huono maine?
Olen 23-vuotias nainen ja vihdoin pääsemässä elämässä takaisin jaloilleni. Mulla meni murros ja teini-iässä lujaa. Aloitin seurustelun jo 11v ja silloin suutelin myös ekan kerran, 11-12v poikaystäviä kertyi paljon ja vaihdoin lennosta aina toiseen.. koska olin helposti ihastuvaa sorttia, meikkaus ja pukeutumis tyylini oli jotain aivan järkyttävää, lähettelin alastonkuvia itsestäni pojille koska he lupasivat perustaa mulle nettiin sivuston, minusta tehtäisiin malli ja näin ollen musta tulisi myös kuuluisa, ihastuin myös varattuun poikaan joka oli viimeinen niitti ja siitä sain huoran maineen ja alkoi raju kiusaaminen jota kesti koko ylä-asteen ajan.
Tämä kiusaaminen johti sitten minun sairastumiseen. Olen saanut diagnoosiksi keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Näihin sairauksiin olen syönyt neljää erilaista lääkettä mirtazapin, ketipinor, opamox, cipralex. Kärsin myös unettomuudesta ja traumoista. Terapiassa olen myös käynyt.
Tää on ollut siis pitkä tie kulkea, kun ihminen on rikottu tai pitäisikö sanoa ennemmin että rikoin itse itseni, koska en osannut elää oikein, mutta en silti näe että kiusaaminen olisi ikinä oikein ja vastuu kiusaamisesta on kiusaajilla. Mun kiusaamisessa käytettiin kaikki keinot, henkiset sekä fyysiset.
Oon muuttanut kauas pois koti seuduilta ja katkassut välit myös vanhempiin 4v sitten. Perheongelmat nään osa syynä mun holtittomaan käytökseen, kun on koko lapsuutensa saanut kestää usein äidin sekopäisiä raivokohtauksia, isän alkoholismia, vanhempien jatkuvaa riitelyä ja mulla ei oo ollu mitään rajoja, niin ei kai tuo ihme että tuli tehtyä nuorempana huonoja ja epänormaaleja valintoja, kaikki on tullut opeteltua kantapään kautta. Mun oma luonne on kyllä aikuisenakin edelleen sellainen että tykkään flirttailla, mutta nykyään en ihastu enää helposti ja vaihda seurustelukumppania kuin sukkia, koska tiedän paremmin minkälaisista miehistä tykkään.
Haluaisin että mun tuleva seurustelukumppani ja uudet ystävät, pystyisi katsomaan mua enimmäkseen tavallisena ihmisenä, eikä niin että kaikkien täytyy aina nähdä minut likaisena huorana! sen takia oon miettinyt etten kerro läheskään kaikkea menneisyydestäni ja syytä esimerkiksi siihen miksi mua on kiusattu, onko ookoo pitää näin arat asiat omana tietonaan ja jättää menneisyys jossain vaiheessa taakse?
Minäkin kun haluaisin että joku aidosti rakastaa mua ja tekee mun kanssa lapsia. Ja en tiedä miten tulen kumppanille selittämään senkin että olen edelleen 23-vuotiaana aikuisena naisena neitsyt, se varmasti hämmentäisi monia, mutta en ole pystynyt seksistäkään nauttimaan, mulla on siihenkin ollut traumatisoitunut suhtautuminen kiusaamisen seurauksena, olen ajatellut että mun on säilytettävä mun neitsyys koska se on ainut tapa todistaa miehelle etten ole ollut jakorasia...
Olen 23-vuotias nainen ja vihdoin pääsemässä elämässä takaisin jaloilleni. Mulla meni murros ja teini-iässä lujaa. Aloitin seurustelun jo 11v ja silloin suutelin myös ekan kerran, 11-12v poikaystäviä kertyi paljon ja vaihdoin lennosta aina toiseen.. koska olin helposti ihastuvaa sorttia, meikkaus ja pukeutumis tyylini oli jotain aivan järkyttävää, lähettelin alastonkuvia itsestäni pojille koska he lupasivat perustaa mulle nettiin sivuston, minusta tehtäisiin malli ja näin ollen musta tulisi myös kuuluisa, ihastuin myös varattuun poikaan joka oli viimeinen niitti ja siitä sain huoran maineen ja alkoi raju kiusaaminen jota kesti koko ylä-asteen ajan.
Tämä kiusaaminen johti sitten minun sairastumiseen. Olen saanut diagnoosiksi keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Näihin sairauksiin olen syönyt neljää erilaista lääkettä mirtazapin, ketipinor, opamox, cipralex. Kärsin myös unettomuudesta ja traumoista. Terapiassa olen myös käynyt.
Tää on ollut siis pitkä tie kulkea, kun ihminen on rikottu tai pitäisikö sanoa ennemmin että rikoin itse itseni, koska en osannut elää oikein, mutta en silti näe että kiusaaminen olisi ikinä oikein ja vastuu kiusaamisesta on kiusaajilla. Mun kiusaamisessa käytettiin kaikki keinot, henkiset sekä fyysiset.
