Mitä rotuvalinta kertoo ihmisestä? Luonteesta tai muusta. Mitkä rodut tai -?
Mitä koirarotu kertoo naisesta/miehestä?
japanesechin
561086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Naisilla on iso koira, koska eivät uskalla liikkua ulkona. Miehillä pieni koira, jotta pärjäävät sille.
Naisilla on iso koira, koska ovat tyhmiä. Miehillä on pieni koira, koska eivät ole tyhmiä.
Vaikuttaisi oelvan vähän niin että mitä lutkempi nainen sen taistelurotuisempi koira sillä. Sellainen nainen haluaa näyttää kaikille olevansa itsenäinen, vahva alfanainen joka hallitsee kaikkea ja se haluaa hallita myös sitä hurttaa vaikkei välttämättä paukut riitä.
Edesmennyt seitsemänkymppinen ex työkaverini sanoi aina, että naiset ottavat isoja koiria, koska panettavat itseään niillä. Alkuun en ollut uskoa korviani, mutta myöhemmin olen jopa täältä suomi24 keskusteluistakin nähnyt, että totta se kuitenkin oli. Jotkut naiset todella panettavat ja nuolettavat pilluaan koirillaan.
Ja kaikki näistä tarinoista ovat toki heikkolahjaisten mieskirjoittajien ominaishuumoria. Mutta pääasia että vain alapäitä "ajattelevia" hengenheimolaisia löytyy.
Jos "taisteluroduista" puhutaan niin dogo argentino on erittäin kaunis koira. Teini-iässä se oli yhteen aikaan lempirotuni. Jos joku on nähnyt elokuvan Bombon El Perro, niin se kertoo tästä majesteettisesta ja veistoksellisesta rodusta:
http://www.imdb.com/title/tt0420548/?ref_=fn_tt_tt_35
Entisellä luokkakaverilla on amerikanstaffordshirenterrieri, ja hän on ainakin todella liikunnallinen nainen ja liikunnanohjaus kuuluu myös hänen työnkuvaansa. Kovin lutkamaista kuvaa hänestä ei ole saanut, sillä sen verran mitä tiedän niin hän on ollut isomman osan ajasta useamman vuoden kestäneissä parisuhteissa kuin sinkkuna.
Niin no etkös sinä ollut niiden jännämiestenkin perään niin tottakai löydät luiskaotsasta kauneutta välittämättä siitä että se saattaa olla hullu tappaja riemastuessaan.
Itselläni kaksi isoa koiraa. Kumpikin alkuperäisesti metsästyskoiria (Afrikasta ja Italiasta), nykyään lähinnä seurakoirina pidettyjä. Toinen näyttää kovasti taistelukoiralta, vaikkei sellainen ole. Sen luonne on mitä ihanin. Nuorin lapseni vääntää sen kotona solmuun ja toinen vain sietää.
Tuo sun mitä lutkempi nainen, sitä taistelukoiraisempi rotu kertoo vain sen, ettet tiedä koirista ja rodun valinnoista yhtään mitään. Normaali koiranomistaja valitsee koiran luonteenominaisuuksien ja käyttötarkoituksen perusteella. Itse valitsin isoja koiria koska piti pitää jotakuta loitolla aikoinaan, luonne piti olla kuitenkin lapsiperheen sopiva. Lisäksi isot koirat oppii sisäsiisteiksi nopeammin ja varmimmin. Turkki piti olla lyhyt ja helppohoitoinen.
Ihan tyhmä kommentti sulta, Sorry.
Itselläsi on tyhmä kommentti!! Miksi ihmeessä annat vajaaälyisten äpäriesi kiusata koiria!!??? Ja eläintä täytyy suojella EI hankkia pitämään ”jotakuta” loitolla!
Tuollaiselle ihmiselle ei eläimiä eikä lapsia pitäisi lainkaan siunaantua, jos on uhka olemassa että joku tekee jotain pahaa!? Oletko sinä joku entinen narkomaani ja velkaa jollekin pahikselle?
Sulkeudu kultaseni!
Tuollaisilta häirikköäijiltä joutunut suojautumaan. Lapseni ei tee koirilleni mitään pahaa.
Varmaan jännämiehiltä joutuu suojautumaan.
Koiraihmisenä keksin kyllä tuon afrikkalaisen ison metsästyskoiran (rhodesiankoira??), mutta isoa italialaista metsästyskoiraa en keksi vaikka miettisin pääni puhki? Voisitko valaista ja kertoa mikä rotu se on, niin oppisin samalla uuden rodun.
Cane corso. Alkuperäistarkoitus suurriistan metsästys.
