteita, ja ajoittaa retkesi toisin. Kysymys on lähinnä tästä. Tämä on kallisarvoinen vinkki, sillä kellot raksuttavat korvissamme.
(hirn)
Ei naisissa ole mitään hyvää. Et siis menetä mitään.
Mjaa
Minusta nainen on kuin soma kermaleivos, kun taas miehestä minulle tulee aina mieleen huonot ja liian pitkät vitsit.
(naurua)
Sanailun tyylissä on pieni muutos. Onko joku mies tehnyt oharit vai onko kivi kengässä ? Kiva kuitenkin huomata että olet vielä täällä.
Onko pakko tehdä jotain vaan sen takia että niin "kuuluu" tehdä. Ei luulisi olevan.
AP sanoi "Haluaisin jonain päivänä omia lapsia". Tämä ei oikein miehelle onnistu ilman sitä naista.
Jos on jo 30 v, niin nyt on se viimeinen aika alkaa sitä naista metsästää.
Todennäköisesti kuitenkin käy niin, että koska omissa oloissa oleminen kiinnostaa enemmän, niin tyyppi jää sinkkuluuppiiin niin pitkäksi aikaa ettei enää kiinnosta perhehaluisia naisia.
Jos on jo 30 v, niin nyt on se viimeinen aika alkaa sitä naista metsästää.
Todennäköisesti kuitenkin käy niin, että koska omissa oloissa oleminen kiinnostaa enemmän, niin tyyppi jää sinkkuluuppiiin niin pitkäksi aikaa ettei enää kiinnosta perhehaluisia naisia.
Jos on jo 30 v, niin nyt on se viimeinen aika alkaa sitä naista metsästää.
Todennäköisesti kuitenkin käy niin, että koska omissa oloissa oleminen kiinnostaa enemmän, niin tyyppi jää sinkkuluuppiiin niin pitkäksi aikaa ettei enää kiinnosta perhehaluisia naisia.
Olisiko tässä sullekin punainen lanka? Varakkaat ja keskituloiset matkaa Viroon tai Venäjälle vaimon hakuun. Duunarit ja työttömät Thaimaaseen. Tietenkin voi olla ilmankin, jos oikein nyppii tai on hankalaa.
Kukaan muu kuin naiset eivät voi nostaa kiinnostustasi takaisin.
Kuten jo ylempänä sanottukin, että onko pakko jos ei ole oikeasti fiiliksiä? Johan sä itse sanoit itselles, että ei ole kiinnostusta naisiin. Jos sun sisäinen minäs sulle viestittää, että jotain asiaa kohtaan on paska fiilis, niin siitä voi jo päätellä paljon kannattaako väkisin yrittää. :)
Elät tässä ja nyt, se mitä sä haluat huomenna on vasta huomisen asia. Jos nyt tuntuu hyvälle katsella omissa oloissaan netflixiä, tee se mikä hyvälle tuntuu. Ei varmaan kukaan tuu ovelle itkemään, että pitäs juosta kylillä naisten perässä. Ja jos tulee, käske se pois ja sanot joskus toiste. :)
Miten yksinäinen mies saisi omia lapsia muuten kun hommaamalla ensin sen naisen (joka myös haluaa lapsia)?
Kannattaisikohan siihen asiaan palata siinä vaiheessa, kun kiinnostaa vähän muutkin asiat kuin kaverit, salilla käynti ja netflix? Nimittäin lapsen myötä kaikki nämä tulevat jäämään vähän taka-alalle ja nyt aloittaja kirjoitti haluavansa elämäänsä lähinnä noita asioita.
Kolmekymppisen ei tarvitse väen vängällä pariutua, jos ei kerran kiinnosta. Voihan sitä ajatella, että nyt ainakin vuoden elelee tuota kaveri-sali-netflix-elämää ja katsoo tilannetta sitten. Hyvässä lykyssä siinä matkan varrella tutustuu spontaanisti johonkin ja suhde alkaa etsimättä.
Miksi mikään noista olisi suhteelle este - ainakaan yhtä suuri kun se ettei naiset kiinnosta? Myös vakiintuneen on syytä pitää kunnostaan huolta, ja Netflixiä voi katsoa sen naisenkin kanssa kahdestaan. Kaveritkaan tuskin on este suhteen syntymiselle tai säilymiselle.
