Liikuskeleekohan täällä paljon liitossa tai parisuhteessa eläviä? Itsekin olen naimisissa (melkomoisella ätmitaustalla), mutta päädyin jotenkin seuraamaan näitä keskusteluja.
Suhteessa / avioliitossa eläviä sinkkupalstalla?
naitu.ätmi
61386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Niitä taitaa, kummallista kyllä, olla enemmän kuin sinkkuja. Todella älytöntä. Moni ei niitä siedä täällä.
En mäkään käsitä noita varattuja palstailijoita, ,onneksi niille sanotaan välillä päi naamaan.
Juu on. Sinkut on ihmisiä siinä missä me parisuhteissa elävätkin ja varsin kivaa seuraa keskustella useimmat sinkuksi esittäytyneet. ☺️
Parisuhde ja sinkkuus, ei ne ole ruttoja kumpikaan eikä ne tartu. Ihmisiä ajattelevaisia yhtä kaikki.
Mutta siellä lukee kaikkien sinkkujen oma palsta.. ei varattujen...
Jostain syystä nää varatut on tämän palstan aktiiviisimpia kirjoittelijoita :D
Noudatatko aina kirjoitettua kuinka tarkkaan? Mitä vahinkoa siitä tulee, jos palstalla kirjoittelee kuka tahansa? Vapaa tai varattu.
Voisihan sitä ottaa roolinkin ja esittää sinkkua saadakseen keskustella sinkkujen kanssa kuten kenen tahansa ihmisen kanssa. Eikö? Mutta en näe tarpeelliseksi valehdella parisuhdestatustani.
Se kun ei tee minusta yhtään parempaa eikä yhtään huonompaa täällä tai missään muuallakaan. Ei viitsitä olla toisiamme kohtaan piikikkäitä.
No täällä jos oiskin pelkästään sinkkuja, niin luultavasti ois vaan noita mariseva ukkoja keskenään aikanopeeesti...
Niin ja mikä sinkkuudessa on semmoista, ettei sitä kaikki tietäisi? Kun jokainen on ollut alunperin sinkku, siis jo lähtökohtaisesti ellei ole jo lapsena naitettu. ☺️
Kaikesta muustahan täällä enemmän joristaan muutenkin. Minusta on vaan hyvä, että suhtaudutaan toisiimme sinkut ja varatut ennakkoluulottomasti ihmisinä eikä statuksina. Voidaa jakaa näkemyksiä ja kokemuksia, oppua ja oivaltaa puolin ja toisin olkoon aihe sinkkuus tai mikä vaan. ☺️
Kadehtiminenkin on turhaa, se ei kasvata eikä elätä. Se syö enemmän kun tienaa.
Tääläl on paljon sinkkuja vasten tahtoaan, miltä luulet tuntuvan kun kerrot rakastavasta perheestä ja suukoista ja lapsista
Juu. Minusta kaikki sopii olla täällä. Jonninjoutavia jorinoita jaksavat marista...
Mutta aina marisijoita riittää...
Kannattaa muuttaa suolle ja olla yksin, niin ahistaa vaan kuikanhuuto...
Se on elämää, se ei pienennä haavoja vaikka sitä ei kuule eikä nää, se on silti olemassa kaikkialla. Se ei ole kiusaamista, se on onnenkantamoinen jonka soisin jokaiselle joka sitä pystyis arvostamaan.
Onko toisen onni asia, jota kannattaa kadehtia? Oisko kivaa jos kaikki olis onnettomia ja vihaisia toisilleen?
Ketä se sitten auttais tulemaan onnellisemmaksi?
Kyl pahanmielenkin ymmärtää, mutta sekin pitäs ymmärtää että on itsestäkin kiinni miten haluaa ympäröivään maailmaan suhtautua. Onni ei ole mies ja lapset, vaan onni on arvostaa sitä mitä on. Ja mitä sen saamiseksi onkaan pitänyt käsitellä ja läpi käydä.
Monella on perhe ja pusuja, moni ei siitä kuitenkaan nauti tai saa iloa.
Mä jos jotain kadehtisin, niin elämänasennetta joka kantaa yli murheiden.
