Alkuun sattui pikkasen sanoa, että tämä ei riitä. Sain vihdoin todettua, että turha sitä on mitään jatkaa kun erilaiset intressit on.. Halua enemmän kun toisella. Kovasti jaksoin toivoa, mutta pakko luovuttaa. Nyt kun sain asian käsiteltyä niin on hyvä olo. Oli oikea päätös minulta, enkä tosiaan yleensä ole roikkuvaa sorttia. Päivä päivältä vähemmän mielessä😊 joku päivä huomaan vielä ettei vieraile ajatuksissa enää ja tuskin siihenkään pitkä aika menee. Ehkä vielä tavataan vanhoina ja ryppysinä, eihän sitä ikinä tiedä!
Lopettaminen oli hyvä päätös
Ainaeionnistu
8152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Millainen tarina, millaiset intressit, ja mihin?
No tunnettu ehkä joku 4 vuotta. Kavereita ollaan oltu, ollu mulle aina erilainen tavallaan, tässä viime aikoina jotain säätöä.. mut tilanne outo. En viitti avata ettei nyt vahingossakaan tunnista, kun vähän nolottaa laittaa tänne :D
Ja seuraava...
Kuullostaa hyvältä. Jos sulla outoa vääntöä ollut ystävän kanssa kannattaa se roikkuminen lopettaa. Kun ei riitä hänen antama ystävyys pitää se silloin lopettaa. Ei kaveruuteen tai ystävyyteen voi kuulua muuta säätöä. Tämän kun ymmärrät eiköhän helpota sinua. Minäkin näen sen näin ja rasittava roikkuja joka muuta vääntää alkaa se tuntua puulta. Jos jotain vääntöä ollut silloin pitää ymmärtää ettei se toinen haluaisi tai edes pysty sanomaan ettei tuolla roikkumisella tule hyvä olo mitenkään. Mutta kun joudut pakolla olemaan kun toinen niin esittää hyvää ystävää on sille paha sanoa totuutta. Kunpa se näkisi että ystävyyden loppu oli tasan siinä kun muuta vääntöä tuli kuvaan. Minuakin helpottaisi kun se edes myöntäisi ettei tunnu hyvältä. Tiedän sen yksistään johtuvan siitä että haluaa seurata ja nähdä mitä tapahtuu.
Jooo niimpä... omassa tapauksessa ei oltu edes hyviä ystäviä, tekemisissä yhen jutun kautta, mutta siis joo.
Olisin mielelläni puhtaasti kaveri ja tekemisissä, kun tällästä ihmeellistä juttua, joka sitten vie ajatukset turhan usein tähän mieheen. Se ei ole hyvä juttu..
Ei ole mitään ikävämpää kun roikkuminen, molemmille osapuolille. :) täytyy vaan osata päästää irti.
Tarkemmin kun mietin niin tuskin ajatuksiltani koskaan pystyisin olemaan yhtä neutraali kun muiden miespuolisten ystävien kanssa, kun se joku juttu on aina ollut, niin ei se vaan kyllä lopukkaan... turhauttavaa.
Sehän se voiko kaveruudessa olla muutakin säätöä? No ei minusta mutta miten sen saa toiselle kerrottua niin ettei rumaksi menisi tämä vääntö?
Itse tosiaan oon kyllä aika avoimesti kertonut ja tehnyt selväksi, että fiiliksiä on. Oikeestaan se tän tarinan takana onkin, ettei voi jatkua tälläisenään.
Itse muutenkin ollut innokkaampi yms niin minulle ollut vaikeampi tilanne kun toiselle..