Jumala kosmologiaan

Jos jumala olisi olemassa sellaisena miten uskovaiset jumalan mieltävät, olisi se suonut sinulle artikuloinnin armolahjan.

Jos Raamatun Jahve olisi tehnyt universumin, Maa olisi tietenkin raamatullinen pannukakkumaa kupu yllään.

Koska Maa ei ole sellainen pannukakku, tämä todistaa, että Raamattu valehtelee Jahvesta, etenkin hänen olemassaolostaan ja teoistaan, ehkä vähän muustakin.

Ei kysymys ollut huono. Vastaukset ehkä. Mun veikkaus vaan, että kerättäis kirkollisveroa asteroideista ja kolehteja kosmonauteille. Paavit sun muut pyhittäis komeettoja, julistais mustia aukkoja kirkonkiroukseen, nimittäis astronomeja kirkon virkoihin ja tieteilijät laulais astrofysikaalisia virsiä kaatumaseuroissa ja rukoilis satelliitit kiertoradoille. Kirkollisia toimituksia ei suorittaiskaan pappi kasukassa vaan kloppi avaruuspuvussa. Kirkot olis tähtitorneja ja avaruuteen hautaaminen ja pa(i)nottomassa tilassa vihkiminen yleistyis. Pitemmällä ajalla vois mennä paremmaks tai paljonkin pahemmaks. Ekumenia tuskin toteutuis ihan pian.

Unohtakaa Jeesus. Tähdet kuolivat, jotta me saatiin elää.

Jos ja kun Maa todetaan litteäksi niin ihmiset alkaisivat kysellä alkuperäänsä ja elämän tarkoitusta. Evoluutioteoria romuttuisi lopullisesti.
Maan johtajat menettäisivät vaikutusvaltaansa. Ihmiset ryhtyisivät koputtelemaan kupua ja uskomaan jälleen Jumalaan?

Jumala on luonut maailmankaikkeuden tyhjästä ja pitää sen myös yllä. Kaikki mitä on ja tapahtuu, on ja tapahtuu Hänen tahdostaan. Täten koko universumi todistaa Luojastaan ja me uskovat ihmiset yhdymme iloiten tähän todistukseen.

Asioita, joita tuli mainituksi: business, valta ja kaikenlaisia inhimillisiä juttuja, kuten verotusta tai muuta ehkä enemmän haitaksi koettua. Raamatun kirjoituksia tai käsityksiä mainittiin verrattuna tieteen nykyisempiin käsityksiin, joka on tietyllä tavalla hieman ehkä irrelevanttia tässä keskustelussa, ja yleensäkin ylipäätään.

Mutta mielestäni ei vielä paljoakaan sitä miten se Jumalan olemassaolo muuttaisi asioita, lopulta. Ei kai se oikeiksi todettuja ja todistettuja asioita vääriksi muuttaisi? Tai asioiden tutkimusta vaikeuttaisi, eikö paremminkin toisinpäin? Tai toisiko se jonkin uuden tutkimuksen alan, esimerkisi miten Jumana voi toimia niinkuin toimii, voisiko ihmiset saada jotain sellaista aikaan, joka mahdollistaisi samanlaista toimintaa?

Saatteko ajatuksesta kiinni? Itse kokisin sen tapahtuman enemmän mahdollisuutena tai mahdollistajana, eikä ainakaan kannattaisi olla ottamatta selvää järkiperäisesti.

Siksi on mieletäni harmi, kun Jumalaa tai jumalia ei ole löytynyt todistettavasti, paitsi tietysti uskovaisten ihmisten todistuksista, eli enemmän abstraktina kokemuksena kuin fyysisenä todellisuutena, tai siten, että oltaisiin päästy kunnolla tai ollenkaan dialogin tyyliseen vuorovaikutteiseen keskusteluyhteyteen.

No ehkä tästä ei tämän enempää. Eivät vastaukset vääriä tietenkään olleet.