No sanoppa elä muuta. Ehkä pitäis keskittyä omiin onnenhetkiin, eikä kadehtia muitten hetkiä...
etkö sä joskus potenut huonoa oma tuntoakin kun vietät täällä niin paljon aikaa..ei ne ongelmat perheessä lopu tänne pakenemalla
Podin,mutta mä olen sellainen itseni syyllistäjä luonteeltani. Mistään perheen ongelmista ei ole kyse missään vaiheessa, vaan siitä että olen laiska solmimaan ystävyyssuhteita ja pitämään niitä hengissä.
Kaipaan kuitenkin ihmisien kanssa kommunikointia ja ajatustenvaihtoa, en niinkään alituista kylässä ravaamista ja muuta kotoa pois olemista.☺️
Joo ja onnikin on mielentila, olotila ei aina mitään konkreettista ja käsin kosketeltavaa siihen tarvita. ☺️
Ja mies ja lapset ei ole ongelma, ongelma olen minä itse ja mun tarve olla jollain tasolla sosiaalinen myös muiden ihmisien kanssa. Ihan nää kotijutut ei yksin ruoki mun sosiaalisia tarpeitani, mutta viihdyn silti aina heidän lähellään ja siksi olenkin kotona, netissä. Mielummin kun kylillä ja kavereilla kylässä tms.
Tää muoto ystäviä riittää mulle. Tekee mut onnelliseksi juuri nyt...ehkä joskus jotenkin toisin. Koulu ja työ, niistä en haali ystäviä. Pidän ne erillään. Koska ystävyyssuhteitakin pitää vaalia ja mä en nyt juuri jaksa enempää tiiviitä suhteita ylläpitää.
Joo. Mullakin on ystäviä ja kavereita livenä riittämiin. Mutta totuus kai on että kaikilla kiire ja tää on vaivatonta. Ja onhan täällä huikeita tyypppejä...vaikka sä.
Mulla ei ole kuin muutama hyvä ystävä, tuttavia kyllä ihan hirveesti. Heitä kertyy aina ja kaikkialta missä olen töissä tai vietän jotenkin aikaa ihmisten kanssa. Mun olisi helppoa saada ystäviä ja kavereita, jotenkin aina joka paikassa ilmaistaan että olen pidettyä seuraa. Ihmiset viihtyy mun kanssa. Mutta mä olen kaikesta sosiaalisuudesta ja avoimuudesta yms. huolimatta hyvinkin omissa oloissani viihtyvä. Ja mielummin pidän muutamaan todella hyvää ystävää, kun läjäpäin hankin uusia.
Ystävät on vuosikymmeniä samoja, lapsesta saakka. Toki matkalla on muutama melko läheiseksikin tullut uusikin kaveri, joiden kanssa on helppoa olla oma itsensä. En kuitenkaan viitsi ryhtyä ihmisien kanssa mihinkään, ellen todellakin jaksa itsekin olla jatkuvasti aktiivinen ja ylläpitää. Se helposti loukkaa turhaan ihmisiä, jos on välillä vetäytyvä ja omissa oloissaan, eikä kaipaa ketään aktiiviseen kanssakäymiseen.
Niinpä olen ajatellut, että en ryhdy mihinkään mitä en jaksa kunnialla viedä loppuun saakka. Semmonen on mun vastuuntunto. :)
Tää on helppoa ja täällä on hienoja ihmisiä...sinäkin olet yksi heistä ilmanmuuta. :)
No aika jyrkät kriteerit sä itelles laitat....
Mun mielestä ihan realistiset. Nykyiset ystävät on yhtä omiin oloihinsa vetäytyviä ja tajuaa tämän tarpeen. Joskus kuitenkin joku on ottanut itseensäkin....kaikki ei ymmärrä oman ajan tarvetta ollenkaan. Kokoajan pitäs olla kannikat yhdessä ja kuulla ja nähdä melkein päivittäin. En jaksais aina edes kuukausittain nähdä ketään perheen ulkopuolista. x)
Joku nuppivika varmaan...
Introvertti minä nauttii pieninä annoksina ihmisistä, isoina mä tukehdun ja voin huonosti. :) Voimat vaan loppuu kesken kaiken. Siksi realistiset odoukset ja tavoitteet voimavarojen mukaan.
