Toinen saapas täyteen vettä. Märät sukat vaan pois, ja toisesta jalasta villasukka tilalle, niin ei heti tarvinnut lähteä kotiin päin
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Etkö jaksanut hypätä ojan yli? >:-)
Niinhän siinä tais käydä. Tulin juuri yhdistetyltä lenkki ja kauppareissulta, ei näkynyt koiranaisia
Ojan ylitys hyppäämällä maidot ja pullat muovikassissa... :)
Muovikassissa oli jotain halloween munkkeja, sorruin ostamaan kun oli niin hienot koristelut
Munkit sait ilmeisesti pelastettua kastumiselta. Muuten olisit varmasti tehnyt aloituksen märistä munkeista.
Niin no....jalkovälin "munkit" mitkä luonnollisesti olivat mukana, eivät kastuneet, en sentään niin syvälle uponnut
Katoitko miten paljon ne sisältää lisäaineita?
Mikset hyvä mies valmista itse munkkeja? Tulee parempia, perusrinkelitkin ovat tuoreina tosihyviä ja tiedät mitä ne sisältävät. Uittosuklaa on helppo valmistaa jos haluat päällystettyjä. Ei ne mitään karamellejä enää kaipaa. Wienermunkit namskis, jos haluaa extraa.
Eipä tullut lisäaineita katottua. Kyl mää varmaan kaupan munkkeihin tyydyn, kun en ole mikään leipurimestari
Mun mielestä kaupasta ei vaan saa niin hyviä. Jotkut lähileipomon tuotteista tai pakastepullista on ihan kelvollisia, jos aikaa leipomuksille ei löydy.
Leipominen on aika helppoa opetella. Reseptejä saa helposti. Ulkonäkö ei makuun vaikuta, jos korvapuustit tuntuu liian haastavilta. Munkit eivät vaadi muuta kuin kohotettua pullataikinaa ja paistoöljyä.
Luulisi että sinussa asuu vielä se pieni ihminen, joka nauttii kokeilusta ja uuden oppimisesta.
Musta tuo leipomisen helppous on hiukan kyseenalaista. Tiukasti ohjetta noudattamalla saa jonkinlaisen lopputuloksen, mutta erinomainen vaatisi sitä että osaa "lukea" taikinaa. Pitäisi nähdä keskeneräisestä millainen lopputulos olisi.
Teollisen tuotannon suurin ongelma lienee, että siellä ei ole aikaa ja tilaa odottaa, mitä jotkut vaiheet välttämättä vaatisi. Siis erinomaiseen lopputulokseen. Raaka-aineet kai on kuitenkin aika samoja.
Mun mielestä kyse on vain raaka-aineista, mitä käytetään. Tietysti koostumuksellakin on osansa, mutta ennenkaikkea makuun vaikuttavat tekijät lähtevät raaka-aineista.
Ensijaisesti kaupalliset tuotteet pilataan erilaisilla esansseilla. Sen takia ne maistuu ihan hevon per... joo, siltä justiinsa. Toinen juttu on se, että teollisuudessa käytetään raaka-aineita, jotka soveltuvat sarjaleipomukseen ja mahdollisimman edulliseen tuotantoon. Kyllä, esimerkiksi käytettävällä jauholaadulla on väliä. Sitten on tuo sokerimössö, mitä tungetaan erilaisissa muodoissa joka piirakkaan ja paakkelsiin. Imelletään tuotteet sokerilla ja säilöntäaineilla sellasiksi, jotka kestävät sen seitsemän vuotta huoneenlämmössä likipitäen samanmakuisena kuin prosessin valmistuttuakin. Hampaat tippuu suusta jo ekalla puraisulla pelkästä sokerin määrästä. Nyrkkisääntö nimittäin vastaan kotipulla; mitä nopeammin tuote pilaantuu valmistusprosessista, sen maukkaampi tuoreempana. Ilman lisäaineita.
Tietysti nämä ovat makuasioita. Koska itse olen sen sukupolven kasvatti, joka on tottunut kotileipomuksiin ja itsetehtyyn ruokaan, on vaikempi totutella teollisuusmakuihin. Se taito tulee oikeastaan vasta siinä (erinomainen lopputulos) että tietää, miltä sen valmiina täytyy maistua. Eli panostetaan niihin raaka-aineiden laatuun, oikeassa suhteessa ja oikeaan aikaan lisättynä. Mutta toisaalta, harjoitushan tekee jokaisesta mestarin. Ohjeita pitää useimman mestarinkin noudattaa.