Ja jos asianlaita on jo jatkunut vuoden ajan, asia tuskin tulee toisessakaan vuodessa muuttumaan. Kyllä ne lapsia haluavat miehetkin napataan siinä kolmekymppisinä, koska naisetkin yleensä haluavat noin oman ikäisensä miehen, ja kolmikymppisenä useimmat naisetkin haluavat sitä perhettä alkaa suunnitelemaan jos sellainen ylipäätään kiinnostaa. Ja heillekin ensimmäinen askel on sen miehen etsiminen.
Mikään noista ei tietenkään ole este suhteelle tai perheelle. Mutta jos nuo kiinnostavat enemmän, niin silloin ei vielä taida olla oikea aika.
Enemmän ja enemmän... olisiko se parempi meriitti miehelle sanoa "istun ja odotan että löydän elämäni naisen".
AP on täyttänyt elämänsä mielekkäällä sisällöllä eikä vaikeroi sitä että hänen elämässään ei ole naista, mikä tekee hänestä melkoisen vastakohdan (polar opposite) palstan ätmimankujille. Mutta nyt tämäkin on huono asia?
Ei liene miehessä sellaista piirrettä mitä ei saisi käännettyä heikkoudeksi, näemmä...
Mitä se tekee niillä lapsilla, jos ei hän ole valmis naistakaan katselemaan? :)
Joskus myöhemmin sitten, kun kiinnostaa se nainen eli mahdollisten lapsien äitikin. Ihan sama neuvo miehille, kun miehiltä tulee naisillekin, katsokaa rauhassa lastenne äidiksi se nainen, jonka kanssa ne lapset kannattaa tehdä. Joka niistä huolehtii ja joiden kanssa tekin ehkä jopa jaksatte elämäänne elää.
Lasten takia ei kannata jonkun vaan naisen kanssa olla, se joku vaan ottaa ne lapsetkin mukaansa ja mitäs iloa siitä sitten oli? Tupla suru.
Joten ensin se parisuhde kuvio kuntoon ja mielenkiintoa siihen, sitten niitä lapsia pykäämään. :)
Ei ole tässä asiassa tasa-arvoa, sillä yksinäiset naisetkin saavat haluteessaan hedelmöityshoitoja. Sinkkunaiselta ei siis edellytetä valmiutta miehen katselemiseen lapsen saadakseen.
Ja Jani Toivolat. Ilmeisesti kannattamani perinteinen perhe combo on kärsinyt pahan inflaation. Sinkku miesten varmaan täytyy lhteä ajamaan asiaa itselleen myönteisempään suuntaan. Niinhän vähemmistöt yleensä joituvat tekemään. Ajamaan asioitaan kiihkeämmin, kuin muut. :)
"Enemmän ja enemmän... olisiko se parempi meriitti miehelle sanoa "istun ja odotan että löydän elämäni naisen".
AP on täyttänyt elämänsä mielekkäällä sisällöllä eikä vaikeroi sitä että hänen elämässään ei ole naista, mikä tekee hänestä melkoisen vastakohdan (polar opposite) palstan ätmimankujille. Mutta nyt tämäkin on huono asia?
Ei liene miehessä sellaista piirrettä mitä ei saisi käännettyä heikkoudeksi, näemmä... "
Ei se ole mikään heikkous, että viihtyy elämässään ja on tyytyväinen siihen, mitä se on. Sellaisessa tilanteessa vaan ei kannata väkisin ryhtyä pariutumaan, jos on tyytyväinen ilmankin, vaan tehdä niitä asioita joista tykkää. On mahdollista, että siinä kavereiden, salin ja netflixin keskellä tapaakin jonkun naisen ja huomaa haluavansa mainittujen asioiden LISÄKSI myös jotain tämän naisen kanssa.
En usko, että ihminen löytää ketään, jos ei pohjimmiltaan ole halukas/kiinnostunut löytämään. Mutta elämä voi yllättää ja jokin kohtaaminen voi muuttaa tilanteen, että haluaakin saada suhteen - silloin on oikea aika alkaa panostaa siihen osastoon. Ei sellaisista deittailuista tule mitään, joista ei pohjimmiltaan ole kiinnostunut.
