Pitkä tarina lyhyesti: Minulla ja miehelläni on ollut suhteessamme vaikeaa vanhemman lapsen syntymästä saakka (nyt 7-vuotias). Meillä on ollut paljon repiviä riitoja, avoin suhde -vaihe, joka etäännytti, erilaiset arvot ja haaveet. Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut muita suhteita, joista en ole osannut tuntea varsinaista katumusta. Toki ymmärrän, että käytökseni on ollut väärin, mutta tunteet miestä kohtaan tuntuvat täysin kuolleilta, jonka vuoksi morkkikseni on ollut enemminkin morkkista siitä, että en ole tuntenut morkkista.
Nyt kesällä kerroin miehelleni haluavani erota. Kerroin myös (lyhytsanaisesti), mutta kuitenkin, viimeisimmästä ulkopuolisesta suhteestani. Aikaisemmasta suhteesta hän tietääkin jo. Kaikesta huolimatta mieheni haluaa vielä yrittää parisuhdettamme. Olen tästä todella hämilläni, sillä itse olin jo henkisen eropäätöksen tehnyt lähtiessäni sivusuhteeseen. Tuntuu pahalta lähteä eroamaan, kun toinen ei yhtään halua, ja viime aikoina minä olen ollut se, joka on käyttäytynyt huonosti. Ja onhan meillä toki ollut hyviäkin aikoja, myös huonojen vuosien keskellä. Nyt en tiedä yhtään, mitä tehdä. Erotako? Jos eroan, tuleeko minusta vain eri tavalla onneton, yksinäinen (viimeisin suhteeni oli varattuun mieheen, enkä tiedä, tuleeko hän eroamaan, luultavasti ei). Jos en eroa, onko kuolleilta tuntuvilla tunteillani mahdollisuus palata? Mies on tehnyt viime aikoina huomattavia parannuksia monessa asiassa, hänellä on selvä motivaatio jatkaa suhdetta ja kehittyä. Itseltäni ei vain vastaavaa motivaatiota tunnu löytyvän millään.
Nyt kesällä kerroin miehelleni haluavani erota. Kerroin myös (lyhytsanaisesti), mutta kuitenkin, viimeisimmästä ulkopuolisesta suhteestani. Aikaisemmasta suhteesta hän tietääkin jo. Kaikesta huolimatta mieheni haluaa vielä yrittää parisuhdettamme. Olen tästä todella hämilläni, sillä itse olin jo henkisen eropäätöksen tehnyt lähtiessäni sivusuhteeseen. Tuntuu pahalta lähteä eroamaan, kun toinen ei yhtään halua, ja viime aikoina minä olen ollut se, joka on käyttäytynyt huonosti. Ja onhan meillä toki ollut hyviäkin aikoja, myös huonojen vuosien keskellä. Nyt en tiedä yhtään, mitä tehdä. Erotako? Jos eroan, tuleeko minusta vain eri tavalla onneton, yksinäinen (viimeisin suhteeni oli varattuun mieheen, enkä tiedä, tuleeko hän eroamaan, luultavasti ei). Jos en eroa, onko kuolleilta tuntuvilla tunteillani mahdollisuus palata? Mies on tehnyt viime aikoina huomattavia parannuksia monessa asiassa, hänellä on selvä motivaatio jatkaa suhdetta ja kehittyä. Itseltäni ei vain vastaavaa motivaatiota tunnu löytyvän millään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tee matka yksin vaikka vanhempien luo tai risteilylle ihan mihin vain pari päivää pois arjesta kynä, paperia mukaan ja musiikkia kirjoita ajatuksia ylös taustaasi tietämättä
Kannattaa erota lastenne tähden. Miksi heidän pitää katsella riitojanne ja ihmeellistä kaksoiselämäänne? Lapsille tulisi olla turvallinen ja rakastava koti sekä näyttää heille mallia hyvästä parisuhteesta. Sinulla on motivaatio loppu yrittämiseen omassa suhteessasi, mutta jaksat kuitenkin juosta vieraissa, siis ihan turha jatkaa nykyistä liittoa. Eron jälkeen opettele olemaan yksin ja käy erosi läpi itseksesi. Jos alat suhteeseen, niin se ei pitkälle kanna, koska olet ihmisenä rikki. Ja onhan sinulla lapset joiden kanssa viettää aikaa ja varmaan niitä ystäviäkin löytyy. Yksinäisyys ei ole peikko, vain oma mieli tekee siitä peikon.