Naiset on sotkenut koko seurustelun!!!

1..25663706144, kyllä se tää on. :)

2x(pii)K/cc Siinä on se kaava... Eli kaksi kertaa piikoo perseesee!

Olisikohan AP:n kokema ongelma pikemminkin se, että naiset eivät nykyään enää "ala olemaan" ts. sitoudu parisuhteeseen, vaan haluavat pysytellä virallisesti sinkkuina ja treffailla ja sekstailla siinä sivussa? Avoimia suhteita, panokamuilua, polyamorismia? En väitä että näin olisi, mutta näin minä aloittajan ajatusten virran ymmärsin.

Buhahaha kirjoitti:

Olisikohan AP:n kokema ongelma pikemminkin se, että naiset eivät nykyään enää "ala olemaan" ts. sitoudu parisuhteeseen, vaan haluavat pysytellä virallisesti sinkkuina ja treffailla ja sekstailla siinä sivussa? Avoimia suhteita, panokamuilua, polyamorismia? En väitä että näin olisi, mutta näin minä aloittajan ajatusten virran ymmärsin.

Kyllä jokseenkin vähän juurikin noin.

Buhahaha kirjoitti:

Olisikohan AP:n kokema ongelma pikemminkin se, että naiset eivät nykyään enää "ala olemaan" ts. sitoudu parisuhteeseen, vaan haluavat pysytellä virallisesti sinkkuina ja treffailla ja sekstailla siinä sivussa? Avoimia suhteita, panokamuilua, polyamorismia? En väitä että näin olisi, mutta näin minä aloittajan ajatusten virran ymmärsin.

No en minä saanut mitään tolkkua, mitä aloittaja tarkoitti.

Mutta oletetaan, että asia olisi kuten kirjoitit. Minusta se on vain eräs sitoutumattomuuden piirre. Ehkä joku selittelee sitä nuoruudella/rajattomalla elämällä, kokemuksien hankkimisella (mihin?), tai ei sen niin väliä, kun muutkin toimivat samalla tavoin (ai toimiiko?)

Sitoutumattomalla ihmisellä ei välttämättä ole kovinkaan tavoitteellisia päämääriä. Tai sitten ne ovat ylimitoitettuja tai jossain kaukana tuolla noin.

Buhahaha kirjoitti:

Olisikohan AP:n kokema ongelma pikemminkin se, että naiset eivät nykyään enää "ala olemaan" ts. sitoudu parisuhteeseen, vaan haluavat pysytellä virallisesti sinkkuina ja treffailla ja sekstailla siinä sivussa? Avoimia suhteita, panokamuilua, polyamorismia? En väitä että näin olisi, mutta näin minä aloittajan ajatusten virran ymmärsin.

Niin, siis silloinhan ei sotketa seurustelun kaavaa, jos ei edes haluta seurustella eikä seurustella. Mutta se on totta, että kaikki eivät halua. Aiemmin eli sellainenkin stereotypia, että "miehet eivät halua vakavaa suhdetta". Joidenkin kohdalla se pitää paikkansa edelleen. Kaikki naiset ja kaikki miehet eivät halua seurustella. Jotkut sitten taas eivät etsi seurustelusuhdetta, mutta haluavat seurustella vasta, kun joku ihminen kolahtaa ihan todella - mutta sitä ennen ovat tyytyväisiä ilman. Ehkä he sitten saattavat huvikseen harrastaa jotain kevyempiä juttuja siinä sivussa.

Mutta edelleen merkittävä, iso osa naisista ja miehistä haluaa seurustella ja muodostaa vakavan suhteen yhden ihmisen kanssa.

Molemmat ovat silti ihan ok. Ei kenenkään tarvitse haluta suhdetta. On myös ok haluta ja etsiä kumppania. Jos annettais ihmisten elää ihan omaa elämäänsä? Jokainen sitten etsi sellaisen kumppanin, joka haluaa ja etsii samaa kuin itse.

elisakettu kirjoitti:

No en minä saanut mitään tolkkua, mitä aloittaja tarkoitti.

