Kuolema on se tila, missä elintoiminnot lakkaavat ja näin myös aivotoiminta lakkaa. Aivotoiminnan lakkaamisen myötä lakkaa myös tietoisuus ympäröivästä maailmasta, minuus katoaa ja kaikesta tulee "ei yhtään mitään", eli yhdentekevää.
Miten siis kuolemalla voi rankaista ketään? Eikö koko loppuelämän kestävä kärsimys olisi pahin mahdollinen rangaistus ja kuolema vapautus kaikesta? Olisi siis inhimillisempää "tuomita" pahantekijä kuolemaan kuin elinikäiseen vapaudenriistoon.
Miten siis kuolemalla voi rankaista ketään? Eikö koko loppuelämän kestävä kärsimys olisi pahin mahdollinen rangaistus ja kuolema vapautus kaikesta? Olisi siis inhimillisempää "tuomita" pahantekijä kuolemaan kuin elinikäiseen vapaudenriistoon.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kysymys on siitä että pahantekijästä hankkiudutaan eroon lopullisesti, joka on helpotus muille.
Mutta eivätkö nuo muut sitten tee vähintään yhtä pahoin, kun kylmästi harkiten tappavat?
Minusta esim. elinikäinen pakkotyö vartioituna olisi oikeudenmukaisempi rangaistus.
Toisaalta joka ikisellä on kuolemantuomio jo myötäsyntyisenä, eli olemme kaikki tuomittuja.
Ei. Elinikäinen kidutus se vasta ilkeää onkin, ja siinä onkin kuoleman"rangaistuksen" vastustajien paradoksi; ovat oikeastaan julmempia.
Lopetus on myös taloudellisesti edullinen ratkaisu, ja lopullinen. Pahantekijä ei enää tee pahaa ollessaan olematon.
"Eikö koko loppuelämän kestävä kärsimys olisi pahin mahdollinen rangaistus"
Onhan se teloitusta edeltävä kauhu ja hupenevien päivien, tuntien ja minuuttien ja lopulta sekuntien kyvyttömänä seuraaminen ihan koko loppuelämän kestävä rangaistus ;)
Eikä tosiaan mikään rankaiseminen tai opetus tai mahdollisuus parannukseen ole olennaista kun puhutaan tarpeeksi pahan tekijöistä, vaan siinä on olennaista se että muut ihmiset pääsevät eroon pahantekijästä.
Sääntöjen rikkomuksesta tulevan seuraamuksen perimmäinen tehtävä on estää/ehkäistä, ei rangaista.
Jos rikkeestä tuleva seuraamus on suurinpiirtein kohdillaan, harkinnan tulisi estää tekemistä. Siksi syyntakeetonta ei voi käsitellä oikeudessa samoilla mittareilla, kuin täysjärkistä.
Se mikä on sopiva seuraamus mistäkin sääntörikkomuksesta minkäkin varallisuuden omistavalle rikkojalle on toinen keskustelu.
Kuten myös se mihin asiakokonaisuuksiin lainvalvojien voimavaroja ylipäätään kohdistetaan.
Kuten myös sekin, että voisiko olla mahdollista, että kansalaisten oikeustaju muuttuu sen mukaan meneekö kansalaisilla ylipäätään hyvin vai huonosti.
Höpö höpö. Katsopas muutama vuosi niin terroristit, lastennussijat ja tappajat saavat ansionsa mukaan ja poistetaan yhteiskunnasta lopullisesti.
Periaatteessa on näin, mutta käytännössä useimmat ihmiset vaikuttavat ainakin silloin tällöin syyntakeettomilta. Puhuisin veteen piirretystä viivasta. Joskus ratkaisu näiden välillä voi olla oikea joskus väärä. Syyttömiäkin tunnetusti tuomitaan ja syyllisiä jätetään tuomitsematta, koska oikeasti totuutta on välillä hyvin vaikea tietää.
Kuolema on lopullista. Väärää tuomiota ei pysty korjaamaan. Sori siitä, vai? Ollaan pahoillamme, jos väärä tuomio, ja jonkun piti kuolla?