En siis todellakaan tarkoittanut, että on huono asia, jos muut asiat kuin suhde kiinnostaa. Mutta kun puhuttiin lapsista, niin huomautinpa vaan, että lapsia suunnitellessa on ihan paikallaan se, että kaipaa elämäänsä myös muutakin kuin sitä, mitä siinä jo on - eli sitä arkea, mikä tulee lasten mukana.
Puhun liikaa ihmisille. Pitäs touhuta enempi ja puhua vähempi..
Ei naiset ole kiinnostavia. Työ ja raha ja lomailu on paljon kiinnostavampaa. Nykyään naiset ei ole normaaleja eikä kunnollisia. Naiset saa aikaan vain tuhoa enkä minä halua elämääni mitään ongelmia.
Erosin viisi vuotta sitten ja olen tullut erittäin hyvin toimeen ilman naista. Saa mennä, tulla ja olla miten haluaa. Jo reilusti yli nelikymppisenä tuntuu, että noinko sitä enää sopisi omat lusikat samaan laatikkoon toisen kanssa. Jokainen kun on jo tähän ikään mennessä kasvattanut tottumuksensa joita on vaikea alkaa muuttaa toisen mieleiseksi. Lisää vaan kaksioita rakennusyhtiöiltä, niin me uusiopoikamiehetkin saadaan mukava asunto. :)
"Aluksi tämä lähti siitä, että halusin vain vähän taukoa deittailusta, selvitellä eroani ja keskittyä omiin juttuihini, mutta tämä vaihe jäi hieman päälle."
Noin kävi minulle myös. Vuosia sitten meinasin pari kertaa jostain baareista tai nettitreffeiltä lähteä taas naista etsimään. Mutta tarkemmin ajateltuani, totesin että minkä helvetin takia niin tekisin. Mielummin onnellinen sinkku kuin parhaat päivänsä ajat sitten nähneen lorton aisuri.
On muitakin vaihtoehtoja kuin olla sinkku tai parhaat päivänsä nähneen lorton aisuri. Vähän kunnianhimoa nyt, aikuinen mies!
Joillakin on vaihtoehtoja enemmän, joillakin vähemmän. Ei siinä kunnianhimot auta kun on syntynyt rumaksi mieheksi.
Miksi sitä paitsi käyttäisin kunnianhimoni naisen etsimiseen? Oletko joku akkojen perseennuolija ja teet kaikkesi päästäksesi elättämään toisten miesten äpärälapsia?
Jos olet ruma mies miksi haluat kauniin nuoren naisen
<Ei siinä kunnianhimot auta kun on syntynyt rumaksi mieheksi.>
"Mäolenrumamiesenkäsaanaista. BYÄÄÄÄ!!!!"
Lopeta uhriutuminen ja ryhdistäydy. Perkele. Olet häpeäksi miessukupuolelle. Maailma on täynnä rumia miehiä, jotka saavat naista. Myös nuorta ja kaunista. Keksi parempi tekosyy.
<Miksi sitä paitsi käyttäisin kunnianhimoni naisen etsimiseen?>
Niin. Toisaalta. Olet ehkä oikeassa. Miksi sitten kohta 1 eli ulkonäköuhriutuminen?
<Oletko joku akkojen perseennuolija>
Aistin kysymyksessäsi negatiivisen pohjavireen. Oletko hinttari?
Suora vastaus suoraan kysymykseen: Kyllä. Naisen intiimialueiden nuoleminen tuottaa iloa sekä minulle että naiselle.
<ja teet kaikkesi päästäksesi elättämään toisten miesten äpärälapsia?>
Miksi elättäisin kenenkään äpärälasta?
En ole niin väittänyt.
Shaming language ja henkilöhyökkäys.
Rauhoitu valkoritari. Et nosta pisteitäsi aivopieruillasi ollenkaan. Päin vastoin.
