Olin alle kouluikäinen 60- luvulla kun äitini kolmen lapsen yksinhuoltajana oli tiukoilla.
Töitä oli satunnaisesti ja ruoka oli usein katoava luonnonvara.
Sosiaalihuollosta saattoi käydä kerjäämässa ruoka-apua. Mutta apua ei annettu säännöllisesti ja joskus nälkiintymistä saattoi kestää useitä päiviä.
Muistan että äitini teki jauhoista ja vedestä taikinan ja taputteli siitä ohuita kakkaroita.
Kakkarat paistettiin puuhellan levyllä.
Kakkarat maistuivat nälkiintyneistä lapsista taivaallisilta.
Ihan sama mitä jauhoja oli kaapissa, kaikista sai rieskoja ja kaikki maistui.
Töitä oli satunnaisesti ja ruoka oli usein katoava luonnonvara.
Sosiaalihuollosta saattoi käydä kerjäämässa ruoka-apua. Mutta apua ei annettu säännöllisesti ja joskus nälkiintymistä saattoi kestää useitä päiviä.
Muistan että äitini teki jauhoista ja vedestä taikinan ja taputteli siitä ohuita kakkaroita.
Kakkarat paistettiin puuhellan levyllä.
Kakkarat maistuivat nälkiintyneistä lapsista taivaallisilta.
Ihan sama mitä jauhoja oli kaapissa, kaikista sai rieskoja ja kaikki maistui.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se oli vielä sitä aikaa kun ei kaikkea odotte valmiiksi eteen tuotuna. Hienoja muistoja kun kuitenkin elossa selvittiin.