Olisiko täällä kohtalotovereita tai naispuolisten neuvoja miehelle, jolla olisi jollakin aikavälillä toiveita päästä parisuhteeseen, mutta joka on joutunut toteamaan että nykytilanteessa se on mahdotonta? Vai olisiko peräti naispuolisia joilla on vastaavanlaista problematiikkaa?
Olen noin kolmekymmentävuotias mies ja toiveena olisi siis jossain vaiheessa parisuhde. En ole aktiivisesti etsimässä sitä mutta toive olisi että olisin valmis jos sopiva kumppaniehdokas joskus ilmaantuu. Seksin osalta olen ajatellut että kiirettä ei ole ja sen aika on sitten kun siihen ollaan valmiita. Muukin läheinen, ja jopa intiimi, kanssakäyminen voi hyvinkin riittää.
Haaveet edellämainitusta tyssäävät kuitenkin pelkoihin ja olemattomaan sanattoman viestinnän ja tunteidenkäsittelyn taitoon. Ensimmäinen, ja ainoaksi jäänyt, lyhyt parisuhde oli uskonnollisesta herätysliikkeestä peräisin olleen tytön kanssa joka oli joutunut isänsä taholta tulleen insestin uhriksi. Lisäksi muualtakin on saanut lukea, ja osin myös kokea, miten ilkeitä naiset osaavat olla.
Edellämainittuja asioita olen pystynyt käsittelemään jonkin verran ja ne eivät välttämättä lopulta ole se suurin este. Suurempi lienee varmasti sanattoman viestinnän ongelmat ja tunteidenkäsittelyn puutteet.
Parisuhdehan on kiinnostuksesta ihastuksen kautta rakastumiseen ja, lopulta ehkä eroon, yhtä tunnemyrskyä ja minulla oleva Asperger tekee juuri heikon lenkin tuohon kohtaan. En yksinkertaisesti kykene käsittelemään niin voimakkaita tunteita, tai vaikka kykenisinkin, niin niiden voimakkuus ja kokemattomuus pelottaa niin että jos joku nainen tulisi tekemään liian läheistä tuttavuutta niin voisin joutua antamaan pakit pelkän pelon takia.
Toinen on sanaton viestintä joka joskus onnistuu, usein ei, ja mitään selkeää säännönmukaisuutta, jolla ongelmaa voisi hallita, ei ole löytynyt. Sanatonta viestintää voisi minun tapauksessa verrata kuullunymmärtämiseen ja sanalliseen viestintään sellaisen kannalta joka on kuuro eikä pysty tuottamaan puhetta. Älyllisissä lahjoissa ja tekstinprosessoinnissa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta kun et kuule etkä pysty puhumaan niin homma menee aika vaikeaksi. "Kuuleminen" onnistuu jos pystyt lukemaan toisen huulilta ja "puhuminen" jos toiset ymmärtävät huuliesi liikkeitä. Arkielämässä tätä ei luonnollisesti voi aina edellyttää. Tämä ongelmakenttä on johtanut siihen että naisihminen on voinut vuosien varrella olla muutamaankin otteeseen kiinnostunut tai ihastunut minuun mutta olen voinut jättää sen kokonaan noteeraamatta tai tajuta sen vasta jopa vuosia myöhemmin.
Olen ollut pitkään psykiatrisessa hoidossa, motivaatio on ollut kohdallaan, ja monia haittoja on saatu ratkaistua tai ainakin lievennettyä. Tämä ongelma on sen sijaan sellainen että se on, monestakin eri syystä, jäänyt vähemmälle huomiolle ja on nyt pakko ottaa käsittelyyn.
Olen esimerkiksi tiedostanut osan ongelmasta vasta nyt, saanut kasattua irtonaisista tiedonmurusista yhtenäisen kokonaisuuden tai sitten olen tiennyt asiasta mutta asia on ollut minullekin niin iso etten ole pystynyt puhumaan siitä vaikka siitä olisi ehkä hyötyä ollutkin.
Toivottavasti minulle löytyisi edes yksi kohtalotoveri etten ole yksin vastaavan ongelman kanssa. Se, onko kärsijänä mies vai nainen, on nyt sivuseikka.