Ite olen sinkkuillut nyt kuusi vuotta ja siinä pisteessä että vaikka joku nainen kutsuu käymään tms. niin ei oikein jaksa kiinnostaa. Toki on kiva jutella joidenkin kanssa ja nättejä katsella muttei vaan huvita panostaa asiaan.
Onko ap:lla mennyt motivaatio naisiin vai naisten metsästämiseen?
Ketjussa näkyy asenne että miehen pitää metsästää ja naisen vain odotella että mies tupsahtaa kohdalle. Naiselle tuo olisi normaali toimintamalli: "väkisin etsiminen ei kannata, mies sattuu kohdalle jos on sattuakseen". Kysehän ei ole muusta kuin vastuun siirtämisestä miehille.
Kiinnostavuutesi saattaa lisääntyä jos pidät hauskaa etkä näytä siltä että tarvitsisit ketään. Johdaako se aloitteisiin naisten suunnalta, se on eri asia.
En ole oikeastaan varma.
Eroni jälkeen kävin aika monilla treffeillä ja tapasin ihan mukavia naisia, mutta ei tullut sellaista fiilistä kenenkään kanssa, että haluaisin olla hänen kanssaan vakavassa suhteessa. Joitakin lyhyitä suhteita kokeilin, mutta ne olivat vain muutaman kuukauden juttuja. Joitakin ystävyyssuhteitakin tuli solmittua tapaamieni naisen kanssa.
Vuosi sitten tuli tietynlainen "burnout" tuohon touhuun ja halusin pitää lyhyen tauon tuosta touhusta selvittääkseni ajatuksiani, mutta huomasinkin elämän olevan mukavempaa kun sai tehdä omia juttuja ja en joutunut miettimään naisasioita. Kaverit, kuntosali ja Netflix olivat vain muutamia arkipäivän esimerkkejä, mutta toki teen kaikenlaista muutakin. Olen saanut jonkin verran kuittailua, koska en ole kenenkään kanssa, tyyliin "Et sinä tuosta nuorru", "Menee mies yksin hukkaan" yms. Ja tavallaan ymmärrän tuon, koska kaveripiirissäni kaikki ovat aina olleet parisuhdeihmisiä ja itsekin olin sellainen monta vuotta.
Tavallaan haluaisin tavata jonkun mukavan naisen, mutta en jotenkin saa motivaatiota tavata ketään. Yksi nainen pyysi minua ulos ja suostuinkin tähän, mutta huomasin "treffeillämme", että en ollut yhtään innostunut vaikka ihan mukavaa seuraa hän olikin. Eikä vika ollut hänessä vaan en itse pääse siihen "moodiin". Käyttäydyin häntä kohtaan kuin käyttäytyisin ketä tahansa ihmistä (naista tai miestä) ja juttelu oli sellaista tavallista small-talkia.
En ole oikeastaan varma.
Eroni jälkeen kävin aika monilla treffeillä ja tapasin ihan mukavia naisia, mutta ei tullut sellaista fiilistä kenenkään kanssa, että haluaisin olla hänen kanssaan vakavassa suhteessa. Joitakin lyhyitä suhteita kokeilin, mutta ne olivat vain muutaman kuukauden juttuja. Joitakin ystävyyssuhteitakin tuli solmittua tapaamieni naisen kanssa.
Vuosi sitten tuli tietynlainen "burnout" tuohon touhuun ja halusin pitää lyhyen tauon tuosta touhusta selvittääkseni ajatuksiani, mutta huomasinkin elämän olevan mukavempaa kun sai tehdä omia juttuja ja en joutunut miettimään naisasioita. Kaverit, kuntosali ja Netflix olivat vain muutamia arkipäivän esimerkkejä, mutta toki teen kaikenlaista muutakin. Olen saanut jonkin verran kuittailua, koska en ole kenenkään kanssa, tyyliin "Et sinä tuosta nuorru", "Menee mies yksin hukkaan" yms. Ja tavallaan ymmärrän tuon, koska kaveripiirissäni kaikki ovat aina olleet parisuhdeihmisiä ja itsekin olin sellainen monta vuotta.