Yksi alkuperäistarkoituksista siis. Oma koirani on Venäjältä ja sillä on typistetty häntä ja korvat. Rotu on myös vaikeasti luettavissa ilmeiden perusteella, joten ulkonäkö koirallani on vähän pelottava, vaikka todella tasainen ja hyvä koira se on. Lempeä.
Ironista+kyllä,+juuri+tänään+tein+hankikoira.fi:n+testin+ja+siellä+ainoa+100+%+kriteereihini+sopinut+rotu+oli+cane+corso.+Eli+olen+silloin+tällöin+kyseisestä+rodusta+kuullut,+en+vain+tiennyt+aiemmin+että+niitä+on+käytetty+myös+metsästykseen,+mutta+niinhän+vissiin+aika+montaakin+rotua+on.
Ja-a. Minulla pitbull ja amerikanbuldoggi... Ihania kumpikin.
jännä luonnehdinta sinulta Harmis 😂 toiset ihmiset haluavat vaativampaa rotu minkä kanssa harrastaa, toiset helpompia. Itse otin isoja koiria, koska pienet kusee sisälle pikku virtsarakon takia (On niistäkin kokemusta). Ison koiran kanssa on myös turvallista lenkkeillä iltaisin.
-M
Ei sisäsiisteys ole virtsarakon koosta kiinni. Koiran kokoon suhteutettuna oikean kokoinen.
Pikkukoiria ei viitsitä viedä ulos (mitä väliä pienestä lammikosta tai kikkareesta). Ison koiran viitsii (VOI JUMANKEKKA MIKÄ KASA MATOLLA!!!!).
Olen tottunut kantamaan kaupasta kahta säyseää mäyristä.
Mulla on harmaa norjan hirvikoira..
Mistähän sen sitten muka pitäisi kertoa? Minulle se ei kerro ainakaan muuta kuin että olet varmaan metsästäjä.
Metsästäminen taas ei kerro ihmisestä mitään. Mm. upein (pätee sekä luonteeseen, rehellisyyteen että jopa ulkonäköön kaikkiin kolmeen samassa paketissa) koskaan tuntemani mies oli kotimaassaan (Yhdysvalloissa) metsästäjä, metsästi labradorinnoutajalla. Kuitenkaan ei pukeutunut hänet ne 3 pitkää vuotta tuntiessani kertaakaan mihinkään sottaisiin tai maanläheisiin asusteisiin, vaan oli itse asiassa koko koulun suosituin ja halutuin mies/poika eikä hänestä olisi päällepäin ikinä arvannut että harrasti metsästystä. Metsästäjä siis voi parhaimmillaan olla jopa ytm, mutta voi toisaalta olla myös atm, kuten eräs muutaman kuukauden ajan tapailemani hieman pulleampi suomenpystykorvamies.
Sitten kolmas kuppikunta on erikseen nämä stereotyyppiset risupartaiset vanhat metsästäjäukot joille metsästäminen on koko elämä, ja jotka saattavat nähdä koiransakin pelkkänä käyttöesineenä ja siksi myös ampuvat metsällä toimimattomat koirat.
Kun näkee 45 kiloisen naisen 40 kiloisen koiran raahaamana, niin mielestäni se kertoo paljon naisen älykkyydestä.
Tanskandoggi olisi kiva, mutten tiedä mistä sellainen valinta kertoo. Ehkä se on älykäs rotuvalinta tai jättisieluisen ihmisen valinta.
Mieluummin naiset koiraa panee, ku ätmejä.
Emme todellakaan. Yksi varhaisteini-ikäni inhottavimmista kokemuksista oli se, kun äitini spanieli tuli huoneeseeni ollessani menossa nukkumaan ja nuolaisi sieltä. Kevyesti tietysti vain, koska en päästänyt sitä jatkamaan, mutta tuokin vahingossa tapahtumaan päässyt lipaisu aiheutti sen verran traumaattiset muistot että vielä vuosien jälkeenkin muistelin tapahtunutta inholla. Vielä karmeamman kokemuksesta teki se seikka, etten ollut vielä siinä iässä ollut kenenkään kanssa eli toisin sanoen ensimmäinen joka minua sieltä koski olikin koira!
Toinen vastaava inhokokemus oli kun sama koira päästettiin sukulaisten mökillä huoneeseeni aamulla, ja olin juuri heräämässä mutten ollut vielä avannut silmiäni vaan haukottelin silmät kiinni. No eiköhän se tunkenut kielensä suuhuni!