Oon muuttanut kauas pois koti seuduilta ja katkassut välit myös vanhempiin 4v sitten. Perheongelmat nään osa syynä mun holtittomaan käytökseen, kun on koko lapsuutensa saanut kestää usein äidin sekopäisiä raivokohtauksia, isän alkoholismia, vanhempien jatkuvaa riitelyä ja mulla ei oo ollu mitään rajoja, niin ei kai tuo ihme että tuli tehtyä nuorempana huonoja ja epänormaaleja valintoja, kaikki on tullut opeteltua kantapään kautta. Mun oma luonne on kyllä aikuisenakin edelleen sellainen että tykkään flirttailla, mutta nykyään en ihastu enää helposti ja vaihda seurustelukumppania kuin sukkia, koska tiedän paremmin minkälaisista miehistä tykkään.
Haluaisin että mun tuleva seurustelukumppani ja uudet ystävät, pystyisi katsomaan mua enimmäkseen tavallisena ihmisenä, eikä niin että kaikkien täytyy aina nähdä minut likaisena huorana! sen takia oon miettinyt etten kerro läheskään kaikkea menneisyydestäni ja syytä esimerkiksi siihen miksi mua on kiusattu, onko ookoo pitää näin arat asiat omana tietonaan ja jättää menneisyys jossain vaiheessa taakse?
Minäkin kun haluaisin että joku aidosti rakastaa mua ja tekee mun kanssa lapsia. Ja en tiedä miten tulen kumppanille selittämään senkin että olen edelleen 23-vuotiaana aikuisena naisena neitsyt, se varmasti hämmentäisi monia, mutta en ole pystynyt seksistäkään nauttimaan, mulla on siihenkin ollut traumatisoitunut suhtautuminen kiusaamisen seurauksena, olen ajatellut että mun on säilytettävä mun neitsyys koska se on ainut tapa todistaa miehelle etten ole ollut jakorasia...
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kuka tai mikä universiumin ylihallitsija voi sinun puolesta päättää tai sinulle vastata tarvitseeko kertoa?
Jos kertominen olisi kiinni vastapuolen reaktiosta, katsoisin peiliin itseäni ja kysyisin miksi kaiken kokemani jälkeen valitsen heikon ja minua tukemattoman ihmisen kumppanikseni....
Normaali ihmiset - joihin toivon mukaan tuleva kumppanisi lähipiireineen kuuluu - yleensä suhtautuu ihmisen niiden tekojen mukaan mitä hän tekee. Vain sinä tiedät millainen olet. Jos kaverini/ystävä tutustuisi ihmiseen joka flirttailisi paljon muiden kanssa niin sanoisin vain että ei kannata tuhlata aikaa ihmiseen joka ei tiedä mitä haluaa. Muuten menneisyys ei määrittele mitenkään, vielä vähemmän nuoren joka ei todellakaan ole ansainnut kokemaansa paskaa.
Mitä huono maine on? Usein se on rajatun määrän ihmisiä suorittamaa paskan puhumista yhdestä ihmisestä.
Miksi neitsyyttä tarvisi mitenkään selittää? Jos tarvitsee niin katoisin peiliin ja kysyin valitsinko arvoiseni ihmisen? Tähänkö luotan? Tämäkö mua k antaa kun tilanne vaatii? Tämänkö eteen mitä tuen kaikkeni tekemään ja nostamaan kun kaatuu elämässä? Mä olin pitkään kiltti ja kunnollinen mies nuorempana, sitten elämän kokemukset teki melkoisen hurvittelijan ja varmasti on ihmisiä joiden mielestä maine on huono - ei voisi vähempää kiinnostaa! Parisuhteeseen panostan täysillä, mutta en hetkeäkään liian pitkään ihmisiin jotka ei sitä tee täysillä myös. Rillutteluaikoina tapasin varattujakin naisia, "kunnollisia" kaikkien mielestä.
Valitse ihminen joka rakastaa oikeasti, ei tarvitse murehtia noita enää..........
“Po: Maybe I should just quit and go back to making noodles.
Oogway: Quit, don't quit? Noodles, don't noodles? You are too concerned about what was and what will be. There is a saying: yesterday is history, tomorrow is a mystery, but today is a gift. That is why it is called the "present.”
― Kung Fu Panda
Ei sinun ole mikään pakko jakaa tuollaisia menneitä asioita kumppanillesi jollet halua, mutta ottaen huomioon miten tuo historiasi kuulostaa edelleen painavan sinua, mahdollinen kumppanisi todennäköisesti ymmärtäisi sinua paremmin, jos avautuisit asiasta. Eikä mikään estä tutustumasta paremmin ihmiseen, ennen kuin alkaa paljastaa tälle arkaluontoisempia seikkoja itsestään.
Omakohtaisesti en näe miksi tuo saisi ketään ajattelemaan sinusta sen vähempää ja vähän epäilen että traumaattiset kokemuksesi saavat menneisyytesi vaikuttamaan mielessäsi pahemmalta kuin se on. Teini-ikäiset tekevät helposti typeriä valintoja, eikä niistä kannata tehdä enään aikuisena itselleen painolastia ja kuten itsekkin totesit tuo huoraksi leimaaminen kertoo enemmän niistä, jotka sen sinulle tekivät kuin sinusta itsestäsi.
