Minä mietin sinua. Niitä tunteita joita minussa herätit. Niitä omia pieniä
toiveitani joita minussa heräsi tapaamisesta, tutustumisesta. Siitä, että kohtaisin sinut.
Siinä kaikessa oli jotain aitoa. Ainakin silloin alussa. Tai niin minä halusin uskoa.
Viikkojen, kuukausien ja vuosien varrella olen luopunut. Toiveesta tavata ja tutustua.
Harvoin enää avaan musalinkkejä tai luen täältä mitään. Kunhan selaan. Joskus ajattelin, että kirjoitat haavemaantytön ja rakkaudenkädenstorya...siinä on kuin jotain meistä....Enää en juuri sitäkään lue.. Nykyään olen kuitannut jotain Riston ketjuihin, mutta en enää jaksa niitäkään.. Toistuu yksi ja sama...kuka jaksaa.....
Olen tosi turtunut tähän täällä...
Tämä kaikki on tehnyt minut hyvin surulliseksi. Tiedän, että on aika jäädä pois . Yritin hakea sitä oikeaa yhteyttä vielä sinuun, mutta taisin epäonnistua.
Ajattele, laitoin jopa äidillesi viestin, että olisin saanut sinun yhteystietosi. Niin paljon kaipasin yhteyttä sinuun. Äitisi ei koskaan vastannut mitään....
Olen ollut uskomattoman naiivi kaikessa. Se vain on niin helvetisti minua. Se, että uskon satuihin ja runoihin ja ihmisten elämäntarinat puhuttelevat minua niin, että itken sitä mitä ihmiset ovat saaneet kokea. Ja minä itsekin.
Tänään on ollut erityisen raskas päivä. Töitä, kokousta, asianajajalla käyntiä...
Takki on tosi tyhjä. Halusin kuitenkin kirjoittaa sinulle. Tuntui vain siltä. Jotenkin ajattelen, että sinä ymmärrät minua vaikka pidät omaa peliäsi täällä. En tiedä mistä syystä uskon ymmärrykseesi koska tunnen kokeneeni kauttasi jotain tosi päinvastaistakin, mutta silti uskon sinuun.
"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei voi nähdä silmillä"
Antoine de saint Exupery
Levollista yötä tärkeälle.
toiveitani joita minussa heräsi tapaamisesta, tutustumisesta. Siitä, että kohtaisin sinut.
Siinä kaikessa oli jotain aitoa. Ainakin silloin alussa. Tai niin minä halusin uskoa.
Viikkojen, kuukausien ja vuosien varrella olen luopunut. Toiveesta tavata ja tutustua.
Harvoin enää avaan musalinkkejä tai luen täältä mitään. Kunhan selaan. Joskus ajattelin, että kirjoitat haavemaantytön ja rakkaudenkädenstorya...siinä on kuin jotain meistä....Enää en juuri sitäkään lue.. Nykyään olen kuitannut jotain Riston ketjuihin, mutta en enää jaksa niitäkään.. Toistuu yksi ja sama...kuka jaksaa.....
Olen tosi turtunut tähän täällä...
Tämä kaikki on tehnyt minut hyvin surulliseksi. Tiedän, että on aika jäädä pois . Yritin hakea sitä oikeaa yhteyttä vielä sinuun, mutta taisin epäonnistua.
Ajattele, laitoin jopa äidillesi viestin, että olisin saanut sinun yhteystietosi. Niin paljon kaipasin yhteyttä sinuun. Äitisi ei koskaan vastannut mitään....
Olen ollut uskomattoman naiivi kaikessa. Se vain on niin helvetisti minua. Se, että uskon satuihin ja runoihin ja ihmisten elämäntarinat puhuttelevat minua niin, että itken sitä mitä ihmiset ovat saaneet kokea. Ja minä itsekin.
Tänään on ollut erityisen raskas päivä. Töitä, kokousta, asianajajalla käyntiä...
Takki on tosi tyhjä. Halusin kuitenkin kirjoittaa sinulle. Tuntui vain siltä. Jotenkin ajattelen, että sinä ymmärrät minua vaikka pidät omaa peliäsi täällä. En tiedä mistä syystä uskon ymmärrykseesi koska tunnen kokeneeni kauttasi jotain tosi päinvastaistakin, mutta silti uskon sinuun.
"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei voi nähdä silmillä"
Antoine de saint Exupery
Levollista yötä tärkeälle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.