Miten tavallista tämä on, että kun muuttaa yhteen miehen kanssa ja hänen kotiinsa niin se ei vaan ala tuntua kodilta vielä vuosienkaan jälkeen? Ellei nyt kyse ole kukkakimpun ostamisesta niin tuntuu siltä, että kaikkeen muuhun tarvitsen miehen luvan. Kärjistetysti. Huonekalujen siirtäminen ja verhojen vaihtaminen suorastaan pelottaa. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Puhumattakaan siitä, että ostaisin kysymättä jonkin uuden kalusteen. Kysymiseenkin saatan käyttää monta kuukautta. Mietin oikeaa lausemuotoa, etsin oikeaa hetkeä kysyä. Ja kun lopulta kysyn niin vastaus on ei. Rakastan miestä ja hän on minulle hyvä, mutta tämä asia vaivaa jatkuvasti mieltäni. Joskus alkuaikoina jonkun riidan aikana sanoinkin siitä, että en uskalla tehdä mitään. Enää en osaa sitä sanoa,koska siitä tulee vain itselleni huono mieli. Huono mieli on siltikin aina,kun tätä mietin, mutta ainakaan lisäksi enää kukaan muu ei sano mitään siihen päälle,kun pidän ajatukset ominani.
Enkä ole yrittänyt muuttaa kotia vain minulle mieleiseksi vaan niin, että siellä olisi molempien yhteisesti valitsemia huonekaluja. Välillä ajattelen, että ehkä se sitten vuosien saatossa eikä kaikkea tarvitse ihan heti. Mutta sitten kun taas huomaan, että joku pieni tekemäni asia on mielenosoituksellisesti vaihdettu takaisin entiseen niin sama ahdistus hiipii sisääni.
Yritän aina itse sitä, että kaikilla olisi hyvä olla ja hyvä mieli. Tässä vaan huomaan, että tosi paljon toimin niin, että oma mieli ei ole hyvä,kun menen täysin toisen mielen mukaan. Muuten kaikki suhteessamme on mielestäni hyvin, mutta tämä rassaa.
Enkä ole yrittänyt muuttaa kotia vain minulle mieleiseksi vaan niin, että siellä olisi molempien yhteisesti valitsemia huonekaluja. Välillä ajattelen, että ehkä se sitten vuosien saatossa eikä kaikkea tarvitse ihan heti. Mutta sitten kun taas huomaan, että joku pieni tekemäni asia on mielenosoituksellisesti vaihdettu takaisin entiseen niin sama ahdistus hiipii sisääni.
Yritän aina itse sitä, että kaikilla olisi hyvä olla ja hyvä mieli. Tässä vaan huomaan, että tosi paljon toimin niin, että oma mieli ei ole hyvä,kun menen täysin toisen mielen mukaan. Muuten kaikki suhteessamme on mielestäni hyvin, mutta tämä rassaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anteeks vaan nainen....
Oot muuttanut vankilaan.....
Mitä välii ..onko miehen koti....sehän on nyt myös sinun koti....
Et kyl kauaa jaksa...jos koti ei muutu myös sinun kodiksi.....
Muuttakaa uuteen yhteiseen kotiin...
Mies vaan otti susta palvelijan itselleen...siihen hänen kotiin...🤗
Eli tunnet olosi vieraaksi, kun muutit miehen kotiin? Tiedän pareja, jotka ovat hankkineet uuden, yhteisen kodin juuri sen takia, ettei toisella ole "kotikenttäetua". Jos vuosienkaan jälkeen et tunne oloasi kotoisaksi tai tasa- arvoiseksi päättämään kotiinne liittyvistä jutuista, kannattaisiko harkita muuttoa? Aloittaisitte puhtaalta pöydältä.
Hankkikaa uusi yhteinen asunto tai muuta omaan asuntoon. Eihän tuo ole enään normaalia.
Samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa. Ei järkeä jatkaa nykyisellään, muutto yhteiseen vähintä mitä toivoa voi?
Muutto on täysin pois suljettu vaihtoehto,koska miehen elinkeino on kaikki siinä. Eikä olisi mitään järkeäkään. Nyt on riittävän iso talo kaikille lapsille (ei ole yhteisiä) ja muutenkin. En minä sitä kaipaa ratkaisuksi tähän. Toivoisin vaan, että voisin tuntea enemmän paikan kodikseni enkä vain sitä, että olen se joka siellä huoltaa sitä kotia. Eikä tämä ole mitenkään päälimmäisenä tunteena yhtenään. Välillä se vain nostaa päätään enemmän. Välillä koen, että asiat sujuu paremmin. Mutta sitten tulee taas joku juttu minkä olen tehnyt ja se pläjähtääkin kasvoille negatiivisena. Tarkoitukseni on kuitenkin vain se, että koti on viihtyisä ja siellä on kaikkien hyvä olla. Minä vain sattumalta nautin siitä,kun saan laittaa sitä kotia. Sitten kun sitä on rajoitettu niin ahdistun.
Olen myös sellainen, että viihdyn hirveän hyvin kotona. En kaipaa mitään erikoista ympärilleni. Mun mielestä kotona on kiva olla ja touhuta, mutta haluan laittaa sitä kotia.
Tuota samaa mietin kun tässä vielä vuosi sitten seurustelin vakavahkosti ja naisystävä puhui yhteenmuuttoa. Kuinka voisin hänen asunnossaan, joka hänen varoilolaan maksettu ja sisustettu. Minä toisin sinne omia jotain mitkä ei kävisi hänen sisustukseensa. Miten asua siellä ja tehdä jotain. No, ei siitä mitään tullut.Asun yksin ja piereskelen vapaasti.