Mitä tuohon neitsyyteesi tulee, niin miksi sinun tarvitsisi sitä mitenkään selitellä? Yleensä aikuisen neitsyydessä kyse on joko siitä, ettei ole tavannut ketään jonka kanssa olisi sitä halunnut harrastaa, tai sitten ei ole saanut siihen mahdollisuutta, asian ei tarvitse olla sen monimutkaisempi. Viimeinen syy miksi seksiä kannattaa harrastaa, on se että jos et niin tee, olet "outo". Toki koska sinun tapauksessasi seksin harrastamiseen liittyy myös traumaperäinen pelko sen leimaavasta vaikutuksesta, kannattaa varautua työstämään asiaa enemmänkin siinä vaiheessa, jos/kun se tulee kohdallasi ajankohtaiseksi, mutta yleisenä nyrkkisääntönä, jos sinä ja toinen osapuoli sitä molemmat haluatte harrastaa, se on teidän valintanne, eikä seksissä silloin ole mitään likaista tai väärää.
Reps.. Tämä on taas näitä "olen mielestäni neitsyt koska en ole koskaan pannut yhtä kertaa enempää samaa miestä enkä suhteessa kertakaan". Eipä siinä..
Mitä höveliäämpi & flirtimpi olet niin sitä kiinnostavampi ja miehet ovat perääsi. :P
Mut nekö ei kelpaa? Haluat sen enemmän perinteisiä arvoja suosivan ja ettei seksiä revitellä muuta kuin kotona oman kullan kanssa. Noh.. Tällöin minusta rehellisyys kannattaa eikä toista saa huijata.
Jos toinen arvostaa naista, joka ei pentuna vielä noihin hommiin ryhtynyt (kertoo usein päävioista ja huonosta itsetunnosta, älystä jne jos on huseerannut vähän kaikkien kanssa) niin miksi tyrkyttää sellaiselle itseään?
On niitä miehiä jotka arvostaa enempi lutkahtavampia mimmejä eikä siinä ole mitään pahaa. Toki näissä usein käy niin ettei ne petihommat jaksa kiinnostaa suhteessa, jos edes alussa kun on tottunut hakemaan eri miehiltä huomiota ja nainen tympääntyy jos ei uutta flirttiä ole jatkuvasti. Mut kumpikin kun tietää luontonsa niin voi ottaa vapaamman suhteen.. Harrastaa parinvaihtoa ym ja silti siinä sivussa perustaa perheen. Ns me kalkkikset ei sellaiseen kyetä ja jos vastapuoli on vähemmän ulkopuolelle seks.suuntautunut eikä kaipaa muiden kuin kumppaninsa huomiota.. Se toisi mielipahaa kun se "oma" nainen on leuhottamassa ja keikistelemässä kaikille, mihin vaa menettekin.
Kannattaa se oma luontonsa hyväksyä ja sen mukaan katsoa kumppani. Eikä pimittää taustojaan. Se on huijaamista! On minutkin suhteen alkumetreillä jätetty kun on selvinnyt ettei elämässä ole montaa miestä ollut. ;P hyvä näin! Kun ei ole rahkeita eikä kiinnostusta olla kaikille pyllistelemässä niin toisin ajatteleva ei osaa arvostaa ja tympääntyisi. Toiset haluaa sen kaikille flirttailevan "seksipommin" joka pukeutuu noh.. Niin. :D jotkut taas ymmärtää et ne ns.hepenet ja keikistely pysyy neljän sisällä oman ukon iloks.
Mutta kärsisit itsekin jos haluat aivan vastakohtasi.
Ennemmin katso mies joka ihailee sua "rohkeudestasi" ym. Harva mm.alaston/glamouramalli nykyään on yksin ;-) Äijää riittää et huonpimpia voi potkia pois jaloista matelemasta. Sulla on huippuluonto! Moni toivoo et olisi osannut ns lutkailla sillä niillä mimmeillä ei o pikkuraha puutetta myöhemminkän kun toiset on kirjastotäteinä lopun elämäänsä..
Olipas typerä kommentti. Ei joku teinien seksikokeilu, varsinkaan jos johtui ongelmista, kerro mitään suhtautumisesta seksiin yleensä. Ja sinäkin jaksat lutkitella jotain varhaisteiniä... en oikeastaan jaksa edes kommentoida, mutta kuulostat tosi ikävältä ihmiseltä. Toivottavasti et koskaan saa omia lapsia.
Itse olin aikuinen kun aloitin seksin, mutta ei tulisi mieleenkään arvottaa sen vuoksi itseäni paremmaksi kuin jotain sellaista ihmistä, joka aloitti aikaisemmin. Eikä varsinkaan sellaista, joka on nuorena kärsinyt erilaisista ongelmista ja sen vuoksi hakenut seksistä kompensaatiota niille elämän osa-alueille, joissa oli mättänyt. Kyse on kuitenkin alaikäisistä, lapsista tai teineistä.
Sinuna häpeäisin itseäni.
. Tämä on taas näitä "olen mielestäni neitsyt koska en ole koskaan pannut yhtä kertaa enempää samaa miestä enkä suhteessa kertakaan".
