Siis, miten teillä on aikaa noihin aamulenkkeihin ja uimahallikeikkoihin? Sitten vielä aamupuurot kaikessa rauhassa ja töihin?
Sitten töiden jälkeen treenaamaan. Miten te pystytte siinä vielä laittamaan terveelliset ruoat ja syömään neljän tunnin välein?
Jos minä haluaisin tunnin aamulenkille, pitäisi herätä 3.45 ja saattaisin ehtiä töihin puoli yhdeksäksi. Ongelmaa ei olisi muuten, mutta duunin ja luentojen jälkeen pitäisi vielä päästä salille tai lenkille ja hups! kello onkin kymmenen illalla. Kotiläksyjä ei ole ehtinyt vilkaistakaan, kauppareissu jäi väliin kun kaupat olivat menneet kiinni ja nyt pitäisi arpoa nukkuuko puoli tuntia enemmän vai raapiiko jääkaapista jotakin syötävää.
"Ei hillareita klo 18 jälkeen", herranjestas, enhän mä ole siihen mennessä ehtinyt syödä vielä ensimmäistäkään oikeaa ateriaa! "Ei liikuntaa paria tuntia ennen nukkumaanmenoa", dream on, jos luento loppuu klo 18 tai 20! "Syö neljän tunnin välein", joopa joo kun ei ole ehtinyt käymään edes kaupassa! Ja kuka raahaa sellaista evässäkkiä päivän mukana?
Ihan oikeasti, mä kadehdin teitä, jotka pystytte tuollaiseen elämään, mä en kertakaikkiaan kykene! Minkälaiset työpaikat teillä on? Miten olette järjestelleet asiat? Kysyn ihan todella, sillä mä en voi kuin ihailla ja kadehtia teitä...
Sitten töiden jälkeen treenaamaan. Miten te pystytte siinä vielä laittamaan terveelliset ruoat ja syömään neljän tunnin välein?
Jos minä haluaisin tunnin aamulenkille, pitäisi herätä 3.45 ja saattaisin ehtiä töihin puoli yhdeksäksi. Ongelmaa ei olisi muuten, mutta duunin ja luentojen jälkeen pitäisi vielä päästä salille tai lenkille ja hups! kello onkin kymmenen illalla. Kotiläksyjä ei ole ehtinyt vilkaistakaan, kauppareissu jäi väliin kun kaupat olivat menneet kiinni ja nyt pitäisi arpoa nukkuuko puoli tuntia enemmän vai raapiiko jääkaapista jotakin syötävää.
"Ei hillareita klo 18 jälkeen", herranjestas, enhän mä ole siihen mennessä ehtinyt syödä vielä ensimmäistäkään oikeaa ateriaa! "Ei liikuntaa paria tuntia ennen nukkumaanmenoa", dream on, jos luento loppuu klo 18 tai 20! "Syö neljän tunnin välein", joopa joo kun ei ole ehtinyt käymään edes kaupassa! Ja kuka raahaa sellaista evässäkkiä päivän mukana?
Ihan oikeasti, mä kadehdin teitä, jotka pystytte tuollaiseen elämään, mä en kertakaikkiaan kykene! Minkälaiset työpaikat teillä on? Miten olette järjestelleet asiat? Kysyn ihan todella, sillä mä en voi kuin ihailla ja kadehtia teitä...
Vastaukset 19
Vanhimmat
..oikeastaan kyse on kai elämänvalinnoista, tai siis siitä että mitä elämältään haluaa ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Meille tärkeintä ei ole ehkä mahtavan hyvä koulutus ja huippuvirat, jotka vievät kaiken energiamme ja aikamme. Tai ehkä olemme jo ne ajat ohittaneet. Mä ja ehkä moni muu, on löytänyt hyvän rytmin elämälleen näillä tavallisen duunarin työajoilla ja me nautimme sitten vapaa-ajastamme urheillen ja itsestämme huolehtien.
Kyse on vain siitä, että mitä itse haluat elämässäsi ja kuinka haluat elää. Terveys, hyvä peruskunto ja ravinto on kaiken pohja, siitä ei saa tinkiä työn eikä opiskelun tähden. Näin se vain on, usko tai älä.
Olet oikeassa! Mutta silti on niitä ihmisiä, jotka jotenkin onnistuvat opiskelemaan maisteriksi neljässä vuodessa, saavat hyvän työpaikan, tekevät paljon ylitöitä, hoitavat täydellistä parisuhdettaan erilaisin kurssein, käyvät aamuisin uimassa, hauduttelevat puurot, puristavat mehut, ovat sinut itsensä kanssa, ehtivät, tekevät, sauvovat, joogaavat. Ja jakavat näillä palstoilla meille surkimuksille neuvoja siitä, miten päästään täydelliseen onneen ja fyysiseen kuntoon. Tai siltä ainakin vaikuttaa...