Tavallaan haluaisin tavata jonkun mukavan naisen, mutta en jotenkin saa motivaatiota tavata ketään. Yksi kaverin kaveri pyysi minua ulos ja suostuinkin tähän, mutta huomasin "treffeillämme", että en ollut yhtään innostunut vaikka ihan mukavaa seuraa hän olikin. Eikä vika ollut hänessä vaan en itse pääse siihen "moodiin". Käyttäydyin häntä kohtaan kuin käyttäytyisin ketä tahansa ihmistä (naista tai miestä) ja juttelu oli sellaista tavallista small-talkia.
En ole oikeastaan varma.
Eroni jälkeen kävin aika monilla treffeillä ja tapasin ihan mukavia naisia, mutta ei tullut sellaista fiilistä kenenkään kanssa, että haluaisin olla hänen kanssaan vakavassa suhteessa. Joitakin lyhyitä suhteita kokeilin, mutta ne olivat vain muutaman kuukauden juttuja. Joitakin ystävyyssuhteitakin tuli solmittua tapaamieni naisen kanssa.
Vuosi sitten tuli tietynlainen "burnout" tuohon touhuun ja halusin pitää lyhyen tauon tuosta touhusta selvittääkseni ajatuksiani, mutta huomasinkin elämän olevan mukavempaa kun sai tehdä omia juttuja ja en joutunut miettimään naisasioita. Kaverit, kuntosali ja Netflix olivat vain muutamia arkipäivän esimerkkejä, mutta toki teen kaikenlaista muutakin. Olen saanut jonkin verran kuittailua, koska en ole kenenkään kanssa, tyyliin "Et sinä tuosta nuorru", "Menee mies yksin hukkaan" yms. Ja tavallaan ymmärrän tuon, koska kaveripiirissäni kaikki ovat aina olleet parisuhdeihmisiä ja itsekin olin sellainen monta vuotta.
Tavallaan haluaisin tavata jonkun mukavan naisen, mutta en jotenkin saa motivaatiota tavata ketään. Yksi kaverin kaveri pyysi minua ulos ja suostuinkin tähän, mutta huomasin "treffeillämme", että en ollut yhtään innostunut vaikka ihan mukavaa seuraa hän olikin. Eikä vika ollut hänessä vaan en itse pääse siihen "moodiin". Käyttäydyin häntä kohtaan kuin käyttäytyisin ketä tahansa ihmistä (naista tai miestä) ja juttelu oli sellaista tavallista small-talkia.
Jaahas, Suomi24 sekoilee viestieni kanssa...
Omat kokemukset ovat aikalailla samoilla linjoilla. Henkilökohtaisesti ei ole mitään motivaatiota laittaa panostuksia deittailuun tms. muodolliseen sosiaaliseen peliin. Tapaan kyllä ihmisiä noin muuten mielelläni, mutta ajatus esim. tindertreffeistä tuntuu hyvin vieraalta.
Sisäinen ristiriita on varmaan itselle se isoin ongelma. Kun haluaisi rakastua ja rakastaa, mutta ei pysty eikä oikein uskokaan enää noihin asioihin, niin onhan se hankalaa. Ja puhtaasti järjellä ajateltuna taas läheisessä ihmissuhteessa ei ole oikeastaan mitään mieltä. Olen toisaalta myös vakavasti pohtinut järkisuhteen mahdollisuutta tai heittäytymistä luonteen vastaisesti vain kevyeen seksisuhteeseen. Omat hankaluutensa nekin tietysti tuottaisivat. Vaikka vaihtoehdot ovat avoinna, niin suuntaa ei oikein löydy.
Olet siis eronut vasta?Oletko käynyt läpi eroprosessin?Jos ei ole entisestä vielä kokonaan eroon päässyt.niin kuinka sitä uutta suhdetta voisi alkaa rakentamaan.Ymmärrän jos ei nyt kiinnosta.Tuohan on täysin normaalia eikä sinun tarvi olla huolissasi.Mitä sinä siitä välität vaikka kaverit kuittailevat asiasta.Nämä on sinun henkilökohtaisia asioita joita ei kavereilta kysytä.