Aloittaja varmasti tietää, mitä on olla neitsyt. Ei ole ollut silloin yhdynnässä. Onko täysin käsittämätöntä, että tyttö joka on lähetellyt alastonkuvia, flirttaillut ja seurustellut poikien kanssa olisi neitsyt? Kyllä se vain on mahdollista, naisena sen hyvin tiedän. Siksi ne suhteet niin lyhyitä ovatkin, koska aina kun poika meinaa fyysisesti (ja henkisesti) päästä lähemmäs, tuollainen tyttö vaihtaa toiseen. Se johtuu peloista, epävarmuudesta ja siitä, että haluaa säilyttää jotain "pyhää" itsessään, omanarvontunteensa.
On paljon kiltin oloisia tyttöjä, jotka ovat panneet vaikka kenen kanssa ja tuhman oloisia tyttöjä, jotka ovat neitsyitä. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Sua siis naurattaa mun paha olo kun oot tuolleen "reps"? Mä totesin jo itsekkin olevani päävikainen ja siksi minulla on ollut mielialalääkitys, niin miks sun täytyy todeta vielä se erikseen? ja haukut lasta lutkaksi, koska mä olin todellakin lapsi kun virheeni tein? Sinä et tiedä minun luonnosta ja luonteesta yhtikäs mitään, vaikka mä oon lapsena töppäilyt niin en oo mitään kamalan pahaa tehnyt, en ole pahoinpidellyt ketään, en tappanut, enkä muutenkaan ole rikollinen... perus ihmissuhde sotkuja mulla vaan ollut. Luonteeltani olen siitä huolimatta ystävällinen ja hyvä ihminen. Mikä sä oot muita tuomitsemaan? jos joku toinen haluaa keikistellä useamman edessä niin se on hänen tapansa ja jos sä haluat vaan keikistellä oman ukon edessä niin se on sun tapasi, ei tuo väärin ole jos sinkkuna keikistelee useamman edessä ja erilaisuutta mahtuu maailmaan, joten miksi halveksut?
Tuliko hyvä olo kun sait lyödä jo valmiiksi pohjalla olevaa ihmistä? Kertoo nimittäin aika paljon sinun luonnosta, olet ilkeä ja et mahda itelles mitään !
Lähtökohtasi on väärä. Mietit, pitäisikö sinun kertoa "huonosta maineesta", vaikka oikeasti tuo ei ole mitään huonoa mainetta, vaan tuo on koulukiusaamista. Se on se lähestymistapa, mikä sinun pitäisi omaksua. Kuulostaa aika kamalalta, että rikkinäisistä kotioloista tuleva 11-vuotias on hakenut hyväksyntää ja huomiota ikätovereiltaan ja nämä ovat alkaneet kiusata - ja tämä 11-vuotias on omaksunut minäkuvansa kiusaajien solvaamisesta.
Ja vaikka olisit harrastanut seksiäkin usean kanssa, niin siinäkin tapauksessa huorittelu ja huono maine olisi pelkkää koulukiusaamista.
Kukaan normaali aikuinen ei todellakaan leimaa teini-ikäistä tai huorittele tätä, eikä kukaan normaali aikuinen jatka toisten aloittamaa koulukiusaamista.
Jos traumat vaivaavat vielä aikuisiällä, kannattaa mennä purkamaan niitä terapeutin kanssa. Se voi olla tehokkain tapa päästä niistä eroon. Nimittäin sinä et kärsi huonosta maineesta vaan vääristyneestä minäkuvasta.
Kyllä minä kertoisin kumppanille rankasta koulukiusaamisesta, jos se vaikuttaa edelleen siihen, millä lailla näet itsesi. Mutta ei siitä tietenkään pakko ole kertoa. Mutta komppaan tuota toista kirjoittajaa, joka sanoi, että kertominen auttaa kumppania ymmärtämään joitain asioita sinussa.
Tuo välien katkaiseminen omiin vanhempiin on paha tikki... minä en sellaista hyväksyisi. Poikkeustapauksissa sen voi katsoa läpi sormien ts. väkivaltainen isä yms. pahaa.
Mutta muuten niin montaa kertaa olen törmännyt siihen että naisella on masennus, aina on paljastunut sieltä alta se. Ihmetyttää se miksi niin monella naisella on masennusta? Terveet on harvassa tai jossain ulottumattomissa. Kun ei heissä mitään ns. vikaa ole mun mielestä ollut ainoastaan se että häpesivät itseään, minä en sitä tajua miksi tosin en ole mikään psykiatri niin en tiedä. Muuten upeita naisia ovat... tutustuimpa kerran sellaiseenkin joki ollut mielisairaalassa, outo tapaus oli kyllä eikä homma edennyt mihinkään.
Ihmetyttää se tosissaan miksi niin moni nainen on mieleltään sairas (ihan diagnosoitu) :|
Minuakin ihmetyttää miksi niin moni mies on mieleltään sairas.
Asun hoitolaitoksen lähellä ja siellä potilaat, lähinnä miehet kävelevät päivällä lähistöllä tyhjä katse silmissään. Lääkkeet tietenkin tekevät ilmeettömyyttä. Suurin osa on miehiä n. 25-40 vuotiaita.
Tuota en kiellä yhtään, monilla miehillä on ongelmia myös. Jossain kelan tutkimuksessa jonka luin tosin oli että enemmistö mielenterveydellisten ongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeen saaneista on naisia. Joten molemmissa sukupuolissa on paljon ongelmia...
