Onko täällä sellaisia kilttejä ihmisiä

Itse olen siitä kilteimmästä päästä kilttejä ihmisiä.

En koe nyanssia millään lailla ongelmalliseksi; se siis ei aiheuta ongelmia, vaan ratkoo niitä.

(Reps)

😁

ei väsytä kilttinä oleminen koska tulee luonnostani mutta muiden ymmärtämistä esim jatkuvan selittelyn jälkeen väsyttää. Ongelma on se että lapselle kun vääntää samasta asiasta rautalangasta mutta ei ymmärrä siltikään se on todella raskasta kun pitää osata kaiken maailman jipot.

Siis minkä ikäinen sä olet? ja lapsiakin sulla 😳

Ei väsytä olla kiltti ja kunnollinen koska omalle luonteelle ei voi mitään. Tälläinen olen ja se on mun oma persoona josta naiset ei tykkää. Toki puolustan itseäni jos joku marokkolainen yrittää puukottaa mutta toivottavasti en kohtaa marokkolaisia.

Ei lapasena oleminen ole kiltteyttä vaan tyhmyyttä. Tollaselle naapurille voi ihan hyvin sanoa, että en kuuntele tuollaista, voi toivottaa asiallisen rauhallisesti hyvää päivän jatkoa ja sitten poistuu paikalta reagoimatta enää mihinkään, kuuntelematta enää sanaakaan ja sanomatta enää sanaakaan. Ei kannata vajota samanlaiseksi kuin se jota halveksii.

Ei oikeestaan, kun en koe olevani kiltti enkä aina iin ymmärtäväinenkään. Enintään suht kärsivällinen, mutta kyllä mun kärsivällisyys joskus joidenkin kanssa loppuu. Ja sitten ärsyynnyn. Mutta sadattelen lähinnä sisäänpäin...ilme tosin voi kertoa, että nyt mua ottaa päähän. Ja lopetan kuuntelun, kun tarpeeks tympii..

Niin että puhu mun selälle, korvat ei enää jaksa kuunnella eikä silmät katsella..yleensä saan itseni hyvin hillittyä, just ajattelemalla että en vajoa samalle tasolle ton kanssa. :)

Pidän pääni...mut kyllä mä ittekseni voin ajatella vaikka mitä veetumaista jostain tyypistä. Tai nähdessäni tulee jo tunne, voi vvvv toi taas. Uff..

Kilttejä ihmisiä pidetään tyhminä ja tölleroinä, munattomina, jotka eivät osaa pitää puoliaan. Se ei pidä paikkaansa, terve kiltteys on viisautta ja vahvuutta.
Aidosti kiltti on rohkea, vahva, viisas ja riittpumaton toisten mielipiteistä. Kiltteys on yksi älykkyyden muoto, väittää viimeisin tutkimustulos ( Stefan Einholm).
Aidosti kiltti haluaa tehdä hyviä asioita itselleen ja toisille, mutta ei alistu hyväksikäytettäväksi. Hän ymmärtää, milloin joku yrittää hyötyä hänen kiltteydestään ja poistuu tilanteesta kohteliaasti. Todellinen kiltti osaa arv ostaa itseään ja olla kiltti myös itselleen. Kiltillä ei ole tarvetta manipuloida toisia, tarvetta olla aina oikeassa, tarvetta olla aina paras.
Kiltteys ilmenee ennen muuta tekoina, ei puheina ja ajatuksina. Viisaat väittävät, että kiltteys on tärkein yksittäinen tekijä siinä, kuinka ihminen menestyy elämässä. Kkiltteys todella kannattaa, koska olemalla kiltti toisia kohtaan voi vain voittaa.
On luonnonlaki että kiltteys palkitaan aina lopulta.

Valitettavasti kaikkien henkinen kehitys ei yllä terveen kiltteyden tasolle, jolloin liikkeellä on liian paljon "valekilttejä"

mylmyri lue tämä
http://esalehtinen.blogit.hameensanomat.fi/2013/05/20/liian-kiltti-ihmiseksi-uhka-itselleen-ja-tyoyhteisolle/

