Saitko hyvät kortit elämään?
Itse olen lähtöisin työläisperheen melko köyhistä oloista ja muistan, kun kaikesta oli pulaa, eikä oikein mitään ollut varaa hankkia. Hyvän koulutuksen myötä olen saanut elämääni paljon hyvää ja olen riittävän varakas, jopa sortumaan joskus tuhlailuun.
Kaikki nämä vuodet
120
959
Vastaukset
- Elämäpieni
Itse tunnen joskus että olisi voinut elämässä tehdä myös erilaisia valintoja. Mutta sehän ei olisi jälkeenpäin ollut minun eletty elämä. Eletään jos pystytään tätä päivää ja eteenkinpäin täysin rinnoin.
Itse lohduttelen itseäni noista valinnoista, että ne on sen hetken ja ajan mukaan tehtyjä. Silloin parhaan tiedon ja taidon mukaan tehtyjä. Ei tosiaankaan kannata jäädä suremaan.
Keneen pitää verrata?
Sinuunko?
Vertailua ei voi tehdä ilman vasta-painetta.
Otammeko kantaa eri-arvoisuuteen?
Vanhenpien varallisuuteen?
Suku-taustaan?
Mustalaisuuteen?
Pakolaisuuteen?
Äidin-kieleen?
Jne.
H.- nytonnyt
Niimpä, elämää pitää kaatsoa eteenpäin eikä taaksepäin... joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään.. sanoi mummokin.... sitä en tajua että miksi soitellaan ex puolisoille ja valitetaan nykyisestä elämästä.... jos entisen kanssa aloittaa uudeleen suhteen niin siinä vaan aletaan kaiveleen menneitä ja hups muistetaan miksi erottiinkaan, sitten on taas muutama perhe tuohottu joutavalla haaveilulla, jos se ei silloin toiminut niin ei se toimi nytkään.. yksinkertaista eikö totta??
Ei pidäkään jaadä märehtimään vanhoja tai yrittää uudelleen lämmitellä jo viilentyneitä suhteita. Onnistuu vain ani harvoin. Elämä menee vaan eteenpäin omia latuja, risteyskohdisssa voi valita mihin suuntaan menee.
- Joskuskannattaa
PorvoonParoni kirjoitti:
Ei pidäkään jaadä märehtimään vanhoja tai yrittää uudelleen lämmitellä jo viilentyneitä suhteita. Onnistuu vain ani harvoin. Elämä menee vaan eteenpäin omia latuja, risteyskohdisssa voi valita mihin suuntaan menee.
Ystävättäreni löysi netistä yli 30-vuotta sitten tavannneensa ihastuksen tiedot.Otti yhteyttä, ja nyt elelevät onnellisesti parisuhteessa.- Joskus kannattaa kokeilla, mikäli se sopii omaan elämäntilanteeseen..Jos ei kokeile, sekin on valttikortin käyttämättä jättämistä.
Joskuskannattaa kirjoitti:
Ystävättäreni löysi netistä yli 30-vuotta sitten tavannneensa ihastuksen tiedot.Otti yhteyttä, ja nyt elelevät onnellisesti parisuhteessa.- Joskus kannattaa kokeilla, mikäli se sopii omaan elämäntilanteeseen..Jos ei kokeile, sekin on valttikortin käyttämättä jättämistä.
Tosiaan, on se mahdollista, että nuoruudessa on tehnyt niin syvän vaikutuksen johonkin, että se kantaa eteenpäin myöhemminkin. En edes itse muista kaikkien suhteiden päättymistä ja niihin aiheuttaneita syitä. Useimmiten itse olen törttöilyt tai on tullut jotain muuta elämään.
- Nikode
Joo vähän sama juttu kun se entinen pärekaton tekijä, joka kesken kattohommien pudota räpsähti katolta maahan. No ei siinä juuri kuinkaan käynyt ja muu talkooporukka tietysti kyselemään, että miten sitä nyt noin katolta pudotaan. Kaveri vastaa, että tuli siinä naulatessa mieleen se nuoruusiän tanssireissu kun pääsin kerrankin yhtä tyttöä saattelemaan ja siinä heinäladon kohdalla se sanoi minulle että "ota mitä haluat" ja minä kun otin sen polkupyörän ja nyt vasta tajusin, että mitä se tyttö oikein tarkotti....
- Ellimerkki
Olen naiiiivi hönö luulemaan kaikenlaista ja nautin siitä, mutta elämä ei ole jäänyt hönöilyn vuoksi elämättä. Päinvastoin naivius on saatellut kokemuksiin, jotka muuten olisivat jääneet kokematta ja vaikeudetkin on kestänyt niiden kokemusten avulla.
Ei minulla sen puutteen takia mitään jäänyt kokematta tai elämättä. Aina on saanut junailtua asiat, myös ne huonot ja vaikeat jotenkin sujumaan. Myös sellaiset ikävät asiat mietityttävät joskus, mutta nimenomaan kokemuksena joka on nähty. Ei sillä että katuisin.
- Psykoterapeutitar
Rahaa kyllä oli ja sain, mitä halusin, mutta mitään muuta ei sitten ollutkaan ja jäin ikäänkuin sisältä kylmäksi ja olen koko elämäni ollut alisuoriutuja. Olen aina ajatellut, että alin tie on paras. Mahdollisuuksia kyllä olisi ollut. Ei vain kantti koskaan riittänyt niitä vastaanottamaan. En vain pystynyt!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Rahaa kyllä oli ja sain, mitä halusin, mutta mitään muuta ei sitten ollutkaan ja jäin ikäänkuin sisältä kylmäksi ja olen koko elämäni ollut alisuoriutuja. Olen aina ajatellut, että alin tie on paras. Mahdollisuuksia kyllä olisi ollut. Ei vain kantti koskaan riittänyt niitä vastaanottamaan. En vain pystynyt!