Minä oikeasti yritän, mutta vaikka työpaikkani on hyvä, niin kyllä se niin on ettei pärjää jos kahdeksasta neljään tekee. Ja mitkä kahvitauot? Hyvä, ettei katsota pahalla kun ryystää lounassoppaa. Ei meidän työpaikalla juuri kukaan muu syö edes lounasta kuin minä!
Olen harrastanut liikuntaa (voimaharjoittelua, lenkkeilyä jne.) jo 12 vuotta ja ymmärrän hyvän kunnon ja ravinnon merkityksen. Mutta en todellakaan pysty elämään _kaikkien_ ihanteiden mukaan. Yliopisto-opiskelijan pitäisi keskittyä opintoihin, työntekijän antaa kaikki työlleen ja urheilijan treenata tosissaan. Haluaisin kai kuulla, että joku teistä superihmisistä sanoisi, että "joo, mä valitsin tän liikunnan ja ravinnon ja sen takia lopetin yliopisto-opiskelut kesken" tai että "no, minähän olen työtön, joten kaikelle tälle jää aikaa". Tai edes jotain sellaista, mikä selittäisi mulle paremmin. Tuntuu tosi turhauttavalta kun ei millään elämän osa-alueella voi tehdä 100 prosenttia vaan jokaikinen päivä on uuden tärkeysjärjestyksen tekemistä, aikauluttamista, ruokasuunnittelua jne. Fyysisen kunnon ollessa mitä mainioin, olen henkisesti ihan loppu tämän riittämättömyyden tunteen kanssa.
..mitä täällä kirjoitetaan. Jos he käyvät kerran kuussa joogassa tai lenkillä, se on täällä palstalla helppo saada näyttämään aktiiviselta toiminnalta.
Ja täydellisyyteen ei kannata pyrkiä koska siihen ei koskaan pääse. Älä siitä ota stressiä. Kukin urheilee tavallaan, kunhan edes joskus jotain tekee kuntonsa hyväksi.
Mulla olisi aika tyhjä ja tylsä elämä jos töiden jälkeen vaan olisin kotona. Siksi mä urheilen.
Pari vuotta sitten musta tuntu just tuolta. Maisteriksi neljässä vuodessa, tohtoriksi kolmessa. Sivussa perhe ja pari lasta, iltatyö koko ajan että sai opintolainat maksetuksi.
Sitten töihin antamaan kaikki irti työnantajalle. Olin meillä töissä ainut, joka edes joskus söi lounaan.
Sitten päätn pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Aloitin liikunnan ja säännölliset ateriat. Haluan opettaa ne myös lapsilleni, sillä uskon esimerkin voimaan.
Nykyään olen saanut seuraa työkavereista kun käydään yhdessä kesken päivän lounaalla tai kokonnutaan ennen töiten alkamista lähisalille "aamupalaveriin".
Niin kauan kun jaksat polkea oravanpyörää etkä mieti mitä itse haluat, et ehdi muuta kuin miellyttää muita. Mulla muutos lähti käyntiin näin:
Buukkaa kalenterista yksi viikonloppu itsellesi. Hommaa kämpille sellaista safkaa mitä haluat syödä ja rauhoitu koko lauantai. Mietit mitä haluat tehdä. Sunnuntaina pistät kalenterin uusiksi ja suunittelet seuraavan viikon ruokalistan. Maanantaina käyt kaupassa ja perut kohteliaasti sellaiset menot jotka eivät enää mahdu kalenteriisi.
Ystäväpiiri on muuttunut mutta kavereista ei ole tarvinnut luopua, ne parhaat on tulleet salille mukaan ja uusiakin on löytynyt.
Tuossa aiemmin tulikin jo ne elämänvalinnat... en kertakaikkiaan usko että kukaan pystyy vääntämään tuota kaikkea mainitsemaasi kerran vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa ja niin edelleen.
Ja miksi pitäisikään pystyä? Totta ihmeessä nämä kaikenmaailman fitness-vouhotukset markkinoivat ihmisille toinen toistaan stimuloivampia mielikuvia teräsmiehistä ja -naisista, jotka tuota kaikkea muka tekevät ja jollaisiksi jokaisen pitäisi tulla, toki heidän tuotteillaan ja palveluillaan. Muuten olet luuseri ja kuoppaan valmis ihmishylkiö. Näin se menee.