Olen noin kolmekymmentävuotias mies ja toiveena olisi siis jossain vaiheessa parisuhde. En ole aktiivisesti etsimässä sitä mutta toive olisi että olisin valmis jos sopiva kumppaniehdokas joskus ilmaantuu. Seksin osalta olen ajatellut että kiirettä ei ole ja sen aika on sitten kun siihen ollaan valmiita. Muukin läheinen, ja jopa intiimi, kanssakäyminen voi hyvinkin riittää.
Haaveet edellämainitusta tyssäävät kuitenkin pelkoihin ja olemattomaan sanattoman viestinnän ja tunteidenkäsittelyn taitoon. Ensimmäinen, ja ainoaksi jäänyt, lyhyt parisuhde oli uskonnollisesta herätysliikkeestä peräisin olleen tytön kanssa joka oli joutunut isänsä taholta tulleen insestin uhriksi. Lisäksi muualtakin on saanut lukea, ja osin myös kokea, miten ilkeitä naiset osaavat olla.
Edellämainittuja asioita olen pystynyt käsittelemään jonkin verran ja ne eivät välttämättä lopulta ole se suurin este. Suurempi lienee varmasti sanattoman viestinnän ongelmat ja tunteidenkäsittelyn puutteet.
Parisuhdehan on kiinnostuksesta ihastuksen kautta rakastumiseen ja, lopulta ehkä eroon, yhtä tunnemyrskyä ja minulla oleva Asperger tekee juuri heikon lenkin tuohon kohtaan. En yksinkertaisesti kykene käsittelemään niin voimakkaita tunteita, tai vaikka kykenisinkin, niin niiden voimakkuus ja kokemattomuus pelottaa niin että jos joku nainen tulisi tekemään liian läheistä tuttavuutta niin voisin joutua antamaan pakit pelkän pelon takia.
Toinen on sanaton viestintä joka joskus onnistuu, usein ei, ja mitään selkeää säännönmukaisuutta, jolla ongelmaa voisi hallita, ei ole löytynyt. Sanatonta viestintää voisi minun tapauksessa verrata kuullunymmärtämiseen ja sanalliseen viestintään sellaisen kannalta joka on kuuro eikä pysty tuottamaan puhetta. Älyllisissä lahjoissa ja tekstinprosessoinnissa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta kun et kuule etkä pysty puhumaan niin homma menee aika vaikeaksi. "Kuuleminen" onnistuu jos pystyt lukemaan toisen huulilta ja "puhuminen" jos toiset ymmärtävät huuliesi liikkeitä. Arkielämässä tätä ei luonnollisesti voi aina edellyttää. Tämä ongelmakenttä on johtanut siihen että naisihminen on voinut vuosien varrella olla muutamaankin otteeseen kiinnostunut tai ihastunut minuun mutta olen voinut jättää sen kokonaan noteeraamatta tai tajuta sen vasta jopa vuosia myöhemmin.
Olen ollut pitkään psykiatrisessa hoidossa, motivaatio on ollut kohdallaan, ja monia haittoja on saatu ratkaistua tai ainakin lievennettyä. Tämä ongelma on sen sijaan sellainen että se on, monestakin eri syystä, jäänyt vähemmälle huomiolle ja on nyt pakko ottaa käsittelyyn.
Olen esimerkiksi tiedostanut osan ongelmasta vasta nyt, saanut kasattua irtonaisista tiedonmurusista yhtenäisen kokonaisuuden tai sitten olen tiennyt asiasta mutta asia on ollut minullekin niin iso etten ole pystynyt puhumaan siitä vaikka siitä olisi ehkä hyötyä ollutkin.
Toivottavasti minulle löytyisi edes yksi kohtalotoveri etten ole yksin vastaavan ongelman kanssa. Se, onko kärsijänä mies vai nainen, on nyt sivuseikka.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ou minulla on kielellinen erityisvaikeus puheen ymmärrys on vaikea ollut 10vuotiaana ja taas minun on ollut vaikea tuottaa puhetta toisen kannalta tarpeeksi punaisen langan mukaiseksi ymmärtäväksi vaikka ei äännevirheitä olekkaa
Itse pelkään ihmisiä koska luotan sokeasti niihin ja tuottanut luottamus pula.
Kultaselleni on tunneköyhyyttä mutta on tiedostanut olevan kasvaneet vahvat tunteet minua kohtaan . Meillä oli myrskyisä suhteen alku mutta nylyään olemme löytäneet tasapainon näin yli 14vuoden aikana vaikka miehellä mieliala vaihtelee omien kykyjen mukaan.
