Mies 28 v naimisiin 52 v naisen kanssa

Sama juttu. Olen yrittänyt tutustua elämäni aikana monen ikäiseen naiseen siis 18-50 vuotiaisiin, enkä missään tapauksessa ainakaan itse ole kokenut, että 50 vuotiasta olisi helpompi pokata. Nykyään tosin pyrin pääsääntöisesti etsii itseä nuorempaa, koska koen, että olen jollain tavalla samalla tasolla itseä vähän nuorempien kanssa. Itsellä nuo sosiaaliset taidot on kehittynyt jonkin verran myöhemmin, joten siksi ainakin itse koen, että olen sosiaalisilta taidoilta mahdollisesti itseä 5-10 vuotta nuoremman naisen tasolla. Ikää on itsellä jo jonkin verran kertynyt, joten itseä 10 vuotta nuorempi nainenkin olisi reilusti päälle 18 vuotias. Mutta kyllä joskus kiinnostun myös itseä vanhemmastakin. Miksei tämä sama logiikka pätisi myös naiseenkin - jos naisen sosiaaliset taidot ovat kehittyneet jonkin verran myöhemmin verrattuna keskivertoihmiseen, miksei vois ajatella, että 52 vuotias nainen on sosiaalisilta taidoilta lähes 28 vuotiaan miehen tasolla. Onko ehdottomasti asia aina näin, että miehen sosiaaliset taidot ovat aina hieman jäljessä ja naisen sosiaaliset taidot ovat aina ikäistään edellä? Mun mielestä on hyvä, että iso ikäero on sallittu molemmille sukupuolille eikä vain sillä tavalla, että vain mies saa olla naista vanhempi.

Minut olisi joku saattanut huolia, mutta en oikein ole ollut valmis silloin perustamaan perhettä ja hankkimaan lapsia. Lisäksi tuon aikuistumisen kanssa on ollut vähän tekemistä. On kokenut olevansa liian poika monelle naiselle. Itselläni juuri tuosta syystä pitkäaikaiseksi naisystäväksi on muodostunut itseäni vanhempi henkilö, joka 17 vuoden ikäerolla teoreettisesti voisi olla äitini. Häneen suhde on tätä nykyä vain ystävyyssuhde. :)

Mitä säälittävää siinä on, että ihminen on itselleen rehellinen, jos kokee itsensä sosiaalisilta taidoiltaan nuoremmaksi. Me emme saisi mennä liikaa arvostelemaan toisten ihmisten valintoja, jos toinen vaan kokee olevansa jonkin verran nuorempien tasolla. Tuossakin jutussa oli kyse kahden aikuisen välisestä suhteesta, mies jopa melkein 30. Jos molemmat ovat vähintään 18 vuotta täyttäneitä, ei pitäis olla ainakaan merkittäviä ongelmia.
Me ihmiset vaan olemme erilaisia. Meitä ei tekemälläkään saa samanlaisiksi. Meidän sosiaaliset taidot kehittyvät eri tahtia - toiset oppii pokaamisen säännöt myöhemmin, kuten itsellä on käynyt. SIksi olen jo pitkään kokenut oman ikäiset naiset liian eri tasoisiksi sosiaalisilta taidoilta. Itse pidän tärkeenä, että nimenomaan sosiaalisissa taidoissa ei olisi liian suurta tasoeroa. Itse ainakin tunnen vilpittömästi olevani jollain tavalla samalla tasolla, kun teen tuttavuutta itseäni jonkin verran nuorempaan naiseen. Oman ikäisen kanssa olen jo pitkään kokenut jpllain tavalla häiritseväksi tuon tasoeron juuri sosiaalisissa taidoissa. Ok, onhan niitä tietysti naisiakin, jotka ovat sosiaalisissa taidoissa myöhemmin kehittyneitä, muuta niitä on toki vähemmän. Ajattelen, että jos menen baariin etsimään naista, ajattelen, että suurin osa on varmasti jollain tavalla keskivertoihmisiä, joten siksi näen, että mun tapauksessa kannattaa pääsääntöisesti yrittää itseä nuorempia. Toki silloin tällöin kiinnostun myös itseä vanhemmastakin naisesta, mutta suurimmaksi osaksi itseä nuoremmasta.
Tuosta pokaamisesta olen kirjoittanut vaikka millä mitalla tällä palstalla.
Mun mielestä on paremminkin vahvuus, jos pystyy myöntämään itselleen, että on sosiaalisissa taidoissa jonkin verran itseään nuorempien tasolla ja silloin tietysti tuntee vilpittömästi itseään nuoremman kumppanin oikeaksi. Samat oikeudet pitää olla niin naisilla kuin miehilläkin, eli jos nainen tuntee itseään nuoremman miehen sopivammaksi kuin oman ikäisen, on hänellä siihen täys oikeus kiinnostua itseään nuoremmasta, samoin miehellä.
Tuollaista ajattelua kyllä näkee, että nähdään säälittävinä, jos yrittää elää uudelleen nuoruuttaan kun eivät rahkeet ole riittäneet tyylikkääseen aikuisuuteen. Miksi ei yhtähyvin nähdä säälittävänä yrittää olla jotain muuta mitä on - siis yrittää olla sosiaalisilta taidoiltaan esimerkiksi keskiverto 50 vuotiaan tasolla, jos siihen ei kuitenkaan pysty tai tehtävä on lähes mahdoton. Näen tuossa arvostelussa toisten ikäeroista nimenomaan tuon pakottamisen siihen, että kaikki ihmiset olisivat keskivertoihmisiä ja meidän pitäis kaikissa taidoissa myös sosiaalisissa taidoissa olla aina samalla tasolla kuin keskivertoihminen, mutta kun asia ei tule koskaan toteutumaan. Me olemme ja tulemme varmasti aina olemaan jollain tavalla erilaisia.