Pari berliininmunkkia päivässä takaa ettet maadu 40 vuåteen. Säilöntäaineet pitää siitä huålen.
Joo, onhan teollisissa makeissa leivonnaisissa raaka-aineita kuten glukoosifruktoosisiirappi ja palmuöljy, joita kukaan kotikokki ei käytä. Mutta vaikka perusraaka-aineet olisi samoja, niin teollisuudessa ei ole kannattavaa odotella nostatusta perinteisin menetelmin. Toinen iso ero on, että säilytys- ja myyntiaika kauppoihin pitää saada riittävän pitkäksi ja tuo vaatii "dopingia". Mutta kuluttaja on kuningas: sitä saa mitä tilaa.
Meinasin ottaa riskin ja hajota ihan luonnonmukaisesti. Mitäpä sitä vanhaa kantturaa loputtomiin säilyttämään?
Mjoo
Huomaatko kuinka inspiroiva ja elämyksellinen tilannetiedotuksesi on. Avauksessa on luontoa - sen kaikissa muodoissa - sekä inhimillistä intuitiivisuutta ongelmatilanteen edessä, tai keskellä sitä. Lisäksi tilanne on täysin monologinen ja "sisätilainen", koska siinä ei esiinny kuin luontoäidin presentaatio yhdistettynä pieneen floppiin elämän karkuteillä.
Näin kaupunkilaisena antaisin tästä yliopistollisen kolmosen tekstin napakan otteen vuoksi.
Lähes kaunokirjallisuutta.
(Hihitystä)
😁👌
En voi tietenkään luopua näin upeasta aiheesta tai sattumasta ilman kritiikkiä.
Ajattele, sinä kirjoittaja, kuinka epäoikeudenmukaista oikeasti on vain tuottaa tekstiä ilman todellista substanssia, kuten omassa tekstissäsi on.
Lukijan upottaminen kylmään ojaan keskellä lämmintä pyhäpäivää, on oikeasti taito. Se ei ole sattumaa, vaan yksinkertaisesti juuri sitä, mitä ihmiset ruudulleen kaipaavat. Tekstisi on erittäin vaativa, kohtalaisen itseironinen ja inhimillinen.
Siitä on helppo ottaa kiinni.
Kritiikistä ei.
(Naurua)
👍😁
Jos tämän oikein kauniisti yrittäisi ilmaista, niin kyky jakaa kokemus on ainoa tie yhteiseen todellisuuskäsitykseen.
Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että et ollut kokemuksessasi yksin.
(Reps)
😁👌
Nyt jälkeenpäin tuon huomasin
Niin. Joskus vähä voi olla paljon ja päinvastoin.
Yleensä kuitenkin on niin että molemmat ovat liikaa.
(Reps)
😁👌
Olisit kävellyt tiellä.
Velli miehen tiellä pitää.
Hanki pitempi vartiset miesten saappaat!!
Pitkävartiset oli
Tarkotuksella kuitenkin hyppäsit. Oliko pinta riitteessä?
Ei ollut riitteessä, mutta toisella puolella oli kasvillisuutta, joka olikin yllättävän upottavaa
Riitteen rikkominen on ihmeellisen ihanaa. Täältäkin suli jo, harmi.
Näin on, naapurin lampeen täytyy aina heittää kivi
Et voinut vastustaa ojaa se veti puoleensa.
Mulle tuli mieleen ala-aste. Meillä oli ensimmäisiä tietokoneita ja en muista millä ohjelmalla opettaja teki sellaisen peli, kun vettä kengässä... Siinä piti arvata, kellä on vettä kengässä... se oli joku luokalta ja siinä näkyi vaan montako kirjainta nimessä oli, jos arvas oikein, se ilmoitti, että sillä ja sillä oli vettä kengässä...jeee! Muuten oli kai sitten itselläkin vettä kengässä.... jumankeuta...oltiin sitä pienestä iloisia....nythän tuollainen peli sais töykeät buuaukset penskoilta.....jumiiii !!!! etkö osaa parempaa ablikaatiota väsätä...Tule pois jo keskiajalta....
