What ever happens. We will remember you. At least you gave us moment to think about it. To think how it could be. How it would feels if you would find a way. Peace. It would mean something.
Here is some words to throw - it will continue. Meanwhile you are just using technology.
Selvästi sen merellä aistin
pienuuden, suojattomuuden
silti olo niin turvallinen
purjeiden kuljettaessa tuulten mukana
suurienkin maininkien lävitse
Ulapan auetessa eteeni
aukeavat myös suurimmat ajatukseni
eilisestä, huomisesta
tästä hetkestä
Olenko rauhaton?
Kenties pelokaskin?
Kuka turvanani on?
En tiedä mikä odottaa seuraavan saaren takana
mutta olen toiveikas
tutkailen karttaa
seurailen majakoita ja merimerkkejä
katselen kaunista maailmaa
Ei en ole rauhaton
pelotkin ovat kaukana jossakin
turvanani olen minä itse, meri ja sen henkäykset
kuulen tutun kappaleen
se muistuttaa minua niistä
jotka ovat reittejäni viitoittaneet
tunnen valoisia henkäyksiä sisälläni
ajatellessani kuinka hienoja samankaltaisia
olenkaan kohdannut
muistelen tovin kauniita hetkiä,
menneitä mutta hyvin läheisiä
sellaisia joihin on mukava välillä tarttua
tuuli antaa ajatuksilleni siivet
aallot veneelle vauhdin
kuljemme käsikädessä
purjehtijoiden ja meren symbioosissa
Kun te hylkäsitte minut - vain hän sai minut ymmärtämään, mikä se oli mikä se tarkalleen ottaen teissä oli jota minun sydämeni ei suostunut hyväksymään
Kun te olitte poissa, hän jäi luokseni
Kun te heititte minut ulkopuolelle kun en teidän vihaanne pystynyt hyväksymään - hän näytti minulle ettei minunkaltaiset kulje yksin, ne jotka löytävät suuren rauhan kaiken sen vihan keskeltä
minä en halua olla teidän kaltaisenne jotta kantaisin sellaista vihaa joita teidän läheisenne minulle pelon muodossa heijastivat
he tunsivat minut eleillä eläjäksi, huusivat minulta apua
se viha ja pelko teki minut huonosti voivaksi, se teki meidät kaikki, kaiken hyvyyden yritti meistä viedä
vasta kun hän otti minut osaksi elämäänsä ja näytti teille voimansa uskalsin minäkin vihdoin ilmaista oman mielipiteeni
hän omassa villiydessään ei kuitenkaan ollut teitä pahempi, hänessä silti eli suuri hyvyys ja
eihän se voisi olla positiivisuudessaan ainakaan pahempi kuin
se alistus ja pelko jota heidän silmissään näin, sen särkyneen sydämen ja omistajien kantavan häpeän joka heitä itseään alisti kerta toisensa jälkeen
te hylkäsitte minut koska taistelin sitä vastaan, sitä mitä halusitte olla tai olitte koska ette voineet tai osanneet muuta - ja nyt -
te hylkäätte minut koska minun on taisteltava teitä vastaan jollette te ole valmiita luopumaan omasta vihasta ja väkivallastanne
mutta hän, ei ole yksin, hänellä on mukanaan kaikki ne
jotka ovat meitä ja teitä varten jottemme koskaan joutuisi kulkemaan yksin
vain siksi, että mies särkyi ja nainen halusi koston
siksikö mies kosti koska nainen särkyi
siltikään hän ei jättänyt minua vaikka kaikki halusivat kostonsa
ja minä juoksin hänen kanssaan pimeydessä
ja he juoksivat hänen kanssaan
silloin kun te odotitte minun tekevän virheitä valossa
nyt me teemme virheemme valossa
ja te joudutte juoksemaan yksin pimeydessä
jos viette kaikki heidät, jotka on täällä tarkoitettu kulkemaan
elämään
Nytkö te haluatte viedä hänet
vaikka hän korjasi kaiken sen jonka te särjitte
ja hän on silti valmis kulkemaan myös teidän kanssanne
jottette joutuisi yksin pimeään
sillä he ovat olleet meidän kanssamme alusta asti
emmekä sitä saata milloinkaan unohtaa
Here is some words to throw - it will continue. Meanwhile you are just using technology.
