Mitähän tapahtuisi jos joku onnistuisi sahaamaan maapallon kahtia? Pitäisikö jokin voima puolikkaat kuitenkin yhdessä. Ja olisiko sillä merkitystä sahattaisiinko päiväntasaajaa pitkin, vaiko pystysuunnassa. Ainakin päiväntasaajalla tulisi enempi hiki :) Miten vesien kävisi jos puolikkaat saataisiin kammettua erllleen, valuisivatko meret sahauspinnalle ja muodostuisivat vesipuolipalloksi siihen? Jos puolikkaat ajautuisvat erilleen kiertämään aurinkoa, mites kuu käyttäytyisi. Nämä vain tuli mieleen näin aluksi.
Puolimaapallo
k_pylkerö
4115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Maapallon sisäosissa aine on niin kuumaa, että sillä ei ole juurikaan leikkauslujuutta. Kerrosten halkaiseminen ei siis aiheuttaisi mitään äkillistä nitkahdusta mihinkään suuntaan kun ne kerrokset ovat jo asettuneet vapaasti kelluvaan tasapainotilaan ja ovat tasapainossa ympäristönsä kanssa. Jo nykyisellään vuorovesivoimat saavat Maapallon pinnan kiviaineksen nousemaan ja laskemaan vuoroveden kanssa samassa tahdissa.
Sisäosiltaan lähes nestemäisen pallon jakaminen kahtia ja osien vieminen kauas toisistaan ei tuottaisi kahta puolipalloa vaan kaksi sulan kiviaineksen muodostamaa pienempää palloa. Pallon tilavuus on verrannollinen sen säteen kolmanteen potenssiin eli uusien pallojen säteet olisivat Maan säde per kakkosen kuutiojuuri eli noin 0.79 alkuperäisestä.
Gravitaation uudelleenjärjestäessä ainetta sen lämpötila nousisi ja se muuttuisi entistä kuumemmaksi. Meret höyrystyisivät erittäin nopeasti osaksi pallojen kaasukehiä ja pysyisivät kaasuna siihen asti, että pallojen pintalämpötilat putoaisivat takaisin nestemäisen veden mahdollistaviin lukemiin. Tähän kuluisi aikaa parikymmentä miljoonaa vuotta, kuten tapahtui aikoinaan Kuun muodostumisen aiheuttaneen törmäyksen yhteydessä.
Maapallon puolikkaat eivät vapaaehtoisesti ajelehtisi yhtään mihinkään. Niitä pitäisi toisissaan kiinni gravitaatio. Ne olisi pakotettava irti toisistaan äärimmäisen suurella voimalla ja työllä. Niiden muodon muuttuminen puolipalloista pinnaltaan täysin hehkuviksi palloiksi tapahtuisi tämän saman prosessin kuluessa. Mitä Kuulle tapahtuisi riippuisi vahvasti siitä, miten puolikkaat toisistaan erotettaisiin. Kuunjäristyksiä ainakin aiheutuisi, kun Maa-Kuu - systeemin voimien suunnat muuttuisivat nykyisestä.
Kun kerrot mikä fysikaalisesti mahdollinen mekanismi Maapallon jakaa kahtia ja vie puolikkaat toisistaan erilleen niin sitten on mahdollista miettiä siitä aiheutuvia seurauksia Kuulle.
Halkaisukanjonin louhinta pitäisi tehdä pikkuhiljaa vedenalaisena työnä, että sula kiviaines jäähtyisi ja jähmettyisi ympäriltä työn edetessä. Sitten vaan maapallon keskipisteessä viimeinen napa murrettaisiin ja vivuttaisiin puolikkaat erilleen :) Mielenkiintoista olisi nähdä miten merien vesi käyttäytyisi... valuisiko yli reunojen avaruuteen... vai?
Mapallon sisällä tuhannen kilometrin syvyydessä sulan kiviaineksen paine on luokkaa 500000 ilmakehää tai 50000000000Pa eli viisikymmentätuhatta miljoonaa Newtonia per neliömetri (50 GPa). Se tekee 50000 Newtonia per neliömillimetri eli jokaisen neliömillimetrin pitäisi pystyä kantamaan sama voima minkä gravitaatio kohdistaa Maan pinnalla 5000 kilogramman massaan.
Juu, ei tule onnistumaan. Jo parinsadan kilometrin syvyydessä on sellainen paine, että mikään kivimateriaali ei kestäisi sitä rikkoutumatta edes jäädytettynä. Sula materiaali purskahtaisi läpi ja täyttäisi kaivannon.
"Maapallon sisäosissa aine on niin kuumaa, että sillä ei ole juurikaan leikkauslujuutta. Kerrosten halkaiseminen ei siis aiheuttaisi mitään äkillistä nitkahdusta mihinkään suuntaan kun ne kerrokset ovat jo asettuneet vapaasti kelluvaan tasapainotilaan ja ovat tasapainossa ympäristönsä kanssa."
Kun vedän uistinta lähes pohjaa pitkin, leikkaan järveä kahtia, mutta useista leikkauksista huolimatta järvi ei ole muuttunut miksikään.
Ei vaan. Selityksesi oli hyvä.