Perusteena tuntuu olevan enimmäkseen viha tai pelko. Kai ihmiset ymmärtävät edelleen, että vihasta tai pelosta ei synny mitään hyvää?
Syyntekeettomuus todetaan lääkäreiden ja asiantuntijoiden avustuksella. Ei se tarkoita, että syyntakeeton jää ilman mitään seuraamuksia, ne voivat vaan olla toisentyyppisiä.
Vihalle puolin ja toisin on syynsä. Kun syitä korjataan, vihalle ei ole enää tarvetta.
En usko, että sen saavuttamiseen on tarvetta tappaa. Järkevyys tulee pystyä säilyttämään myös vihan keskellä.
Vihaa on vain mielikuvituksessasi ja pahantekijän päässä. Syy korjataan poistamalla pahantekijä, viileästi ilman vihaa.
>>Kuolema on lopullista. Väärää tuomiota ei pysty korjaamaan. Sori siitä, vai? Ollaan pahoillamme, jos väärä tuomio, ja jonkun piti kuolla?<<
On paljon todennäköisempää tulla terroristin murhaamaksi kuin saada väärä kuolemantuomio, varsinkin suomalaisena.
Näyttää se tunteilu olevan tosiaan siellä linnunradan laidalla. Kuka muu tässä on puhunut vihaisesti teloittamisesta kuin linnunradan laidalta huutelija?
Höpiset terrorismin ja varsinkin erään uskontokunnan sellaisen johtuvan jostakin "syistä" jonka vuoksi olisi oikeutettua vihata ja harrastaa terrorismia, olet pihalla kuin lumiukko. Sille terrorismille ei ole mitään järkiperäistä syytä joka voitaisiin korjata niin että terrorismi loppuisi. Tässä sälytät kaiken muun typeryyden lisäksi vielä syytä itse uhrien kontolle.
Tuo ideologia on sellainen että sitä ei lepytetä yhtään millään mielistelyllä tai järkiperäisellä kuuntelulla ja dialogilla. Se on ilmoittanut tavoitteenaan olevan maailmanvalta eikä se vähempään tyydy. Ideologiaan kuuluu myös näytteleminen ja valehteleminen vääräuskoisille, eli vaikka luulisit sinisilmäisesti neuvottelevasi, tietää toinen osapuoli vain taktikoivansa iskeäkseen myöhemmin vielä raaemmin.
Kaltaisesi sinisilmät ovat uhkaamassa länsimaiden vapaata tulevaisuutta ja ihmisoikeuksia tuollaisella naivilla ja itsetuhoisella "humanistisella" asenteella. Pseudoälyköintiä pahimmillaan.
Pitää erottaa "kuolema" ja "kuoleminen" toisistaan. Kuolemista tapahtuu kaiken aikaa ja se on myös koettavissa. Kuolemiseen liittyy elämyksellisyys, mikä taas kuolemalta puuttuu.
Samalla tavoin myös "elämä" ja "eläminen" ovat kaksi eri asiaa, jossa vastaavasti elämä on muodollinen ymmärryksen kategoria. Näin ollen voidaan sanoa elämisen olevan kuolemista ja kuolemisen elämistä, joiden päätepiste "kuolema", ymmärryksen muodollisena kategoriana toimii.
Objektiivisesti ajatellen kuolemanrangaistuksen kohdalla kyse ei ole varsinaisesti rankaisemisesta, vaan kostosta silmä - silmästä periaatteen mukaisesti. Vaikka kosto ja rankaisu ovat kaksi eri asiaa, monet näyttävät yhdistävän ne toisiinsa.
Kuolemanrangaistus on kosto kohteelle, muille rangaistus.
Ja millähän tavalla se että pahantekijä poistetaan, olisi muille rangaistus?
Muut käyttävät siitä nimitystä "rangaistus".
Jos on yksinäinen ja kuolema tulee kuin puuntakaa niin ei.
Aika huono rangaistus, jos pääsee taivaaseen.