Tiedän, että periaatteeni eivät ole löyhimmästä päästä. Enkä sellainen haluakaan olla. Minulle on tärkeää, että riitän puolisolleni ja en itsekään pysty parisuhteessa ollessa huomata muita. Jotenkin vain oksettava ajatus, vaikka varmasti mieheni ei olisi se mielestäni parhaan näköinen jos olisin sinkku. Parisuhteessa ollessa se on valinta, että on.
Meillä on uusperhe. Kaksi vuotta sitten mieheni käyttäytyi poikkeavan epäromanttisen etäisesti hoikan minihameisen yleisesti kauniin naisen ollessa läsnä, myös hän meni ihan oudoksi aikanaan. Yritin sivuuttaa asian, enkä puhunut mitään. Paripäivää myöhemmin tuli kuitenkin asia eteen, kun minua loukkasi miehen pään kääntyminen lenkkeilevän naisen suuntaan. Mies tunnusti, lenkkeilijän katsomisen osuessa tarinaani, ottaessani esiin huomanneensa naisen, joka oli "harvinaisen aito ihminen" sanojensa mukaan, todellisuudessa oli minulle ja miehen lapsille kuin ilmaa, ja tunki mieheni lähelle. Olen vuosia kärsinyt tästä, aina uudestaan. Mieheni ei myönnä ihastelleensa, mutta kuitenkin on todennut, että ollut hänen suurin huomaaminen yhdessäolomme aikana.
Onko normaalia, että edelleen haluan jättää mieheni tämän takia, ja en millään pääse yli. Yksi rekisteröinti huomaten eli ihastelu on liikaa minulle. Toki pettäminen olisi pahempi, mutta pään sisältä lähtee tahtomaailma, ja huomaaminenkin on liikaa. Meillä on vauva, ja muuten voisimme olla onnellisia. Mies on naisiin liittyen valehdellut tietoisesti ja kiusannut minua naisilla, siitä on tullut trauma.
En luota häneen. Minua myös häiritsee tuo vanha tapaus, että näytti kuin olisi halunnut olla minihameiselle imarteleva, muttei voinut, kun olin vieressä. Miksi mieheni juuri siellä ei ollut minulle koko aikana tippaakaan läheinen, ei edes keskustellut, niinkuin yleensä, heti ollessamme kahvilan ulkopuolella laittoi kätensä ympärilleni. Tämä tapahtui syntymänpäivänäni. Olen herkkä. Jotenkin minusta olisi oikein, että kaikki huomaavat vain oman puolison.
En tunnu pääsevän asiasta yli ja mieheni mielestäni "valehtelee", ettei erottanut oliko minihameinen hänen isopeppuinen täysin erinäköinen exänsä, mutta toisaalta on sanonut, että nainen olisi voinut olla kuin minä hoikkana vartaloltaan (mikä pitää paikkansa) ja että muistaa nähneensä heti ovelta naisen ja kasvonsa osana kokonaisuutta. Jopa muisti vaatteet paremmin kuin minä, hameen kuviosta alkaen, mutta väittää nähneensä asun muulla henkilökunnalla.. sepityksiä vuosia, en halua olla miehen kanssa, kuka ei kerro yhtä totuutta, koska menee luottamus rehellisyydestä.
Mitä muut tekisitte? Vauvani elämä on tärkeä, mutta puolisosta mennyt maku.
Meillä on uusperhe. Kaksi vuotta sitten mieheni käyttäytyi poikkeavan epäromanttisen etäisesti hoikan minihameisen yleisesti kauniin naisen ollessa läsnä, myös hän meni ihan oudoksi aikanaan. Yritin sivuuttaa asian, enkä puhunut mitään. Paripäivää myöhemmin tuli kuitenkin asia eteen, kun minua loukkasi miehen pään kääntyminen lenkkeilevän naisen suuntaan. Mies tunnusti, lenkkeilijän katsomisen osuessa tarinaani, ottaessani esiin huomanneensa naisen, joka oli "harvinaisen aito ihminen" sanojensa mukaan, todellisuudessa oli minulle ja miehen lapsille kuin ilmaa, ja tunki mieheni lähelle. Olen vuosia kärsinyt tästä, aina uudestaan. Mieheni ei myönnä ihastelleensa, mutta kuitenkin on todennut, että ollut hänen suurin huomaaminen yhdessäolomme aikana.