Naisen ja miehen ikäkaudet eivät oikein noudattele samaa linjaa.
Nuorena noin 20 v eli parhaassa pariutumis- ja lapsenhankkimisiässä omanikäinen mies tuntui kovin lapselliselta ja niinpä valinta kohdistui itseä 15 v vanhempaan mieheen joka olikin hyvä puoliso ja isä, mutta myös vanheni vaimoa aikaisemmin ja liitto kuihtui vaiheessa 40/ 55 jolloin lapset olivat jo lentäneet pesästä. Miehellä alkoivat vaihdevuodet, vaimolla puolestaan seksuaalinen renesanssi nuoremman miehen kanssa ja erohan siitä tuli. Tuli myös vaimon uusi liitto 43/ 30 ikäisinä, joka jatkuu yhä ja suhdetta täydentää yhteinen pienokainen. Aviomies on toki nuorempi, mutta luonteeltaan kypsä ja suhde on myös hyvin henkinen suhde. Välit aikaisemman liiton lapsiin ovat hyvät. Ex-aviomies elää yhdessä oman ikäisensä naisen kanssa ja suhde vaikuttaa onnelliselta. Tässä todentuu mielestäni se, ettei ihmisten ikä ole niinkään määräävä tekijä, vaan ominaisuudet ja piirteet, luonne, arvomaailma, henkinen samanlaisuus.

todellavaikeeta kirjoitti:

