Mitä mieltä juoksugurut olette pikkupojan kanssa lenkkeilystä. Olen käynyt 10-vuotiaan poikani kanssa muutamia kertoja sellaisilla 30 - 40 min 5 - 6 km lenkeillä. Lähinnä pyörätiellä mutta joskus myös metsäpolulla ja pururadalla. Pojan syke on mittarin mukaan tuollaisella 6:30 kilometrivauhdilla 140 paikkeilla ja juttu sujuu, joten liian rasittavalta se ei vierestä katsoen tunnu. Eikä poika valita ja on lenkin ja saunan jälkeen aivan tavallisen oloinen. Millaista suoritustasoa tuon ikäiseltä voi odottaa? Olisiko mielestänne jotain erityistä huomioitavaa? Tavoitteena ei ole suunnitelmallinen treenaus, vaan lähinnä miesten jutustelu työ- ja koulupäivän päälle.
Pojan (10 v) kanssa lenkkeily
Nurmiko
41645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuo lenkit kuulostaa ihan hyviltä. Jos poikaa kiinostaa juosta hieman pitempää ja kovempaa niin myös se käy, kunhan syke pysyy pääsääntösesti alle 160:n. Lenkillä voit itte juosta vaikka askeleen jälessä jos vauhti tuntuu kiihtyvän. Niin kauan kun poika tavallaan määrää vauhdin ja matkan, niin homma on hallussa.
Pitää muistaa, että tuonikäisen maksimisyke on 210 paikkeilla. Eli tuo 140 syke vaikuttaa hänelle samalta kuin sinulle reipas kävely.
Eli en yhdy edelliseen puhujaan, jonka mielestä pulssi pitäisi pitää alhaalla. Jos lapsesi on terve, niin vauhtileikittelytyyppinen homma on parasta hänelle:
-välillä täysiä
-välillä reippaasti
-välillä löntystellen
-ja sitten taas täysiä
Tämähän on sen tyyppistä liikuntaa, jota normaalisti lasten leikeissä/pallopeleissä tapahtuu, mikä kehittää lasten verenkiertoelimistöä, koordinaatiota ym.
Homman pitäisi kuitenkin lähteä lapsilähtöisesti: milloin hän haluaa lähteä, milloin hän haluaa juosta sinua "karkuun", milloin levätään ja puuskutetaan. Periaatteessa tuollaisella 10 vuotiaalla on paras ruumiinrakenne ja ominaisuudet kestävyysjuoksuun suhteessa pituuteen, joten älä ota itseesi, jos jäät jälkeen.
En ota itseeni, jos jälkeen jään. Nelikymppisenä huomaa, että dieselin ominaisuudet alkavat korostua. Eilen poika pääsi ottamaan loppuspurtissa viiden metrin kaulan, jonka kuromiseen meni 50 metriä. Kesällä otettiin kummipojan kanssa rullaluistinskaba, jossa kesti nelisensataa metriä päästä pojan ohi. Eli tuntuu siltä, että lyhyellä matkalla ei nassikoille pärjää, mutta pidemmällä lenkillä pärjää puhtaasti. Vielä vuosi sitten poika ei aivan pärjännyt nousuissa polkupyörän kanssa pidemmillä lenkeillä minun juostessani.
Joo ja kyllä me välillä pysähdellään katsomaan metsätraktoreita, tiehen littaantuneita kyitä tai Seulasten tähdistöä.
Onnittelut siitä, että olet kasvattanut noin fiksun pojan. Käy todella kateeksi. Nykyään liian suuri osa tuonikäisistä löhöää tietokoneen ääressä, ahmii sipsejä ja lihoo. Sitten armeijaikäisenä ollaan täysin plösökunnossa.
Toisaalta on pääasia, jos ylipäätään on yhteistä aikaa oman lapsen kanssa. Vaikka sitten oltaisiin sohvalla istumassa.