Onko normaalia, että edelleen haluan jättää mieheni tämän takia, ja en millään pääse yli. Yksi rekisteröinti huomaten eli ihastelu on liikaa minulle. Toki pettäminen olisi pahempi, mutta pään sisältä lähtee tahtomaailma, ja huomaaminenkin on liikaa. Meillä on vauva, ja muuten voisimme olla onnellisia. Mies on naisiin liittyen valehdellut tietoisesti ja kiusannut minua naisilla, siitä on tullut trauma.
En luota häneen. Minua myös häiritsee tuo vanha tapaus, että näytti kuin olisi halunnut olla minihameiselle imarteleva, muttei voinut, kun olin vieressä. Miksi mieheni juuri siellä ei ollut minulle koko aikana tippaakaan läheinen, ei edes keskustellut, niinkuin yleensä, heti ollessamme kahvilan ulkopuolella laittoi kätensä ympärilleni. Tämä tapahtui syntymänpäivänäni. Olen herkkä. Jotenkin minusta olisi oikein, että kaikki huomaavat vain oman puolison.
En tunnu pääsevän asiasta yli ja mieheni mielestäni "valehtelee", ettei erottanut oliko minihameinen hänen isopeppuinen täysin erinäköinen exänsä, mutta toisaalta on sanonut, että nainen olisi voinut olla kuin minä hoikkana vartaloltaan (mikä pitää paikkansa) ja että muistaa nähneensä heti ovelta naisen ja kasvonsa osana kokonaisuutta. Jopa muisti vaatteet paremmin kuin minä, hameen kuviosta alkaen, mutta väittää nähneensä asun muulla henkilökunnalla.. sepityksiä vuosia, en halua olla miehen kanssa, kuka ei kerro yhtä totuutta, koska menee luottamus rehellisyydestä.
Mitä muut tekisitte? Vauvani elämä on tärkeä, mutta puolisosta mennyt maku.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Lisään vielä edelliseen,( olen keskustelun aloittaja)
Tuo nainen hameessaan oli mielestäni minua kauniimpi, vaikka olen myös ihan kaunis. Pukeutumiseni ei yllä sille tasolle miten tämä henkilö oli pyntännyt, selkeästi tulikin seksikkäässä asussaan esittelemään itseään.
Harvinaisen aito ihminen, miten joku voi ajatella sellaista, ihmisestä josta ei tiedä mitään muuta, kuin miten on tunkeileva isälle ja miehelle kenen vaimo vieressä.
Onko täällä muita, keille on tärkeää, että mies huomaa vain oman puolison? Ja toteutuuko teillä tällainen käytännössä?
Onko normaalia, että olisin mielummin yksin kuin huomailijan kanssa. Enkä pidä ketään niin halpana, että puolisolla olisi syytä katsella muita.
Olet lapsellinen ap ja voisit kasvaa jo aikuiseksi.
Sama tuli minulle mieleen: kasvaisit ap aikuiseksi.
Respectit miehellesi siitä, että on jaksanut noin mustasukkaisen ihmisen kanssa elää jo vuosia.
Jos teille tulee ero, tai miehesi pettää jonkun kanssa, syyllinen löytyy kun menet peilin eteen.
Ei kukaa jaksa koko elämäänsä kuunnella turhia syytöksiä. Joko lähtee kävelemään tai käy vieraissa ja sanoo, että nyt voit huoritella ja syyttää sydämesi kyllyydestä.
Mikään ei ole pahempaa tai hankalempaa kuin elää mustasukkaisen naisen kanssa. Monesti on kierrokset olleet korkealla, riittää kun juttelen jollekin naiselle niin avopuolisolla menee hermo. Tai jos saatan katsella kaunista ja hyvävartaloista naista niin hänestä olen heti iskenyt silmäni johonkin joka on häntä parempi. Mielestäni kertoo myös naisen heikosta itsetunnosta jos kokee vieraan naisen itselleen haitaksi tai vaaraksi.
Voi olla hyväkin itsetunto jos ei hyväksy itsensä pitämistä halpana. Eihän siinä mitään jos muuten vaan katsot, mutta tietoisesti ihastellen, miksi puolisosi pitäisi hyväksyä se, ettei hän riitä sinulle.
Ehkä hänelle sopisi toisenlainen mies ja sinulle puoliso kuka on miestennielijä. Psykopaattisen naisen piirteisiin ainakin kuuluu itsensä esittely ja huomionhakuisuus, flirttailu, kukapa tietää jos törmäisit sellaiseen.
Puolisollasi on tunteet, ja oikeus siihen. Myös siihen, ettei häntä satuteta. Henkistä väkivaltaa.
Oletko koskaan ajatellut siltä kannalta, että katsellessasi vierasta naista kumarrat hänelle ja pyllistät puolisollesi. Ainakin minä kokisin sen jopa häpäisevänä, jos kohde huomaisi puolisoni häntä katsovan.