Naiset hakevat enemmän apua ongelmiinsa. Miehet jäävät sinne peräkammariin ja tekevät itsemurhan jossain vaiheessa. Itsemurhan tehneistähän on miehiä valtaosa.
Väkivaltaa on olemassa muunlaistakin kuin vaan fyysistä, on nimittäin henkistä väkivaltaa. Eikä henkistä väkivaltaa ole yhtään helpompi kestää kuin fyysistä, voisin itseasiassa sanoa että henkinen väkivalta on jopa pahempaa, mustelmat ja murtuneet luut paranee helposti, mutta masennus, ahdistuneisuus ja henkiset traumat voi tehdä elämästä helvettiä vuosikausiksi. Joku voi olla työkyvytön koko loppuelämänsä esimerkiksi koulu tai työpaikka kiusaamisen takia, tämä on vakava asia jota ei tule vähätellä yhtään! Mä rupesin hautomaan jo 8-vuotiaana mielessäni ensimmäisen kerran sitä, että aikuisena katkaisen välit omiin vanhempiin, koska sitten ei tarvitse hävetä enää heitä ja selitellä tulevalle seurustelukumppanille ja lapsille miksi mun äiti käyttäytyy noin sekopäisesti. Mun äiti alkoi usein yöllä raivoamaan vaikka isällä oli aamulla töihin lähtö ja mulla kouluun, haukkui isää ja nalkutti usein jostain koska on draaman haluinen, hajotti paikkoja, paskoi housuunsa ja sotki paskalla seiniä, isä taas tahalleen ärsytti äitiä ja oli kuulemma käyttänyt raskaus aikana jo äitiä kohtaan henkistä väkivaltaa haukkumalla tätä läskiksi ja iski muita naisia, kyse siis ihan aikuisista ihmisistä, olivat 28v kun äiti alkoi odottamaan mua... ja mun isä on juonut olutta joka ilta siitä lähtien kun muistan asioita eli on alkoholisti. Kun olin pieni, eivät kehdanneet huolehtia minusta, vaan veivät joka päivä mummolaan hoitoon ja illaksi tulin vaan kotiin nukkumaan. Katon pääni päälle ja ruuan olen saanut eteeni, muuten jäin heitteille, oon saanut rahallisesti kaiken mitä oon halunnut ja mulla ei ollu mitään rajoja, 13v lähtien ei ollut kotiintulo aikoja ja vanhemmilleni oli ihan ookoo että ryyppäsin... 16v muutin pois kotoa koska en voinut olla siellä enää, mun ja äidin välit oli tulehtunu niin pahoiks, meillä oli väkivaltaisia yhteenottoja, tämä kaikki johtui siitä että aloin syyllistämään mun vanhempia miten paskoja ne on ollu ja jos mulla ois ollu erilainen perhe ja rajat, niin en ehkä ois käyttäytynyt niin typerästi poikien kanssa... äiti ei suostunut näkemään tekemisissään mitään virheitä ja mua syyllistettiin jopa siitä että minun ois itse pitänyt älytä olla kännäämättä, mutta kuinka moni teini jättää kännäämättä jos sille annetaan vapaus tehdä mitä vaan ! vanhempien kuuluu olla ne jotka kasvattaa ja asettaa rajat, ei lapsen tarvii niitä rajoja ite älytä, eikä kykenekkään koska on keskeneräiset aivot ja tekee helposti tyhmiä ratkaisuja sillon. Enkä saanut muuttooni paljon mitään apua, eikä mulla ollut mitään huonekaluja, yks patja vaan, kaikesta oon joutunut selviimään aika lailla yksin. Hyvissä perheissä lasta avustetaan kunnolla muutossa ja sille kustannetaan vaikka huonekalut jotta koti saadaan viihtyisäksi, jos nuorella ei itsellään ole varaa huonekaluja ostaa. Isään säilytin pidempään välit koska olin aina enemmän isän tyttö kuin äidin, tulin isän kanssa siis paremmin toimeen, mutta kun isä ei kyennyt tekemään valintaa mun ja äidin välillä niin lopulta katkaisin isään myös välit.
Jos mun vanhemmat ois toiminu niinku normaalit aikuiset ihmiset toimii, niin he ois eronneet aikoja sitten, koska eivät selvästikkään sovi toisilleen kun enemmän on riitoja kuin rakkautta ja isä antoi joskus mulle erittäin paskan selityksen syyksi miksi on pysynyt näinkin kauan äidin kanssa yhdessä. Selitys oli se että mun isä oli nuorena kesätöissä mielisairaalassa ja näki siellä kaikenlaisia hulluja, joten hänellä kasvoi sietokyky hyvin suureksi ja sen takia on jaksanut katella äidin temppuilua pitkään. Mun äiti ja isä ei nuku edes samassa sängyssä tai antaneet suukkoja toisilleen, ei se oo normaali ja onnellinen parisuhde ! Jos mun isä ei ois ollu luuseri, niin hän ois ottanut eron äidistä, pokannut uuden muijan, josta ois tullut mulle ihana äitipuoli, nainen joka pitää itsestään huolta toisin kuin minun äiti ja ehkä olisin saanut silloin jopa myös pikkusiskon tai veljen. Normaalin perheen.