Mutta oletetaan, että asia olisi kuten kirjoitit. Minusta se on vain eräs sitoutumattomuuden piirre. Ehkä joku selittelee sitä nuoruudella/rajattomalla elämällä, kokemuksien hankkimisella (mihin?), tai ei sen niin väliä, kun muutkin toimivat samalla tavoin (ai toimiiko?)

Sitoutumattomalla ihmisellä ei välttämättä ole kovinkaan tavoitteellisia päämääriä. Tai sitten ne ovat ylimitoitettuja tai jossain kaukana tuolla noin.

Ei tarvi olettaa, AP itse vahvisti minun arvioni osuneen oikeaan, ja toimin tässä asiassa vaan tulkkina. Itse sivuutan koko aiheen.

Buhahaha kirjoitti:

Olisikohan AP:n kokema ongelma pikemminkin se, että naiset eivät nykyään enää "ala olemaan" ts. sitoudu parisuhteeseen, vaan haluavat pysytellä virallisesti sinkkuina ja treffailla ja sekstailla siinä sivussa? Avoimia suhteita, panokamuilua, polyamorismia? En väitä että näin olisi, mutta näin minä aloittajan ajatusten virran ymmärsin.

Hmh.. kyllä tuohon kuvioon tarvitaan myös miehiä. Eli yhtälailla ne miehetkin siinä mukana "sotkevat".

elisakettu kirjoitti:

No en minä saanut mitään tolkkua, mitä aloittaja tarkoitti.

Mutta oletetaan, että asia olisi kuten kirjoitit. Minusta se on vain eräs sitoutumattomuuden piirre. Ehkä joku selittelee sitä nuoruudella/rajattomalla elämällä, kokemuksien hankkimisella (mihin?), tai ei sen niin väliä, kun muutkin toimivat samalla tavoin (ai toimiiko?)

Sitoutumattomalla ihmisellä ei välttämättä ole kovinkaan tavoitteellisia päämääriä. Tai sitten ne ovat ylimitoitettuja tai jossain kaukana tuolla noin.

Vastausta ohessa myös Nainen39vee:lle.

Missä menee sitoutumisen ja sitoutumattoman raja?

Avoin suhde ja polyamoristiset suhteet ovat molemmat sellaisia että niihen kuuluu tietty osuus sitoutuneisuutta, sitä "seurustelua", ja sitoutumattomuutta - varsinkin seksuaalista - mikä tekee niistä poikkeuksia perinteisiin parisuhteisiin.

Luulisin että jos sanoisit polyamoristiselle naiselle (tai miehelle) jolla on vakikumppani ja sivukumppani että hän ei ole sitoutunut tai että hän ei seurustele, niin hän loukkaantuisi. Miksei polyamoristisessa suhteessa voisi tehdä vaikka lapsia siinä missä normaalissa heteroparisuhteessakin - ja nyttemmin myös homoparisuhteessa?

En edes usko että tuo on ikäkysymys vaan persoonallisuuskysymys, ainakin sen jälkeen kun sen ensimmäisen askeleen on ottanut. Ja epäilen myös että tällaiset hybridisuhteet ovat yleistymään päin, ja sukupolven parin päästä ajatus siitä että "merkittävä osa naisista ja miehistä haluaa seurustella ja muodostaa vakavan suhteen yhden ihmisen kanssa" voi tuntua jo auttamattoman vanhentuneelta.

Buhahaha kirjoitti:

Vastausta ohessa myös Nainen39vee:lle.

Missä menee sitoutumisen ja sitoutumattoman raja?

Avoin suhde ja polyamoristiset suhteet ovat molemmat sellaisia että niihen kuuluu tietty osuus sitoutuneisuutta, sitä "seurustelua", ja sitoutumattomuutta - varsinkin seksuaalista - mikä tekee niistä poikkeuksia perinteisiin parisuhteisiin.