Aina on oksettanyt juuri ne äijät, ketkä näkee että toisella mies, mutta silti kattelee, puhumattakaan, kun näkee pariskunnan, joista miehen pää kääntyy naisten suuntaan ja puoliso surullisena vieressä
En ole mustasukkaista sorttia, mutta täytyy sanoa etten itsekkään sietäisi tuollaista käytöstä mieheltäni. Tarkoitan sillä ilmiselvää valetta ja se jos mikä syö suhdetta ja osoittaa arvostuksen puutetta, mieheltä. Tosin jos olet nätti /kaunis, anna samalla mitalla takaisin.jos mahdollista. Ens kerralla kun näet hyvännäköisen tai upean miehen, kun olet miehesi kanssa jossain,katso tarkkaan esim. vaatetusta ym. jotta voit sanoa äijällesi samat: olipa aidon tuntuinen, Ei tarvi oikeasti kiinnostaa, kunhan näpäytät takaisin.
Sama itselläni, en hyväksyisi enkä ole erityisen mustasukkainen.
Mieheni tietää tämän ja käyttäytyy sen mukaan, se on ihan sama kuinka miesporukassa katselee muita naisia. Mieheni saa kyllä nauraa, jutella ja halatakin jotain toista naista, mutta minkäänlaiset ihailevat katseet ovat kiellettyjä.
Itsekin käyttäydyn vaatimallani tavalla, tosin en ihaile muita miehiä silloinkaan kun mieheni ei ole paikalla.
Pääsisin yli, jos olisi rehellinen.
Miten voi valheille rakentaa mitään.
Mutta olen kiitollinen mielipiteistä. On sekin hyvä myöntää, missä itse on liian vaativa.
Ja en koe olevani mustasukkainen, ellei ole syytä. Nykyään moneen ei voi luottaa, sama pätee naisiin.
Jos miehesi on epäluotettava, miksi olet hänen kanssaan? Vai kuvitteletko vain?
Et ole mustasukkainen mutta olet epävarma itsestäsi ja peilaat tämän tunteen mieheesi, näin selviät itse selville vesille, eikä sinun tarvitse muuttua vaan odotat, että miehesi muuttuu.
Miksi pitäisi olla "epävarma itsestään" jos ei hyväksy miehensä epäasiallista käytöstä?
Minulla on itsetunto kunnossa, mutten hyväksyisi mieheltäni, että hän kyyläisi jotain toista naista.
Itseänikin inhottaa miehet, jopa tututkin, jotka katselevat minua siten kuinka heidän pitäisi katsella omaa vaimoaan/tyttöystäväänsä.
Voi hellanduudelis sentään, eikö tosiaan aikuisella ole muuta ajateltavaa elämässään kuin jotkin hetkelliset tapahtumat joskus kauan sitten. Haloo nainen! Kai itsekin ihailet kauniita ihmisiä, eikä se varmasti ole mieheltäsi pois?!
Ongelma on korviesi välissä, sillä miehesi ei varmaan koskaan opi käyttäytymään sinun haluamallasi tavalla. Eikä tarvitsekaan. Muuta ajattelutapaasi ennen kuin on myöhäistä, jatkuva nalkutus ja epäily sekä kontrolli vähentää viehätysvoimaasi niin, että mies vielä joskus lähtee!!
On kertakaikkisen lapsellista kuvitella, että oma puoliso ei koskaan huomaisi tai ihastelisi ketään muita vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia.
En tiedä sitten miten miehesi on kiusannut sinua muilla naisilla ja mitä on valehdellut, mutta reagointisi noissa esimerkkitapauksissa on ainakin täysin yliampuvaa. Ei siinä ole mitään "tunnustamista" kun miehen pää kääntyy kun fyysisesti kiinnostava nainen ohi kulkee. Niinkuin ei siinäkään, että miehesi todennäköisesti katsoo joskus pornoa ja kiihottuu muiden alastomien naisten katsomisesta. Vaikutat minustakin kontrolloivalta, itsetuntosi on kaiketi myös aika huono.
Joten vastaus kysymykseesi siitä mitä tekisin tilanteessasi on, että menisin itseeni ja koettaisin kypsyä henkisesti. Ja ei tosiaan ole ihan normaalia, että haluaisit mieluummin olla yksin koska et voi hallita täysin toista, omistushalusi on minusta poikkeuksellisen voimakas.
Mutta jos haluat itse olla noin umpimielinen ja vaativa, siitä vain, kamalan raskas kumppani tosin miehellesi silloin olet.