Itse treenailen salilla kolme-neljä kertaa viikkoon, töitten jälkeen iltaisin (mieluiten silleen että seiskaan mennessä on treenit hoidettu). Mikäli sattuu olemaan jotain muuta menoa samaan aikaan - tai ei yksinkertaisesti vaan huvita mennä - niin en mene. Ei se henki siitä lähde jos pari treenikertaa jää väliin. Ja hyvissä kuosissa on silti pysytty, ja mieli on virkeä. =)
Treenin jälkeen yleensä nappaan protskupitoisen palautusjuoman, niin ei tartte säveltää mitään älytöntä kymmenen lajin lounaspäivällisillallista.
Muistaa vaan aamulla syödä kunnon eväät (esim. mysliä jugurttia ja jotain lihaa, helppoa, nopeeta, ravitsevaa, hyvää) niin kyllä pärjää. Toki suositeltavaa olis vetää tuhti lounas ja välipala, huomattavasti paremmin jaksaa töitä paiskia tai luennoilla istua. =P
Mutta joo, yhteenvetona edellisestä: mieti, onko tärkeempää se että sullot yhteen päivään älyttömän määrän duunia, koulua ja ties mitä, vai nipistätkö jostain ja jätät itsellesi aikaa tehdä mitä mieli tekee?
Ja sellaset jotka kysymykseesi vastaavat myöntävästi, väittäen tekevänsä kaiken mainitsemasi, puhuvat täyttä paskaa ja luultavasti myös työskentelevät älyttömiin mittoihin paisuneen fitness-teollisuuden hyväksi.
Hyväuni-raitisilma-liikunta joka sopii sinulle-"oikeallisempi"ravinto sinulle-Työasiat/opiskelu muut asiat onnistuu.Tunnet itsesi. "poisoppiminen" totutuista tavoista/ajattelumalleista tärkeää, sit vaan homma pelaa. Niin se vaan menee. Elämme jatkuvassa muutoksessa "keskittyminen aina "olelliseen asiaan tärkeä, luota vaan, varsinkin itseesi!
Hei!
Väärä asennoituminen? "mä en kertakaikkiaan kykene"
Oikea asennoituminen"elämässä on vain MIELENKIINTOISIA ongelmia, jotka täytyy ratkaista"
Elämme jatkuvassa muutoksessa, jokapäivä voi suunnitelmiimme tulla jokin "este"(ongelma, pettymys, vitutus, yms). Entiset ja tulevat"Esteet"on vaan ratkaistava. Niin se vaan menee. Ps Tsemppiä. (Pettymys=omat odotukset liian korkeat)
niin olen jo vanha gubbe ja liikun paljon mutta vain liikunnanilosta toivottavasti.asiat olen laittanut muutenkin tärkeysjärjestykseen ensimmäiset asiat ensin muulle aikaa sitten jos jää enkä tunne huonoa omatuntoa.
liikun joka noin toinen päivä suunnilleen salia,uintia ja kävelyä ym. ja kaikki on hyväksi minulle. yhteensä viikossa n. 7tuntii. koitan syödä terveellisesti ja levätä. tälläistä on elämäni.
olen itsestäni huomannut että minulla on aina aikaa tehdä sitä mikä kulloinkin on TÄRKEÄÄ. ja onneksi se vaihtelee.
mukavaa kewättä
eräisellä kirjoittajalla. Kadehdin ihmisä jotka jaksavat ja ovat energisiä ja ehtivät tehdä kaiken. Minulle liikunta on myös erittäin tärkeä elämän osa-alue, jopa pakonomainenkin, on ollu aikoja jolloin se on mennyt kaikkien asioiden edelle. Muistelen, että sinkkuna opiskellessa harratsin liikuntaa itseäni miellyttävällä määrällä, aamuisin tunnin lenkki, luennoille ja sitten töihin ja kotona olin klo 21. Siis liikuntamäärä oli huomattavasti monipuolisempaa kuin tuo tunnin juoksulenkki.
No, nyt kun ollaan valmistuttu ja opiskelijaelämä on vaihtunut työelämään ja sinkkuus vakaaseen parisuhteeseen, aikaa liikunnalle ei ole niin paljon kuin haluaisin (minulle ei riitä puolen tunnin kevyt kävely päivässä). Kaiken kukkuraksi on kaikenmoisia lemmikkejä tullut hankittua, joiden takia ei ainakaan salilla voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaisi, saatika jos olisi lapsia. Eikä tarvi herneitä kenenkään nenäänsä vetää kommentistani noista lemmikeistä, rakkaita ovat ja niiden hankkimista en kadu.
No, totuuden nimessä täytyy myöntää, että aikaa kotona treenaamiseen olisi, kunhan vain sais itsestään irti.
Eli mikähän oli pointti ja miksi valitan...pointti oli ehkä tosiaan se, että näköjään mullakin kaikki (hyvä kunto, ulkonäkö, ammatti,työ,perhe,koti jne.) pitäs saada ja ku se ei ole mahdollista sitten itketään ja valitetaan.
Tääkin oma valitukseni sai taas ajattelemaan asioita:)
Eikös me ihmiset liikuta hyvän olon takia. Ei kannata siis tehdä sillä elämää vaikeaksi että päivässä pitäisi liikkua aamuisin ja iltaisin. Nukkuminenkin on mielestäni tärkeämpää. Ei kannata likkua jos ei kerkeä palautua, palautumiseen menee useita päiviä aikaa jos kun liikutaan kunnolla tai käydään salilla. En käy jokapäivä puntilla korkeintaan 3 kertaa viikkoon. Useimmiten korvaan välillä kuntosalitreenit muulla liikunnalla ilmojen ja vuodenajan mukaan. Tarkoitus on että liikunta keventäisi ja olisi vastapainona opiskelulle ja vastapainolleni. Elämäsä näyttää siltä että olisi jokin pakko käydä aina liikkumassa oli jaksaminen mikä tahansa. Välillä jaksaa paremmin ja välillä huonommin kun elämässä on muutakin vielä opiskelun, työn ja urheilun että nukkumisen lisäksi. Mitä sitä nyt liikunnalla mielenterveyttä pilaamaan ja tressaamaan moisella asialla. Jos ammatiksi urheilee niin sitten työt ja opiskelu jää taka-alalle.
Mulla on yksi kämppis, joka opiskelee maisteriksi, käy päivittäin töissä, muutaman kerran viikossa salilla ja jujutsu-harkoissa ja seurustelee uuden tyttöystävän kanssa. Siinä samalla käy viikonloppuisin ja välillä viikollakin tutustumassa kaupungin yöelämään, valmistautuu lääkiksen pääsykokeisiin ja kaiken lisäksi vaikuttaa kohtalaisen terveeltä kaverilta... Joidenkin ihmisten stressin sietokyky on vaan sen verran korkea että ne jaksaa. Kyse on aika paljon tottumuksista.
Miten sun niin aikasin pitäis herätä? Ehkä ongelmasi ydin on liian pitkä työmatka?
Neljän tunnin välein syömiseen tarvitaan evästä sekä tosi hyvä työpaikkaruokala. Monilla työpaikoilla on myös jääkaappi niin ei tarvi joka päivä käydä kaupassa ja raahata suuria eväsreppuja mukana.
Ehditkö piipahtaa salilla töiden ja luentojen välissä?
Suunnittelua ja tsemppiä!
Se on ihan mahdollista, mutta mkä toi pitää syödä neljän tunnin välein ja eu hiilareita 18 jälkeen? C´moon, ei tommosii juttui tarvii seurata orjallisesti. Kyllä sitä ehtii jos vain järkkää siihen aikaa. Ett kertonut ihan tarpeeksi tarkasti mitä teet joten vaikee sanoo. Mulla onna helposti koulu duuni sun muut ja vielä treenaaminenki. Ja vielä jää aikaa yli. Ei pidä tehdä itselleen kiirettä.
Liikunta erilaisissa muodoissaan tuottaa endorfiini(mielihyvä)hormoonia(Kehon omaa huumetta) siihen jää "koukkuun". "Kohtuus kaikessa"(A.Ylppö)
mitäs läksit kikkelis kokkelis oma vikas sullon mun luonto ei muuta kun suuta hevosen kengälle
vaan kikkelis kokkelis
Kiitos kommenteista ja vinkeistä!
Kerron nyt vähän tarkemmin, kun joku sitä kysyi. Eli opiskelen yliopistossa ja minulla on vakituinen päivätyö, joka on hyvin työntäyteistä, helposti tulee tehtyä yli 45 tuntia viikossa ja silloin tällöin joudun viikonlopullakin töihin.
Herään yleensä hieman ennen kuutta. Laitan kahvin valumaan tai teeveden kiehumaan, menen suihkuun.