Isän puolelta mun isovanhemmat on kuollu, mutta äidin puolelta vielä elossa, paitsi olen katkaissut heihinkin välit koska niillä oli tapana lyödä mua lapsena jos en tein jotain mikä ei mielyttänyt heitä. Hirveä riita saatiin esimerkiksi siitä aikaiseksi kun sanoin että haluan tehdä tulevaisuudessa tarjoilijan töitä nii mulle sanottiin että minustahan ei mitään pubiruusua tule, että mä meen lukioon ja luen itselleni kunnon ammatin!!! eli en ois saanut seurata edes omaa kutsumustani, heillä ei ollu mitään arvostusta sitä kohtaan mitä minä haluan.
"Väkivaltaa on olemassa muunlaistakin kuin vaan fyysistä, on nimittäin henkistä väkivaltaa. Eikä henkistä väkivaltaa ole yhtään helpompi kestää kuin fyysistä, voisin itseasiassa sanoa että henkinen väkivalta on jopa pahempaa, mustelmat ja murtuneet luut paranee helposti, mutta masennus, ahdistuneisuus ja henkiset traumat voi tehdä elämästä helvettiä vuosikausiksi. Joku voi olla työkyvytön koko loppuelämänsä esimerkiksi koulu tai työpaikka kiusaamisen takia, tämä on vakava asia jota ei tule vähätellä yhtään!"
.. Tämä on Totta.. Ja ItsestäänSelvyys.. Tosin ne Yksilöt jotka tätä enemmänkin harrastavat, eivät tätä halua myöntää.. Koska Itsekkyys, TekoPyhyys ja UlkoKultaisuus.. ;P
.. Tsemiä ja Voimia Sinulle.. Yritä olla päästämättä Nilviäisiä IhonAlle.. ;P
Se on täysin totta että henkinen väkivalta seuraa kauan :| Tuommoinen kun on tilanne niin täysin oikea temppu on ollut lähtä pois. Täysin oikea ratkaisu olisi heillä ollut erota, mutta tiedän monta ja taas monta tapausta että ollaan vain yhdessä koska on lapsi vaikkei siitä seuraa mitään hyvää. Tosin nykypäivänä erotaan herkemmin vastaavissa asioissa, se on järjen käyttöä.
Itsekin olen kiusaamista kokenut ja paljon kouluaikana, joka osaltaan aiheutti sen että armeija jäi käymättä (koin sen uutena kiusaamisena). Se vaatii kauan aikaa olla pois kiusaamistilanteista että parantuu, maiseman vaihdoksen kun itse tein niin loppu kiusaaminen siihen paikkaan kun kukaan ei tiennyt historiaani :) Kuten itsekin olet tehnyt ja se on täysin oikea ratkaisu.
Eikä siitä tarvi kertoa kumppanille yhtään jos ei halua, nykyisyys merkitsee :) En ole itsekään kertonut omasta menneisyydestäni, kun aikaa on jo siitä kulunut. Mitä se tulevaisuuteen vaikuttaa ei mitään, jos toiselle ei kelpaa niin terve menoa sit. Ei ollut oikea henkilö.
Tuskin jotkut yläasteen jutut vaikuttaa ihmisen elämässä mihinkään.
Kyllä kuule vaikuttaa. Ainakin se mitä olet itse käynyt läpi.
Kyllä+mä+suunnilleen+tiedän,+minkälaisia+sun+kaltaiset+muijat+olivat+joskus+yläaste-aikoihin.+Seurustelivat+joukkueurheilijoiden+kanssa+ja+vittuilivat+kilteille+ätmeille.+Toki+kiusaaminen+on+aina+väärin+ja+vastustan+sitä+aina,+paitsi+jos+kiusaajaa+kiusataan+samalla+mitalla+takaisin,+mutta+tässä+näyttää+olevan+kohtalon+ivaa...se+taas,+että+sinulla+on+ollut+ties+kuinka+monta+20%+poikien+"parhaimmistosta"+hankittua+poikaystävää+ja+että+väittäisit+olevasi+neitsyt,+kuulostaa+jotenkin+ristiriitaiselta.+Varsinkin+kun+kirjoitit,+ettet+pysty+seksistä+nauttimaan,+niin+kuulostaa+kummalliselta,+että+voisit+moisen+väitteen+esittää,+ellet+ole+seksiä+harrastanut.
Mutta nuo ätmithän ovat nykyisin palstan pahimpia lutkittelijoita ja väkivaltafantasioiden kehittelijöitä. Ja se menee nimenomaan niinpäin, että miehestä tulee ällöttävän tason mies silloin, kun se sortuu tuollaiseen - ei siis toisinpäin.
Mikä ihmeen ätmi? :D mulla on ollut ihan normaaleja poikaystäviä, kukaan heistä ei ollut joukkueurheilija. Niin, minä kato olin rohkea nuorena sillä tapaa että uskalsin nettiseksiä harrastaa mutta sitten tosi paikan edessä en olisi uskaltanut riisua vaatteita, koska olin vielä kuitenkin aika epävarma vartalostani. Ja ihan ajatuksen tasolla pystyn jo tietämään etten pysty nauttimaan, kun mun mieleen on maalattu sellanen kuva seksistä että jos harrastan sitä niin se tekee minusta likaisen ja huoran, en voi vaan panna vapaasti menemään ja jos oon jo huora ilman että oon edes harrastanut seksiä, niin se on aika paha. Järkyttävää. Tämän takia olen traumatisoitunut ja mun mieli kieroutunut. Huorittelu tuntuu tosi pahalle!