"Onko täällä muita, keille on tärkeää, että mies huomaa vain oman puolison? Ja toteutuuko teillä tällainen käytännössä? "
Ei ole tärkeää ja ei toteudu. Eikä tarvitsekaan. Tiedän että mies rakastaa minua ja tiedän myös, että minua kauniimpia naisia on. Arvostetaan toisiamme eikä tietenkään flirttailla muiden kanssa näkyvästi, se loukkaisi toista. Mutta ei myöskään olla liian mustasukkaisia, se tappaa koko suhteen.
Olet sairaalloisen mustasukkainen. Eihän se niin mene, että kun astuu parisuhteeseen, ei enää näkisi muita toisen sukupuolen edustajia. Itsekin olen kokenut samaa, eli vaimoni huomautteli, että olisin katsonut kadulla vastaantullutta naista pitkään. Mahdollisesti se on ollut tottakin: en ole sitä itse edes huomannut, koska tottakai katson vastaantulevaa kaunista naista, koska olen mies.
Jos vaimo kuvittelee, että muutun eunukiksi muuttaessa yhteen asumaan, kannattaa käysä biologian tunnilla uudestaan. Pariutuminen ei lakkauta seksuaalisia tarpeita ja niitä kohdistuu väitämättä myös muihin naisiin. Se ei tarkoita, että pettäisin vaimoani, mutta peli menee niin, KATSOA SAA MUTTEI KOSKEA.
Suosittelen kaikille hankkiutumaan eroon mahdollisimman nopeasti sairaalloisen mustasukkaisista ihmisistä.
Tässä tuli nyt kaikenlaisia vastauksia. Voi olla että suhtaudun liian rankasti tuohon huomaamiseen jonkun mielestä. En ikinä itse pystyisi olla miehen kanssa, kuka hyväksyy muiden naisten katselemisen tai pornon katselua.
En itsekään huomaa miehiä sillä silmällä, näen toki miltä näyttävät, mutta pystyn suhteessa ollessa olla katsomatta miehiä, sinkkuna ollessa kiinnitin toki paljonkin huomiota.
Porno on minusta haitallista kaikille, aiheuttaa riippuvuutta ja on pois elämän realismista. Ja miten likaista pornobisnes sitten on, eikö katsoja mene itse mukaan siihen, jos käyttää palveluja, mm tyttöjen hyväksikäyttöä.. onko oikein tukea sellaista? Minusta ei! ajattelen, että seksi todella kuuluu olla puolisoiden välistä. Katsominen himoiten on jotain mikä ei pitäisi hyväksyä mielestäni. Se jos joskus jonkun huomaa, on aika normaalia varmaan ja pääasia, ettei jää ruokkimaan ajatuksiaan. Kaikki me tehdään virheitä toki. Ja oikeus valita ideologiansa.
Tästä meidän tilanteesta, puolisolla oli aiemmin tapana tietoisesti suuttuneena kiusata minua valheilla, mutta hän on muuttanut tapansa. Anteeksiannettu, ja eteenpäin, mutta traumat ovat yllättävän kovat, ja tulevat esiin ehkä yliampuvasti, kuten tässä tapauksessa minkä otin esiin.
On ollut hyvä lukea muiden ajatuksia, jotenkin pitää kasvaa tässä. Olen kiitollinen ettei puolisoni ole pettänyt siten miten se mielletään yleisesti. Ehkä jotkut arvostelevat minua tiukkapipoiseksi, mutta en ole ainakaan sellainen kuka pettää henkisesti tai fyysisesti, ja haluan vain oman miehen seuraa.
Sekin on opittua mitä pidetään normaalina, muiden katselua esim. Osa minulle vastanneista on sellaisia, ketkä eivät selvästi voisi olla kanssani, enkä minä heidän, arvopohja on niin erilainen
"Porno on minusta haitallista kaikille, aiheuttaa riippuvuutta ja on pois elämän realismista"
Se on ja saakin olla mielipiteesi mutta se on todellakin vain mielipide, ei mikään fakta tai kaikkia koskeva totuus.
"Katsominen himoiten on jotain mikä ei pitäisi hyväksyä mielestäni"
Tässä asiassa ei hyväksymisellä ole juuri merkitystä koska on ihan biologinen fakta että suurin osa ihmisitä katsoo ihan luonnostaan välillä myös muitakin kuin puolisoaan "sillä silmällä". Se on se millainen me ihmislajina olemme. Täysin eri asia on se, teemmekö jotain tuon katselemisen jälkeen vaan toteammeko vain että se oli taas sitä ja oikeasti tahdon kuitekin olla vain sen puolisoni kanssa.
