Kärsimätön ihminen on huono ihminen.
Elämässä pitää olla kärsimystä. Jos sitä ei ole sitä pitää tehdä.
Koska hyveellinen elämä on pitkälti kärsimystä.
Kärsinyt ihminen on kärsivällinen, mikä on hyve itsessään.
Kärsimätön ihminen on ... Ääh ... ei mitään ...
Kärsiminen on tie totuuteen, totuus toki on kielletty hedelmä nykyään, tie totuuteen on käynyt kielletyksi, koska kärsimystä on vähän.
Kärsimätön ihminen rakastaa valetta, kärsivä ihminen totuutta.
Mitä sitten?
Elämässä pitää olla kärsimystä. Jos sitä ei ole sitä pitää tehdä.
Koska hyveellinen elämä on pitkälti kärsimystä.
Kärsinyt ihminen on kärsivällinen, mikä on hyve itsessään.
Kärsimätön ihminen on ... Ääh ... ei mitään ...
Kärsiminen on tie totuuteen, totuus toki on kielletty hedelmä nykyään, tie totuuteen on käynyt kielletyksi, koska kärsimystä on vähän.
Kärsimätön ihminen rakastaa valetta, kärsivä ihminen totuutta.
Mitä sitten?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sori vaan mietintämyssyilijä : Jokainen ihminen kärsii.
Elämä on alusta alkaen kärsimystä ja kuolemista.
Ja tietysti elämästä ja saavutuksista nauttimista, kuten nälkä motivoi paremman ruuan valmistukseen, aikaan ja vaivaan.
..
Esim. Kun ei ole kipua, huomaakin miettivänsä ja kiinnittävänsä mielensä muihin asioihin.
Ja kohta loukkaa varpaansa ja voi olla kovat kivut pikku luusta monta päivää, jolloin katuu ettei kiinnittänyt huomiota pieniin asioihin kuten varpaaseen. Ja kun taas kipu on mennyt, kolottaakin hampaassa. Kun se on poissa, hiipii hienohko päänsärky tilalle.
Että elele sie vaan jossain utopistisessa kivuttomassa tyhjyydessä, elämä joka päivä on kipua ja kärsimystä.
Sitten kun sitä kipua peittelee vaikka urheilemalla, nostelemalla painoja, huomio siirtyykin kipeään lihaksistoon.... jne
Olisiko aloittajalla vielä antaa jotain perusteluja väitteilleen?
Buddhalainen viisaus: kärsimys jalostaa.
Kuinka jalostunut olet - se on oleellista.
Tietenkin voi olla, mutta ei se mikään edellytys ole. Pieni lapsi voi olla hyvä eikä ihmisen perusluonne aina muutu miksikään, ellei sitten tule esim. erilaisia kärsimyksiä matkan varrelle jotka muuttavat ihmistä huonoon suuntaan aiheuttaen mm. katkeruutta ja jopa kostonhalua pahimmassa tapauksessa.
Jos näin on, tälläinen ihminen on kristitty, ei buddhalainen. Buddhalainen ymmärtää toki, että elämässä pitää olla kärsimystä.
"Kipua oppii sietämään, mutta opetteleppas sietämään kutinaa!"
Kärsimyksen pohjilta pienikin hyvä esiintyy suurenmoisena kun sitä osaa "arvostaa" mutta senkin tulee olla tiettyjen lainalaisuuksien alla . Sanotaanko vaikka moraalisten lakien alaisuudessa...siis niiden hyvien asioiden.