..oli taas utopisia kuvia linnunradasta, jos linnunrata oikeasti olisi tuollainen kuten valokuvissa mitä kyseisessä lehdessä on niin kuuttomanakin yönä olisi hyvin valoisaa. Aivan överiksi vetää nämä tähtitaivaan kuvaajat nuo otoksensa, värit on liioiteltuja sekä valon määrä, ainoa kuva linnunradasta oli jutussa jossa kerrottiin valosaasteesta, siinä linnunrata oli kuvattu taajaman valosaasteessa sekä maaseudun pimeydessä, tuolta se linnunrata näyttää silmissäkin ja pitäisi näyttää valokuvissakin.
Noilla kyseisen lehden kuvaajilla on oikein kisa menossa kuka tuottaa lehteen hurjimman kuvan linnunradasta kuitenkin pysyttelemällä juuri sillä rajalla että linnunradan vielä tunnistaa linnunradaksi tai kuka heistä uskaltaa vetää kuvan muokkauksen niin pitkälle että se kuitenkin lehteen hyväksytään.
Olisi ihan kiva verrata vuosikymmenien takaisia värikuvia linnunradasta tämän päivän kuviin, voi vaan kuvitella että ero on suuri ja mihin vielä päädytäänkään.
Noilla kyseisen lehden kuvaajilla on oikein kisa menossa kuka tuottaa lehteen hurjimman kuvan linnunradasta kuitenkin pysyttelemällä juuri sillä rajalla että linnunradan vielä tunnistaa linnunradaksi tai kuka heistä uskaltaa vetää kuvan muokkauksen niin pitkälle että se kuitenkin lehteen hyväksytään.
Olisi ihan kiva verrata vuosikymmenien takaisia värikuvia linnunradasta tämän päivän kuviin, voi vaan kuvitella että ero on suuri ja mihin vielä päädytäänkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä aivan oikeata värifilmiä lyhytelokuvassa Way Station In Space:
https://www.youtube.com/watch?v=pD8pF62P6Tw
99 prosenttia avaruudesta on taiteilijoiden näkemyksiä vailla todellisuuspohjaa. Tähtitiede on siis 99 prosenttisesti taidetta.
Hra PERSEMUNAVITTUPIILLU on aivan oikeilla jäljillä; hän ei erehtynyt kuin yhden vaivaisen prosentin.
Jaksoit odottaa 14 minuuttia ennenkuin vastasit itsellesi!
Kannataii mennä lääkäriedälle juttelemaan harhoistasi.
Noh. Kustantajien intressi on myydä lehteä, ei välttämättä esittää että kuinka tylsää tieteellinen tutkimustyö saattaa olla. Ja näteillä kuvilla saa myytyä lehteä paremmin, kuin jollain mustavalkofilmille tallennetulla valotäplä-kartalla galaksista! Osa tieteen popularisointia, mut: Jos ei, niin ketäpä muuta kuin tiede iehiämitseään kinnostais iede alkuunkaan? Alottajahannvoi miettiä asiaa vaikka vastaamalla kysymykseen; Kumman ostasit mieluummin, kirkkaan värisen polkupyörän fantasuilla maaliraidoilla, vai arjen harmaan yksivärisen? :P
Molemmat kyllä on polkupyöriä.
Ja ettei nyt sorruttais dissamaan pelkkää tota linnunradan kuvaajaa, niin paljastetaan täs nyt se hulppee "salaisuus", et ei noi Hubblen ottamat kuvatkaan alunperin mitään hulppeita värikuvia ole! Sehän mittaa vaan sähkömagneettisen säteilyn määrää, valon ja IR-alueella, joten niistäkin kuvista pitää sit erinäisin keinoin tehdä niitä upeita värikuvia joita me sit monttu auki ihastellaan! ;)
"Alottajahannvoi miettiä asiaa vaikka vastaamalla kysymykseen; Kumman ostasit mieluummin, kirkkaan värisen polkupyörän fantasuilla maaliraidoilla, vai arjen harmaan yksivärisen? :P
Molemmat kyllä on polkupyöriä."
Luulenpa... ei, vaan tiedän että aloittajan kyvyille sopii parhaiten kolmipyöräinen.
Noita tähtikuvaajia on useita ja kaikilla sama juttu että vedetään överiksi värit, niin on tapana nykyään myös kaikessa vakokuvauksessa, pelkästään valkotasapaino on *erseellään.
Siksi esitänkin että täst´lähtien linnunradan kuvaajien tulisi ottaa koko väripaletti reiluun käyttöön, kunnolla niitä värejä käyttöön kerran sille tielle on lähdetty, mitä ujostelemaan, kuviinhan voisi lisätä omia planeettojakin näkyviin ja useampi Kuu ja Kuun värikin voisi olla esim. sininen tai vihreä välillä.
Herschelin ja Galilein aikaan kaikki, siis ihan kaikki tähtitaivaan kuvat oli taiteilijan tekemiä.
Ei siinä tarvittu taiteilijan näkemystä. Tieteellisen tarkkuuden kannalta se oli enemmän haitta kuin hyöty. 1800-luvun puoliväliin asti kaikki tähtitaivaan näkymät piti tallentaa piirtämällä. Heiskasen Tähtitieteessä (1948) on ensimmäinen Humphreyn Kuusta ottama kuva vuodelta 1849. Sameampi ja suttuisempi kuin paljaalla silmällä nähtynä, mutta siitähän se alkoi kehittyä.
Silmähavaintojen piirtämistä harrastettiin Ursassa vielä 1970-luvulla kun liityin seuraan. Eihän niillä enää varsinaista tieteellistä merkitystä ollut, enkä itsekään erikoistunut siihen hommaan, mutta oli siinä varmaan oma hohtonsa, kun niitä kuvia julkaistiin melkein talkootyönä tehdyssä Tähtiajassa, nykyisen T A:n edeltäjässä.