"mutta en ole ainakaan sellainen kuka pettää henkisesti tai fyysisesti, ja haluan vain oman miehen seuraa."
Puhut nyt eri asiasta. On eri asia katsoa jotain pienen ohikiitävän hetken himoiten kuin oikeasti pettää henkisesti ja fyysisesti. Ongelmasi on siis se että teet jo hyvin pienestä asiasta valtavan ja maat kaatavan asian.
Tärkeintä tietysti se, että moraaliset arvosi ovat samanlaisia miehesi kanssa. Ongelmia tulee taatusti, jos vaadit mieheltäsi sellaista joka tuntuu hänestä vangitsevalta.
Me katsotaan miehen kanssa toisinaan pornoa yhdessä, ja meille se ei aiheuta mitään riippuvuutta, se ei ole meille haitallista, eikä irti realismista. Kumpi tahansa saattaa ehdottaa, molemmat kiihotutaan ja rakastellaan sitten yhdessä ja jää aina se filmin loppu näkemättä. Ollaan ihan tavallinen yli neljäkymppinen pari. Sinulla on mielestäni kovin mustavalkoinen, jopa ahdasmielinen ja karkeasti yleistävä kuva aiheesta ja "tyttöjen hyväksikäytöstä".
Me ei ainaakn edes mitään "tyttöjä" katsella, ihan aikuisia tasavertaisia amatööripareja yleensä.
Minusta sinun omat moraalikäsityksesi ruokkivat nyt pahaa oloasi jopa siinä määrin että "puolisosta on mennyt maku" kuten kirjoitit. Hyvä, että mietit näitä asioita, omia tarpeitasi ja vaatimuksiasi, puhu myös miehesi kanssa tästä. Muuten voi käydä niin, ettei kumpikaan voi olla suhteessa rennosti oma itsensä. Sinä et siksi koska miehesi ei ole sinun mittapuullasi riittävän uskollinen ja mies siksi, että kokee koko ajan toimivansa väärin ja olevansa jotenkin "syyllinen" ja moraaliton.
Ei ole samantekevää kenen palveluita käyttää. Vaikka et itse katsoisi nuoria tyttöjä, oletko varma, ettei materiaalin tekijöillä ole osuutta likaiseen bisnekseen? Tämä pornobisnes on pelottava alue, jossa on paljon hyväksikäytettyjä, riippuvaisia, perheensä rikkovia..
TotuusSattuu, voi olla että ulkonäön pieni huomaaminen pitäisi minunkin oppia pitämään luontevana, mutta himoiten onkin eri asia
Muiden huomaaminen.. minä taas näen, että itsekuria pitääkin olla enkä ole viettieni varassa. Onhan mahdollisuus oman puolison kanssa kokea tarpeellinen. Minulle se riittää.
"TotuusSattuu, voi olla että ulkonäön pieni huomaaminen pitäisi minunkin oppia pitämään luontevana, mutta himoiten onkin eri asia"
Kysehän onkin juuri siitä että määrittääkö sen "himon" katsomisessa sinä vai se joka katsoo eli miehesi. Luulen että hän ei kuvailisi katsomistaan tuolla sanalla vaikka sinä niin teetkin. Eli ongelma on edelleen siinä että sinä ylireagoit varsin pieniin ja luonnollisiin asioihin tavalla joka vaikeuttaa parisuhdettasi.
"Muiden huomaaminen.. minä taas näen, että itsekuria pitääkin olla enkä ole viettieni varassa. Onhan mahdollisuus oman puolison kanssa kokea tarpeellinen. Minulle se riittää."
Jos miehelläsi on itsekuria niin että hän ei tee käytännössä mitään niin miksi se ei riitä sinulle? Haluatko kontrolloida hänen ajatuksiaankin että siellä ei vain olisi sitä kamalaa "himoa"?
Täällä jotkut kirjoittavat että kasva aikuiseksi. Ymmärrän sen kommentin, mutta muutaisin ennemminkin muotoon: kasvat itsellesi itsevarmuutta! Hanki hyvä itsetunto! Vasta kun luotat itseesi, opit luottamaan myös parisuhteeseenne.
Jos tuon jonkun tyypin katselu aikoinaan ei olisi nyt suhteenne "draama", niin se draama olisi jokin muu. Sinua jäytäisi se lenkkeilijä entistä enemmän. Tai jokin kommentti jonka mies on ajatuksissaan sanonut. Eli, kyse nyt EI OLE kyse enää siitä naisesta, vaan siitä, että sinä et pysty luottamaan siihen, että miehesi rakastaa sinua. Toistan, rakastaa sinua.
