Jos ostat auton, varsinkin uuden, eräänä valintaperusteena on väri. Kun ostat polkupyörän, värin osalta ei juurikaan ole valinnan mahdollisuuksia. Joudut ostamaan sen, mikä on myynnissä. Useimmiten joudu ostamaan mustan pyörän.
Poikkeuksinaovat lastenpyörät, joiden väri yleensä on jokin muu kuin musta, mutta ei niissäkään ole mahdollisuuksia valia toivotun värinen.
Nykyistä Jopoa kai myydään eri väreissä.
Hankin toistakymmentä vuotta sitten vanhan Tunturin rungon. Tuunasin siitä yksivaihteisen. Ei miellyttänyt vaaleansininen väri ja maalasin sen pronssinväriseksi. (Sinänsä ajattelemattomasti tehty, koska sillä.maalaamattomana olisi jo iäntuomaa arvoakin.)
Sittemmin alkoi tympiä kyseinen pronssinväri. Maalasin sen hopeanharmaaksi. Nyt tuntuu vähän kuin uudella pyörällä ajelisi.
Edellä esitetystä tuli mieleen pari kysymystä
:
Minkähän takia polkupyörät ovat perinteisesti olleet mustia ja ovat senvärisiä pääosin nykyäänkin?
Oletko itse maalannut joskus polkupyörän ja kenties vielä kuvioinut sitä?
Miksei polkupyöräkin voisi olla taiteen harrastuksen kohde?
Kun pyörän runko on poikkeksellisen värinen, sen helpommin huomaa muiden pyörien joukosta.
Poikkeuksinaovat lastenpyörät, joiden väri yleensä on jokin muu kuin musta, mutta ei niissäkään ole mahdollisuuksia valia toivotun värinen.
Nykyistä Jopoa kai myydään eri väreissä.
Hankin toistakymmentä vuotta sitten vanhan Tunturin rungon. Tuunasin siitä yksivaihteisen. Ei miellyttänyt vaaleansininen väri ja maalasin sen pronssinväriseksi. (Sinänsä ajattelemattomasti tehty, koska sillä.maalaamattomana olisi jo iäntuomaa arvoakin.)
Sittemmin alkoi tympiä kyseinen pronssinväri. Maalasin sen hopeanharmaaksi. Nyt tuntuu vähän kuin uudella pyörällä ajelisi.
Edellä esitetystä tuli mieleen pari kysymystä
:
Minkähän takia polkupyörät ovat perinteisesti olleet mustia ja ovat senvärisiä pääosin nykyäänkin?
Oletko itse maalannut joskus polkupyörän ja kenties vielä kuvioinut sitä?
Miksei polkupyöräkin voisi olla taiteen harrastuksen kohde?
Kun pyörän runko on poikkeksellisen värinen, sen helpommin huomaa muiden pyörien joukosta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"maalaamattomana olisi jo iäntuomaa arvoakin"
Tämä on väärä käsitys, että ikä toisi pyörälle arvoa, pyörälle jolla ei ole arvoa alunperinkään ollut, on edelleenkin vain romurautaa. Ei auta vaikka olisi hyvin säilynyt, silloin se on vain hyvinsäilynyttä romurautaa. Tämä käsitys elää sitkeässä, ainakin myyntipalstojen selauksen perusteella.
Ei ole ainakaan meikäläinen vielä kuullut, että pyörät olisivat jollekulle sijoituskohteita..
Jos joku kaipas vuosikymmenten takaista pyörän runkoa alkuperäisessä maalissaan,niin romuttamolta hön sen voi löytää..
Meikäläinen etsii tällä hetkellä tuunattavaksi 1960-70-lukujen ruotsalaisen Monarkin tai Husqvarnan alkuperäismaalissa olevaa miestenpyörän runkoa, mutta ei ole tullut sellaista vastaan. Ön jopa valmis maksamaan siitä 5 euroa.
Kyllähän maassa vanhojen polkupyörien ystäviä on!
On olemassa yhdistyskin nimeltä Vanhat Velot ry., joka kokoaa yhteen vanhojen polkupyörien omistajia, keräilijöitä ja ajajia.
Ijmetyttää ihan, miksi polkupyöriä maalataan niin vähän.
Malaamalla saa pyörästä sellaisen että se eroaa vritykseltään muista pyöristä...Sellaisena se jopa houkuttelee vähemmän varkaita.
Kun luova luonne , keksii hyvinkin erilaisia kuvia ja kirjoituksia pyörän runkoon. Voi panna siihen esimerkiksi puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa.
Ruvetaanpa siis.maalaamaan pyörää.
Meikäläinen on kirjoittanut pysyvällä tussilla pyörän runkoon puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen peilikuvana, Tästä syystä ne eivät ole luettavissa ihan vähällä vaivalla, mutta tarpeen tullen kylläkin.
Olen "maalannut" montakin pyörää ja teen sitä edelleenkin. Merkillä ja mallilla ei ole väliä kunhan on kestävä, lähinnä perusfillari.
Nyt on ollut hyvä menekki sellaisella käsittelyllä jossa hioskelen vanhat maalit pois ja annan rungon ottaa pintaan hiukan ruostetta. Hiottu runko siis kastellaan ja viedään ulos muutamaksi päiväksi, jopa pariksi viikoksi. Sitten hiotaan taas, mutta vain sattumanvaraisesti vedellen sieltä täältä hyvin karkealla paperilla, niin että jää kiiltäviä raitoja.
Sen jälkeen huolellinen pölyjen puhdistus, kolme kerrosta kirkasta akryylilakkaa päälle ja fillari kasaan. Kaikki on myyty mitä on tehty.
Olen tehnyt jo uudenkin version omaan käyttöön, mutta siitä en kerro vielä enempää.
Höpinää. Pyörän tulee olla juurikin oikean kokoinen ja kunnollisilla osasarjoilla varustettuja. Yleensä valitaan maantiepyörä. Lisäksi tarvitasn kunnolliset ajovarusteet sekä huolto välineen. Kunkin valittavan pyörän väri on tismalleen oikeaa sävyä, tärkeintä on maalin laatu. Varmista myyjältä maalin merkki ja maalin difrensiostapiili paksuus.
Levyrunkoiset pyörät ovat oivallisia maalauskohteita.
Tässä olisi uusi maalaustaiteen osa-alue.
Pyörään voi maalata myös omia mietelauseitaan.
Miksei voisi tehdä polkupyörästä maalaamalla yksilöllisenv
Jos polkupyörät olisivat ulkonäöltään yksilöllisempiä etenkin värin osalta, niitä luultavasti varastettaisiin vähemmän.
Polkupyörän runkoon voi maalailla vaikka joitakin tilannekuvia tai kirjoitella savolaisia vitsejä. Aineiston tulisi luonnollisesti olla salonkikelpoista.