Mitä säälittävää siinä on, että ihminen on itselleen rehellinen, jos kokee itsensä sosiaalisilta taidoiltaan nuoremmaksi. Me emme saisi mennä liikaa arvostelemaan toisten ihmisten valintoja, jos toinen vaan kokee olevansa jonkin verran nuorempien tasolla. Tuossakin jutussa oli kyse kahden aikuisen välisestä suhteesta, mies jopa melkein 30. Jos molemmat ovat vähintään 18 vuotta täyttäneitä, ei pitäis olla ainakaan merkittäviä ongelmia.
Me ihmiset vaan olemme erilaisia. Meitä ei tekemälläkään saa samanlaisiksi. Meidän sosiaaliset taidot kehittyvät eri tahtia - toiset oppii pokaamisen säännöt myöhemmin, kuten itsellä on käynyt. SIksi olen jo pitkään kokenut oman ikäiset naiset liian eri tasoisiksi sosiaalisilta taidoilta. Itse pidän tärkeenä, että nimenomaan sosiaalisissa taidoissa ei olisi liian suurta tasoeroa. Itse ainakin tunnen vilpittömästi olevani jollain tavalla samalla tasolla, kun teen tuttavuutta itseäni jonkin verran nuorempaan naiseen. Oman ikäisen kanssa olen jo pitkään kokenut jpllain tavalla häiritseväksi tuon tasoeron juuri sosiaalisissa taidoissa. Ok, onhan niitä tietysti naisiakin, jotka ovat sosiaalisissa taidoissa myöhemmin kehittyneitä, muuta niitä on toki vähemmän. Ajattelen, että jos menen baariin etsimään naista, ajattelen, että suurin osa on varmasti jollain tavalla keskivertoihmisiä, joten siksi näen, että mun tapauksessa kannattaa pääsääntöisesti yrittää itseä nuorempia. Toki silloin tällöin kiinnostun myös itseä vanhemmastakin naisesta, mutta suurimmaksi osaksi itseä nuoremmasta.
Tuosta pokaamisesta olen kirjoittanut vaikka millä mitalla tällä palstalla.
Mun mielestä on paremminkin vahvuus, jos pystyy myöntämään itselleen, että on sosiaalisissa taidoissa jonkin verran itseään nuorempien tasolla ja silloin tietysti tuntee vilpittömästi itseään nuoremman kumppanin oikeaksi. Samat oikeudet pitää olla niin naisilla kuin miehilläkin, eli jos nainen tuntee itseään nuoremman miehen sopivammaksi kuin oman ikäisen, on hänellä siihen täys oikeus kiinnostua itseään nuoremmasta, samoin miehellä.
Tuollaista ajattelua kyllä näkee, että nähdään säälittävinä, jos yrittää elää uudelleen nuoruuttaan kun eivät rahkeet ole riittäneet tyylikkääseen aikuisuuteen. Miksi ei yhtähyvin nähdä säälittävänä yrittää olla jotain muuta mitä on - siis yrittää olla sosiaalisilta taidoiltaan esimerkiksi keskiverto 50 vuotiaan tasolla, jos siihen ei kuitenkaan pysty tai tehtävä on lähes mahdoton. Näen tuossa arvostelussa toisten ikäeroista nimenomaan tuon pakottamisen siihen, että kaikki ihmiset olisivat keskivertoihmisiä ja meidän pitäis kaikissa taidoissa myös sosiaalisissa taidoissa olla aina samalla tasolla kuin keskivertoihminen, mutta kun asia ei tule koskaan toteutumaan. Me olemme ja tulemme varmasti aina olemaan jollain tavalla erilaisia.

Lue lisää

"siis yrittää olla sosiaalisilta taidoiltaan esimerkiksi keskiverto 50 vuotiaan tasolla, jos siihen ei kuitenkaan pysty tai tehtävä on lähes mahdoton. Näen tuossa arvostelussa toisten ikäeroista nimenomaan tuon pakottamisen siihen, että kaikki ihmiset olisivat keskivertoihmisiä ja meidän pitäis kaikissa taidoissa myös sosiaalisissa taidoissa olla aina samalla tasolla kuin keskivertoihminen, mutta kun asia ei tule koskaan toteutumaan. Me olemme ja tulemme varmasti aina olemaan jollain tavalla erilaisia."

Kyseessä ei ole niin pokkaamisentaidoista kyse vaan rakkaudesta ja tunteista. Se voi syntyä, vaikka olisi paljon ikäeroa. Itse vuosi sitten marraskuussa 2016 katselin luomoontuneena yhdessä 18-vuotiaan kanssa toisiamme silmistä silmiin bussissa, kun sattumalta istuimme vastakkaisilla puolilla. Siinä tapahtui vain, että ihastuimme toisiimme ja aloimme katsomaan toisiamme silmiin. Sitten emme nähneet kuin maaliskuussa 2017 seuraavan kerran. En mennyt pokkaamaan tätä lukiolaista yli 30-vuotiaana yliopiston ikuisena (?) opiskelijana vaan hän lähestyi minua ja tarjosi puhelinnumeroaan. En ottanut sitä vastaan, vaikka olin ihastunut vaan tarjosin hänelle oman sähköpostiosoitteeni. Hänellä oli sillon maaliskuussa ylioppilaskirjoitukset, minkä takia hän ei ilmeisesti ottanut yhteyttä. En olisi pokannut häntä kertaakaan, mutta jos olisin ottanut sen puhelinnumeron niin siitä olisi saattanut vähitellen syöventyä ihan oikeasuhde, vaikka ihastujien ikäero oli suuri. Meidän välimmämme ei siis pokailtu yhtään vaan luonto, tunteet ja ilmeisesti ylioppilaskirjoitukset veivät asioita eri suuntiin.