Mun lapsuudessa sitä pelattiin ihan "livenä" eikä millään tietokoneella. En kyllä ihan tarkasti muista miten mutta jotenkin siinä hypittiin yhdellä jalalla. Koska mielestäni kaikki hyppi nii en muista miten se jolla vettä oli kengässä (ei siis oikeasti), erottui joukosta.
Joo, no mäkään en tarkkaan muista miten se meni, mutta jännää se silti oli silloin, kun se oli jollain commodore 64:lla tehtynä... Muistan, kun niillä pysty piirtämäänkin...oli hienoja väköttimiä...mutta onhan tuo tekniikka hiukan siitä edistynyt...vuosi varmaan oli -89-90
Juu oli ne tietokoneet ja ohjelmat tohon aikaan vähän "hassuja". Mä olin noina vuosina jo kauppaoppilaitoksessa ja siellähän niitä opeteltiin käyttämään. Ylä-asteella oli vielä konekirjoitustunnilla sellanen "hakattava" kirjoituskone.
Joo. Konekirjoitus varmaan oli kunnon takomista...
Sunhan sit pitäis kääntää päitä?
1 sormi järjestelmä, mulla ainakin
Joo, muistan niitä masiinoja...piti tökkästä kunnolla, että siihen tuli selkeä kirjain...sitten tuli ne sähkökoneet, jotka takoi itse, mutta oli se vaikeaa...
Mulla nyt on jonkinlainen kymmensormijärjestelmä vielä, mutta ei kai tää ihan oikeanlainen ole, ainakin vasemman käden peukalo ei tee yhtikäs mitään, eli 9 sormijärjestelmä maksimissaan.
Kauheet sormivoimat piti olla. Sen verran on tullut taottua erilaisia masiinoita, että on jäänyt 10-sormijärjestelmä mieleen.
Oon mä joskus varmaan kääntänyt päitä. Mut yleensä jo tyyppi nähnyt mut eka takaapäin ni sit kun on katttonut etupuolen, pettymys on ollut nähtävissä kasvoilta.
No mullakin oli valinnaisena se konekirjoitus...onneks oli ihan tietsikat jo silloin, niillä pystyi hiukan huijaamaankin...tallenti, kun oli tarkistanut rivin ja sit aloitti alusta, jos tuli virhe, niin ei mennyt kuin yksi rivi hukkaan....olimpas velmu jo silloin...
No eli totta...kauppaopiston naiset, ne todella kääntää päitä... Ja eipä se munkaan pärstä kaikkia miellytä, eikä tarviakkaan....
Minullakin 😂 kaksi sormijaärjestelmä peukalot.
Ei ole kukaan opettanut 10sormen järjestelmään.
Riuku on hyvä apu ojanylityksessä.
Totta, käytetty on
Intissä rakennettii iso A-kirjain ja sillä mentiin yli. naru kiinni päähän ja sitten eka jannut tökättiin riu'ulla yli ja koitettiin jarrutella köydellä. Se oli hauskaa, mutta otti siinä muutama isompi jätkä vähän osumia. Ei jaksanut kukkakepit pitää naruista kiinni, kun maan vetovoima alkoi vaikuttamaan...haha
Ja vitjamunat. Niillä hetkuttelet itsesi melkoisenkin joen yli. Voisiko teknoD voi opettaa kunnon heiluriliikkeet.
"Ojaa ei voi ylittää kahdella askelmalla" opetettiin aikoinaan strategia koulutuksessa. Nyt tajusin mitä sillä tarkoitetaan.
Toinen strateginen opetus on tuo sukkien käyttö. Sukkakapasiteetti jaettuna 4 osioon kun minimissään kahdella vielä väliaikaisesti pärjää.
Noh minä yritän pysyä pystyssä liukkaalla😁
Oleksää semmone MGTWGTO tai mikä se ny o, ku hyppelet tollee omija polkujas? Mää mulasin ja kerran yhten kevään tua noi mettäs, ku lumikanne alla virtaski sulamispuro. Putosin koko lumikannen kans nilkkoi myäte vetee.