Niinkuin muutamat on edellä kommentoineet asiaa hyvin, toistan 50 ikäisenä miehenä, et pitkässä juoksussa avautuminen on hyvästä, rehellisyys vie mielen painolastia pois ja muuttaa
luonnetta avoimemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Vanhemmilla on suuri merkitys lasten kasvattajana,, äidin raivoamiset, jollei löydä järkevää perustetta sille, ymmärrän sinun irtautumisen heistä? Tuki on tärkeä kasvuvaiheessa, mille helpompi rakentaa tasapainoinen ihminen. Minusta osaat ajatella asioita järkevästi ja vanhempasikin uskon oppineen tehdyistä virheistään jotain, ainakin toivon näin.
Huoli pois ja hymyä peliin, et olet yhtään huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Vastuunkanto itsestä luo hyvän pohjan, mistä ponnistaa parempaan tulevaan. Kun oppii tuntemaan toisen hyvin ja luottamaan niin silloin rehellisyyskin palkitaan.
ei ne muut tytöt tai teinit ollu kiertopalkintoja vaan tavallisia tyttöjä ja nyt ovat onnellisesti vaimoja ja mille kumppanille kertoa kun se treffeillä jo kuulee juttusi ja arvosi niin miehet lähtee ehkä tinderi on sinun juttusi ehkä olet synnynnäinen tinderiläinen eikö aluksi ollut kivaa miehiä riitti hetkeks ja ne miehet polki ivaten sinua tietäen mikä tyttö olet et ollut kuin muut tytöt joita miehet oikeasti halusi no kertoohan se jo jos 11-15v tyttö sekstailee kun muut vielä leikkii tyypillinen tinderityttö sen näki jo pienenä mikä tyttö sinusta tulee
Ottaisin mieluummin kumppaniksi entisen kiertopalkinnon kuin tyypin, joka ei vaivautunut edes ala-asteella seuraamaan opetusta äidinkielentunnilla, jotta olisi oppinut edes alkeellisimmat välimerkkisäännöt.
Niin minäkin. Voi edes vähän jotain vaatia..
Vai aloittaja haluaa lapsia tuohon kaaos elämäänsä. Sääli sitä lasta sitten josta ei varmaan tule kunnollista. Jospa nyt otat rauhallsiesti seuraavat 15 vuotta että saat elämäsi järjestykseen. Pari vuotta ei riitä toipumiseen ei ole mitään jos olet rietastellut jännämiesten kanssa.
Et ole varmasti tämän maailman ainoa vastaavata elämän varjopuolia kokenut. Joskus itse mietin, että pitäisikö jokaisen kokea jotain vastaavaa, että ymmärtäisi, että ai kaikilla ole samanlainen elämä ja kaikki ei tule samanlaisista oloista.
Ihminen on siitä jännä tapaus, että jotenkin jokaiselle on omat vaikeutensa. Joillekin tuollainen kiusaaminen voi olla sitä, että on hörökorvat tai iso nenä...tai oikeastaan ihan mikä tahansa, mistä toiset saa kiinni. Ei voi sanoa siis, että mikä on kenestäkin rankkaa ja mistä tulee paha mieli ja mitä ei jaksa...ihmiset ovat yksilöllisiä.
Minusta kuitenkin tärkeitä on oma itsensä, se persoona ja löytää se, mikä tekee sinusta sinut. Siinä sinun roolissa ei kukaan voi olla tässä universumissa yhtä hyvä kuin sinä itse.
Se että hahmotat sen, että miten mikäkin on tapahtunut elämässäsi ja osaat tutkia tunteesi, ajatuksesi ja halusi elämänsuhteen yleensä, on kaikista tärkeintä. Sitten sinun on helppo päästää ihmisiä lähellesi. Et enää ole muitten palautteesta elävä, vaan elät sille, että olet tyytyväinen itseesi. Silloin voit "painottomasti" tutustua ihmisiin, eikä sinun tarvitse olla "joku", vaan olet sinä.
Ja tämän jälkeen sinä voit kertoa itsestäsi sen mitä haluat...luultavammin kerrot kauheimmatkin kokemukset, jos niitä kysytään, mutta ne eivät ole mörkönä takaraivossa, tai luurankona pyrkimässä kaapista ulos.
Ei, koska sulla ei ikinä ole ollut huonoo mainetta. Ärsyttää vaan se kun ihmiset ei oo osannu lopettaa ajoissa tota kiusaamista. Noi tyypit on ollu sekopäisii mielenterveyshäiriöllisiä paskapäitä. Anteeks ku oot joutunu kärsiis niiden takia.
Ei sun tarvii anteeks pyytää, koska ethän sinä minua ole kiusannut. :)
Luin teidän viisaiden ihmisten kirjotukset moneen kertaan, kiitos kannustavista viesteistä, niiden avulla pystyn lisää eheyttämään itseäni!
Ethän huora ole koska et ole edes harrastanut seksiä...
