Olemassaolo ja olemattomuus.
Tämä on filosofia ydinaluetta: Ovatko tunnetusti olemattomat asiat olemassaolevia?
Miten on?
Tämä on filosofia ydinaluetta: Ovatko tunnetusti olemattomat asiat olemassaolevia?
Miten on?
Onko olemattomia asioita olemassa?
OloaOnOlemassa
20577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onko taas se aika vuodesta, että tätä täytyy kysyä?
Kuka tahansa voi vastata tautologialla: sitä ei ole olemassa, mitä ei ole olemassa.
Mutta kun tyhjä joukkokin on olemassa, vaikka se on olematon eli ei mitään. Me matemaatikot tiedämme tämän hyvin.
Ihan hauskan pistit, mutta tyhjä joukko kuten muutkin keksityt ideat ovat vain sitä: ideoita mielessä. Idea on olemassa, mutta ei idean referenttiä. Idea Pohjoisnavalla asuvasta Joulupukista on olemassa, mutta Pohjoisnavalla asuvaa Joulupukkia ei. Me kaikki suomalaisethan nimittäin tiedämme, että Joulupukki asuu Nenämäellä.
Voin tietysti olla täysin väärässä, ja jossakin aisteilla havaitsemattomassa mieleni ulkopuolisessa todellisuudessa numero kolme ja neljän hirven joukkojen joukko, joista kummastakaan sen enempää kuin niiden kausaalisista seurauksistakaan ainakaan minulla ei ole minkäänlaista havaintoa, vain myhäilevät näille jutuille. Joten vetäydynkin varmuudenkin vuoksi tästä sivummalle seuraamaan, mitä muut sanovat.
Onko todellisuutta muualla kuin mielen ulkopuolella?
Jos mieli tuottaa niin onttoja ajatuksia kuin joukot, jotka ovat vain harvennuttua ilmaa ilman energiaa ... Niin ...
Onko todellisuus mielestä riippumaton? Voiko minun mieleni määrittää todellisuuden vai määrittääkö todellisuus mieleni?
Miten se nyt menikään ... kun en oikein muista ...
En tiedä onko olemassa jotakin kaikkien mielten ulkopuolista todellisuutta, mutta minun mieleni (ja yleisemmin ihmismielen) tavoittamattomissa ja ulkopuolella sitä mitä luultavimmin on.
Onhan ikuinen ja ääretön avaruuskin olemasss, vaikka se onkin ei yhtään mitään. 😀
MrNewTime
Kevyitä löpsyjä on helppo hatusta heitellä, mutta jotta kommenttisi olisi yhtään vakavasti otettava, niin todista, että (1) avaruus on ikuinen ja ääretön ja että (2) avaruus "on ei yhtään mitään".
"Olemassaolo ja olemattomuus."
Useimmat asiat ovat siltä väliltä.
Siinä vaiheessa, kun väitetään että 1 = 0, kannattaa pysähtyä, laskea kolmeen ja miettiä, mikä siinä ajattelussa menikään vikaan.
Ensimmäinen olematon asia tuli mieleeni ja se on VALE.
Kannattaa aina erottaa toisistaan viittaus (joka on kielellinen akti) ja viittauksen kohde (joka on kielen ulkopuolinen asia tai asiantila). Vale on aktina olemassa, mutta valeen tarkoittama asiantila ei välttämättä ole/vallitse (paitsi joskus voi tietysti vallitakin, jos joku valehtelutarkoituksessa luulee puhuvansa epätotuuksia mutta surkuhupaisasti luritteleekin tietämättään totuuksia).
Ainoastaan logiikassa lauseet voivat olla joko tosia tai epätosia (eli valheita). Fysikaaliset systeemit sen sijaan ovat valtaosan ajasta superpositiossa olevia todennäköisyysamplitudeja, jolloin keskenään ristiriitaisetkin lauseet yleensä ovat aina tosia.
Jos on suljetussa laatikossa kissa, ja toinen sanoo että kissa on kuollut, ja toinen väittää kissan olevan elävä, kumpi on oikeassa? Valehteleeko toinen?
Kumpikaan ei valehtele.
Mitä virkaa logiikassa oikein on?