Voihan se olla, että miehesi on katsellut sillä silmällä toista naiste. Olkoot se hänen pikkumaisuuttaan ja turhamaisuuttaan. Mutta terveessä parisuhteessa ja terveellä itsetunnolla sellaisesta voi päästä yli. Kaksi vuotta!!! Mieti. Mitä jos päättäisit jo antaa anteeksi ja unohtaa?
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi toistuvasti tivaisu ja märisisi sinulle, koska sinä joskus pari vuotta sitten et välittänyt hänestä sen vertaa, että olisit nimipäivänä heti aamulla onnitellut. Muistit onnitella vasta päivällä. Ja juuri edellisenä päivänä olit kylläö muistanut onnitella työkaveriasi! Hmm... Ja miehesi ei millään pääsisi tämän yli, vaan pitäisi sitä merkkinä siitä, että sinä et välitä tai rakasta, tai et pidä suhdettanne tärkeänä... Tiedän että vertaus on mielestäsi huono, mutta miehesi mielessä luultavasti tismalleen yhtä turhauttava.
Ei hemmetti ole tervettä, että olet keskustellut yhä miehesi kanssa jostain sen naisen mekon kuvioinnnista!!!!!???? Tai tilanteet muista yksityiskohdista. Eihän tuossa ole enää järjen kanssa mitään tekemistä. Jos olisin miehesi, niin minäkin alkaisin jo keksimään mitä tahansa, että keskustelun saisi joskus jonain vuonna loppumaan... Eihän sinua voi jaksaa, ei mitenkään.
Hae itsellesi ammattiapua. Vaikka nyt eroaisit miehestäsi, niin kantaisit samoja henkisiä ongelmia tulevaisuuteesi. Sinun on saatava itsesi kuntoon. Se että tiedostat vihdoin oman vastuusi suhteenne kuntoon laittamisessa, ei tarkoita sitä, etteikö miehesi olisi aikoinaan käyttäytynyt törpästi. Ehkä käyttäytyi, mutta yritä jo ymmärtää, että MITÄ SITTEN? Teidän elämässänne on nyt paljon suurempia asioita. Vai ajattelitko lapsellesi kertoa kun hän on 13v, että "Erosimme isäsi kanssa, koska en antanut hänelle anteeksi, kun hän katseli toista kaunista naista yhden kerran vuosia sitten?" Senkö sinä haluat lapsellesi opettaa sitoutumisesta? Itsesi arvostamisesta? Parisuhteesta? Oppimisesta? Asioiden tärkeysjärjestyksestä?
"Onko normaalia, että edelleen haluan jättää mieheni tämän takia, ja en millään pääse yli. Yksi rekisteröinti huomaten eli ihastelu on liikaa minulle"
Ei ole normaalia. Sellaista miestä et tule löytämään, joka ei katsoisi kaunista naista. Jotkut toki onnistuvat kätkemään sen.
"Onko täällä muita, keille on tärkeää, että mies huomaa vain oman puolison? Ja toteutuuko teillä tällainen käytännössä? "
Kuten sanottua, olet irrallasi elämän reaaliteeteista.
Harkitsisin sinuna jopa menemistä psykologin juttusille. Niin absurdeilta nämä sinun "vaatimukset kuullostavat
Fiksuin vaikutelma tuli asiallisista ei haukkumissävyisistä vastauksista.
todella tykkään eniten miehistä, ketkä ei yleensä huomaile muita. Ja sitten jos huomaa, niin olennaista millä tasolla. Traumaani liittyi loukkaavan käytöksen uusiutuminen, mm kerran mies ilmoitti itkevänsä, julkisella paikalla huomattuaan jonkun, tekstiviestillä kesken työpäiväni. Kyllä sitä ihmettelin millaisesta huomaamisesta on kyse. Sitten seurasi tietoinen valehtelu kaksi vuotta kuumasta naisesta. Exä ei koskaan käyttäytynyt luonnottomasti, muiden aikana.
Jos hyväksyisin itselleni kostamisen, olisin sen jo tehnyt. Ehkä pieni tasapuolinen näpäytys voisi olla tarpeen. Mielummin sitten vetäydyn suhteesta, jos toinen ei ole reilu. Siinä ainakin tulee opetus.
On se vähän liikaa jos vanha suhteessa oleva mies esim julkisesti näyttää ihastuksensa nuoreen tyttöön. Oksettavaa. On miehiä, jotka antavat puolisolleen pikkusiivun, kun toiset taas ovat reiluja ja tasapuolisia, huomaavaisia.
Ja kyllä uskon, että sekä miehissä että naisissa on suuria eroja huomailussa.
