29v eikä koskaan seurustellut

Menikö nyt vähän sekaisin numerot? Jos jäbä on 29, ei varmaan ole ehtinyt vielä asua vanhempien luona 30-vuotiaaksi, vai lasketaanko raskausaikakin?

Onko itsetunto edelleen huono? Sellaisista on huonoja kokemuksia.

Ihmettelisin, että jo on jo kolmekymppinen ja vakitöissä, niin eikö niitä säästöjä ole jo sen verran kertynyt, että olisi saanut kasaan pankin vaatiman summan, jotta asuntolaina voidaan myöntää. Joten ihmettelisin kyllä, miksi edelleen asuu vanhempiensa luona. Jos meinaa säästää koko summan vanhempien luona asuessa, se alkaa kuulostaa jo oudolta.

Ei se vanhempien kanssa asuminen sinänsä ole välttämättä mikään ongelma, mutta sitä mieltä olen kyllä, että kannattaisi asua jonkin aikaa yksin ennen kuin miettiikään yhteen muuttamista jonkun toisen kanssa. Itse ihmettelisin myös, eikö toinen ole kaivannut omaa tilaa ja omaa rauhaa ollenkaan, ja miten jaksaa noin pitkään asua vanhempien kanssa.

Siihen, kenen kanssa voisi aloittaa suhteen, vaikuttavat eniten arvomaailmaan ja persoonaan liittyvät seikat.

Niin nyt ei kyllä oikein ikä täsmää. Sitä mä myös ihmettelin, että miten aloittaja on voinut asua vanhempiensa luona kolmekymppiseksi, jos on nyt 29-vuotias.

Mutta aika ihmeellistä kyllä, että joku viitsii asua enää aikuisiällä vanhempiensa luona, jos on vakituinen työ ja luulisi sitä varallisuutta olevan kertynyt jo aika hyvin sitä asuntolainaa varten.

Et ole komea jos olet ollut sinkku koko elämäsi. Ulkonäössä vikaa ja varmaan luonteessa myös.

Miksi pitää ostaa oma asunto. Mitä järkeä siinä on että tuhlaa 150 tonnia asuntoon jossa asuu yksin 50 vuotta ja makselee lainaa ja sitten palkasta ei jää muuhun elämään mitään rahaa. En minäkään ostanut asuntoa vaikka minulla on 150 tonnia tilillä. Asunto menee valtiolle kun ei ole omaisia eikä ketään joka perisi sen joten mielummin tuhlaan omaisuuteni itse. On mulle tyrkytetty kaikenlaisia lainoja pankistakin. Heti kun on vähän omaisuutta niin se pitäisi tuhlata heti kaikki. Siinä menettää enemmän mitä saa jos alkaa asuntoja ostamaan.

Kuinka 29 -vuotias on voinut asua kotona kolmekymppiseksi?

Miksi työssä käyvä aikuinen mies asuu vanhempiensa luona?

Kuulostat tyypilliseltä sitten kun -mieheltä. Muutat pois kotoa sitten kun sinulla on varaa omaan asuntoon ilman lainaa. Hankit tyttöystävän sitten kun olet laihduttanut tiettyihin mittoihin. Alat elämään omaa elämääsi sitten kun. Oikeasti sitä sitten kun -päivää ei tule milloinkaan. Samaan aikaan kun sinä odotat, että olet valmis ottamaan seuraavan askeleen, ikätoverisi seurustelevat tyttöjen kanssa, hankkivat kokemuksia, elävät. Elämä on tässä ja nyt.

Ehkä sä oot vaan surkimus ihan niin ku mäki oon?

Et kelpaa kenellekään koska et ole kelvannut kenellekään koskaan aiemminkin.

Mies, joka arvostaa turvallisuutta yli kaiken. Nössö, joka osaa perustella asiat näennäisen "järkevästi", mutta ei mitään elämänkokemusta. Oikeastihan järkevää olis ollut maksaa asuntolainaa, jos on töitä ja rahaa tulee, niin että pääsee omaa vapaata ja itsenäistä elämää viettämään. Mutta ei, tää kundi on vielä henkisesti kiinni lapsuudenperheessään. Hälytyskellot soi kovaa. Pystyykö tekemään itsenäisiä päätöksiä mistään, osaako toimia, jos elämässä tapahtuu jotain yllättävää? Mitä ees haluaa naiselta, samaa turvallisuutta kuin lapsuudenkodissa?

Ei kiitos, ei todellakaan mun poikaystäväksi.

Ennustan, että ei tuu sitä unelmiensa turvallista perhettä saamaan, mutta eipä sitä tiedä, jos vaikka onni potkaisee. Vaikuttaa kultalusikkanössöpojalta tähänkin mennessä, jolla ei oo hirveemmin vakavia ongelmia elämässään tullut eteen. Voi olla että loppuelämä menee yhtä turvallista rataa.