Osaatko sinä astua tuhlaajapojan isän rooliin?

Jeesuksen vertaukset uudessa valossa - Tuhlaajapojan isä olikin fariseus!

Julkaistu: 02.04.2007
Teema 2007/2: Raamattu joka kodissa? Raamattu ja eksegetiikka
Lauri Thurén

Tässä artikkelissa pyrin osoittamaan, miten tekstikeskeiset menetelmät avaavat tuoreita näkökulmia Raamattuun. Luen vertausta Tuhlaajapojasta sen omilla ehdoilla, ilman yliteologisointia tai historiallisen tilanteen veikkailua. Nähdäkseni vertaus ei mustamaalaa fariseuksia eikä korosta Jumalan yliluonnollista rakkautta. Kertojat Jeesus ja Luukas suostuttelevat kuulijoitaan taitavasti, osin kyseenalaisinkin keinoin.

Vertaus tuhlaajapojasta, Luuk 15:11-32, on maailman rakastetuimpia kertomuksia. Se on vaikuttanut kristinuskon muovautumiseen ja länsimaisen ihmiskuvan kehittymiseen. Vertaukselle sälytetty huikea teologinen ja filosofinen kuorma on kuitenkin tehnyt vaikeaksi kuunnella, mihin kertomuksella alkujaan pyrittiin. Tarinan viljelijä-isä ja hänen kaksi poikaansa ovat tukahtua uskonnollisten selitysten alle.

Kertomus avautuu uusilla työkaluilla

Aiemmin tutkijat selvittivät vertauksen yksityiskohtia ja historiallista viitekehystä. Kysyttiin myös leimasiko historiallinen Jeesus vertauksellaan fariseuksia? Vai onko kyseessä Luukkaan sepite, jolla hän mustamaalaa juutalaiskristittyjä? Myös dogmaattisia käsityksiä kääntymyksestä tai Jumalan armosta on pohdittu. Tällaiset kysymykset ovat vieneet huomion pois itse tarinasta.

Nykyaikainen narratiivis-retorinen tutkimus tarkastelee vertausta tekstin sisäisen vuorovaikutuksen välineenä. Miten tarina toimii? Miten kehyskertomuksen "Jeesus" pyrkii vaikuttamaan keskustelukumppaneihinsa, fariseuksiin ja lainopettajiin? Tai miten ylätason kertoja "Luukas" muovaa yleisönsä näkemyksiä kokonaisuuden avulla?

Kertomus toimii ilman runsasta sosiohistoriallista taustatietoakin. Suomessakin voidaan kertoa kuninkaista ja prinsseistä, vaikka meillä ei ole ollut moisia vuosisatoihin.

Haastoiko Jeesus riitaa?

Eräät nykytutkijat näkevät Tuhlaajapoikavertauksen konfliktin kuvauksena. Jeesus hyökkää fariseuksia vastaan samastaen heidät kielteisen, hieman koomisenkin isoveljen kanssa. Näin hän voittaa riidan ainakin syntisten ja publikaanien silmissä. Vastaavasti Luukas käyttäisi kertomusta omien vastustajiensa nujertamiseen.

Vertaus sisältää kuitenkin piirteitä, jotka eivät tue edellä kuvattua tulkintaa. Jeesus ei puhu ulkopuolisille vaan fariseuksille itselleen. Isä suhtautuu isoveljeen merkillisen myönteisesti: "Kaikki mikä on minun, on sinun." Entä jos Jeesus halusikin suostutella fariseuksia omalle kannalleen?

Vertausta ei tule lukea yksisuuntaisena propagandana. Kyse on vuorovaikutuksesta tekstin eri hahmojen välillä. On hyvä kysyä, millä keinoin ja mitä varten kehyskertomuksen Jeesus pyrki vaikuttamaan kuulijoihinsa, fariseuksiin ja lainopettajiin.

Vertausta tulkittaessa on varottava yksioikoisesti identifioimasta sen hahmoja kehyskertomuksen tai historiallisen tilanteen henkilöihin. Kysymys on käännettävä toisin päin: keneen tarinan hahmoon Jeesus halusi fariseusten samastuvan?

Loput artikkelista voitte lukea täältä: www.teologia.fi/artikkelit/190-jeesuksen-vertaukset-uudessa-valossa-tuhlaajapojan-islikin-fariseus

(Huom! Aloittaja ei ole artikkelin kirjoittaja, pelkkä artikkelin lukija vain)
0<50
1Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


TaskutTäynnäKiiviäkö kirjoitti:

Jeesuksen vertaukset uudessa valossa - Tuhlaajapojan isä olikin fariseus!