Elä huolestu ihmiset jotka elää samanlaisissa ongelmissa on muitakin ja yleensä he ymmärtävät enemmän jotka kokevat koko elämänsä ajan vääryyttä johtuen siitä että normaalit eivät ymmärrä.
Olemme sitkeämpiä ja vahvempia kun nousemme kuopasta.
Sinun on Hyvä kerrata niitä missä olisi ollut kiinnostunut monesti että pystyt hahmottamaan tilanteen paremmin heti.
Näitä asioita joutuu harjoittelemaan tuhansia kertoja varsikin jos on heikkous mutta kuitenkin harjaannuttaa.
Mun ongelma on ehkä vähän toisenlainen. En edes tiedä itse haluanko parisuhteen vaiko en. Myönteistä kehitystä näyttää kuitenkin tapahtuneen siinä mielessä, että aikaisempina vuosina minulla on ollut parisuhteen muodostamisen suhteen jonkinlainen antipatia. Ehkä vain kelaillut että sinkkuna elämä on helpompaa ja voin elää vapaammin. Tai sitten olen vain todella ujo, niinkuin monet meistä.
Tuntuu että kaikki aloitteet joita olen joskus tehnyt ovat menneet pieleen, samoin kuin myös ne jotkut harvat aloitteet joita minua itseäni kohtaan on tehty. En tiedä. En edelleenkään omaa naisista oikeastaan mitään kokemusta, mutta en voi sanoa että se seikka itsessään pitäisi minua valveilla öisin. Hyvät asiat kuulemma tulevat niille jotka jaksavat odottaa, mutten siitä huolimatta jaksa oikein innostua mistään hyvätuloisen beta-elättäjän roolista jossa ensimmäinen seksikokemukseni on hääyönä itseäni puolta lihavamman naisen kanssa.
Onneksi eletään nykyaikaa eikä minunkaan tarvitse etsiä elättäjää.
Toisaalta nykyaika vaatii naisen ulkonäöltä enemmän kun ennen. Ennen sai olla lihava ilman että miehet piti sellaista naista toisen luokan kansalaisena
"Toisaalta nykyaika vaatii naisen ulkonäöltä enemmän kun ennen."
Määrittele tarkemmin mitä tarkoitat "nykyajalla" joka vaatii? Onko se joku henkilö vai onko sittenkin kyse jostain täysin kuvitteellisesta jutusta? Sinulta tuskin kukaan vaatii yhtään mitään ulkonäköön liittyvää.
" Ennen sai olla lihava ilman että miehet piti sellaista naista toisen luokan kansalaisena"
Itse naiset ovat ulkonäkökeskeisen nykykulttuurin ja hypergamian luoneet. Turha siitä on miehiä syyttää. Jos et kelpaa komeimmille miehille, koska he saavat paremmankin näköisiä naisia, niin älä syytä kaikkia miehiä siitä että kuvittelet heidän pitävän sinua toisen luokan kansalaisena.
Olisihan se hienoa kertoa tarina, josta tunne-elämän tasolla vaikeuksia omannut mies olisi voittanut vaikeudet ja löytänyt naiseuraa.
Niin helppoa se ei valitettavasti ole. Sinun tulisi edetä pienin askelin ja etsiytyä uusiin sosiaalisiin tilenteisiin välittämättä siitä, osaatko tulkita muiden sanatonta viestin oikein. Todennäköisesti kohtaat vaikeuksia toistuvasti, mutta muuta keinoa oppia näitä asioita ei ole.
Tärkein oivallus olisi sinulle se, että ymmärtäisit, että Asperger ei ole sairaus tai vamma, vaan persoonan piirre. Ihminen, joka tunnistaa omat piirteensä ja käyttää niitä omalla tavallaan muiden kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessään, on aito ja aitous on avain ihmissuhteisiin.
Kirjotit: "Lisäksi muualtakin on saanut lukea, ja osin myös kokea, miten ilkeitä naiset osaavat olla."
Sitä ne naiset usein ovat ja vastaavaa käytöstä tule kohtaamaan niiden naisten osalta, jotka eivät sinun persoonaasi ymmärrä. Joskus ilkeitä ihmisiä kannattaakin pelätä, vaikka aivan kaikkia ei tietenkään tarvitse pelätä jatkuvasti ja vainoharhaisesti.