Eri asia jos olisit maannut rahasta, kuten exäni. Toivottavasti hänen huoran maineensa kestää ikuisuuden.
En vanhaa menneisyyttä kertoisi mitenkään. Jos kumppanillesi joku kertoo että on ottanut kiertopalkinnon" on se kumppanisi mietittävä tyytyykö tietoon ja ja hyväksyykö sinut sellaisena. Se oletko muuttunut pitää se sen kumppanin arvioida. Turhaan ei kannata huonoja puoliaan tai typeryyksissään touhuiluja kertoa. Jos olet muuttunut ja nyt uskollinen hyvä ja virheesi korjannut ei pitäisi olla ongelmaa. Näin ne pettämisetkin kun joko kiinni jää tai tunnustaa itse hyväksyykö kumppani kaiken? Eli en suosittele kertomaan itse vaan anna kumppanisi itsensä päättää jos kuulee maineesta. Kyllä se varmaan kysyy asiaa sulta jos joku mainitsee kiertopalkinnosta.
Miks ylipäätään kukaan mainitsis mun menneisyydestä? haluaa vaan kiduttaa mua niin kauan että riistän itseltäni hengen? ihan niinku en ois kärsiny jo riittävästi...
.. Mitä väliä vaikka mainitsisikin, sehän olisi vain Puppua, mikä ei edes pitäisi paikkansa.. Jos nyt oikein sun kertomuksesi ymmärsin.. ;P
Tähän asti mulla on vaan huonoja kokemuksia siitä, kun ihmiset on joutunut kuulemaan minun menneisyydestä, niin ei ole luottamus kovin korkealla. Yleensä ihmiset on uskonu mielummin niitä ihmisiä jotka vihaa mua, kai he ovat sosiaalisesti taidokkaampia ja osaavat manipuloida ihmiset minua vastaan, muutenkin ovat suositumpia ja kun useat ihmiset väittää että toi on paska tyyppi, niin tottakai jokainen normaali ihminen ajattelee että pakko tuossa ihmisessä olla jotain hämärää, kun noin moni niin väittää, parempi etten ole hänen kanssaan tekemisissä enää. Ja vaikka joku uskoisikin minua, niin ei kehtaa alkaa seurustelemaan minun kanssa koska kuka nyt vapaaehtoisesti olisi huoran kanssa, siinähän menee vain oma maine ja harvalla miehellä on niin kova itseluottamus että kestäisi seistä sen naisen rinnalla kun muut huorittelee, halveksuu ja naureskelee.
Suurin osa ihmisistä valitsee suosion sen sijaan että laittaisi täysin peliin itsensä ja olisi valmis uhraamaan oman maineensa, hengailemalla epäsuositun muijan kanssa.
Kerran just ylä-asteen jälkeen kun kiusaaminen oli päättynyt, kävi sellanen tilanne että jätkä johon olin ihastunut sai kuulla mun menneisyydestä, kysyin sitten että mitä on kuullu ja keneltä, niin ei saanut kuulemma kertoo... mistähän tämäkin johtuu, että jos jotain puhuu niin voisi omalla nimellä seistä sanojensa takana!? tuli tunne että näiden ihmisten piti päästä tahallaan mustamaalaamaan mua ja tuottamaan lisää tuskaa. Hyi helvetti! . kerroin sille jätkälle sitten rehellisesti että oon käyttäytynyt joskus tyhmästi, mutta en aio enää sellasta tehdä, niin siitä huolimatta tämän jätkän käytös muuttui mua kohtaan, alkoi henkinen väkivalta joka lopulta johti siihen että hän uhkasi hakata ja tappaa minut.
En tiedä mitä kannattaisi kertoa, mutta kertomasi mukaan se on pelkästään mainetta. Itselläni oli kerran melkoinen maine. Kävelin 20 tai 21-vuotiaana yliopistolla käytävää pitkin. Yksi nainen sanoi toiselle, että "eilen bileissä olisi tuollaista miestä kaivattu". Toinen vastasi: "sepä on playboy, mitä minä olen tuosta tyypistä kuullut niin se on tämän kaupungin pahimpia playboyta ellei pahin". Eli minulla oli vähän kyseenalainen maine, mutta se oli saatu esimerkiksi siitä, että joskus olin erehtynyt menemään yökerhoon molemmissa kainalossa nainen. Siitä lähti joittenkin muun muassa mielikuvitusliikkeelle ja sain melko suotta playboyn maineen.
Sittemmin menin ihan oikeasti kirkkokuoroon laulamaan ja uskovaisena en enää ravintolassa käynyt bilettämässä ollenkaan. Se maine oli menneisyyttä. Mutta pelkäsi vähän entistä naistenmiesten mainetta ja sen julkituloa eli vähän oli 20 ja risana samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Nykyään voin kertoa sen, että oli minulla vähän huonomaine, mutta enää en juo ollenkaan ja naisten kanssa tanssi. Tänä vuonna en ole juonut kuin ehtoollisviiniä ja enää en ole missään kaupungin suurimman naistenmiehen (tai playboyn) maineessa. Se on menneisyyttä ja voin sanoa, että sillä ei ole paljon perää. Sinäkin voit sanoa, että sillä ei ole paljon perää, jos olet neitsyt. Muuta fiksua en osaa pulmaasi sanoa.