Gm-ala ei salli vapaata keskustelua

Sallitaankohan missään oikeastaan mitään keskustelua mistään aiheesta oli se sitten GMO, GTO tai mikään kun bisnikset jyrää taustalla eli pitää tehdä fyffee, hei... oli aihe sitten ravinto tai muskelikaaran jälleenmyyntiarvo - ihmisellä on lopultakin se vähin arvo ja meitä on vain yksinkertaisesti liikaa ollaksemme minkään arvoisia - dimangilla on kymmenien miljoonien arvo, mutta yhdellä immeisellä tuskin edes kehon kemikaalien arvoa vaikka TerraFame nyhtää niistäkin osansa nikkelin tuotantoon vaikka vääristäen lestojen tukitoimet kannattamattoon tuotantantoon.

Näin se menee - vapaasti saa huudella mitä tahansa, mutta isot pojat päättää mikä on hyvä sinulle tai ainakin heidän lähipiireilleen.

Ja Suomessako "demokratia" - lähinnä puoluediktario eli muutama hihhuli sanelee sen, mikä on hjuva!

Euroopassa GM-hysteerikkoja kuullaan liikaakin.

Vaikka meneekin vähän ohi GMO-ruuasta, niin yksi kamalin esimerkki GM-hysteerikkojen harrastamasta sabotoinnista on saksalainen lääketehdas Hoechst, joka jo vuonna 1984 anoi lupaa ihmisinsuliinin (ns humuliinin) valmistamiseksi gm-hiivalla.

GMO-vastustajat pystyivät erilaisilla tekaistuilla oikeusprosesseilla viivästyttämään tuotannon aloittamista 14 vuotta. Tuona aikana amerikkalaiset ja tanskalaiset saivat Hoechstin etumatkan kiinni ja valtasivat humuliinimarkkinat. Ihmisinsuliini tuli markkinoille 1987, mutta Hoechst pystyi aloittamaan tuotannon vasta 1998 laitoksessa, jota se kutsui "maailman kalleimmaksi biotekniikkamuseoksi".

Nykyisin käytännössä kaikki 1-tyypin diabeetikot käyttävät geenitekniikan avulla tuotettua ihmisinsuliinia tai jotain sen parannettua muunnelmaa. GM-hysteerikkojen paniikki oli tässäkin tapauksessa täysin turhaa ja vahingollista. Jos anti-GM liike olisi muuallakin yhtä vahva kuin se oli Saksassa diabeetikot olisivat joutuneet odottamaan parempaa insuliinia yli vuosikymmenen.

Tuo lehtiuutisen professori sai puhua ja toimia vapaasti siihen asti kunnes yliopisto lähti gm-firmojen kelkkaan.
Yliopistotutkimukseen ja opetukseen kuuluva akateeminen vapaus siis myytiin rahasta.
Tämä on erityisen tyypillistä juuri GMO-alalla. Suurfirmat sanelee, mitä yliopistoissa saa tutkia, julkaista ja puhua.
Siksi suurin osa GMO-tutkimusjulkaisuistakin on vääristynyttä.