Kukin valitsee juuri itselleen sopivimman. Itse olen syyttänyt niukkaa lapsuuttani siitä, että nykyään suhtaudun melko välinpitämättömästi rahaan ja saatan ostaa jotain hölmöä ihan vaan ostamisen ilosta.
Parempi tehdä niitä asioita elämässään, joista hyvin tietää pärjäävänsä. Jatkuva kurkottelu ja etenpäin pyrkiminen saattaa krapsahtaa katajaan?- Psykoterapeutitar
PorvoonParoni kirjoitti:
Kukin valitsee juuri itselleen sopivimman. Itse olen syyttänyt niukkaa lapsuuttani siitä, että nykyään suhtaudun melko välinpitämättömästi rahaan ja saatan ostaa jotain hölmöä ihan vaan ostamisen ilosta.
Parempi tehdä niitä asioita elämässään, joista hyvin tietää pärjäävänsä. Jatkuva kurkottelu ja etenpäin pyrkiminen saattaa krapsahtaa katajaan?Ei aina ole "oma valinta"! Siihen vaikuttavat muutkin tekijät, jos olosuhteet eivät mahdollista normaalia elämää.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Ei aina ole "oma valinta"! Siihen vaikuttavat muutkin tekijät, jos olosuhteet eivät mahdollista normaalia elämää.
Tottakai! Elämä vie meitä johonkin, jolle olosuhteet asettavat raja-aitoja. Ja joskus on myös niin, että ei vaan saa jotain, vaikka kuinka haluaisi tai tavoittelisi.
Tavallinen työläiskoti. Rintamamiestila.
Ei meiltä mitään perustarpeita puuttunut.
Sitten oli luksusta, muistan erään kerran, kun äite lähti kauppaan, huusimme ikkunasta, tuo äitee yks apselliini (appelsiini) ja oli se juhlaa, kun moisen sai.
No hieman ne vanhemmatkin siinä elon mittaan niitä kortteja lisää keräili ja niinhän se täytyi tehdä itse kunkin, pärjätäkseen.
Isä osti 60-luvulla Moscovitshin, ei ollut kylillä vielä silloin autoja.
Verottaja mokoma lähetti kyselyn, ettäs milläs rahoilla se on ostettu.Samoin täällä, meidän isällä oli mosse, valkoinen Elite. Muistan hyvin ne isot appelsiinit ja vain yksi per naama. Sitten isämme osti myös banaaneja, mutta vain niitä jo hieman mustuneita, jotka olivat erikoistarjouksessa. Omin käsin isäni teki kaksi omakotilaloa tehdastyön lomassa. Nostan hattua hänelle!
Näen toisinaan unia noista nuoruuden ja lapsuuden päivistä, isoja kaveriporukeita leikkimässä ja pelaamissa omatekemillä välineillä. Ja kesällä oli aina lämmin ja talvella paljon lunta.- betallar
"Verottaja mokoma lähetti kyselyn, ettäs milläs rahoilla se on ostettu."
Siis "Isä osti 60-luvulla Moscovitshin" No kyllä siellä teilläpäin oli todella katteellista sakkia!
Itse ostin ensimmäisen auton kimpassa 50/50 joka oli Ford Anglia vuosimallia 1948
Olin tuolloin 14 vuotias, (1964) ja ensimmäisen moottoripyörän osti jo kymmenen ikäisenä.. ja kaikki tietenkin itse tienaamilla rahoilla, koska ei ollut pappaa joka betallar.
https://www.flickr.com/photos/45676495@N05/6399202773 PorvoonParoni kirjoitti:
Samoin täällä, meidän isällä oli mosse, valkoinen Elite. Muistan hyvin ne isot appelsiinit ja vain yksi per naama. Sitten isämme osti myös banaaneja, mutta vain niitä jo hieman mustuneita, jotka olivat erikoistarjouksessa. Omin käsin isäni teki kaksi omakotilaloa tehdastyön lomassa. Nostan hattua hänelle!
Näen toisinaan unia noista nuoruuden ja lapsuuden päivistä, isoja kaveriporukeita leikkimässä ja pelaamissa omatekemillä välineillä. Ja kesällä oli aina lämmin ja talvella paljon lunta.Ne hieman kuoriltaan mustuneet banaanit, erityisesti mustapilkkuiset, ovat parhaita. Pilkut ovat merkki kypsymisestä, kypsät banaanit maistuvat makeilta ja hedelmäliha on kellertävää ja pehmeämpää kuin raaan banaanin. Suosittelen.
- Veroittaja.ei.kysellyt
Minä ostin vajaan vuoden kaupan juoksupoikana oleena uuden ford Anglian eikä veroittaja kysellyt mitään.
Ajoin sen vuoden kuluttua täysin ympäri molempiin suuntiin, etu ja takalasi lensi pois ja etulasista takapenkkikin. Korjaus maksoi 900 markkaa ja maalaus 250 markkaa. Telkkarit taisi maksaa silloin 1000 markkaa, kun vertaa kyllä korjaus oli halpaa. Ei ollu kaskoa kuin ekan 6 kk.
Ympäriajo oli varmaan hyväksi, nyt on ajettu yli 50 v eikä edes naarmuakaan autoihin
Kysyt saitko hyvät kortit elämään?
Miten sen ottaa, vaikeuksien kautta voittoon taitaa olla elämäni.
Jos olisin elänyt helpon elämän en olisi sama ihminen kun nyt olen. Olen oppinut pärjäämään, toivottavasti pärjään hamaan hautaan asti itse, ilman muiden apua.Vaikeudet kasvattavat ihmistä ja motivoivat oppimaan uusia taitoja ja selviytymistä. Tiedän toki kuinka vaikeata se toisinaan on, mutta en ole kaivannut erilaista elämää. Olen viime vuosina miettinyt paljon sitä, kuinka hienoa olisi, jos voisi elää ja asua loppuun saakka omassa kodissaan.
- Psykoterapeutitar
Eivät kasvata, vaan väsyttävät! Olisin mielelläni elänyt ilman vaikeuksia, jos vain olisin muunlaisesta elämästä tiennyt.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Eivät kasvata, vaan väsyttävät! Olisin mielelläni elänyt ilman vaikeuksia, jos vain olisin muunlaisesta elämästä tiennyt.
Niin minäkin, mutta en enää ajattele vaikeuksia vaan sitä kuinka hyvällä mallilla elämäni on nyt.
Olen ottanut asiat sellaisena kun tulevat vastaan, kriisitilanteissa olen aina ollut vahva.
Pojan kuolema meinasi viedä elämän halun, vieläkin suren, mutta se on jo hallinnassa.
Pakasta josta minun korttini jaettiin oli paljon käsiä ottamassa ja se oli laiha potti jo lähdössä ja sitä oli vieläkin ohentanut huomattavasti isovanhempien ja vanhempien evakkoon lähtö. Heikoilla korteilla pienestä pakasta, jos ajattelee varallisuutta, mutta kaikki on suhteellista. Hyvät korttini on olleet syntymäajankohtani ja vanhempieni positiivinen suhtautuminen koulunkäyntiin ja tyttöjen opiskelun mielekkyyteen ja yleensäkin progressiivinen ja edistyksellinen kuusikymmentäluku jolloin vartuin nuoreksi ja aikuiseksi.
Hyvät korttini ovat siis olleet ei-aineelliset ja huonompiakin korttejani olen yrittänyt pikkuhiljaa elämässäni parantaa.Kahden siskoni kanssa jouduin pulaa ja köyhyyttä jakamaan. Isä aina sanoi, että käy poika koulut kunnolla, ettei tarvitse lapiohommia tehdä lopun ikäänsä. Hän oli erittäin oikeassa suhtautumisessaan koulunkäyntiin.
Itsellä on enemmän muistoja 70-luvun alkupuolen hullusta nuoruudesta, ei ehkä niin edistyksellisestä, mutta erittäin mukavasta ja vähemmän kantaaottavasta mitä kuuskymmentäluvulla oltiin.PorvoonParoni kirjoitti:
Kahden siskoni kanssa jouduin pulaa ja köyhyyttä jakamaan. Isä aina sanoi, että käy poika koulut kunnolla, ettei tarvitse lapiohommia tehdä lopun ikäänsä. Hän oli erittäin oikeassa suhtautumisessaan koulunkäyntiin.
Itsellä on enemmän muistoja 70-luvun alkupuolen hullusta nuoruudesta, ei ehkä niin edistyksellisestä, mutta erittäin mukavasta ja vähemmän kantaaottavasta mitä kuuskymmentäluvulla oltiin.Olemme melkein kaikki olleet jollain tavalla osallisia suureen suomalaiseen luokkaretkeen joka tuli mahdolliseksi kuusikymmentäluvun koulu-uudistusten mukana ja mahdollisuuden opiskella velaksi joka avasi tien torppien ja perämetsän mökkienkin lapsille "sivistykseen", akatemiaan, ammatteihin ja varallisuuteen. Pakka meni uuteen jakoon. Kiitos edistyksellisen kuusikymmentäluvun. Muuten olisin minäkin vielä pohjoishämäläisessä sekametsässä käpyjä lajittelemassa tai naapurin sikalassa lantaa luomassa sen sijaan että olisin viipotellut maailmalla oman onneni seppänä ja oman tähden seuraajana. (Mutta edelleenkin ja tää on minun copywright rekisteröity mottoni: "voit ottaa tytön pois metsästä, mutta et koskaan metsää pois tytöstä"
- kuhamännöö
Paloma.se.co kirjoitti:
Olemme melkein kaikki olleet jollain tavalla osallisia suureen suomalaiseen luokkaretkeen joka tuli mahdolliseksi kuusikymmentäluvun koulu-uudistusten mukana ja mahdollisuuden opiskella velaksi joka avasi tien torppien ja perämetsän mökkienkin lapsille "sivistykseen", akatemiaan, ammatteihin ja varallisuuteen. Pakka meni uuteen jakoon. Kiitos edistyksellisen kuusikymmentäluvun. Muuten olisin minäkin vielä pohjoishämäläisessä sekametsässä käpyjä lajittelemassa tai naapurin sikalassa lantaa luomassa sen sijaan että olisin viipotellut maailmalla oman onneni seppänä ja oman tähden seuraajana. (Mutta edelleenkin ja tää on minun copywright rekisteröity mottoni: "voit ottaa tytön pois metsästä, mutta et koskaan metsää pois tytöstä"
Hyvä kommentti. Meidän mieliimme eteenpäinmenosta vaikuttavat kuitenkin monet asiat.
Jäin itse hyvinkin keskiasteelle. Nyt ei ole valittamista, ei rikas muttei ihan köyhä. Toivottavasti pärjäillään vuosia ilman että jompi kumpi on omaishoitaja. Paloma.se.co kirjoitti:
Olemme melkein kaikki olleet jollain tavalla osallisia suureen suomalaiseen luokkaretkeen joka tuli mahdolliseksi kuusikymmentäluvun koulu-uudistusten mukana ja mahdollisuuden opiskella velaksi joka avasi tien torppien ja perämetsän mökkienkin lapsille "sivistykseen", akatemiaan, ammatteihin ja varallisuuteen. Pakka meni uuteen jakoon. Kiitos edistyksellisen kuusikymmentäluvun. Muuten olisin minäkin vielä pohjoishämäläisessä sekametsässä käpyjä lajittelemassa tai naapurin sikalassa lantaa luomassa sen sijaan että olisin viipotellut maailmalla oman onneni seppänä ja oman tähden seuraajana. (Mutta edelleenkin ja tää on minun copywright rekisteröity mottoni: "voit ottaa tytön pois metsästä, mutta et koskaan metsää pois tytöstä"
Paloma.se.co
Kyllä koulu-uudistusta on tullut koettua. Muistan kuinka hienolta tuntui, kun tuli valituksuksi oppikouluun. Aivan kuin olisi ollut harvoja ja valittuja meidän kulmilta, kyllä röyhistytti rintaa. Nykyään ei enää kuulemma edes jää luokalle, vaan kaikki etenevät samaan tahtiin?
Ilman kehitystä ja koulutusta olisin luultavasti samoilla kylillä, mistä isäni ja isoisäni ovat lähtöisin. Hyvä motto sinulla, oikein iskevä ja niin paikkansa pitävä monen muunkin kohdalla. Ei pidä unohtaa mistä on lähtöisin!
- Heikunkeikku
Aikamoisen kasan kortteja oon plerannut vuosien saatossa.
Lapsuudessa oli tietysti vähemmän plerattavaa, mutta mielestäni mulla oli aika hyvät kortit, että pärjäs vähemmilläkin korteilla.
En ole korttihuijari, mutta oon aina osannut valita mulle sopivia kortteja elämistä varten,
enkä voi sanoa, että olisin huonosti pelannut.
Ainahan sitä ei voi itse valita kaikkia elämän tilanteita. Elämä tuo tullessaan joskus ikäviäkin yllätyksiä, joiden kanssa on elettävä, yli porhallettava, kompastella hetken, mutta ponnahtaa sitten lopuksi tyynempiin vesiin. Risukasojen pohjiinkin oon saanut tutustua. Kunpa ikänä ei enää tarvitsisi risuihin sekaantua.
Vähä on semmosta hytinänpoikasta, että olisin syntynyt onnellisten tähien alla.
Jos mietin elämääni taaksepäin.Ai teillä päin plerataan kortteja, kun satakuntalaiset plaraavat niitä, hehee.
En minäkään varsinainen huijari ole, mutta joskus on tullut vähän tehtyä filunkia. Ei mitään vaarallista tai sellaista, että kukaan olisi kärsinyt, mutta vähän jotain kuitenkin...
Jos sinä olet ollut joskus risukasoissa, niin meikäläinen on rämpinyt sellaisissa rytöläjissä, että ei voi ylpeillä. Ylös on noustu ja eteenpäin menty.
Samaa ajttelen täällä ja minut hyvin tuntevat ihmiset ajattelevat. Minä olen elänyt onnellisten tähtien alla.
- flegmaatti
Korttien hyvyys on tulkintakysymys.
Lähtiessäni lapsuuteni kodista omaisuuteni ei edes täyttänyt jenkkikassia.
Leimaa antavana korteissani oli katkeruus osaani siinä riitaisessa loukossa.
Ihme kyllä en masentunut vaikka vanhempieni, varsinkin äitini silmissä minä olin täysin kelvoton eikä mikään tekemäni tai aikaan saamani, riittänyt.
18v löin pensselit santaan. Menin vapaaehtoisena inttiin ja sieltä vapauduttuani haistelin kotipaikkakunnan ilmapiiriä muutaman kuukauden ja häivyin sitten Ruotsiin.
Haluan tulkita nuo kortit siten, että ne valmistelivat ponnisteluun odottamatta mitään valmista.
Aineellisesti olematon lähtökohta opetti arvostamaan työllä ansaittua rahaa.
Olen aina suhtautunut avioliittoon vakavasti ja velvoittavasti. Nykyinen vaimoni on varmaan käyttänyt häikäilemättä hyvökseen tätä heikkouttani jo 48 vuotta ja hämäyksen huippu on se, että olen itse tyytyväinen.Tuo loppu oli kyllä huippuhyvä! Vaikka rouva käyttää hyväkseen, olet silti itse tyytyväinen. Eikä minua miehenä edes häiritse se, että kun tuon huusholliin suurimman osan rahoista ja kaikki muut vaan käyttävät "minun rahojani", ei pistä vihaksi kun yhteiseen hyvään menevät ja vastineeksi saa tyytyväiset ja iloiset ihmiset ympärilleen.
Ei ollut minullakaan paljoa mukaan ottamista, oma henkilöauto oli ja kaikki tavarani mahtuivat sen kyytiin.
- Kaikki-lähtee-joskus
Mutta se on varmaa ,kun henki on lähtenyt se ei enää vituta oliko hyvä vai huono elämä-
- uusiaikajo
En enää halua elää menneisyydessä. Lapsuuteni oli aineellisesti niukka laajasta kodista huolimatta. Vanhempani joutuivat ottamaan velkoja hoidettavakseen isovanhemmalta. Jokin syyllistämisen ilmapiiri oli myös, muistan kun soitettiin sillä isolla seinäpuhelimella isoisälle ja haukuttiin.
Parasta kotona oli luonto ja leikit siellä, usein yksin, joskus kylän kavereiden kanssa.
Minulla ei ole tarvetta kotini pihapiiriin, siellä ovat uudet ihmiset, sukua tai ei. En ikävöi.Minulla on toisin päin, nuoruuden miljöö kiinnostaa taas ja olen alkanut selvittää sukuhistoriaani isäni puolelta aina 1700-luvulle saakka. Menneisyydestä voi myös saada voimaa, kun muistaa kuinka heikoista lähtökohdista on ponnistanut.
- hyväonnexi
Ei elämässä voiteta millään korteilla. Kaikilla korteilla voi pelata elämässä hyvän pelin jos ymmärtää ja osaa.
- Taikuritässä
Ehkä kortit = mahdollisuudet. Olen vaatimattomista oloista, mutta pärjännyt.
Vanhemmat antoivat startin. Omista valinnoista paljon on ollut kiinni.
Olisi voinut kouluaikana olla ahkerampi. Kunnianhimoa olisi voinut olla enemmän. Kiipijä en ole ollut. Riskiäkin olisi voinut ottaa. Teräviä kyynärpäitä en omaa. Mutta kaikenlaista mielenkiintoista on tullut koettua ja elettyä.
Elämä on ollut välillä kimuranttia ja välillä selkeää. Pohtimisiakin. Pettymyksiäkin. On päiviä, jotka antaisin kyllä pois. On asioita ja tapahtumia ja ihmisiä, mistä ja joista olen tavattoman iloinen ja onnellinen. - Täysikäsi-händyssä
"Ei elämässä voiteta millään korteilla. Kaikilla korteilla voi pelata elämässä hyvän pelin jos ymmärtää ja osaa."
Osaa ja osaa. Kun korteilla pelaa elämää, pitää osata myös bluffata. Tyylikkäästi. Siinä olen ollut haka läpi elämän. hyväonnexi
Olen minä voittanut sökön pelaamisessa 500markkaa ja se yö jäi ikimuistoisesti mieleeni. Kaikkienhan meidän on pelttava niillä korteilla, jotka on annettu. Tässä pelissä ei voi vaihtaa kortteja?- Taikuritässä
On pelejä, missä voi ottaa uudet kortit. Eikö?
Taikuritässä kirjoitti:
On pelejä, missä voi ottaa uudet kortit. Eikö?
Kyllä vaan pokerissa voi ottaa uusia kortteja ja tikissä, jos on tarpeeksi pienet saa kaikki uusiksi. Miehen elämässä sanotaan alkavan uuden ja paremman alun, kun vaihtaa kolme Aa:ta: auton, asunnon ja ammatin. Jotkut muuttaa sen neljäksi Aa:ksi ja vaihtaa vielä akankin.
- Ainakinyritän
Itse olen käynyt jonkin asteisen kouriintuntuvan opetuksen elämässäni aivan äskettäin.Minun on ollut pakko puntaroida asioita uudella tavalla ja löysätä nutturaa niskassa.Vaakakuppiin vaan mitkä olen kokenut hyviksi ja mitkä taas huonoiksi asioiksi elämässäni.Haaveet ja unelmat niistä ne jotka ovat toteutettavissa ja ne joilla ei ole mitään mahdollisuutta tässä elämässä koskaan toteutua.Ihmeekseni sain huomata,että minulla on jaossa jäänyt sittenkin hyvät kortit käteen,koska hyviä asioita oli enemmän,kuin niitä huonoja.En ole tiedostanut näin olevan,olen vain tuijottanut johonkin kaukaisuuteen odottaen ihmettä tapahtuvaksi.
Rikasta ei minusta enää voi tulla eikä varmaan monesta muustakaan suomalaisesta joilla on saman suuruinen "eläke" ja elävät kädestä suuhun sanonnalla.
Eläke ei nouse siinä tahdissa missä elinkustannukset,lääkkeet,vuokrat ja ruoka nousee.Terveyspalvelut menee heikommiksi meille "köyhille",ja totuus on näin,että sairaudet lisääntyy iän mukana.
Mitä meille sitten jää?Mistä voimme "saamme" olla tyytyväisiä?Ehkä se on niin henkilökohtainen tuntemus miten itsekukanenkin kokee tyytyväisyyden ja onnellisuuden. Omalta kohdaltani voin vastata,että olen oppinut nyt olemaan tyytyväinen elämääni.Tähän pieneen ja mitättömään niinkuin minulle tärkeä ihminen halusi ilmaista ja samalla ymmärsin etten ole hänen arvoisensa.
Sanotaan,kun kaikki menee pieleen elämässä niin sitä jää tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea ja tuijottaa niin kauan,ettei huomaa toisen oven jo avautuneen,vasta havahduttuaan uuteen elämään.
Toivottavasti meistä moni pystyy suhteuttamaan elämänsä niin,että voisi olla edes jotenkin tyytyväinen jokapäiväiseen elämäänsä.- Ainakinyritin
hunksz kirjoitti:
"Ainakinyritän"
Kehen/mihin sinä vertaat elämääsi?
H.Sinun touhujasi seuranneena,koen olevani onnenpoika.
Ainakinyritin kirjoitti:
Sinun touhujasi seuranneena,koen olevani onnenpoika.
Pää-asia onkin että sinulla on.
H.Ainakinyritän
Kiitos pitkästä ja hyvästä kirjoituksesta. Muutos tuntuu useimmiten vaikealta ja hankalalta toteuttaa, mutta se voi tosiaan tuoda hyvääkin, kuten kirjoitit. Minusta tuntuu myös, että mämä kortit ovat vaan parantuneet koko ajan elämän myötä, eikä suuria murheita ole ollut.
Aina voi tietysti haaveilla ja unelmoida, mutta mihin kaikkeen enää edes on valmis ryhtymään. Yksinkertainen ja helppo elämä riittää aika pitkälle. Viimeisen lauseen elämänohjeesi on viisaus, jota kaikkien olisi hyvä silloin tällöin miettiä. Kiitos.
- hympyttelijä
Kovin pieni on eläke minullakin ja pienenee vielä jossain vaiheessa. Pikkuisen säästöön jää kun en pääse tuhlaamaan täältä syrjästä. Netistä joskus ostan, mutta harkiten. Juomaakin ostan, mutta kohtuudessa pysyy.
Joku roponen menee avustuksiin säännöllisesti. Joillain on huonommin.Paljon huonommin on monella ja ainakin isäni kertoi oltuaan muutaman vuoden eläkkeellä, että hänellä ei ole koskaan ollut yhtä paljon rahaa, kun myös menot pienevät huomattavasti. Joten hyvin tulet pärjäämään.
- muuanmummo
Synnyin köyhänä ja itkuisena ja elänyt köyhänä mutta onnellisena, miten lie jatkossa on toistaiseksi arvoitus.
Kirjoitin juuri äsken onnellisuuden olevan yksi elämän tärkeimmistä asioista, joten jos pystyt sen pitämään jatkossakin, et tule muuta rikkautta kaipaamaan.
- direktiivi
Kuten korttipeleissä on tuuria joskus, niin se on tässä elämässäkin otetaan riskejä joskus hävitään mutta jo seuraava vaihto voi ollakin hyvä ja palauttaa elämän halut.
Riskejä otetaan ja pitää ottaa valmiin odotus kaikessa tekee veltoksi ja haluttomaksi, pian huomaa jääneen jälkeen kaikessa.
Onnistumiset antaa voimaa ja halua yrittää mahdottomiakin, jos ei yritä ei tiedä eikä opi luottamaan omiin kykyihin, tarvitaan sitä muutakin kuin leipää, sirkushuvit pitää vaihtaa rahatukkoon jos mielii nauttia niistä.
Liian moni sortuu odottelemaan valmista ja huudetaan yhteiskuntaa auttamaan, käyhän se elämässä niinkin saa vaan pelkkää odottamista.. pääsee nk. helpolla.Liiallinen riskinotto ei useimmiten kannata, eikä elämää voi verrata korttipeliin. Toki tulee tilanteita, joissa ei pysty analysoimaan sitä parasta vaihtoehtoa, vaan joutuu menemään riskipelillä.
Yksi tärkein asia elämässä on onnellisuus. Eikä raha tai varallisuus tuo sitä.PorvoonParoni kirjoitti:
Liiallinen riskinotto ei useimmiten kannata, eikä elämää voi verrata korttipeliin. Toki tulee tilanteita, joissa ei pysty analysoimaan sitä parasta vaihtoehtoa, vaan joutuu menemään riskipelillä.
Yksi tärkein asia elämässä on onnellisuus. Eikä raha tai varallisuus tuo sitä.Kehen/mihin sinä vertaat elämääsi?
H.- Honkajok
hunksz kirjoitti:
Kehen/mihin sinä vertaat elämääsi?
H.Onko hunksz kaikki elämässsi kunnossa? Toistat melko paljon samaa lausetta, huolestuttavaa.
Honkajok kirjoitti:
Onko hunksz kaikki elämässsi kunnossa? Toistat melko paljon samaa lausetta, huolestuttavaa.
"Honkajok"
Täältä löytyvät kuuluisat jankutukseni tästäkin aiheesta.
Jos haluaa päästä irti jankutuksistani.
Ei pidä jankuttaa.
H.- Taikuritässä
hunksz kirjoitti:
Kehen/mihin sinä vertaat elämääsi?
H.Voisko olla kuulepa niin, että ihminen ottaa mittaa ihan itsestään.
Jos lähtee muihin vertailemaan, ei tule mitään.
Minä-mitta on kuin rikkimennyt vatupassi: saattaa näyttää oikein tai shit ei.
Varsinkaan, jos ei ole kilpailuhenkinen.
Ja se olisi loputon suo. Kilpailu. Ja miksi?
Ai, että sanoisi: mulla menee paremmin kuin...
Ei. Ihan ok. Riittää. Alavilla mailla hallanvaara... Taikuritässä kirjoitti:
Voisko olla kuulepa niin, että ihminen ottaa mittaa ihan itsestään.
Jos lähtee muihin vertailemaan, ei tule mitään.
Minä-mitta on kuin rikkimennyt vatupassi: saattaa näyttää oikein tai shit ei.
Varsinkaan, jos ei ole kilpailuhenkinen.
Ja se olisi loputon suo. Kilpailu. Ja miksi?
Ai, että sanoisi: mulla menee paremmin kuin...
Ei. Ihan ok. Riittää. Alavilla mailla hallanvaara...Näin minäkin ajattelin, että vertaa oman tiensä kulkua siihen mistä on lähtenyt.
Mitä on saanut aikaan elämänsä hyväksi.
Mitä järkee on vertailla johonkuhun toiseen, ei siinä tule itselle mitään lisää, eikä poistukkaan.Taikuritässä kirjoitti:
Voisko olla kuulepa niin, että ihminen ottaa mittaa ihan itsestään.
Jos lähtee muihin vertailemaan, ei tule mitään.
Minä-mitta on kuin rikkimennyt vatupassi: saattaa näyttää oikein tai shit ei.
Varsinkaan, jos ei ole kilpailuhenkinen.
Ja se olisi loputon suo. Kilpailu. Ja miksi?
Ai, että sanoisi: mulla menee paremmin kuin...
Ei. Ihan ok. Riittää. Alavilla mailla hallanvaara..."Taikuritässä"
Sinä et ole mitään ilman vertailu-kohtaa.
EOC
H.- Taikuritässä
Ajattelen - olen olemassa. Olen.
Entäs, kun perheeseen syntyy vaavi ja sairaala pisteyttää. Tuleekin 9.
Onko vaavi perheelle vain-ysi-vaavi vai täydellisin vaavi maailmassa.
Kyllä väitän edelleen, että kilvoittelen itseni kanssa. Fuskusta en tykkää.
Väitän: Skaala on aina muiden muiden laatima. Muistatko Gaussin käyrän?
Jos tämä olisi talent-palsta, veikkaan, että jokaiseen laariin tulisi paljon plussaa ja jonkin verran miinusta, jos saisin olla päätuomari. Mutta mihin se perustuisi. Ei ainakaan vertailuun vaan siihen, mikä minua subjektiivisesti miellyttää. Muiden mieltymykset eivät painasi hevon kukkua. Muiden mieltymykset ovat muiden. Minun ovat minun. Sinun ovat sinun.
korttini ovat ilmeisesti olleet hyvät kun olen tänne saakka selvinnyt. välillä oli taloudellisesti kireää, sitten vielä kireämpää. mutta helpotti kun jaksoi eteenpäin kitkutella. työtä on ollut aina ja terveyttä, sekä 2 ihanaa lasta, siinä ne tärkeimmät. perintöjä ei ole taskuun pudonnut, kaikki on pitänyt itse hankkia, mutta siitä voin olla ylpeä mitä olen aikaiseksi saanut.
Se että pystyy kirjoittamaan, että on ylpeä siitä mitä on saanut aikaiseksi, on mielestäni parasta minkä ihminen voi tavoittaa. Ihan turhaa haalia ympärilleen maallista mammonaa ja kuvitella sen myötä onnea itselleen. Ehkä juuri sitä itse hankittua ja taloudellisesti tiukkojen aikojen jälkeen pärjäämistä arvostaa eniten?" Se olen minä itse, joka on kaiken tehnyt"!
- maissiiii
Paskahousua olen korteillani pelannut koko ikäni.
Kolmosista aloitin ja välillä on ollut ässät kädessä
välillä taas käsi täynnä pienii numeroita ja kuvakorteillakaan ei voinut kehuskella.
Uhkaa olen myös pelannut, tehnyt usein rohkeita elämänmuutoksia ja
tässä vain jatkan täysillä ja katson milloin sen viimeisen tikin tässä elämäni pelissä saan.
Nyt on aikas hyvät kädessä, pari ässää ja valttiakin löytyy ...Viimeistä tikkiä on tullut pelattua ja paljon, eikä vielä ihan ole sen vihonviimeisen aika. Onhan ne suunnitelmat muuttuneet moneen kertaan, joten kyllä kai se on ollut melkoista paskahousuakin monasti?
Mukava kuulla viimeinen päivityksesi ja toivottavasti hyvä ässä jakso jatkuu.
- ensiluokkaien
Ei edes hyvä lapsuus mitään takaa, vaan jokainen on oman onnensa seppä.
- kuokkija60lukuinen
Tähän malliin se voi mennä. Jos lapsena tottuu johonkin, kuten aineelliseen mammonaan, sitä ei välttämättä arvosta vaan pitää itsestään selvyytenä. Yx poika kasvoi ilman isää, meni nuorena naimisiin, sai pari lasta ja nyt ovat edelleen naimisissa. Serkkunsa, joilla oli isä koko lapsuuden, ovat eronneet t. eläneet ilman perhettä. Mulla oli isä aluksi muutamia vuosia kunnes kuoli. Olen naimisissa edelleen ja pari lasta on kasvatettu ja he ovat nähneet mallin pitkästä parisuhteesta, toivottavasti he onnistuvat perhe-elämässä.
Koulua käytiin ja ammattikin saatiin. Töitä tehtiin, mutta työttömyyttäkin oli ja on varmaan vieläkin kunnes eläke koittaa, jos koittaa. Hassua, miten jotkut arvostavat koulua koulun vuoksi, eivätkä siksi, että koulua tarvitaan elämässä. Muistanette vanhempien sukupolvien yo-lakkiajatukset? Toisaalta äitini sanoi, ettei "oppi ojaan kaada", mutta yrittäessäni jotain koulussa opittua soveltaa meillä kotona, se juttu ei paljon arvostusta saanut, enemmän väheksyntää. - hompsantuusa_
Minun korttipakassani oli sekaisin mustapekan-, hullunkuriset perheet ja normikortit. Välillä oli kädessäni vain "maija" ja mustapekka. Kummasti sitä vain niistä pääsi eroon kerran toisensa jälkeen. Mikä lie näkymätön "jokeri" avitti eteenpäin.
Eli siis, eivät lähtökohdat kummoiset olleet. Koulutuksen ansiosta oppi hankkimaan oman leipänsä. Paljon on joutunut oppimaan kantapään kauttakin.
En ole linnoja itselleni rakennellut edes pilvistä. Sen verran olen matkustellessani nähnyt, että niitä "ryysyrantoja" kuin lasipalatsejakin löytyy jokaisesta kulttuurista.
Nautinnot nykyisin ovat aineettomia. Leffat, hieronnat yms. ensiluokkaien
Ei takaa hyvä lapsuus hyvää tulevaisuutta, mutta useimmiten antaa paremmat eväät ja lähtkohdat siihen.hompsantuusa_ kirjoitti:
Minun korttipakassani oli sekaisin mustapekan-, hullunkuriset perheet ja normikortit. Välillä oli kädessäni vain "maija" ja mustapekka. Kummasti sitä vain niistä pääsi eroon kerran toisensa jälkeen. Mikä lie näkymätön "jokeri" avitti eteenpäin.
Eli siis, eivät lähtökohdat kummoiset olleet. Koulutuksen ansiosta oppi hankkimaan oman leipänsä. Paljon on joutunut oppimaan kantapään kauttakin.
En ole linnoja itselleni rakennellut edes pilvistä. Sen verran olen matkustellessani nähnyt, että niitä "ryysyrantoja" kuin lasipalatsejakin löytyy jokaisesta kulttuurista.
Nautinnot nykyisin ovat aineettomia. Leffat, hieronnat yms.homsantuusa
On itsellenikin joskus jäänyt käteen vain se mustapekka ja ihan samalla tavalla porskutettu kohti parempaa. Tuota jokeria ei vaan ole vielä näkynyt, mutta ehkä sekin on tulollaan.