Varmasti on eroja huomailuissa yms. Mutta ymmärrätkö nyt itsekään, että sinä puhut pääasiassa YHDESTÄ todella kauan sitten tapahtuneesta kerrasta, kun miehesi on antanut sen kauniin ihmisen huomaamisen näkyvä. Miehesi siis ei harrasta sitä jatkuvasti, ei ole osa hänen arkea ja käytöstään päivästä tai viikosta toiseen. Miksi sinä siis teet tästä sellaisen numeron, jota mielestäsi miehesi pitäisi kärvistellen hävetä vuodesta toiseen? Eikö miehesi saisi jo olla onnellinen? Älä sinä sitten ole, jos et pysty, mutta anna edes miehen olla. Ja lapsen. Kärvistele yksin ollessasi. Ja kuten moni muukin on sanonut, niin minäkin suosittelen sinulle terapiaa.
"Traumaani liittyi loukkaavan käytöksen uusiutuminen, mm kerran mies ilmoitti itkevänsä, julkisella paikalla huomattuaan jonkun, tekstiviestillä kesken työpäiväni. "
Kyllä miehesikin ammattiapua tarvitsee, tai ehkä te molemmat.
Onkohan mies niin traumatisoitunut tyrannimaisen hallitsevan naisensa kyttäämisestä, että kun naisen poissaollessa huomasi katsovansa jonkun naisen perään, niin koki siitä huomattavaa syyllisyyttä, ja siksi itki asiaa? Eihän suhde ole terveellä pohjalla, jos miehen pitää noin pelätä naista, vaikka nainen ei edes ole paikalla!
Mikä kumma on tämä aloitttajan käyttämä termi "huomailu"?
Toista loukkaavan julkisen flirttailun ymmärrän terminä, samoin sopimattoman yhteydenpidon, tekstailut ja tapailut salaa.
Mutta "huomailu"? Kuulostaa ihan neuroottiselta miehen kyttäämiseltä.
Ja mitä se mieskin on itkenyt hyvänen aika? Sitäkö, että teki niin suuren synnin että "huomaili" jonkun naisen ja piti se tekstiviestillä tunnustaa?
Ihan kummalta kuulostaa molempien touhut. Olisi mielenkiintoista kuulla miehen näkemys koko hommasta.
Jo on aikakin termille huomailu, jos sitä paljon tapahtuu. Esim: näet henkilön ja tiedostat näkemäsi = huomailu
Jonkun mielestä on vapautta tehdä syntiä.
Minusta vapautta on kun ei tarvitse.
Kannattaa tutustua, jos on vierasta, miten raamatun mukaan kuuluu elää. Maailmassa on paljon Jeesuksen seuraajia, ketkä ovat onnellisia.
"Minusta vapautta on kun ei tarvitse."
Riippuu ihan siitä että mikä on se syy että ei tarvitse. Jos rajoittaa omaa käytöstään vain siitä syystä että joku muu kieltää (Raamattu/pappi/uskonnollinen yhteisö tms.) niin se ei ole vapautta. Mutta jos ei tee jotain siksi että ihan oikeasti omassa päässään tuntee että niin ei pidä tehdä niin se on vapautta.
Luota enempi itseesi ja omiin tuntemuksiisi siitäkin huolimatta, että esittämäsi perustelut saattavat vaikuttaa ulkopuolisesta aivan naurettavilta ja lapsellisilta.
Pidä kuitenkin huoli, että et ala kyttäämään ja kontrolloimaan puolisoasi, jos jatkatte yhteiseloa, sillä viitteitä siihen suuntaan näyttäisi olevan liikaakin, tosin yhteiselämän jatkaminen on aina kahden kauppa, joten varaudu myös kompromisseihin.
Gifes, kiitos vastauksestasi, siinä oli hyviä ajatuksia minulle. En pidä siitä, että heti tuoreessa suhteessa jo suht nuorena miehen pää kääntyy naisten suuntaan. Kysymys ei ole niinkään siitä oppiiko mies peittämään sen vaan millainen mies on. Pahimmassa tapauksessa loppuelämän kärsii miehen kanssa kuka ihastelee muita, voin kuvitella vanhetessa korostuvan, jos mies on taipuvainen tuollaiseen. Ei kiitos! En itsekään ole sellainen.
Kyttäys ei kiinnosta, mielummin erokin.
Ei ole olemassa miestä, joka ei huomaa kauniita naisia. Jos sellaisen vain haluaisit, niin voit elää yksin. Usko huviksesi, se on täysin luonnon vastaista, että mies olisi sellainen. Tai toki jos mies ei huomaa upeita naisia, niin ei hän kiinnitä mitään huomiota sinunkaan ulkonäköösi. Sellaisenko sitten haluat?