Komea ja menestynyt nuori mies on ja olisi varmaan saanut nuorenpiakin eli ei voi sanoa,etteikö olisi ollut naismarkkinoilla menestystä. Rakastui vanhenpaan naiseen eli so what..

todellavaikeeta kirjoitti:

Mitä säälittävää siinä on, että ihminen on itselleen rehellinen, jos kokee itsensä sosiaalisilta taidoiltaan nuoremmaksi. Me emme saisi mennä liikaa arvostelemaan toisten ihmisten valintoja, jos toinen vaan kokee olevansa jonkin verran nuorempien tasolla. Tuossakin jutussa oli kyse kahden aikuisen välisestä suhteesta, mies jopa melkein 30. Jos molemmat ovat vähintään 18 vuotta täyttäneitä, ei pitäis olla ainakaan merkittäviä ongelmia.
Me ihmiset vaan olemme erilaisia. Meitä ei tekemälläkään saa samanlaisiksi. Meidän sosiaaliset taidot kehittyvät eri tahtia - toiset oppii pokaamisen säännöt myöhemmin, kuten itsellä on käynyt. SIksi olen jo pitkään kokenut oman ikäiset naiset liian eri tasoisiksi sosiaalisilta taidoilta. Itse pidän tärkeenä, että nimenomaan sosiaalisissa taidoissa ei olisi liian suurta tasoeroa. Itse ainakin tunnen vilpittömästi olevani jollain tavalla samalla tasolla, kun teen tuttavuutta itseäni jonkin verran nuorempaan naiseen. Oman ikäisen kanssa olen jo pitkään kokenut jpllain tavalla häiritseväksi tuon tasoeron juuri sosiaalisissa taidoissa. Ok, onhan niitä tietysti naisiakin, jotka ovat sosiaalisissa taidoissa myöhemmin kehittyneitä, muuta niitä on toki vähemmän. Ajattelen, että jos menen baariin etsimään naista, ajattelen, että suurin osa on varmasti jollain tavalla keskivertoihmisiä, joten siksi näen, että mun tapauksessa kannattaa pääsääntöisesti yrittää itseä nuorempia. Toki silloin tällöin kiinnostun myös itseä vanhemmastakin naisesta, mutta suurimmaksi osaksi itseä nuoremmasta.
Tuosta pokaamisesta olen kirjoittanut vaikka millä mitalla tällä palstalla.
Mun mielestä on paremminkin vahvuus, jos pystyy myöntämään itselleen, että on sosiaalisissa taidoissa jonkin verran itseään nuorempien tasolla ja silloin tietysti tuntee vilpittömästi itseään nuoremman kumppanin oikeaksi. Samat oikeudet pitää olla niin naisilla kuin miehilläkin, eli jos nainen tuntee itseään nuoremman miehen sopivammaksi kuin oman ikäisen, on hänellä siihen täys oikeus kiinnostua itseään nuoremmasta, samoin miehellä.
Tuollaista ajattelua kyllä näkee, että nähdään säälittävinä, jos yrittää elää uudelleen nuoruuttaan kun eivät rahkeet ole riittäneet tyylikkääseen aikuisuuteen. Miksi ei yhtähyvin nähdä säälittävänä yrittää olla jotain muuta mitä on - siis yrittää olla sosiaalisilta taidoiltaan esimerkiksi keskiverto 50 vuotiaan tasolla, jos siihen ei kuitenkaan pysty tai tehtävä on lähes mahdoton. Näen tuossa arvostelussa toisten ikäeroista nimenomaan tuon pakottamisen siihen, että kaikki ihmiset olisivat keskivertoihmisiä ja meidän pitäis kaikissa taidoissa myös sosiaalisissa taidoissa olla aina samalla tasolla kuin keskivertoihminen, mutta kun asia ei tule koskaan toteutumaan. Me olemme ja tulemme varmasti aina olemaan jollain tavalla erilaisia.

Lue lisää

Erona on mm. se että tuossakin tapauksessa nainen riistää mieheltä mahdollisuuden omaan jälkikasvuun koska ei tasan enää itse kykene lisääntymään. Toki mies voi sitten myöhemmin yrittää etsiä itselleen nuoren naisen mutta silti mahdollisuudet ovat huonommat. Tosin itserakas ajattelutapahan sopii siihen "kokee olevansa nuorempien tasolla".

cccdcdcdcdc kirjoitti:

Erona on mm. se että tuossakin tapauksessa nainen riistää mieheltä mahdollisuuden omaan jälkikasvuun koska ei tasan enää itse kykene lisääntymään. Toki mies voi sitten myöhemmin yrittää etsiä itselleen nuoren naisen mutta silti mahdollisuudet ovat huonommat. Tosin itserakas ajattelutapahan sopii siihen "kokee olevansa nuorempien tasolla".

Lue lisää

On valtavasti ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, monelle se on selvää ihan nuoresta asti. Itse kuulun näihin, koska en voisi tietää millaiset perintötekijät lapseni saisi ihan itseni puolelta ja syntyisikö se normaalina. Jos lapsen joskus haluaisin, se olisi toisen ihmisen synnyttämä ajatteleva olento joka tarvitsee paremman elämän. Olen kasvanut perheen kakkoslapsena kun vammainen sisarus tarvitsi paljon hoivaa eikä vanhempien järkeen mahtunut että hänestä ei saa tervettä ja toimivaa ihmistä millään tavalla. Jätin perheen taakse heti kun siihen kykenin enkä kestä nähdä ajatuksettomia kuolaavia vammaisia vaikka tiedän että se ei ole heidän syynsä. Syvästi vammainen ei osaa surra tilaansa eikä olla itsekäs vaan kyse on vanhempien mahdottomasta toivosta ja sokeudesta todellisuudelle. Minusta ei siihen olisi. Otin vanhan miehen, hyvin paljon vanhemman. Hän antaa minulle mukavan elämän ja vapauden mutta en usko että häntä rakastan. Olen tottunut häneen ja käytän vapauttani niin ettei se häntä loukkaa. En koskaan ala omaishoitajaksi ja hän on varautunut siihen. Minusta vanha mies on kyllä jotenkin hölmö kun sietää mitä tahansa vain siksi että nainen on nuori. Minulle se korvaa sitä huomiota minkä lapsena menetin.

Huuhaa123 kirjoitti:

Komea ja menestynyt nuori mies on ja olisi varmaan saanut nuorenpiakin eli ei voi sanoa,etteikö olisi ollut naismarkkinoilla menestystä. Rakastui vanhenpaan naiseen eli so what..

Lue lisää

Itse näen tuonkin seikan tärkeenä: " ei voi sanoa,etteikö olisi ollut naismarkkinoilla menestystä"
Itsekin olen jo pitkään yrittänyt kovalla työllä tasoa nostaa, jotta menestys naismarkkinoilla olisi parempi. Itsekin joskus kiinnostun itseä jonkin verran vanhemmasta ja ainakin mulle on tärkeetä, että mä valitsen naisen sen perusteella, että nainen on oikeasti kiinnostava. Ei sen takia, että pakko vaan ottaa joku, jolle kelpaa. Myös itseä vanhemmista naisista löytyy ilman muuta paljon todella kiinnostavia. Vaikka itse yleensä kiinnostun itseä nuoremmista, kyllä myös käy näinkin, että kiinnostun selkeästi jostain naisesta, joka sattuu olee mua jonkin verran vanhempi.
Vielä naismarkkinoista sen verran, että jos noudattaa sellaista logiikkaa, että ottaa sen jolle kelpaa, voi käydä myöhemmin sillä tavalla, että vaihtaa "parempaan" siinä vaiheessa, kun oma markkina-arvo kohoaa merkittävästi esimerkiksi sen seurauksena, että pääsee omalla urallaan jopa huipulle ja tulee kuuluisaksi.

Sirje2 kirjoitti:

On valtavasti ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, monelle se on selvää ihan nuoresta asti. Itse kuulun näihin, koska en voisi tietää millaiset perintötekijät lapseni saisi ihan itseni puolelta ja syntyisikö se normaalina. Jos lapsen joskus haluaisin, se olisi toisen ihmisen synnyttämä ajatteleva olento joka tarvitsee paremman elämän. Olen kasvanut perheen kakkoslapsena kun vammainen sisarus tarvitsi paljon hoivaa eikä vanhempien järkeen mahtunut että hänestä ei saa tervettä ja toimivaa ihmistä millään tavalla. Jätin perheen taakse heti kun siihen kykenin enkä kestä nähdä ajatuksettomia kuolaavia vammaisia vaikka tiedän että se ei ole heidän syynsä. Syvästi vammainen ei osaa surra tilaansa eikä olla itsekäs vaan kyse on vanhempien mahdottomasta toivosta ja sokeudesta todellisuudelle. Minusta ei siihen olisi. Otin vanhan miehen, hyvin paljon vanhemman. Hän antaa minulle mukavan elämän ja vapauden mutta en usko että häntä rakastan. Olen tottunut häneen ja käytän vapauttani niin ettei se häntä loukkaa. En koskaan ala omaishoitajaksi ja hän on varautunut siihen. Minusta vanha mies on kyllä jotenkin hölmö kun sietää mitä tahansa vain siksi että nainen on nuori. Minulle se korvaa sitä huomiota minkä lapsena menetin.

Lue lisää

Itsekin olen miettinyt, millaiset perintötekijät lapseni saisi, jos joskus oonistuisin löytää kestävän parisuhteen ja hankkimaan lapsia.
Sanoit: "Syvästi vammainen ei osaa surra tilaansa eikä olla itsekäs vaan kyse on vanhempien mahdottomasta toivosta ja sokeudesta todellisuudelle"
Juuri näin, on olemassa vaan ihmisiä, jotka eivät voi asialle mitään. Tuota samaa olen yrittänyt täällä suomi24 sivulla sanoa, että sosiaaliset taidot kehittyvät joillakin ihmisillä myöhemmin, kuten itsellä on käynyt. Tämän takia tunnen itseni sopivammaksi itseä jopa 10-15 vuotta nuoremmalle naiselle kuin oman ikäiselle. Itsellä jo sen verran ikää, että itseä jopa 15 vuotta nuorempi nainenkin olisi jo reilusti päälle 18 vuotias, joten kyse olisi ilman muuta kahden aikuisen välisestä suhteesta.
Oman ikäisten naisten kohdalla mulla on jatkuvasti sellainen olo, että olen sosiaalisissa taidoissa liian paljon alemmalla tasolla. Tuo, että ollaan sosiaalisissa taidoissa jossain määrin samalla tasolla, on mulle tärkeää, vaikka myönnänkin sen, että joskus kiinnostun itseä jonkin verran vanhemmastakin naisesta. Mutta oma ikäisestä naisesta mun on ollut jo pitkään vaikea kiinnostua juuri sen takia, että koen tuon tason sosiaalisissa taidoissa liian erilaiseksi. Jos kiinnostun naisesta, joka on mua selvästi vanhempi, tuo tasoero sosiaalisissa taidoissa ei jostain syystä haittaa samalla tavalla kuin oman ikäisen kohdalla.

cccdcdcdcdc kirjoitti:

Erona on mm. se että tuossakin tapauksessa nainen riistää mieheltä mahdollisuuden omaan jälkikasvuun koska ei tasan enää itse kykene lisääntymään. Toki mies voi sitten myöhemmin yrittää etsiä itselleen nuoren naisen mutta silti mahdollisuudet ovat huonommat. Tosin itserakas ajattelutapahan sopii siihen "kokee olevansa nuorempien tasolla".

Lue lisää

Pitää paikkansa tuo lisääntyminen. Itsekin olen miettinyt, jos kiinnostun itseä selvästi vanhemmasta naisesta, on vaikea lisääntyä.
Mutta tuota en vaan ymmärrä, että miksi käyttää sanoja "itserakkaasti itseä nuorempien tasolla". Kuten täällä jo joku kirjoittaja totesi vammmaisista, jotka eivät voi vammalleen mitään ja myös vanhempien sokeudesta nähdä todellisuus. Täsmälleen sama asia voi koskea sosiaalisia taitoja - ne vaan kehittyvät joillakin ihmisillä selvästi myöhemmin, kuten itsellä on käynyt. Sen takia mua rehellisesti sanottuna loukkaa tavattomasti, jos onnistuisinkin löytää itseä 15 vuotta nuoremman naisen ja kokisin, että ollaan sosiaalisissa taidoissa samalla tasolla ja muut ihmiset vaan ajattelisivat, että mä vaan itserakkaasti ajattelen kuuluvani itseäni nuorempien porukkaan. Omalla kohdalla kuitenkin ajattelen, että jotkut asiat ovat vaan väistämättömiä faktoja, kuten tuo kehittyminen sosiaalisissa taidoissa. Mulla se nyt vaan on ollut keskivertoihmistä hitaampaa. Sen takia mulla on mennyt nuoruusvuodet hukkaan yksinäisyydessä. Kaikkea ei ihminen voi valita. Kuten itsekin pohdin tuota perintötekijä asiaa, jos itse onnistun hankkimaan joskus lapsia.
Tiedän, että helposti keskivertoihmiset odottavat lähtökohtaisesti kaikilta ihmisiltä kaikissa taidoissa samanlaista kehitystä myös sosiaalisissa taidoissa ja sitten hämmennytään ja pidetään jotenkin outona, jos joku ei olekaan pysynyt keskivertoihmisen tasolla.
Tämäkin on vaan fakta, että on olemassa oppimisvaikeuksia. Tässäkin tapauksessa on tavattoman loukkaavaa, jos muut ihmiset jotenkin odottavat, että tällaisenkin ihmisen pitäis vaan oppia asiat, vaikka tällaiselta ihmiseltä on mahdotonta odottaa samanlaista oppimisen nopeutta. Itse ajattelen omien sosiaalisten taitojen tavallista hitaampaa kehitystä jollain tavalla myös oppimisvaikeutena. Sen olen selvästi huomannut ainakin omalla kohdalla, että sosiaalisia taitoja voi todellakin oppia, mutta oppimisnopeus on vaan hitaampaa kuin keskivertoihmisellä.

Itserakkaasti siksi koska ei ajattele toista vaan itseään, että mitä itse haluaa eikä sitä minkä toiselta vie pois. Paljon vanhempi kumppani voi viedä toiselta jälkikasvun, suvun tai kaverit, tulevaisuuden suunnitelmat, ei kykene tai halua samoja asioita yms.. Eihän se välttämättä ole oikein että vaikkapa sukulaiset eivät vanhaa kumppania hyväksy, mutta kuitenkin niin voi käydä.

juupajuuuuuu kirjoitti:

Itserakkaasti siksi koska ei ajattele toista vaan itseään, että mitä itse haluaa eikä sitä minkä toiselta vie pois. Paljon vanhempi kumppani voi viedä toiselta jälkikasvun, suvun tai kaverit, tulevaisuuden suunnitelmat, ei kykene tai halua samoja asioita yms.. Eihän se välttämättä ole oikein että vaikkapa sukulaiset eivät vanhaa kumppania hyväksy, mutta kuitenkin niin voi käydä.