Meikkaan ja juon kahvin/teen, pukeudun, raavin kasaan päivän paperit ja kirjat ja lähden 7.35 -junaan (ihanne). Toissä olen klo 8.15, suurin piirtein. Luennot alkavat klo 16.15, joten töistä joudun lähtemään puoli neljältä. Jotta päivä tulisi täyteen, joudun skippaamaan luennon (liian usein) tai tiukentamaan aamulla, ts. heräämään vähän ennen viittä että ehdin 6.35 -junaan.
Yksi luento viikossa minulla on klo 14.15, mutta sinne olen päässyn viimeisen puolen vuoden aikana kerran. Luento loppuu varttia vaille kuuden (ennen mulla oli kuudesta kahdeksaan -luentoja myös, mutta nyt olen tinkinyt niistä). Käyn ehkä kirjastossa etsimässä seminaaria varten lähdekirjallisuutta. Salille pääsen siinä klo 19 aikoihin. Salilla on ruuhkaa, lopetan treenin puoli yhdeksän aikoihin. Tulee kiire, että ehtii kauppaan. En ehdi, mutta käyn asematunnelin S-marketissa. Hyvä jos ehdin 21.12 -junaan. Kotona olen hieman ennen kymmentä. Puran ruokakassit, alan laittaa ruokaa. Syön ja mietin jaksanko tehdä läksyt. En jaksa. Yritän tehdä ne seuraavana päivänä lounastauolla.
Ongelmaa ei olisi jos riittäisi että käy luennoilla, mutta töitä pitäisi tehdä myös kotona, lukea kirjoja, työstää semmaa, tehdä käännöksiä ja läksyjä. Yksikin meno romuttaa koko aikataulun ja ystävien tapaaminen on todella hankalaa. Onneksi on puhelin ja sähköpostit ja sellaiset. En mä mitenkään tyytymätön elämääni ole, mutta tosiaan tunnen itseni riittämättömäksi kun vertaan moniin, jotka tälläkin palstalla antavat neuvoja ja kykynevät elämään sellaista elämää, jota naisten- ja kaikenmaailman fitness-lehdet hehkuttavat.
Tämän viikonlopun otan itselleni ja mietin uudestaan omat prioriteettini, teen tosiaan sen ruokasuunnitelman viikoksi (ja kokkaan taas pakastimen täyteen). Niin, kunnon lounasruokalaa meillä ei ole lähimaillakaan eikä minulla ole autoa, joten eväät pitää olla. Relaan koko lauantain ja alan tehdä niitä valintoja, joita tekisn korostatte.
Voikaa hyvin!
Täytyy vaan sanoa et sääliks käy teitäkin elämän ylisuorittajia, jotka paasaatte täällä tekopyhästi elämän valinnoista. Ei tulisi mieleenkään rakentaa itselleen tuollasta tappoaikataulua joka päivälle jossa jokainen minuutti "käytetään jotenkin hyödyksi". Muistakaa että kaikki ihmiset eivät luonnostaan ole mitään duracell-pupuja niinkuin jotkut, esimerkiksi itselleni ei tulisi mieleenkään lähteä "käväsemään" lounastauolla tai työn ja luennon välissä jumpassa!! Hyvähän se on sanoa jos on auto perseen alla...Itse ainakin tarvitsen lepoa noina aikoina, se on minun valintani. Olen niin onnekkaassa asemassa että ehdin harrastaa liikuntaa niin paljon kuin haluan, muutenkin kuin tuollaisissa "pakkoraoissa", mutta ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa hyvin. Kyllä ainakin meikäläisen liikunta ois aika lailla nolla tollasella aikataululla!
Kukaan ei voi TÄYSIPAINOISESTI opiskella, tehdä työtä ja treenata (saaden riittävän yöunen).
Siksi sinun on valittava näistä kolmesta kaksi tai tehtävä asioita puoliteholla.
Lisäksi itse olen oppinut painottamaan liikuntaa vapaapäiville (kai niitä sinullakin töistä/koulusta on?).
Tehokas treeni kolme kertaa viikossa riittää. Unohda 6 kertaa viikossa salille vouhotukset.
Kun treenaat, tee se kunnolla ja hosumatta.
Jos liikunta on sinulle todella tärkeää, niin järjestä raha-asiasi (hae lainaa pankista) niin, että voit olla tekemättä kokopäiväistä työtä.
Ja hei - kukaan ei pakota sinua valmistumaan koulusta suunnitellussa ajassa. SINÄ ITSE PÄÄTÄT.
Tsemppiä kiireisiisi :)