Mä olen ollut aina tämmönen kummajainen. :)
Sosiaalinen, avoin ja samaan aikaan erakko ja tuppisuu, tykkään ihmisistä ja en tykkää, tykkään annostella itse eli olen aika hankala tapaus....omavaltainen ja itsenäinen sen suhteen mimmoinen mun elämä on ja mikä mua tyydyttää. En silti halua tietentahtoen loukata, niinpä pidän hajurakoa ja tulen lähelle vain kun itse niin haluan. Koska haluan. ;)
Mulla aika sama "vika" kuin sulla. Eikö olekin jännä juttu muten ne lapsuudesta asti olleet ystävät on sellaisia että vaikka vuosi olisi taukoa näkemisestä jutu jatkuu niin kuin ois eilen jutellut viimeksi. Sitten on jotain entisiä työkavereitakin jotka soittelee mutta ne ei ole ihan niin läheisiä kuitenkaan kuin ne lpsuudesta asti mukana olleet.
Juu. Eihän se sitä tarkoitakaan, että tarvitsisi kaikkien kanssa ollakaan ja aina. Ja kelle määrä on parempi kuin laatu, niin sittenhän saa tuohtua.
Kyllä mä en ole huomannut, että kukaan ois mun vähästä huomiosta tuohtunut..
Kun itsehän sitä elämästään päättää... kyllä mulle ystäviä sopii.
Toi on ihan totta, voi mennä vuosia tai useampikin ja ne on juuri noin, kuten sanoit kuin oltas vasta eilen juteltu. Kyllä vaan. Hyvin tuttua. :)
Ilmankos mä viihdyn täällä, kun täällä on muita yhtä "omituisia". :) <3
En tiedä on naissukupuolella jotain merkitystä tuossa tuohtumisessa? Voi olla, ei jaksa aina tyttöjen juttuja ja juoruta kaikesta. Ainakin ne naispuoliset ystävät suuttuu helposti, joille on ollut tärkeetä juoruta kaikki ja kaikesta, mennä kokoaika johonkin päin.....levottomat jalat alla.
Joskus mulla olikin enempi miehiä kaverina ja ystävänä, kun niiden kanssa oli erilaista. Jotenkin vapaampaa, ei tarvinut olla kaikesta tekemässä selvitystä kaiken aikaa...jne.
Miehet ei varmaan silleen joo loukkaannu. Esim. tuossa joku pari tuntia sitten yksi kaveri yritti soittaa mutten ehtinyt heti luuriin niin jäi sitten vastaamatta. En soitellut takaisinpäin kun se tietäisi semmoista tunnin jaarittelua :D Joku nainen varmaan loukkantuisikin jos ei soita takaisin mutta tuo kaveri tuskin kun on mies, se on varmaan kilauttanut jollekin muulle ja soittelee mulle sitten joskus uudestaan.
No mulla on pari naisystävääkin. Mutta ei varmaan ihan ketä tahansa päästäis ystäväks asti...
On mullakin joitain kavereita, joitten kanssa en hirveesti halua olla tekemisissä..
Ja jokainen ystävä tietää, että saa kiinni aina, mutta aina en voi singota jokakohtaan. Muksut, työ ja vapaa-aika vie osan... aika varattava yhdessä.
Joskus muakin ahdisti...mut mä keksin, että se johtuu musta. Ei mun tarvii olla väkisin kaikkia varten...mä oon täällä itseäni ja lapsiani varten..kyllä siitä muutkin saa jotain, mut sit kun me kolme voijaan jo hyvin..
Juu, se on sitä ollaan bestikset ja pukeudutaan melkein samoihin vaatteisiin jne. joillakin. Mä en semmosta jaksa ja kartan kun ruttoa. Ihmisen täytyy saada olla, kun ihmisen täytyy saada olla. Ihan rauhassa.
Muutama hyvä ystävä, naisia. Mä en luota ihmisien tajuamisiin, koska käytäntö on osoittanut sen että ne sanoo yhtä ja tekee toista. x) Tajuaa kun sattuu haluta tajuta...ei tajua kun ei satu haluttaa tajua..mutta toki vältyn tältä kun en helpolla kans hommaa ystäviä/kamuja enempää.
