Mikä on saanut Sinut aloittamaan juoksuharrastuksen? Itselläni kävi niin, että kun omalta osalta oli opinnot ohi, niin vaimo vielä opiskeli eikä hänestä ollut seuraa iltaisin. Joten lähdin ajankuluksi lenkille. Toki sitä ennenkin oli pari juoksuprojektia ollut mm. ennen inttiin menoa. Mutta yksi elämän hyviä päätöksiä on lenkkeilyn aloittaminen ollut. Nyt nelikymppisenä on monessa suhteessa kunto parempi kuin koskaan nuorempanakaan. Aluksi olivat nilkat kipeinä ja lenkin jälkeen yskitti koko illan ja rintaa/olkapäätä pisti. Nyt saa juosta tosissaan, jotta saisi rintaan piston.
Vaan kertokaapa omista aloitustunnelmistanne...
Vaan kertokaapa omista aloitustunnelmistanne...
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun en viitsi näin keskiäiän kynnyksellä sohvaperunaksikaan rueta. Olen 41-vuotias nainen, aina urheillut jonkin verran. Tekee hyvää koko kropalle ja ennenkaikkea mielelle. Ei iske flunssat ja paino putoaa, kunto kohoaa ja tunne nuorempaan päin!:)
vuosia sitten kun piti saada pari kiloa pois. kilot lähtivät mutta juoksu jäi. aluksi harrastin juoksua vain muiden liikuntalajien ohessa, pikkuhiljaa siitä tuli "päälaji," piti päästä ensin naisten kymppiin, sitten puolimaratonille, lopulta maratonille. haasteita ja tavoitteita riittää edelleen, eikä loppua näy!
Olen juossut lenkkejä nuoresta asti joukkuelajien takia, mutta kun polvestani leikattiin eturistiside niin kuntoutus vaiheessa innostuin juoksusta ja lopulta treenasin puolimarathonille:)
Nykyään juoksen n.1krt/vko muun 5krt/vko treenin ohella. Se palauttaa hyvin esim. sali tai pumppitreenin jälkeen.
Yli kolme vuotta sitten päätin lopettaa tupakoinnin. Tilalle piti keksiä uusi riippuvuus ja sillä tiellä ollaan. Tänä vuonna olisi tarkoitus kiristää ruuvia eli lisätä harjoittelun määrää. (Juosta työmatkoja, jne..)
Hyvää alkavaa lenkkivuotta kaikille palstalaisille.
Minulle kävi sama juttu viime kesänä kun lopetin tupakoinnin. Aloitin juoksemisen, jotta saisin ajatuksia muualle ja tilalle jotain muuta. Edelleen lenkkeilen 3-5 kertaa viikossa.
Auringonpaistetta kaikille!
Aloitin juoksemisen pari vuotta sitten kun oli jokapäiväinen tekemisen puute. Vedin vaan lenkkarit jalkaan ja lähdin muutaman kilsan lenkille.
Nykyään se on melkeinpä elämän tapa ja olen siihen koukussa yhtä pahasti kuin narkkarit huumeisiin.
Sitä on vaan pakko tehä!
Oi, oletko juokseva rastapää?
Sairastuin anoreksiaan ja aloin juosta kuin hullu laihtuakseni. Nykyään juoksen kuin hullu pitääkseni bulimian kurissa. Jotain hyvää on siis seurannut sairauksistanikin :)
Aloitin juoksemisen kun sain koiran kaveriksi. Se on paras lenkkikaveri: ei tunnu yksinäiseltä, eikä vaadi huomiota, voi kaikessa rauhassa miettiä omiaan tarvitsematta jutustella kenenkään kanssa. Nyt on koiraparka jäänyt vähemmälle huomiolle kun aika menee muuhun...
Kun aloin saada tarpeekseni kilpapyöräilystä niin siirryin triathloniin ja sehän vaatii juoksukuntoa, siitä aloitin ja nyt ei aika riitä enää pyöräilyyn(eikä oikein kelitkään ole hyvät)
joten lähinnä juoksen, käyn bodypumpissa ja laskettelemassa talvisin jotta saa liikunnan tuoman hyvän olon tunteen aikaiseksi.
Ekaan maratoniin lähin asenteella jos kerran jaksan pyöräillä 250km lenkkejä niin kyllä maratonikin menee, sehän on vaan 42 km. Menihän se hyvin 30 kilsaan saakka. Siinä kohtaa aikaa oli mennyt 3 tuntia ja loppu 12 kilsaan aikaa meni 1,5 tuntia ja jalat niin jumissa ettei kunnolla pystynyt edes kävelemään. juoksuharjoitteluun olin panostanut niinkin paljon että olin juossut yhden yli 20 km lenkin ennen maratonia :)
se alkoi reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt on neljätoista maratonia juostuna ja loppua tälle harrastukselle ei ole näkyvissä.
Tuossa syksyllä kun oli vaikeaa aikaa niin tuli lähdettyä lenkkipolulle murheita unohtamaan. Tyttö meni mutta harrastus jäi.
Hienoa. Tein miehen työn!
Aloituksen syynä oli lievä ylipaino ja huoli terveydestä. Konkreettisena asiana oli tupakanpolton lopettaminen, joka vaatii korvikkeen. Lajivalintaan vaikutti nuoruudessa harrastamani lenkkeily, josta on erittäin hyvät muistot.
Nyt 8 kk aloituksesta lenkkeily pyörii 3*7 km / viikko tahdilla. Kokeilin 10 km:n lenkkejä, mutta paikat ei vielä kestäneet tätä.
No tietysti kaverit sai houkuteltua maraton projektiin, ennen harrastin pitkän matkan hiihtoja. Eka maratonin juoksin v. 1996 nyt on reilu 20 takana, eikä kaduta yhtään harrastus jatkuu tavataan taas Cityssä olisi 10 peräkkäin
Mä en ole koskaan oikein tykännyt kävelemisestä, ainakaan pitkää matkaa yksin.
No minulla on ollut koko ikäni hartiat jumissa.
Hierojalla olen käynyt mutta ehkä liian vähän kun vaivat ei vain kadonneet.
Sitten päätin rueta treenaamaan maratonille.
ja hävisi hartiakivut, en ole päivääkään katunut, ja yksi maratoni on jo juostu.