Julkaistu: 02.04.2007
Teema 2007/2: Raamattu joka kodissa? Raamattu ja eksegetiikka
Lauri Thurén

Tässä artikkelissa pyrin osoittamaan, miten tekstikeskeiset menetelmät avaavat tuoreita näkökulmia Raamattuun. Luen vertausta Tuhlaajapojasta sen omilla ehdoilla, ilman yliteologisointia tai historiallisen tilanteen veikkailua. Nähdäkseni vertaus ei mustamaalaa fariseuksia eikä korosta Jumalan yliluonnollista rakkautta. Kertojat Jeesus ja Luukas suostuttelevat kuulijoitaan taitavasti, osin kyseenalaisinkin keinoin.

Vertaus tuhlaajapojasta, Luuk 15:11-32, on maailman rakastetuimpia kertomuksia. Se on vaikuttanut kristinuskon muovautumiseen ja länsimaisen ihmiskuvan kehittymiseen. Vertaukselle sälytetty huikea teologinen ja filosofinen kuorma on kuitenkin tehnyt vaikeaksi kuunnella, mihin kertomuksella alkujaan pyrittiin. Tarinan viljelijä-isä ja hänen kaksi poikaansa ovat tukahtua uskonnollisten selitysten alle.

Kertomus avautuu uusilla työkaluilla

Aiemmin tutkijat selvittivät vertauksen yksityiskohtia ja historiallista viitekehystä. Kysyttiin myös leimasiko historiallinen Jeesus vertauksellaan fariseuksia? Vai onko kyseessä Luukkaan sepite, jolla hän mustamaalaa juutalaiskristittyjä? Myös dogmaattisia käsityksiä kääntymyksestä tai Jumalan armosta on pohdittu. Tällaiset kysymykset ovat vieneet huomion pois itse tarinasta.

Nykyaikainen narratiivis-retorinen tutkimus tarkastelee vertausta tekstin sisäisen vuorovaikutuksen välineenä. Miten tarina toimii? Miten kehyskertomuksen "Jeesus" pyrkii vaikuttamaan keskustelukumppaneihinsa, fariseuksiin ja lainopettajiin? Tai miten ylätason kertoja "Luukas" muovaa yleisönsä näkemyksiä kokonaisuuden avulla?

Kertomus toimii ilman runsasta sosiohistoriallista taustatietoakin. Suomessakin voidaan kertoa kuninkaista ja prinsseistä, vaikka meillä ei ole ollut moisia vuosisatoihin.

Haastoiko Jeesus riitaa?

Eräät nykytutkijat näkevät Tuhlaajapoikavertauksen konfliktin kuvauksena. Jeesus hyökkää fariseuksia vastaan samastaen heidät kielteisen, hieman koomisenkin isoveljen kanssa. Näin hän voittaa riidan ainakin syntisten ja publikaanien silmissä. Vastaavasti Luukas käyttäisi kertomusta omien vastustajiensa nujertamiseen.

Vertaus sisältää kuitenkin piirteitä, jotka eivät tue edellä kuvattua tulkintaa. Jeesus ei puhu ulkopuolisille vaan fariseuksille itselleen. Isä suhtautuu isoveljeen merkillisen myönteisesti: "Kaikki mikä on minun, on sinun." Entä jos Jeesus halusikin suostutella fariseuksia omalle kannalleen?

Vertausta ei tule lukea yksisuuntaisena propagandana. Kyse on vuorovaikutuksesta tekstin eri hahmojen välillä. On hyvä kysyä, millä keinoin ja mitä varten kehyskertomuksen Jeesus pyrki vaikuttamaan kuulijoihinsa, fariseuksiin ja lainopettajiin.

Vertausta tulkittaessa on varottava yksioikoisesti identifioimasta sen hahmoja kehyskertomuksen tai historiallisen tilanteen henkilöihin. Kysymys on käännettävä toisin päin: keneen tarinan hahmoon Jeesus halusi fariseusten samastuvan?

Loput artikkelista voitte lukea täältä: www.teologia.fi/artikkelit/190-jeesuksen-vertaukset-uudessa-valossa-tuhlaajapojan-islikin-fariseus

(Huom! Aloittaja ei ole artikkelin kirjoittaja, pelkkä artikkelin lukija vain)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu