Derren Brown ja hypnoosi

Sosiaalisen ja pidetyn ihmisen kääntöpuoli

Tunnistatteko ihmistyyppiä, joka on sosiaalisessa ympäristössään pidetty ja arvostettu ja häneen luotetaan, koska hän on kiinnostunut muista, sosiaalisesti taitava, vakuuttava, fiksu ja taitava keskustelija? Jos kukaan pyrkii sanomaan mitään hänen mahdollisista huonoista puolistaan, muu porukka lähinnä lynkkaa tämän ”arvostelijan” ja automaattisesti olettaa että hän on valehtelija ja mustamaalaaja. Itse jouduin vastaavanlaisen henkilön ”uhriksi” opiskeluaikoinani, ja koska minäkin nielin hänen sosiaallsen roolinsa alkuun totuutena, meistä tuli ystäviä. Tätä kautta huomasin, että hän olikin todella taitava pelaaja ja manipuloija, ja teki sen vaikuttaen oikeasti kiinnostuneelta muista ihmisistä ja viihtyen tilanteissa. Hän oli kaikkien pitämä ja arvostama mikä alkoi itseäni ottaa pattiin siinä kohtaa kun opin tuntemaan hänen todelliset ajatuksensa paremmin. Hän puhui selän takana todella paljon pahaa ihmisistä, nauroi heille ja väheksyi heitä. Hetken päästä hän heitti iloista läppää samojen tyyppien kanssa nauraen vedet silmissä. Kyllästyin tähän kaksinaamaisuuteen jossain vaiheessa, kuultuani myös hänen toimistaan yksityiselämässään – hänen puolisonsakin oli lähinnä aisankannattaja ja maksajan roolissa. Tämä selänkääntäminen olikin minulta virhe. Tyyppi heittäytyi todella jäätäväksi ja pyrki kääntämään muutkin opiskelijatoverit minua vastaan. Ihmettelin miten sokeita nämä ihmiset saattoivat ollakaan, ei heillä ollut pienintäkään halua kuulla minun puoltani väliemme katkeamisesta; he lähinnä suuttuivat tai pitivät valheena kertomustani siitä että kyllästyin ko ihmisen pahanpuhumiseen – ko ihminen tietysti oli kertonut tarinan toiseen tyyliin. Me ihmiset ilmeisen usein halutaan nähdä asioista vain joku puoli. Jos kyseessä on karismaattinen ihminen, me helposti kuvitellaan että hän on kaikin puolin ihana ihminen. Mutta karsimaattinenkin voi olla väärässä ja jopa paha ihminen. Miettikääpä sitä oman työpaikkanne tai opinahjonne suosituinta ihmistä, sitä niistä josta itsekin oikeastaan pidätte. Jos joku ryhmänne hierarkiassa ala-asteikolla oleva hiljaisempi ihminen kertoisi tuosta juhlitusta tyypistä jotakin kyseenalaista, miten itse suhtautuisit? Kenen arvioisit puhuvan totta, ja olisiko sillä väliäkään? Nähdäkseni Ihmisillä on suurempi tarve seurata vahvoja ja karismaattisia ihmisiä, kuin välittää totuudesta. Joku hiljainen ja vähemmmän sosiaalinen voi olla tarkkasilmäinen, herkkävaistoinen, fiksu ja aina rehellinen, mutta kieroilevan karsimaatikon jutut uskotaan häneen verrattuna aina paremmin, vai miten muut tämän näette?

Sosiaalisen ja pidetyn ihmisen kääntöpuoli

Olen pistänyt merkille, että kun missä tahansa ryhmässä on ihminen joka on taitava sanankäyttäjä, sosiaalinen ja hyvin vakuuttavan oloinen sanomisissaan ja tekemisissään, hänestä pitävät kaikki ja häntä ihaillaan ilman epäilyksiä. Harva haluaa ymmärtää, että hänelläkin on kääntöpuoli, ja hän voi samanaikaisesti olla esim. henkisesti/moraalisesti tvs hyvinkin jälkeenjäänyt ihminen. Tulee mieleen esimerkki vanhasta koulukaveristani aikuiskoulutuksessa. Meilläkin synkkasi ensi alkuun, ennen kuin aloin huomata hänen luonteensa kieron puolen. Kaikkiin muihin hän meni kuitenkin loppuun asti täydestä, tuntui että kaikki ympärillä olivat tulleet sokeaksi. Henkilö todella oli kadehdittavan aidon oloinen ja sosiaalisesti taitava sekä -älykäs, mutta auta armias jos joku hänen täydellisyytensä kyseenalaisti... Sain ennen tätä hänen ystävänään kuulla niitä hänen todellisiakin mielipiteitään, kuinka tyhmiä ja vajaita muut hänen mielestään olivat. Oli hämmentävää kuinka aidon oloisesti hän kuitenkin viihtyi näiden lampaiden seurassa ja osasi peittää todelliset ajatuksensa, ihan joka ikinen piti tästä tyypistä. Jossain vaiheessa kyllästyin tähän kaksinaamaisuuteen ja otin häneen hajurakoa, mikä oli virhe. Hän muuttui mulle tosi tympeäksi, ja ilmeisesti puhui muille ihan potaskaa siitä, mikä meidän välimme oli rikkonut. Kaikki toki uskoivat siihen mitä hän sanoi, ja ehkä jopa säälivät minua raukkaa joka en enää kelvannut ystäväksi tälle maailman ihanimmalle ihmiselle. Jos puolikkaalla sanallakaan yritti tuoda omaa puolta asiasta esille, sitä ei uskonut kukaan, minua pidettiin paskanpuhujana. Ko ihminen petti miestään minkä ehti, oli tunne-elämältään tosi kylmä, eikä häntä kiinnostanut opiskelemallamme sosiaalialalla ihmisten auttaminen, vaan heidän manipuloimisensa ja vallankäyttö. Tuli mieleen että Hitlerillä oli varmaan samoja piirteitä.... Kova karisma ja sairas, manipuloiva mieli. Ja ihmiset ovat enimmäkseen ihan lampaita tällaisten tyyppien edessä. Työelämässä olen saanut tutustua muutamaan muuhunkin vastaavaan tyyppiin, jotka sosiaalisilla taidoillaan hurmaavat kaikki, mutta selän takana kieroilevat minkä ehtivät. Onko kukaan muu huomannut tällaisen ihmistyypin olemassa oloa tai ärsyyntynyt kyseisestä ilmiöstä ? En usko että kyseessä on mikään psykopaatti Hitlerin tyyliin, vaan vain ihminen jolle on siunattu sosiaalista lahjakkuutta muita enemmän, mutta ilmeisesti kaikkea muuta sitten muita vähemmän... ja todellakin suuri osa meistä menee tähän halpaan, minäkin alkujani.