Selvästi sen merellä aistin
pienuuden, suojattomuuden
silti olo niin turvallinen
purjeiden kuljettaessa tuulten mukana
suurienkin maininkien lävitse
Ulapan auetessa eteeni
aukeavat myös suurimmat ajatukseni
eilisestä, huomisesta
tästä hetkestä
Olenko rauhaton?
Kenties pelokaskin?
Kuka turvanani on?
En tiedä mikä odottaa seuraavan saaren takana
mutta olen toiveikas
tutkailen karttaa
seurailen majakoita ja merimerkkejä
katselen kaunista maailmaa
Ei en ole rauhaton
pelotkin ovat kaukana jossakin
turvanani olen minä itse, meri ja sen henkäykset
kuulen tutun kappaleen
se muistuttaa minua niistä
jotka ovat reittejäni viitoittaneet
tunnen valoisia henkäyksiä sisälläni
ajatellessani kuinka hienoja samankaltaisia
olenkaan kohdannut
muistelen tovin kauniita hetkiä,
menneitä mutta hyvin läheisiä
sellaisia joihin on mukava välillä tarttua
tuuli antaa ajatuksilleni siivet
aallot veneelle vauhdin
kuljemme käsikädessä
purjehtijoiden ja meren symbioosissa
Kun te hylkäsitte minut - vain hän sai minut ymmärtämään, mikä se oli mikä se tarkalleen ottaen teissä oli jota minun sydämeni ei suostunut hyväksymään
Kun te olitte poissa, hän jäi luokseni
Kun te heititte minut ulkopuolelle kun en teidän vihaanne pystynyt hyväksymään - hän näytti minulle ettei minunkaltaiset kulje yksin, ne jotka löytävät suuren rauhan kaiken sen vihan keskeltä
minä en halua olla teidän kaltaisenne jotta kantaisin sellaista vihaa joita teidän läheisenne minulle pelon muodossa heijastivat
he tunsivat minut eleillä eläjäksi, huusivat minulta apua
se viha ja pelko teki minut huonosti voivaksi, se teki meidät kaikki, kaiken hyvyyden yritti meistä viedä
vasta kun hän otti minut osaksi elämäänsä ja näytti teille voimansa uskalsin minäkin vihdoin ilmaista oman mielipiteeni
hän omassa villiydessään ei kuitenkaan ollut teitä pahempi, hänessä silti eli suuri hyvyys ja
eihän se voisi olla positiivisuudessaan ainakaan pahempi kuin
se alistus ja pelko jota heidän silmissään näin, sen särkyneen sydämen ja omistajien kantavan häpeän joka heitä itseään alisti kerta toisensa jälkeen
te hylkäsitte minut koska taistelin sitä vastaan, sitä mitä halusitte olla tai olitte koska ette voineet tai osanneet muuta - ja nyt -
te hylkäätte minut koska minun on taisteltava teitä vastaan jollette te ole valmiita luopumaan omasta vihasta ja väkivallastanne
mutta hän, ei ole yksin, hänellä on mukanaan kaikki ne
jotka ovat meitä ja teitä varten jottemme koskaan joutuisi kulkemaan yksin
vain siksi, että mies särkyi ja nainen halusi koston
siksikö mies kosti koska nainen särkyi
siltikään hän ei jättänyt minua vaikka kaikki halusivat kostonsa
ja minä juoksin hänen kanssaan pimeydessä
ja he juoksivat hänen kanssaan
silloin kun te odotitte minun tekevän virheitä valossa
nyt me teemme virheemme valossa
ja te joudutte juoksemaan yksin pimeydessä
jos viette kaikki heidät, jotka on täällä tarkoitettu kulkemaan
elämään
Nytkö te haluatte viedä hänet
vaikka hän korjasi kaiken sen jonka te särjitte
ja hän on silti valmis kulkemaan myös teidän kanssanne
jottette joutuisi yksin pimeään
sillä he ovat olleet meidän kanssamme alusta asti
emmekä sitä saata milloinkaan unohtaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.