Koiran sukupuolella ei mielestäni tässä ole merkitystä, yhtä karseaa jokatapauksessa, mutta tuo koira oli uros ja uskoakseni nartut ovat varmaan rauhallisempia ja eivät tee tuollaista. Mutta syystä tai toisesta olen kuitenkin aina koirien suhteen kannattanut uroksia ja nartut eivät jotenkin tunnu edes samalla tavalla yhtä arvokkailta tai edes yhtä "oikeilta koirilta". Tosin tämä mielipide osittain muuttui omistaessani itse narttukoiran. Mutta edelleen sama mielipide vähän nostaa päätään ja jatkossa hankkisin taas mieluiten uroskoiria. Tämä tuo tietysti aikamoisia haasteita kasvattajahaaveilleni, koska kasvattajalla täytyy olla myös narttukoiria.
Sulla on aika perverssi suhde sun koiriin.,,
Minulleko tuo viesti oli? Nuo nuoruuden sattumukset tapahtuivat siis vanhempieni koirien kanssa. Enkä oikein voinut niille mitään.
Eihän nainen voi, herranpieksut sentään, edes pyllähtää hiekoittamattomalle kadunpätkälle olematta seksuaalisesti katu-suuntautunut ja vähän asfalttifiilikin!
Perperi. Jos seksuaalinen elämäni luokiteltaisiin kuten Gnuk sen tekee, niin useimmiten minua iskisivät pyöröovet ja eniten olisin jakanut persettäni keittiön tuolille.
.. En jaksa pohtia ja analysoida TätAsiaa.. Itse olen jostain syystä tykästynyt yhteen arktisen alueen pystykorva rotuun.. Tai kahteen.. ;P
Mulla oli 14- vuotta saksanpaimenkoira. Kertakaikkisen ihana olikin. <3 Mun oma vahti tyttö. :)
Tässä meidän huudeilla näkee usein nistejä ja muuta rupusakkia taluttamassa pitbulleja. Ei mulla pitbulleja vastaan mitään ole. Hienoja piskejä. Ainakin ne, joiden kans ollut tekemisissä eli frendien ja tuttujen koirien. Sitä vaan usein miettinyt, että eikö jotkut kasvattajat ja koirien myyjät mitkä lie yhtään mieti kenelle pitbullin tai jonku muun matsikoiran trokaavat? Itse en kauppais tietyille tyypeille minkäänlaista eläintä, kaikkien vähiten jotain haastavaa ja väärissä käsissä vaarallista koirarotua. Ja mistä vitusta nisteillä on edes fyrkkaa pitbulleihin tai muihin rotukoiriin? Ei ole ihan ilmaisia ne pennut.
Olen miettinyt aivan samaa. Pitbull rodut ovat hyviä koiria, mutta niiden kasvattamiseen tarvitaan tahtoa ja taitoa. Monesti kyseiset pitbull rodut näkyvät kuitenkin kyseenalaisten ihmisten käsissä. Taitaa olla monilla kasvattajilla raha kyseessä tai sitten nämä kyseenalaiset ihmiset niitä kasvattavat.
Tuo on ikävä ilmiö. Aikaisemmin samainen alkkisnarkkirupusakki käveli dobermannien, rotikoiden ja saksanpaimenkoirien perässä, nykyään sitten näiden pitbullien. Kyseiselle ihmisryhmälle en ylipäätään soisi mitään koiraa pidettäväksi, saati isoa, johdonmukaista koulutusta vaativaa, haastavaa koiraa, joka heikäläisiä tuntuu kovasti viehättävän.
Ainoa pitbullin omistanut ihminen jonka olen henkkohtaisesti tavannut on valitettavasti juurikin huumeidenkäyttäjänainen. Haaveilee vieläpä uudesta pitbullista, vaikka joutui antamaan entisenkin pois ongelmiensa takia.
Mä en tunne henkilökohtaisesti ketään, joka omistais pitbullin, mutta ulkomuodosta ja jutuista voi usein päätellä kaikenlaista. Satffien omistajia kyllä tunnen muutaman.
En yleensä pelkää koiria, mutta mun entisillä kulmilla asusteli yksi dogo argentino ja voin sanoa, että se koira nosti karvat pystyyn. Helvetin iso ja ruma valkoinen hurtta, jolla oli vaaniva katse ja äärimmilleen virittynyt olemus. Oli joka kerta kuumottavaa ohittaa se oman koiran kanssa ja vielä ahdistavampaa oli lenkillä juosta sen ohi ja silmät selässä odottaa, koska se riistäytyy omistajansa hallinnasta ja hyökkää niskaan. Kenelläkään normikansalaisella ei luulisi olevan mitään syytä tai haluaakaan hankkia tuollaista kammottavaa koiraa.
Äsh, dogo argentinohan on todella kaunis koira :) Vika vääränlaisessa omistajassa...