Minusta se johtuu täälläkin. Mutta olen ratkaissut aisan mielestäni hyvin. En ahnehdi enempää, kun jaksan kantaa. :)
Kun ei ole kamuja siellä ja täällä, ei tarvitse selitelläkään kaikille kaiken aikaa jotain. Näin on oikeen hyvä, vaikka joku voi friikkinä pitääkin. Hanki elämä ja silleen joku joskus yrittää vittuilla kun ei tajua yksinkertaisuudessaan että, mulla on oikeen hyvä elämä tälleen. Sosiaaliperhosilla on omalla tavallaan ja se on heille hyvä. :)
Kaikki oleellinen löytyy. Ja saan kyllä halutessani enemmänkin, jos joskus tarvetta ilmenee. Se on joillekkin myös kuullemma röyhkeyttä sanoa noin. :(
Joo ei semmoista. Se juurikin noissa lapsuudesta asti olleissa ystävissä on hyvvä kun ne ei ole ihan samassa elinpiirissä kuin itse päivittäin ja on vähän eri taustoja itse kullakin. Olis vähän liian rajoittunutta varmaan jos kaikki ystävät/tutut pyöris esim. samoissa työtehtävissä ja omais tarkalleen saman ajatusmaailman kuin mitä itse, saa vähän paremmin näkökulmaa asioihin kun on vähän erilaisuutta. Ja just rauhassa pitää saada olla, no itseasiassa yhdellä lapsuudenkaverilla on vähän vaikeeta aikaa nyt niin sen puhelut joskus meinaa vähän rasittaa kun tilittää juttujaan mutta ei se niin pal rasita etteikö sitä aina jutella vois, joskus tosin joutuu sanomaan ettei nyt jaksa ko. aihetta jos meinaa jäädä levy päälle .
Joo. Siis en änkytä mitään, että ystäviä pitäis olla hirmu liuta. Sinä tiedät parhaiten oman hommas siellä.
Mutta ymmärrän tuonkin, että kaikki ei ymmärrä, vaikka sanoisivat ymmärtävänsä olla vaan ystäviä... Naispuoleiset ystävät ovat ihmetelleet, että osaan olla "vaan ystävä".
Tässä hiljattain toinen halus purkaa sydäntään, kun miehen lapset kiusas sen lapsia jne. Sain hiukan avarrettua kuvaa...
Juu et, kirjoitin vaan aika tunteikkaasti kun asia on niin moneen kertaan nähty ja koettu. Kuinka ihmisien kanssa tahtoo aina käydä. :)
En tarkoittanut sulle öristä, anteeksi jos olin kärkäs. :)
Ystävää just tarvis jaksaa tukeakin tarvittaessa, siksi muutama hyvä kun pussillinen jotain muuta. Kuten sä jaksoit tehdä...tukea.
Niinpä, onneksi asuvat kauempana. Ja on omakin elämä. Tuo on juuri se minunkin kokemus,
" sen puhelut joskus meinaa vähän rasittaa kun tilittää juttujaan mutta ei se niin pal rasita etteikö sitä aina jutella vois, joskus tosin joutuu sanomaan ettei nyt jaksa ko. aihetta jos meinaa jäädä levy päälle ."
Kuitenkin ystävilleen haluaa olla reilu ja lojaali. Rehellinen ja aito. Siksi niidenkin tarvis olla semmosia, että ne hyväksyy sut ja sun oikean luontees.
Nyt öitä Ritariharmaa, Dissis etc....makosia unia.
Niinpä, siksi ne pysyykin ystävinä kun on reilu ja lojaali mutta ja sekin on ystävissä hyvä että niille voi sanoa suoraan sen mitä ajattelee eikä tarvitse pelätä että ne menee rikki, jonkun oudomman kohdalla voi olla että pitää olla vähän varovainen kommenteissaan. Ystävän ero on siinä että joskus puhe voi olla vähän kovankin kuuloista mutta jos se on toisen parhaaksi se kyllä ymmärtää sen ja tietää että se on totta, juuri tuota rehellistä ja aitoa kun ei liikaa kaunistella sanomisia.
Mut joo, öitä sullekin, pitää mennä ittekin tästä unta yrittämään.
Et ärissyt. Tuli vaan olo, että tuputtaisin jotain omaa juttuani liikaa.