Ajatuksesi alku on hyvä. Siitä seurautetaan sitten seuraavaksi tietoisuus (ja ensin oletuksena), ettemme ole yksin (sillä avaruus on liian massiivinen, ollaksemme siellä ainoa olevaisuus). Jumaluuden huomaamisen kynnys on siinä, että vierekkäin on kaksi olevaisuuden rakennetta - kaksi maailmankaikkeutta. Nämä jakaantuvat energiaalisesti alkuun ja toiseuteen: alku on jumaluudessa ja toiseus on aika-avaruus (joka itse asiassa on alkuenergian toinen muunnos). Mystisyys ja mielenkiinto syntyy siitä, miksi jumaluuden alue ja olemus päätti toteuttaa rinnakkaisen "avaruuden". Jos tämä oletus voidaan hyväksyä, päästään asiassa taas askel eteenpäin: nyt pitäisi ratkaista, miksi tämä toiseus eli rinnakkainen universumi on meille tällainen kuin miltä se nyt ympärillämme esiintyy. Kun Jumala on näkymätön, voipi se olla yksi todiste sille, että universumeja todella on kaksi: Jumalan olemus on eri ja siksi Hän ei voi olla täällä läsnä (niinpä hänen tilalleen tarvitaan korvike, "sijaishallitsija", joka edustaa häntä ja jopa tarvittaessa muuntautuu meidän oloihimme; tämän toteuttajaksi ryhtyy herra Nasaretilainen.
Nyt pääsemme Sinun esittämääsi kysymyksenasetteluun, olisiko mikään merkittävästi erilaisempaa, jos Jumala on läsnä tai poissa. Millä tavalla asiat olisi muuttuneet tai muuttumatta.
Jumala todellakin "on poissa". Sillä tavalla poissa, kuten ihminen ajattelee ystävästään, joka on fyysisesti poissa; toveria ei näy missään. Samoiten asioiden kulku maapallolla on selkeästi sellainen, että ensimmäinen universumi ei puutu/osallistu toisen universumin/planeettamme fyysisiin tapahtumiin ja aikaansaannoksiin eikä myöskään keskeytä geologisia ilmiöitä tai luonnonmullistuksia: tämän huomaa siitä, kuinka kammottava määrä ihmisiä koko ajan menehtyy noissa onnettomuuksissa. Ja kun ihminen suunnitelmallisesti toteuttaa toistensa tuhoamista, ei siinäkään tapauksessa tapahdu jumaluuden väliintuloa. Tästä huomiosta pitäisi jo havaita, että jumaluus tarkoittaa jotakin muuta kuin tarkkaa näkyvää läsnäoloa - sellaista, mitä me fyysisillä silmillä tarkoitamme.
Miten tätä kaikkea voi YMMÄRTÄÄ? Nasaretilaisen kursailematon, lähes koruton lausahdus opetuslapsilleen paljastaa näin:
"Miksi murehtisitte aikanne koettelemuksia ja vaikeuksia tai miksi olisitte huolissanne, jos vaikka menehtyisitte, kun teillä kuitenkin edessänne on elämä, joka on ikuinen." - Jeesus kertoo selkeästi, että tuo toinen universumi on totta.
LOPPUTEHTÄVÄ: Mikä kaiken tarkoitus on? Kun ääripäässä on täydellinen universumi ja vastakkaisessa ääripäässä on kokemukseen perustuva kasvu-universumi (johon me kuulumme), silloin ne ryhtyvät kurottumaan toisiaan kohti: jumaluus pyrkii meitä päin ja me jumaluuden löytämiseen. Sen jälkeen, kun tuo symbioosi on toteutunut, silloin täytyy olla Jumalan salaisuus ratkaisussaan: Jumalalla täytyy olla meidän onnistuneelle retkelle tarkoitus tai tehtävä - muussa tapauksessahan löytöretki oli turhaa temppuilua.

Ajatellaampa VISIO pidemmälle: Täydellisen universumin asukkaat saavat kuulla, että heidän läpäisemättömän universumikynnyksen on ylittämässä keskeneräisen universumin olento, joka on kulkenut avaruuden monien yliopistojen kautta ja elänyt sen moninaisten maailmojen asukaskansalaisena ja vihdoin kruunautunut sellaiseen arvoon ja osaamiseen, että hänelle on suotu valtuutus astua alkuperäisen ja ainoan ensimmäisen universumin piiriin. Mikä ihastus ja hämmästys se mahtaakaan olla vastaanottajille, noille valmiiksi täydelliseksi luoduille olennoille! He eivät voi käsittää, kuinka toisesta universumista ja sen kaikkein etäisimmältä planeetalta, jota voitaisiin nimittää 'Jumalan selän takana', saapuu olento, jolla on aikanaan ollut VAIN vaatimaton häivähdys Jumalan mahdollisuudesta, sitten tuo häive on vähitellen kasvanut vahvemmaksi, kunnes asian ymmärtäminen on lujittunut vuosien mukana siihen pisteeseen, että tämän kaiken tarkoituksen takana täytyy olla jokin suurempi universumiviisaus ja lopulta planeettaolennon rohkea uteliaisuus johdattaa sen tarkistamiseen. - Täydellinen olento ja epätäydellinen olento, joka täydellistyi VAIKEIMMAN KAUTTA, ovat kohdanneet!
Kumpi on arvokkaampi olento: se, joka oli täydellinen alusta alkaen vai se, joka täydellisyyden itse HANKKI? Juuri tämä hämmästyttää valmiiksi täydelliseksi luotuja olentoja.
(Luolaihminen ajatteli vain ruokaa, sen löytymistä. Tänään on mahdollisuus ajatella muutakin.)

Vaikka Jumala olisi olemassa, ei Jumala ole luonut eikä edes olisi voinut luoda universumia, eikä ainakaan olemattomasta olevaksi.

Ei Jumalaa kosmologiassa välttämättä tarvita, vaan Jumala on luonut maapallon asiat järjestämällä olemassaolevia elementtejä. Galakseissa ja muissa aurinkokunnissa on mittaamattomasti edelleen meille tuntemattomia asioita. Ehkä Jumalakin. Suuri tuntematon tuo avaruus edelleen on.