Jos kaikki vaikutti menevän lupaavasti, on ollut molemmin puolin kivaa yhdessä ja juttu kulkee aina kun ollaan yhteyksissä, miksi yhtäkkiä täysi hiljaisuus? Sinä, joka yllättäen hiljenet, miksi teet näin? Mikset voi sanoa suoraan, että kaikesta huolimatta ei sittenkään kiinnostanut edes pysyä yhteyksissä? Tai jos olet oikeasti kiinnostunut toisesta (ystävänä tai enemmän), kuinka pitkään saatat pitää omalta puoleltasi hiljaiseloa? Missä vaiheessa pitää todeta, että on parempi luovuttaa? En voi jatkuvasti olla se, joka ottaa yhteyttä ja katkaisee hiljaisuuden, tuntuu tunkeilevalta ja alkaa epäilyttää, etten vaan ymmärrä pysyä poissa vaikka jostain pitäisi niin tajuta tulkita.
Kuinka kauan odottaa ennen kuin luovuttaa?
taaskuolleempisisältä
490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotain tuttua tuli mieleen vaikkei mulle ole kuitenkaan..Nähdään silloin tällöin ja jutellaankin.Pidän sinusta tosi paljon,uskon,että tiedät sen.Näiden vuosien jälkeen toivon sinun uskovan sen.
Teen pitkää ja rankkaa päivää töissä.Olen hidas ottamaan yhteyttä.En useinkaan edes jaksa koska mielessäni on niin paljon työhöni liittyvää.Työstän omaa elämääni ja tunteitani joka päivä.Myös suhteessa sinuun.Haluan pitää sinut ystävänäni vaikka tunnen sinua kohtaan paljon enemmänkin.Oikea yhteys ja vuorovaikutus kanssasi olisi minulle tärkeä.
Se vain tuntuu olevan hukassa.Ei mitään yhteyttä pysty nykyisellä tavalla hoitamaan.
Olen iloinnut kun olet jaksanut olla aktiivinen ja hakea yhteyttä minuun.Anteeksi etten pysty samaan.
Minulla ei ole ratkaisua tähän tilanteeseen.
Eikä liioin suurempiin asioihin.
Jos haluat luopua niin ymmärrän sen.
Minulla ei ole oikeutta odottaa sinulta mitään. Olet silti kaikesta huolimatta merkityksellinen ja tärkeä ihminen minulle.
En usko, että olet se jota ajattelin kirjoittaessani, mutta sanon silti. Jos välität, yritä näyttää se tärkeällesi edes jotenkin. Toisia ihmisiä on mahdottoman vaikea lukea ja sanat voivat olla pelkkää valetta. Tekoihin on helpompi uskoa. Itse ainakin voisin helpommin luottaa siihen, että jotain oikeasti on, jos yhteys säilyisi edes jollain tavalla molemminpuoleisena ja vastavuoroisena. Silloin jaksaisi paremmin myös odottaa. Vaikka edes lyhyt viesti, ihan sama miten neutraali ja mitä kanavaa pitkin, pääasia että viesti päätyy perille oikealle vastaanottajalle eikä yhteys katkea.
Aikaa on kulunut ja en saa sinua mielestäni vaikka kuinka yritän. Olin aika suora ehdotuksessani mutta en ollut seksin perässä. Olisin vain halunnut tutustua sinuun rauhassa. Uskoin että olet hyvä tyyppi.
Uskoit, mutta et usko enää? Missä mokasin?