Tarkoitin vaan, että kun itsekin tarvitsee ystävää, ei ole yksi tai kaksi sitä jotain ongelman purkamaan. Itsellä toiminut ehkä niin.
Mä en olekaan koskaan esittänyt aviomiestä.
Helvetin hyvä idis.
Siis ajatelkaa mitkä mahdollisuudet luovaan toimintaan. Ja juuri kun olin vaipumassa synkkyyteen ja apatiaan.
(hihitystä)
Teknomies
(persnaurut)
Kliseisen aviomiehen arkki- tai prototyyppia haettaessa ollaan heti hieman hämillään, sillä mieleen ei oikein tule...
mitään.
Keitä ovat tavalliset aviomiehet, ja mitä he oikein puuhastelevat?
Ei mitään hajua.
(naurua)
Pitäisihän nyt jotain pullahtaa mieleen, mutta kun ei mitään.
(reps)
Porno?
(hihitystä)
Pitäisi olla Teknomaschio.
Mulle taas tuli mieleen perheauto, jokin perusduuni, neljä lasta ja asuntovelan puolikas.
Siis jos oikein vääntää.
Mun mielestä tällaisen perusjampan kasaaminen on oikeastaan aika haastavaa, sillä eihän kukaan nyt niele tulosta, joka on perusesimerkki joistain määreistä, joiden arkinen harmaus katoaa massaan.
Ihmisessä pitää olla aina jokin "juttu".
Valitettavasti rivimiehissä ei tällaisia juttuja ole.
(naurua)
Keskivertojamppa on aika keskinkertaisen tylsä kyllä, mutta toisaalta niin oma kokemus kuin muiden katkerat vuodatuksetkin vahvistavat osaltaan sitä tuntumaa, että naiset kovin usein valitsevat sen valuvikaisen jantterin, mitä myöhemmin katuvat.
Jos jännämiehen valkkaa, niin kaikkea jännää tulee tapahtumaan...
Ei siis kyllä mä lähtisin määrittelemään näitä jamppoja heidän vaimojensa kautta.
Ei mies ilman naista ole mies, vaan illuusio ikuisuudesta.
(reps)
Siis ei millään pahalla massamiehiä kohtaan, mutta naisissa on aina ja poikkeuksetta se lopullinen kipinä, joka tekee elämästä vaarallisempaa, kuin se massamieskolonnan mielestä sen tarvitsisi olla.
Nainen on kuin tulen kanssa leikkisi.
Ja koomisempaa
Se sen
Cosenza
(reps)
Siis on lähes hämmentävää, että mä en keksi yhtään repliikkiä tavallisen suomalaisen miehen suuhun.
Puhuvatko he mitään?
Onko heillä ääni?
Mitä he sanovat, jos avaavat suunsa?
- Kulta, tuletko milloin pois vessasta?
(hirn)
Olen vieläkin status avolitto tuon asumisen muodon vuoksi vaikka ei edes kihloissa oltu tai naimisissa😁 kirjoitin jossain vaiheessa rekisteröidyssä parisuhteessa kun tuo isäntä totesi samaa sukupuolta tarkoittaa ja häpesin silmät päästäni.
Muutin sit avoliitoksi.
Lapset meillä kertoo enemmän suhteesta kuin sormukset.
Perusaviomies on nähdäkseni samanlainen kuin perusisä.
Hän käy töissä, koska toimivan yhteiskunnan perusedellytys on työn tekeminen. Ja hänen mielestään perhe on toimiva yhteiskunta pienoiskoossa.
Työn lisäksi hän harrastaa jotain, ei alkoholia, mutta vaikkapa salilla käyntiä, ulkoilua ja jonkun aivan jonniijoutavan keräilyä. Kaikkea tätä intohimoisesti, mutta hillitysti. Perhe ja työt tulevat ensin, sitten vasta harrastukset, kohtuudella.
Kavereita hänellä on vähän, paitsi mitä nyt töissä ja harrastuksissa tapaa itsensä kaltaisia.
Viihtyy useimpina iltoina kotona. Lukee itsekseen lehtiä, katsoo televisiota perheen kanssa. Auttaa kotiaskareissa ja läksyjen teossa. Makoilee vaimonsa kanssa sohvalla, pussailee. Jos on pieniä lapsia, ottaa niitä vuorollaan syliin ja leikkii niiden kanssa. Nukkuu vaimonsa kanssa samassa sängyssä ja lukee ennen nukkumaan menoa jotain kevyttä viihdettä, luultavasti kotimaista.