Lue lisää

Pitää paikkansa, että jälkikasvu voi jäädä, jos kumppani on paljon vanhempi. Itsekin olen tuota miettinyt, jos kiinnostun huomattavasti vanhemmasta naisesta. Silloin, jos on jo ehtinyt hankkia lapsia eikä halua enempää, asialla ei tietenkään siinä vaiheessa pitäis enää olla merkitystä.
Olen käynyt elämäni aikana treffeillä itseäni huomattavasti vanhemman naisen kanssa, jonka mun kaveritkin ovat nähneet. EI sillä ole ollut merkitystä mun kavereihin. En mä itse ainakaan huomannut isoa ikäeroa niin kauan kuin asiat meni hyvin.
Se vaan on keskivertoihmisten niin helppo olla arvostelemassa, jos joku tekee epätavallisemman valinnan. Keskivertoihmisenä eläminen toki voi ollakin jossain määrin helpompaa, mutta sen haluan huomauttaa, että ätmit ja ytmit eivät kuulu keskivertoihmisiin. Heilläkin on kuitenkin oikeutensa ja toki myös velvollisuudet.
Jos ajatellaan, että nämä säännöt, jotka keskivertoihminen on kirjoittanut ja joita pitäisi kirjaimellisesti noudattaa, tarkoittaisi sitä, että ätmit ja ytmit eivät saisi koskaan pariutua, koska he eivät koskaan pystyisi kirjaimellisesti noudattaa näitä sääntöjä, jotka keskivertoihmiset ovat kirjoittaneet parisuhteesta.
Tuossa on muuten mielenkiintoinen artikkeli liittyen jossain määrin tähän keskusteluun. En ole itse tosin lukenut tuota Anna Kontulan kirjaa,
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/anna-kontula-haastaa-feminismin-suhteen-seksiin/
Erittäin mielenkiintoinen seikka: "olisiko sittenkin niin, että hyväksyttävän seksin määrittelikin maailmassa vain kovin pieni joukko: valkoiset, keskiluokkaiset heteronaiset?"
Itse ajattelen tästä ikäerokeskustelusta samalla tavalla - hyväksyttävän ikäeron määrittelee jokatapauksessa jossain määrin rajallinen määrä ihmisiä, eli keskitasoon kuuluvat ihmiset. Ätmit ja ytmit saattavat ajatella toisin, kuten näkeekin: Dannyn ja Erikan suhde, Mich Jagger,, Clint Eastwood, Aikakone-yhtyeen Sani, Sauli Niinistö, jne. Heillä kaikilla suhteissa isot ikäerot.
Ihan naurettavaa tämä jatkuva ikäerojen arvostelu kahden aikuisen välillä. Me vaan yksinkertaisesti olemme aina jossain määrin erilaisia. Kiinnitettäisiin sen sijaan huomiota huomattavasti vakavempiin asioihin, kuten tuohon paljon mediassa viimeaikoina puhuttuun ahdisteluun, raiskauksiin ja lasten hyväksikäyttöön. Nämä ovat todellisia ongelmia!

Sosiaalisista taidoista haluan sanoa vielä sen verran, että niiden kehittymisnopeutta on aivan turha alkaa toisten erityisesti keskivertoihmisten päättää. Ne yksinkertaisesti vaan kehittyvät sitä vauhtia kun kyseiselle henkilölle on mahdollista. Pystyn ilman muuta kehittää kokoajan sosiaalisia taitoja, mutta tämän olen jo tähän ikään mennessä selkeästi todennut, että ihmeitä en voi itseltäni odottaa. Mä elän päivä kerrallaan ja olen tyytyväinen aina kun huomaan kehitystä jonkin verran sosiaalisissa taidoissa.

Täällä todettiin: "Nämä "puumat" nyt yrittävät elää uudelleen nuoruuttaan pönkittääkseen itsetuntoaan kun eivät rahkeet ole riittäneet tyylikkääseen aikuisuuteen."
Jos nuoruusvuodet ovat menneet hukkaan yksinäisyydessä, koska nuoruuden elämiseen ei ole ollut mahdollisuuksia silloin, kun he olivat sanotaanko 20 vuotiaita. Siksi nämä "puumat" pyrkivät elämään nuoruuden uudelleen läpi, koska myöhemmällä iällä heille on tullut ehkä paremmat mahdollisuudet. Tämä on täysin ymmärrettävää.

todellavaikeeta kirjoitti:

Täällä todettiin: "Nämä "puumat" nyt yrittävät elää uudelleen nuoruuttaan pönkittääkseen itsetuntoaan kun eivät rahkeet ole riittäneet tyylikkääseen aikuisuuteen."
Jos nuoruusvuodet ovat menneet hukkaan yksinäisyydessä, koska nuoruuden elämiseen ei ole ollut mahdollisuuksia silloin, kun he olivat sanotaanko 20 vuotiaita. Siksi nämä "puumat" pyrkivät elämään nuoruuden uudelleen läpi, koska myöhemmällä iällä heille on tullut ehkä paremmat mahdollisuudet. Tämä on täysin ymmärrettävää.

Lue lisää

Näissä "puumissa" arvostan sitä, että he eivät ainakaan teeskentele.