Jeesus pelastaa

Aikoinaan kirjoitin nimimerkillä dogmatikos, koska pääaineeni opinnoissani oli dogmatiikka. Olin siitä myös tavattoman kiinnostunut. Kerkisin kuitenkin nimimerkin jo poistaa. Siksi olen lisännyt perään viivan. Käytin välillä myös muita nikkejä, vaan en enää muista, mitä.

Lopetin kirjoittamisen, kun havaitsin, että pappeus aiheuttaa eräissä kielteisiä tuntemuksia. Jotkut eivät uskoneet olevani pappi. Jotkut taas esittivät kireähenkisiä kommentteja.

Nyt yritän uutta taktiikkaa. En ryhdy väittelemään. En vastaa näihin mitään, vain asiallisiin kysymyksiin.

x x x

Luterilaisen käsityksen mukaan ihminen ei voi tehdä mitään pelastuakseen, sillä hän on luonnostaan niin turmeltunut, ettei voi tuntea vetoa pelastukseen Kristuksen kautta. Pelastus tulee siis yksin armosta. Luterilaisuus siis sanoo ratkaisukristillisyydelle tiukan ein.

Tie pelastukseen kulkee kasteen kautta. Jokaisen kristityn vanhemman tulee aukaista lapselleen tie pelastukseen kastattamalla hänet. Jos näin ei käy, tulee muistaa, että henkilö, joka omatta syyttään on jäänyt ilman sakramenttia, on kuin olisi sakramentin saanut.

Kun lapsi on kastettu, hänellä on kyky ottaa vastaan kristillistä opetusta. Se on kirkon, koulun, vanhempien ja kummien tehtävä. Opetuksen määrää ei pidä asettaa liian suureksi, ettei se käy vastenmieliseksi. Nykyinen riittää yllin kyllin. Menneinäkin aikoina, kun ei ollut juuri mitään opetusta, ihmiset kulkivat kohti pelastusta. Silloin jo pelkkä kirkossakäynti oli riittävä. Nyt on uusi aika, on teeveet, lehdet, kirjat ja netit. Kirkko toimii näidenkin kautta.

Kristityn ei tule koskaan arvioida toisen ihmisen kristillisyyttä. Yrityskin on suuri synti. Kristillisyyden laadun ja asteen tietää vain kolmiyhteinen Jumala

Ajatus, että kristityt olisivat parempia ihmisiä kuin muut, on virvatulia. Usko tosin osoittaa oikealle tielle, mutta toteutus on perin kehno. Usein huomaamme, että henkilö, joka täydelleen sanoutuu irti kristillisyydestä, on paljon kelvollisempi kuin kristitty. Jopa on nähtävissä, että olemme surkimuksia, jotka joutuvat elämään jokapäiväisessä katumuksessa ja anteeksiannossa, siis vain armosta.

Raamatun kuvaukset taivaasta ja helvetistä ovat kielikuvia. Ne kertovat asioista, joita silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut. Emme usko, että iankaikkisessa elämässä on helmiportteja ja kultaisia katuja tai virvoittavia vesiä ja vihreitä niittyjä. Emme myöskään usko, että kadotus olisi Jerusalemin kaatopaikan kaltainen, kuten Hinnomin laakso, Ge Hinnom, Gehenna, jossa ikuinen tuli poltti roskia. Ero on siinä, onko tulevaisuus Jumalan yhteydessä vai ilman sitä. Mitä se tarkoittaa, emme tiedä, mutta kuvakieli kertoo meille, että jumalayhteys on perin miellyttävä.

Kun ihminen ei kerran voi tehdä mitään pelastuakseen, kaikki on Jumalan päätöksen varassa, armon varassa. Syntyy hakemattakin kysymys, onko niitä, joille Jumala ei suo armoaan. Emme tiedä, emme todellakaan tiedä, emmekä saa sitä koskaan tietääkään maanpäällä. Raamatusta saamme käsityksen, että olisi sellainen paatumuksen aste, jolloin ihminen ei enää tuntisi pienintäkään vetoa Jumalan puoleen. Olisi tehty synti Pyhää Henkeä vastaan. Olemmeko tulkinneet Raamattua oikein, en tiedä. Saattaa olla, että Jumalan luona emme sitä enää kysy. Kenenkään ei tarvitse kuitenkaan olla epävarma tulevaisuudestaan. Herra kuulee pienimmätkin huokaukset, ja silloin kun emme edes jaksa huokailla, Pyhä Henki rukoilee sanomattomin huokauksin meidän puolestamme.

Autuas aivan armosta vain

1. Autuas aivan armosta vain, / lahjaksi taivaan autuuden sain. / Anteeksianto loppumaton / Herralta saatu on. / Jeesus, Jeesus, sun on kunnia / täällä nyt ja kerran taivaassa! / Kuoleman voitit Golgatalla, / aamen, halleluja!

2. Maailma aivan autuas on: / kuolema Herran toi sovinnon. / Vangiksi kun veit vankeuden, / pois otit orjuuden. / Jeesus, Jeesus, sun on kunnia / täällä nyt ja kerran taivaassa! / Kuoleman voitit Golgatalla, / aamen, halleluja!

3. Kiitos, oi Jeesus, lapsesi saan / olla jo aivan tällaisenaan. / Syntinen yksin kuolemassas / on pyhä, vanhurskas. / Jeesus, Jeesus, sun on kunnia / täällä nyt ja kerran taivaassa! / Kuoleman voitit Golgatalla, / aamen, halleluja!

4. Aamen soi maassa, taivaassakin, / laulamme mielin turvallisin. / Soi sana kallis, muuttumaton: / aamen, se näin vain on. / Jeesus, Jeesus, sun on kunnia / täällä nyt ja kerran taivaassa! / Kuoleman voitit Golgatalla, / aamen, halleluja!

Siunausta ja rauhaa sinulle!