Kesälomalla ottaa perheen mukaan jollekin reissulle. Reissusta päätetään vaimon kanssa. Yleensä kierretään sukulaisissa, mutta joskus saatetaan matkustaa jonnekin ulkomaille. Loma-aikana kotona ollessaan viettää enemmän aikaa perheensä kanssa, mutta harrastaa luonnollisesti enemmän kuin loman jälkeen.
Raha-asioissa on tiukka, mutta sallii vaimon tuhlata joskus turhuuksiin, joskin huomauttelee siitä jälkeenpäin. Hemmottelee lapsia joskus, mutta hillitysti. Antaa lasten leikkiä, mutta komentaa hiljaisuuden, jos alkavat riehua. Sama koskee vaimoa.
Odottaa saavansa vaimon laittamaa ruokaa töistä kotiin tullessaan, tai ainakin jossain vaiheessa iltaa. Osallistuu joskus ruuanlaittoon, mutta jättää suosiolla keittiön vaimon valtakunnaksi.
Lottokuponkeja täytetään vaimon kanssa ja isommasta asunnosta/talosta haaveillaan. Ei puhu kotona politiikasta, paitsi verhotusti ja hillitysti.
Mjoo
Mä pääsin tämän esseen kohdalla riville kuusi, jonka alussa päätin jättää loput lukematta, koska en voinut käsittää, millaisia ovat "hillityt intohimot".
"Hillityt intohimot"
(gtfoh-reps)
https://www.youtube.com/watch?v=WDmS-JgFAvQ
Ihminen voi suhtautua asioihin intohimoisesti, mutta silti hillitä itsensä ja yllykkeensä ja toteuttaa asioita kohtuudella.
Taitaa olla hyvinkin yleistä nykymaailman kansalaisten keskuudessa, että kaikkeen pitää heittäytyä täysillä mukaan, tunteilla, kyynelehtiä ja elää kuin viimeistä päivää. Tosiasiassa suhtautumalla intohimoihinsa hieman viileämmin ja harkitsevalla etäisyydellä, voisi saavuttaa enemmänkin kuin pelkän mustan silmän mielenosoituksessa.
Asiat etenevät pitkäjänteisellä sitoutumisella, eivät pakkomielteisellä suorittamisella ja kaiken haalimisella nyt ja heti.
Luonnollisesti tämä näkemys vaikuttaa juntilta, jälkeenjääneeltä ja kaikin tavoin tylsältä, mutta näin ne asiat toimivat.
Intohimoisesti meuhkaamalla ja meteliä pitämällä aiheuttaa luultavasti vain tapaturman niin itselleen kuin lähellä olevilleen, vaikka se tietysti tekee elämästä jännittävämpää. Kukapa haluaisi elää ilman alati uhkaavaa tapaturmavaaraa.
Mjoo
Siis mä kirjoitan tätä suurella intohimolla, se vain ei millään tavalla näy minusta.
👍😁
Se, että intohimosi ei millään tavalla näy taikka välity kirjoituksestasi, kertoo ainoastaan kyvyistäsi kirjoittana.
Varatuilla on vaara tulla vietellyiksi, etenkin naisvaratut saavat täällä olla varuillaan
Ne jotka eivät osaa varoa. Mutta itseni kohdalla en näe mitään vaaraa koska en ketään näe😁
Ei ole vaaraa. Kivoja miehiä täälläkin on, että ehkä sinkkuna voisikin olla vaara tulla vietellyksi. Ei kuitenkaan näin varattuna. :)
Järki päässä ja sydän rinnassa täällä mennää. Vaikka hyviä miehiä nähtäskin. :)
Taitaa varattujen liitto rakoilla kun palstailevat niin paljon. Ei kannattaisi pihtailla kumppanilta niin liittokin voisi paremmin.
Noh mulla on jo pitkällä raskaus ja en ole pihdannut , enkä kerkeä aina palstailemaan. Lapset vie aikaa.
Meidän 4v oppi pyöräilemään
😁