"Kiinnostavuutesi saattaa lisääntyä jos pidät hauskaa etkä näytä siltä että tarvitsisit ketään. Johdaako se aloitteisiin naisten suunnalta, se on eri asia. "
Epätoivoinen seuran hakeminen ei ole hyvä asia. Mutta itsenäisyyden osoittaminen ja ilman naista viihtyminen ei lisää naisten aloitteellisuutta yhtään.
Minä taas etsin otin ja yritin pitää ja lopulta oon tehnyt 5lasta samalle miehelle kyllä se kuudeskin tulee. Jos lapsen haluat sinun on hyvä rakentaa edes se pohja hyvä pohja elämälle.
Miehet yleensä menevät töihin vasta kun lapsi tulossa
Minä taas etsin otin ja yritin pitää ja lopulta oon tehnyt 5lasta samalle miehelle kyllä se kuudeskin tulee. Jos lapsen haluat sinun on hyvä rakentaa edes se pohja hyvä pohja elämälle.
Miehet yleensä menevät töihin vasta kun lapsi tulossa
Olisi hyvä että rakennat pohjan, köyhyydessä on omat ilkeydet. Aina ei saa haluamaa elämää ja kun nainen löytyy yllättäen on perhe nopeaa tullut voi isi olla enemmän perheensä kera.
Olisi hyvä että rakennat pohjan, köyhyydessä on omat ilkeydet. Aina ei saa haluamaa elämää ja kun nainen löytyy yllättäen on perhe nopeaa tullut, voi isi olla enemmän perheensä kera paremmilla varoilla
No nyt tuli tuplat kun ei näyttänyt minulle palstalle tulleen😵
lllllllllllll
lllllllllllll
Tee juuri niin kun se tällä hetkellä tuntuu.Ei sinulla mihinkään kiire ole.Se rakkaus tulla tupsahtaa joskus jos on tullakseen.Harvemmin sen etsimällä löytää.Tosiasia on ettei se netissä istuminen aina hyväksi ole jos se vie elämässäsi suurimman ajan.Älä nyt kuitenkaan sinne kotiisi linnottaudu,ettet erakoidu konsanaan.Onnea matkaan : )
Tyypillinen naisen kommentti: "Ei sinulla mihinkään kiire ole.Se rakkaus tulla tupsahtaa joskus jos on tullakseen.Harvemmin sen etsimällä löytää."
Niin aivan varmasti. Kaikki vain tapahtuu itsestään. Aivan varmasti tapahtuu. Nimittäin naisille ja komeimmille miehille.
Minkä verran vaikutusta on sillä, että kaverit menevät naimisiin, monet ovat jo saaneet lapsia jne.? Siis ulkopuolisella paineella? Keskimäärin tuossa iässä monilla on lapset ja vakava parisuhde, joten jos tuossa iässä tulee ero, niin muiden pariutumistahti saattaa alkaa ahdistaa. Sulla ei kuitenkaan ole mitään kiirettä, eihän erostakaan vielä pitkä aika ole, ja mies voi saada lapsia vaikka kuinka vanhana.
Ehkä kaveripiiristä, serkun kummin kaimoista ja muista normielämän kuviosta on todennäköisempää löytää sopiva nainen kuin random-deiteiltä, jossa tavataan tyyppi ekaa kertaa. Vähemmästäkin väsyy, jos tapailee sopimattomia tyyppejä useamman peräkkäin, koska tosiasiassa siinä hukkaa aikaansa. Jos tapaa ihmisiä normaalielämässä, ei siinä ole mitään paineita, ja "kemian" voi aistia saman tien ja yhteensopivuuden testata jutustelun lomassa.
Siinä oli asiaa !!
"Ehkä kaveripiiristä, serkun kummin kaimoista ja muista normielämän kuviosta on todennäköisempää löytää sopiva nainen kuin random-deiteiltä, jossa tavataan tyyppi ekaa kertaa. Vähemmästäkin väsyy, jos tapailee sopimattomia tyyppejä useamman peräkkäin, koska tosiasiassa siinä hukkaa aikaansa. Jos tapaa ihmisiä normaalielämässä, ei siinä ole mitään paineita, ja "kemian" voi aistia saman tien ja yhteensopivuuden testata jutustelun lomassa."
Se on just noin.