Luulisin että jos sanoisit polyamoristiselle naiselle (tai miehelle) jolla on vakikumppani ja sivukumppani että hän ei ole sitoutunut tai että hän ei seurustele, niin hän loukkaantuisi. Miksei polyamoristisessa suhteessa voisi tehdä vaikka lapsia siinä missä normaalissa heteroparisuhteessakin - ja nyttemmin myös homoparisuhteessa?

En edes usko että tuo on ikäkysymys vaan persoonallisuuskysymys, ainakin sen jälkeen kun sen ensimmäisen askeleen on ottanut. Ja epäilen myös että tällaiset hybridisuhteet ovat yleistymään päin, ja sukupolven parin päästä ajatus siitä että "merkittävä osa naisista ja miehistä haluaa seurustella ja muodostaa vakavan suhteen yhden ihmisen kanssa" voi tuntua jo auttamattoman vanhentuneelta.

Itse en ota kantaa avoimiin ja polyamoristisille suhteille. Pidän ne täysin irti näistä irtosuhteilevista henkilöistä tai niistä jotka ovat avoimessa suhteessa yksipuolisesti toisen osapuolen sitä tietämättä tai ymmärtämättä.

Sitoutumattomalla tarkoitin seurusteluun ja parisuhteeseen kykenemätöntä, Ne sitoumattomuuden eleet näkyvät usein muillakin alueilla, ei tosin aina. Mutta kuten sanoit, kyse on persoonallisuudesta. Se, miten omaa sitoumattomuutta sitten selitellään, on oma juttunsa.

Jos aloittajalla on ongelma siinä, että seurusteluun kykenemättömiä ei tahdo löytyä, pitäisi sitten etsiä heitä sieltä, missä on merkkiä selkeästä sitoutuneisuudesta.

Buhahaha kirjoitti:

Vastausta ohessa myös Nainen39vee:lle.

Missä menee sitoutumisen ja sitoutumattoman raja?

Avoin suhde ja polyamoristiset suhteet ovat molemmat sellaisia että niihen kuuluu tietty osuus sitoutuneisuutta, sitä "seurustelua", ja sitoutumattomuutta - varsinkin seksuaalista - mikä tekee niistä poikkeuksia perinteisiin parisuhteisiin.

Luulisin että jos sanoisit polyamoristiselle naiselle (tai miehelle) jolla on vakikumppani ja sivukumppani että hän ei ole sitoutunut tai että hän ei seurustele, niin hän loukkaantuisi. Miksei polyamoristisessa suhteessa voisi tehdä vaikka lapsia siinä missä normaalissa heteroparisuhteessakin - ja nyttemmin myös homoparisuhteessa?

En edes usko että tuo on ikäkysymys vaan persoonallisuuskysymys, ainakin sen jälkeen kun sen ensimmäisen askeleen on ottanut. Ja epäilen myös että tällaiset hybridisuhteet ovat yleistymään päin, ja sukupolven parin päästä ajatus siitä että "merkittävä osa naisista ja miehistä haluaa seurustella ja muodostaa vakavan suhteen yhden ihmisen kanssa" voi tuntua jo auttamattoman vanhentuneelta.

"Missä menee sitoutumisen ja sitoutumattoman raja?

Avoin suhde ja polyamoristiset suhteet ovat molemmat sellaisia että niihen kuuluu tietty osuus sitoutuneisuutta, sitä "seurustelua", ja sitoutumattomuutta - varsinkin seksuaalista - mikä tekee niistä poikkeuksia perinteisiin parisuhteisiin.

Luulisin että jos sanoisit polyamoristiselle naiselle (tai miehelle) jolla on vakikumppani ja sivukumppani että hän ei ole sitoutunut tai että hän ei seurustele, niin hän loukkaantuisi. Miksei polyamoristisessa suhteessa voisi tehdä vaikka lapsia siinä missä normaalissa heteroparisuhteessakin - ja nyttemmin myös homoparisuhteessa?