En tykkää yhtään, ruma pärstä ja pinkit jättipallit killuu jalkovälissä. Ruokoton ja väärissä käsissä ilmeisen vaarallinen otus.. Vaikka mikäpä koira ei olisi väärissä käsissä sietämätön ja vaarallinenkin.
Terrierit on lähellä mun sydäntä, niillä on ulkonäkö ja persoona kohdillaan.
Bullterriereistä tykkään kyllä itsekin... Eivät tosin vastaa ihmisten mielikuvaa "perusterrieristä", niin en sitten tiedä tarkoititko itse vähän perinteisempiä terriereitä.
Ainoat koirat jotka ovat minua näykänneet/purreet kevyesti ovat olleet suomenpystykorvasekoitus (pussailin sitä lapsena toistuvasti päälaelle, minkä johdosta se otti hampaillaan poskestani kiinni) ja äitini cockerspanieli (menin lapsena hörkkimään sitä sen nukkumapaikkaan). Kumpikaan ei kuitenkaan ole purrut verille, toisin kuin kissat jotka ovat useaan otteeseen raapineet ihoni verille asti. Yksi kissa jopa hiipi taakseni aivan ääneti ja iski sitten kyntensä täysiä reiteeni, kun olin lapsi. Toinen kävi kiinni kaulaani pidellessäni sitä sylissäni, mistä jäi pistojäljet joksikin aikaa. Kissat tuppaavat tekemään tuollaista paitsi varoittamatta, myös ilman syytä - koirille taas on tyypillistä selkeä varoitus ja jonkinlainen "syy" (esim. tunkeminen liian lähelle tai kiusaaminen) ennen kuin toimivat.
Staffeista pidän, en niinkään bullterriereistä, mutta tarkoitin tosiaan niitä perinteisempiä terriereitä,airedaleja, kettiksiä ym.
Ainoa koira, joka on purrut minua, oli lapsuuden kodin remmirähjä mäyräkoira, jolla oli maapallon kokoinen ego. Taistelun tuoksinassa se haukkasi ohimennen palan minunkin jalastani. Jossain englantilaisessa pittbulleja käsittelevässä dokumentissa todettiinkin, että tilastojen mukaan mäyräkoira on ehkä hiukan yllättäen todennäköisin koira puremaan omistajaansa. Ainakin tässä tapauksessa tilastot ja todennäköisyydet pitivät paikkaansa.
Kissojen kanssa en ole tekemisissä pelkästään jo senkään takia, että olen allerginen niille.
Koiranomistajat on tyhmempiä kuin ne joilla on kissa.
Kissat ovat viisaampia kuin omistajansa.
mul on 5 kissaa ja ovat sanoneet oon erittäin tyhmä!siin se on koira omistajalle ei noin puhuta.jotain rotia.
jalostakaa seuraavaks ihminen joka muistuttaa pitbullia.saa nimittäin kovaa koulutusta/käskytystä.hiiohoi
Kertoo oksettavuudesta, koirat on oksettavia.
Ääliöitä ovat ne jotka ottavat pihattomaan kerrostalon yksiöön isorotuisen koiran asumaan. Myös henkilöt jotka hankkivat koiran mutta ovat itse töissä/muualla 8-9h ja koira joutuu olemaan yksin, ovat ääliöitä. Kaikki koirat on jees.
Mulla on sellainen karvaton koira, kun se sopii hyvin yhteen mun kokonaan puliksi ajetun pälvikaljun kanssa. Ajoin puliksi, koska käännyin vihreästä uusnatsiksi.
En halua eläimiä, minä pelkään niitä.
Onhan sulla rakki jota ilman et voi olla, nimittäin oma miehesi.
Ei se ole rakki vaan kuninkaani
Mulla ollut pari labbista ja pinsseri.- Nykyään muija räksyttää, jos lähtee täältä ennen minua niin otan piskin !
Kasvatan chupacabroja, niitä voi kouluttaa syömään atm:iä. Yksi pentu maksaa 4000 euroa. :P
Onko ollut ostajia liikkeellä?
Luola-Sabrinan koiralla on eksistentiaalinen kriisi... se ei tiedä mitä rotua se on...
(eteeristä ulvontaa)
😎
Pitäiskö häntä auttaa löytämään oma rotunsa, hieman koulutusta palkkiomenetelmällä.
Taistelutyyppiset kertoo omistajan pelosta, heikkoudesta, päihdeongelmasta.Huomaa uutisista,kun lähteneen päihtyneen käsistä raatelemaan.
Mitä suurempi koira, sitä pelokkaampi mies.
Minulla on vain pieniä väkivaltaterrierejä.