”Liian kiltti ihmiseksi” – uhka itselleen ja työyhteisölle?
KIRJOITTANUT ESA LEHTINEN · 20.5.2013 6.59 · 8 KOMMENTTIA
Työyhteisöissä pidetään yleisesti kilttejä ihmisiä mukavina ja helppoina ”tapauksina”. Sitä he ovatkin, sillä he ovat joustavia, avuliaita ja muiden tarpeita huomioivia työkavereita. Lisäksi he ovat epäitsekkäitä ja harvoin muiden mielipiteitä vastustavia ihmisiä. Kaiken kaikkiaan he ovat siis varsin ihanteellisia työyhteisön jäseniä.
Kaiken pitäisi olla siis kunnossa. Mutta onko näin? Kiltteys ei sinänsä ole mikään huono asia, mutta kaikki ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Kiltteyttä on olemassa kahdenlaista, myönteistä ja kielteistä. Näiden kahden kiltteystyypin erottaminen toisistaan on usein erittäin ongelmallista. Sitä ei pysty erottamaan ihmisten tekemisessä ja sen määrässä, vaan enemmänkin tekemisen vaikuttimissa. Oikealla tavalla kiltti ihminen tekee paljon sen takia, että hän jaksaa ja osaa tehdä sekä samalla myös iloitsee ja nauttii tekemisestään. Sen sijaan väärällä tavalla kiltti ihminen tekee paljon siksi, koska hän ei uskalla sanoa kenellekään, ettei halua tai jaksa. Suomessa kiltteydestä paljon puhuneen ja kirjoittaneen teologi ja kouluttaja Anna-Liisa Valtavaaran mukaan on hyvä tiedostaa tekemisen taustalla olevat motiivit. Yksinkertaistaen hänen mukaansa oikeanlainen motiivi tehdä paljon on se, että ihminen rakastaa toisia ihmisiä. Sen sijaan vääränlainen motiivi on se, että ihminen tekee paljon sen takia, jotta muut rakastaisivat häntä.
”Ylikiltti pelkää ristiriitoja ja erimielisyyksiä sekä koettaa välttää niitä melkein keinolla millä hyvänsä”
Miten kiltteys sitten tulee esille? Ylikiltillä ihmisellä on käytössään muutamia ”sloganeita”, joita hän toistelee usein, jos ei ääneen, niin ainakin mielessään. Näitä ovat mm. ”kyllä minä jaksan”, ”kyllä minä ehdin”, ”olen aivan samaa mieltä kanssasi”, ”ei haittaa” sekä usein kuultu ”kyllä minä voin sen tehdä”. Mutta on muistettava, että nämä sanat eivät useinkaan ylikiltiltä ihmiseltä tule suoraan sydämestä. Ei hän välttämättä koe jaksavansa tai ehtivänsä, eikä hän välttämättä ole samaa mieltä toisen ihmisen kanssa jne. Hän ehkä kokee olevansa rehellinen, hyväntahtoinen ja mukava, mutta tällöin hän usein valehtelee sekä itselleen että muille. Tätä ylikiltti ihminen ei pysty myöntämään itselleen. Hän pelkää ristiriitoja ja erimielisyyksiä sekä koettaa välttää niitä melkein keinolla millä hyvänsä. Lisäksi vaikka hän on huomaamaton ja uhrautuva, toivoo hän salaa, että muut huomaisivat hänen ahkeruutensa ja uhrauksensa. Hän suorastaan janoaa muiden kehuja. Ylikiltti osoittaa alemmuudentuntoaan vähättelemällä ja aliarvioimalla itseään muiden kuullen, mutta salaa mielessään hän voi olla erittäin ylpeä, jopa ylimielinen, itsestään ja työnteostaan. Sitä kuitenkaan hän ei voi sanoa ääneen.
”Kiusattuna ollessaan liian kiltti ei usein kykene pistämään vastaan”
Alaisena ja työkaverina ylikiltti ihminen yrittää miellyttää kaikkia. Hänellä on erittäin suuri sosiaalisen hyväksynnän tarve. ”Kuoliaaksi” sopeutuja on valmis tekemään lähes mitä tahansa, jotta hän tulisi hyväksytyksi. Ei-sanan käyttö ylikiltille työntekijälle on lähes mahdottomuus. Tässä kaikessa uhkana on se, että miellyttääkseen kaikkia, hänestä tulee ulkoa ohjautuva. Hänen tahtonsa on työpaikalla joko työkaverin tai esimiehen hallussa. Itseohjautuvuutta ja oma-aloitteisuutta hänellä on erittäin vähän. Hän voi pärjätä erittäinkin hyvin suorittavassa työssä, mutta luovuutta ja innovatiivisuutta vaativissa työtehtävissä ylikiltillä on usein suuria vaikeuksia. Lisäksi yrittämällä miellyttää kaikkia muita ihmisiä ja olemalla ”jees-jees” –tyyppi, liian kiltillä ihmisellä on suuri riski joutua työyhteisössään kiusatuksi. Kiusaajat huomaavat hänessä helpon ”saaliin”, johon pystyy iskemään kyntensä. Kiusattuna ollessaan liian kiltti ei usein kykene pistämään vastaan, vaan hän nielee kiukkunsa ja vihan tunteensa joko vaikenemalla, lamaantumalla tai yrittämällä kestää kiusaajan iskuja. Tämä tietenkin lisää kiusaajan vimmaa ja lopulta kiusattu pystytäänkin eristämään työyhteisöstään.
”Jotkut ylikiltit jopa pyrkivät esimiesasemaan vain peittääkseen epävarmuutensa ja huonon omanarvontunteensa”
Ylikilttejä ihmisiä on myös johtajien ja esimiesten joukossa. Itse asiassa jotkut ylikiltit jopa pyrkivät esimiesasemaan vain peittääkseen epävarmuutensa ja huonon omanarvontunteensa ja yrittäessään päteä muiden silmissä. Omasta mielestään heidän pitää näyttää kaikille muille, että he pystyvät siihen. Osa heistä jopa pääsee varsin pitkälle, sillä he ovat ahkeria opiskelijoita, suorittavat lukuisia tutkintoja ja kursseja sekä saavuttavat niissä hyviä arvosanoja. Kaikki siis näyttää hyvältä, mutta sitten käytännön esimiestehtävissä toimiminen voi osoittautua hankalaksi. Liian kiltti esimies pyrkii miellyttämään kaikkia muita ihmisiä, mutta päätöksenteossa tämä on usein vaikeaa