En edes usko että tuo on ikäkysymys vaan persoonallisuuskysymys, ainakin sen jälkeen kun sen ensimmäisen askeleen on ottanut. Ja epäilen myös että tällaiset hybridisuhteet ovat yleistymään päin, ja sukupolven parin päästä ajatus siitä että "merkittävä osa naisista ja miehistä haluaa seurustella ja muodostaa vakavan suhteen yhden ihmisen kanssa" voi tuntua jo auttamattoman vanhentuneelta. "

Niin, kyllä minä uskon että avoimessa suhteessa oleva on kuitenkin sitoutunut siihen vakikumppaniinsa. Samoin polyamoriset ihmiset. Jonkin verran tunnen ihmisiä, joilla on jompi kumpi näistä. En siis suhtaudu negatiivisesti enkä epäile heidän sitoutumistaan. Saatoin kirjoittaa vähän huolimattomasti, kun mietin enemmänkin tilanteita, jossa ei halua varsinaista suhdetta, mutta tykkää silti deittailla ja harrastaa seksiä. Mutta sehän on eri asia.

Oma juttuni avoin suhde tai polyamoria ei ole, mutta niille, joille se sopii, se on ihan ok. Voi olla, että ne jonkin verran lisääntyvät, mutta tällä hetkellä suurin osa lienee kuitenkin aika perinteisen suhdemallin kannattajia.

Vain muutama sukupolvi sitten elintapasinkku oli outo lintu, ja perheen ainoa malli oli se ydinperhe. Tänä päivänä elintapasinkut eivät ole ollenkaan harvinaisia, ja meillä on niiden perinteisten lisäksi paitsi uusioperheitä, myös perheitä jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Se on nykyaikaa, edistystä ja henkilökohtaista vapautta.

En pidä vaan mahdollisena, vaan peräti todennäköisenä, että muutaman sukupolven päästä se perinteinen parisuhde on vain yksi tyyppi kaikkien suhteiden joukossa. Ehkä vielä se yleisin, mutta ei niin selvällä erolla kaikkiin muihin suhdetyyppeihin verrattuna.

Yksittäisen henkilön näkemykset tuskin hirvittävästi elämän aikana muuttuvat, mutta seuraavalla sukupolvella on jo omat, aivan erilaiset ajatuksensa.

Buhahaha kirjoitti:

Vain muutama sukupolvi sitten elintapasinkku oli outo lintu, ja perheen ainoa malli oli se ydinperhe. Tänä päivänä elintapasinkut eivät ole ollenkaan harvinaisia, ja meillä on niiden perinteisten lisäksi paitsi uusioperheitä, myös perheitä jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Se on nykyaikaa, edistystä ja henkilökohtaista vapautta.

En pidä vaan mahdollisena, vaan peräti todennäköisenä, että muutaman sukupolven päästä se perinteinen parisuhde on vain yksi tyyppi kaikkien suhteiden joukossa. Ehkä vielä se yleisin, mutta ei niin selvällä erolla kaikkiin muihin suhdetyyppeihin verrattuna.

Yksittäisen henkilön näkemykset tuskin hirvittävästi elämän aikana muuttuvat, mutta seuraavalla sukupolvella on jo omat, aivan erilaiset ajatuksensa.

Ei minusta se ole yhtään huono asia, että ihmiset voivat elää kukin tavallaan. Eipä tarvitse mennä kulissiliittoihin, kuten ehkä ennen täytyi. Minusta on ihan ok, jos ja kun suhdekäsitykset monimuotoistuvat.

Sä taidat asua täällä?

oletkaikkialla kirjoitti:

Sä taidat asua täällä?

Joo, osapäiväisesti tällä hetkellä. Olen ns. kotitöissä. Ja koneella kolme sivua auki yhtäaikaa. :)

Kaikillako?

ikisinkkunainen kirjoitti:

Kaikillako?

Hyvin suurella osalla.