Sen sijaan on huomattavan paljon miehiä, jotka eivät flirttaile muiden naisten kanssa, ja jotka eivät muutoin käyttäydy asiattomasti muiden naisten suuntaan. Toki siis voivat mielessään ihailla, mutta ovat omaa parisuhdettaan kohtaan niin kunnioittavia, että fyysiset huomioinosoitukset antavat vain omalle puolisolle. Uskoisin että sinun mies pääasiassa on sellainen. Vaikka nyt jonkun yhden kerran olet sinäkin pistänyt merkille, että hän kiinnitti kauniiseen naiseen huomiota.
Naisten kuitenkin täytyy muistaa, että mies huomaa sen näyttävän naisen vain lyhyen aikaa, ja unohtaa sitten. Normaalisti. Sinä et ole antanut miehesi unohtaa sitä naista! Mikä sinua vaivaa? Miksi rassaat asialla, joka olis aikoja sitten jäänyt miehen mielestä pois, jos hänen ei tarttis edelleen pelätä, että siihen keskusteluun palataan...
Jossain netissä nöin joskus aiheesta erinomaisen videon. Harmi kun en sitä tähän avuksesi löydä.
Tarvitset pitkäkestoista psykoterapiaa aivan kuten moni tässä jo mainitsi. Siitä selvä merkki on se, että lukuisista erinomaisista ja asian ytimeen osuvista vastauksista huolimatta pidät normaalina sitä, että edelleen jauhat vuosia sitten tapahtuneesta hetkestä, johon normaalisti käyttäytyvä ihminen ei kiinnittäisi paljoakaan huomiota.
Sairaalloisen mustasukkaisuuden takana on hylätyksi tulemisen pelkoja, jotka pitäisi käsitellä. Mustasukkaisuuteen kuuluu harhaluuloisuushäiriötasoista ajattelua, ajattelu on siis niin vääristynyttä, että muiden on sitä vaikea ymmärtää. Pienet asiat ovat fantasiamaailmassa merkkejä ja enteitä, ulkomaailmaa kontrolloidaan näin oman ajattelun voimalla, mikä aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Kyseessä on siis psyykkinen sairaus, jota ei voi järkipuheella parantaa. Parisuhteessa teillä ilmeisesti on jo tapahtunut se, että sairauden vuoksi kontrolloit ja harjoitat henkistä väkivaltaa miestäsi kohtaan etkä kykene kokemaan tervettä syyllisyyttä käytöksestäsi. Ei ole normaalia, että miehesi tuntee niin paljon syyllisyyttä, että itkee, ilmeisesti arvaa millainen show "lankeemuksesta" taas on edessä.
Hyvin kirjoitettu!
Olen ollut suhteessa, jossa nainen oli sairaalloisen mustasukkainen. Hän ei tehnyt asiasta edes noin suurta draamaa kuin alkuperäinen kirjoittaja, vaan hyvin hienovaraisesti ilmaisi, että olin "huomannut" jonkun naisen tai että hän kuvitteli sellaista tapahtuneen.
Kuvitelmista muistan yhden esimerkin, jolloin olin elokuvateatterin aulassa odottamassa tyttöystävääni. Katselin vastapäisellä seinällä olevaa suurta kelloa ja minuutit tuntuivan matelevan eteenpäin. Tyttöystäväni tuli paikalle ja huomasi katseeni. Hän oli hyvin loukkaantuneen oloinen ja vilkuili samalla kellon alla seinän vierellä istunutta naista. Hän luuli minun vilkuilleen tätä naista, joka olikin kyllä kaunis ja katsoi suuntaani.
Minä olin kuitenkin katsonut vain aikaa kellosta, milloin tyttöystäväni saapuisi, koska hän oli usein myöhässä treffeiltämme. Mutta ei auttanut selitellä, koko ilta oli pilalla ja hän murjotti eikä suostunut edes istumaan vierelläni teatterissa, kun menimme katsomaan elokuvaa!
Tällainen epäluottamuksen osoitus kohtaani oli erittäin ahdistavaa ja koska siitä ei edes keskustelemalla päästä mihinkään myöhemminkään vaan mustasukkainen on aina ehdottomasti oikeassa asenteessaan, se tuhoaa keskinäisen luottamuksen muutenkin suhteesta. En voinut enää itse luottaa häneen missään asiassa lopulta. Erosimme.
kjglkjrgklejh
Juuri näin, erinomainen kirjoitus.