Luulin nuorena olevani mutta tajusin onneksi myöhemmin etten olekaan. Siis sellainen ns.kiltti..

Tällä palstalla on paljon varsinkin mielestään kilttejä miehiä mutta oikeita ilkeitä saatanoita ovat juttujensa perusteella. 😄 esim lutkitellaan kaikki, jotka eivät toimi kuten itse haluaisi tai ei vain kohtaa kemiat -> nämä muka kiltit ja kunnolliset ovat taitavia marttyyrejä ja osaavat antaa sen "kiltin" mielikuvan esittämällä itselleen sekä muille mutta todellinen luonto tulee esiin lipsahdellen .. Osalla purkautuu vain satunnaisiin ihmisiin ja muut säälittelee näitä todellisuudessa vinksahtaneita ihmishirviöitä.
Susi lampaiden vaatteissa-ilmiö. Usein tosiaan ei susi ymmärrä millainen oikeasti on.

Ne tosielämän "äititeresat" & "herrasmiesritarit" eivät tajua edes olevansa hyviä ja kilttejä, ymmärtäväisiä perusluonnoltaan.
Niitä usein jyrätäänkin kovalla kohtelulla. Silti eivät ihme kyllä kyynisty vaan jaksavat uskoa muihin.
Minä en usko ilman aihetta vaan lähtökohtana on puhdas epäluulo ja olen helvetin kyyninen tapaus, toki käytöstapoja pidän arvossa mutta mielessäni saatan haukkua takaisin jonkun jne.. Ei ne oikeasti kiltit ihmiset näin toimi.

Naisilla monesti se kiltteys esiintyy marttyyriasenteena ja päällisin puolin ns.kiltti ehtii saada puolelleen enemmistön ennen kuin alkaa ruhjoa kohdettaan palasiksi.. Esittäminen on taitolaji. Muiden katseilta piilossa voivat vahingoittaa silti valitsemiaan uhreja hyvinkin paljon eikä jää kiinnikään yleensä.
Yksi pistävä piirre on tämä "en osaa nyyh puolustaa lainkaan itseäni enkä sanoa ei, vastaan mitään pahiksille" jne vaikka oikeasti ovat hetki sitten nuijineet sanallisesti jonkun ulkopuolisen, täysin viattoman jonka olemus sattui ärsyttämään tätä pyhimystä. ;-)

Pelottavia tapauksia on liikaa tullut nähtyä ja voi huokaista ettei kuulu siihen ihmisryhmään.

Kiltit miehet ei saa naista se on varma se.

...noin 80-90% palstan ätmeistä täyttänevät tämän kriteerin? Ainakin sen osuuden että se väsyttää. Sen ilkeyden sitten saavuttaa livetilanteissa ehkä käänteinen prosentti. Sama se on itsenikin kanssa... olen yrittänyt olla kiltti ja päätynyt lapaseksi, ja sen seurauksena nyt kun se malja alkaa vyöryä yli ja yritän puolustaa itseni, joudun syytetyksi siitä.

Oon tosi kiltti. Tarjosin naiselle baari illan ja sain seksiä

Ei väsytä; raskaampaa olisi olla ilkeä. Siihen kun ei oikein lahjat riitä ja sitä joutuisi oikeasti opettelemaan. Sillä tavalla saatan olla ilkeä että jos joku alkaa tiuskia tai huutaa niin käännän tylysti selän ja sanon että palataan kun olet rauhottunut. Tämä oikeastaan siksi että asia ei yleensä etene mitenkään hedelmällisesti jos tunteet ovat liian pinnassa. En kuitenkaan ole niin hyvä ihminen etteikö pieni nautinnon vire kiiri lävitseni koska tiedän että toimeni ärsyttävät toista hieman lisää.

Sen olen myös opetellut että voi myös sanoa ei, mutta aina minulla pitää olla siihen hyvä perustelu.

”Onnistutteko olemaan ilkeitä?”

Ei ilkeily ole kiltille saavutus, vaan epäonnistuminen.