Ihminen ei kuulemma kykene ylittämään tai alittamaan itseänsä - se olisi epäloogista.
Ihminen ei pysty enempään kuin kykenee. Hölynpölyä. Tahto riittää.
Elämä ei ole logiikkaa.
Logiikassa on se virka, että yleensä logiikalla johdetut johtopäätökset ovat väistämättä tosia jos niiden alkuoletukset ovat tosia. Siksi hyvää logiikkaa käyttämällä ei tule esittäneeksi väitteitä, jotka ovat ristiriidassa alkuoletusten tai itsensä kanssa, taikka muuten terveen järjen vastaisia. Esimerkki: On kaksi omenaa, jotka ovat muuten täysin samanlaisia, mutta eri värisiä. Toinen niistä on punainen ja toinen on vihreä. Punavihersokea ei pysty erottamaan punaista ja vihreää. Siis, punavihersokea ei pysty erottamaan kahta omenaa toisistaan. Olisi epäloogista ja terveen järjen vastaista väittää toisin, eli että pv sokea jollain maagisella tavalla pystyisi erottamaan omenat toisistaan (olettaen tietysti myös sen että hän ei saa apua muilta ihmisiltä).
Käytännössä kuitenkin jopa täysin sokeat aina tietävät, syövätkö vihreää vai punaista omenaa, eikä sitä tarvitse näkeviltä kavereilta joka kysellä syökö nyt varmasti green smithiä vai punakanelia, tai raakaa omenaa.
Tuossa tapauksessa siis loogisella päättelyllä nimenomaan ei ollut mitään virkaa.
No mistä he sen tietävät jos et lisää annettuihin oletuksiin omia oletuksiasi siitä mikä maailman tila on? Logiikassa kyse on nimenomaan siitä, että alkuoletuksista johdetaan loppupäätelmiä ilman, että niihin lisätään uusia oletuksia mukaan. Toki voidaan väitellä semantiikasta ja siitä mitä sanat "punavihersokea ihminen" ja "erottaa" tarkoittavat, mutta tämä olisi vastoin esimerkin tarkoitusta, koska tarkoitus oli vain havainnollistaa loogisen päättelyn kulkua sitä ymmärtämättömille.
Mitään uusia oletuksia ei tarvitse lisätä, esim. olettaa hypoteettinen erikoistilanne että sokealle henkilölle ei ole ikinä aiemmin annettu omenaa ja sanottu mikä se on.
Tietenkin sokea henkilö on aiemmin elämässään syönyt paljon omenia ja tietää jo etukäteen mitä ne ovat. Omenaa haukattuaan osaa myös aina sanoa mikä lajike ja minkä värinen omena on kyseessä.
Ei kai. Jos tehdään sensorisen deprivaation koe henkilö näkee hallusinaatioita, mutta mikään hallusinaatiossa nähty ei auta irottamaan korvatulppia korvista.
Pilvi voi muodostaa sattumalta kuvion taivaalle, joka auttaa taiteilijaa maalaamaan tauluunsa tuon kuvion. Lumihiutale muodostaa geometrisia kuvioita mutta ne sulaa pois.
Olematon on olematon, vaikka olisi joskus ollut jopa vartin olemassa. Lasta ottaa päähän tehdä 5000 palan palapeli ja pari palaa puuttuukin laatikosta.
Jos vesi loppuu maapallolta jano koituu kohtalokkaaksi.
Eli on paikka, jossa ei ole.
On aika, jolloin ei ole.
Onko paikaton ja ajaton olemassa?
Elektronin paikkaa ei tunneta atomissa. Jos sen nopeus tunnetaan?
Jos on ajassa olematon niin omaa kuitenkin paikan.
Ja jos ei omaa paikkaa niin omaa kuitenkin ajan.
Ääretön tila ja ääretön aika suo olemattomille mahdollisuuden tulla oleviksi. Olemattomia on ääretön määrä. Olevia on äärellinen määrä.
Eikös tuo "olematon asia" ole vähän sellainen oksymoron?
Ohman
Ateistit uskovat että kuoleman jälkeen on "ei mitään". He uskovat olemattomiin asioihin.