Muistan opiskeluaikana, kun oli tyytyminen tonnikalasäilykkeisiin ja riisiin. Myöhemmin sai sardiineja ja perunoita, kun alkoi mennä paremmin.
On tullut matkusteltua, joo. Mutta siinäkin on oma vaivansa ja touhu kaikessa valmistautumisessa. Hyvä jos kerran vuodessa tulee enää lähdettyä reissuun.
Sain. San syntyä Suomeen, jossa on maailman parhaimmistoon kuuluvaa terveyden- ja sosiaalihuolto. Mahdollisuus kouluttautua jos niin tahtoo ja siten mihin omat voimavarat riittää. Tähän asti ainakin Suomi on ollut lintukoto, missä on turvallista asua ja elää. kasvattaa jälkeläiset.
Koti oli työläisperhe, eri rikas mutta ei köyhäkään verrattuna moneen muuhun. Vastuuta itsestäni jouduin ottamaan aika varhaisessa vaiheessa, mutta en tiedä onko se huono asia loppupeleissä. On ollut pakko pärjätä kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Kunnon kansalainen minustakin tuli, ihteni ja sakkini olen elättänyt ja jaloilleen lapset nostanu :).Onneksi olkoon. Suomalaiset eivät aina valituksiltaan huomaa, kuinka hyvä paikka Suomi on elää ja varttua.
Tytöt lähtevät usein akalailla poikia nuorempana ottamaan sitä vastuuta itsestään. Nuoret miehet nyhräävät mielellään mamman lihapatojen ääressä odottaen sopivaa lähtöhetkeä. Sen verran kertynyt jo ikää, että on mukava muistella vanhoja.PorvoonParoni kirjoitti:
Onneksi olkoon. Suomalaiset eivät aina valituksiltaan huomaa, kuinka hyvä paikka Suomi on elää ja varttua.
Tytöt lähtevät usein akalailla poikia nuorempana ottamaan sitä vastuuta itsestään. Nuoret miehet nyhräävät mielellään mamman lihapatojen ääressä odottaen sopivaa lähtöhetkeä. Sen verran kertynyt jo ikää, että on mukava muistella vanhoja.Juu. Se onkin jännää että mieli tässä kuudenkympin kahden puolen alkaa askarrella mennessä. Kai se on jonkinlainen inventaario et mitä on ollut ja siitä voi sitten suunnitella tulevaa niiltä osin kun se on mahdollista.
siilenämää kirjoitti:
Juu. Se onkin jännää että mieli tässä kuudenkympin kahden puolen alkaa askarrella mennessä. Kai se on jonkinlainen inventaario et mitä on ollut ja siitä voi sitten suunnitella tulevaa niiltä osin kun se on mahdollista.
Samaa mieltä, huomaan muutoksen itsessäni, kun olen ruvennut miettimään mitä joskus olen ollut ja mitä on tullut tehtyä. Oma sukuni alkanut kiinnostaa tavattomasti, samoin kuin myös se, että mitä tästä eteenpäin. Mitä teen eläkepäivillä, millä paikkakunnalla tulen asumaan ja millaisessa asunnossa. On mukava suunnitella ja muistella!
PorvoonParoni kirjoitti:
Samaa mieltä, huomaan muutoksen itsessäni, kun olen ruvennut miettimään mitä joskus olen ollut ja mitä on tullut tehtyä. Oma sukuni alkanut kiinnostaa tavattomasti, samoin kuin myös se, että mitä tästä eteenpäin. Mitä teen eläkepäivillä, millä paikkakunnalla tulen asumaan ja millaisessa asunnossa. On mukava suunnitella ja muistella!
Totta. Se antaa elämään uudenlaista sisältöä ja merkitystä.
siilenämää kirjoitti:
Totta. Se antaa elämään uudenlaista sisältöä ja merkitystä.
Ja vielä, kun ei ole niin kiire tehdä mitään päätöksiä. Voi ihan rauhassa miettiä ja tehdä omaan tahtiin päätöksiä. Ei minkäänlaista hoppua!
PorvoonParoni kirjoitti:
Ja vielä, kun ei ole niin kiire tehdä mitään päätöksiä. Voi ihan rauhassa miettiä ja tehdä omaan tahtiin päätöksiä. Ei minkäänlaista hoppua!
Niinpä. Tässä samalla saa seurata 80-90 -vuotiaiden kamppailua ja sopeutumista ikääntymisen tuomia rajoitteita vastaan. Kun ei millään meinata hyväksyä että kaikki ei ole niin kuin nuorempana. Ei itsellä eikä puolisolla.
- Mikä_milloinkin
Ne kortit mitä sai eivät valitettavasti ole mitattavissa rahalla. Siis jos sai ns. huonot kortit.
Tässä iässä sen miettiminen ei kannata. Niillä on pelattu, mitä on. Valitettavan kehnosti. Mutta en tarkoita taloudellista menestystä. Toki eläke saisi olla hieman isompi, jotta kaikki ei menisi välttämättömään elämiseen.
Entistä enemmän olen sitä mieltä, että kannattaa miettiä, kenen kannattaa laittaa lapsia. No ennen niitä syntyi sinne tänne tilapäissuhteiden seurauksena ja kokolailla sekopäille ihmisille, jotka vain menivät pöhnässä puskaan panemaan. Nykyisin on onneksi ehkäisyvälineitä ja abortti on mahdollinen. Siis niillekin, joilla on tarve mennä pöhnässä puskaan panemaan eikä mitään tietoa tai vastuuta toisten ihmisten elämästä.- ArvostanOmia
Kaikkien suomalaisten kannattaa tehdä lapsia ja ylläpitää aitoa suomalaisuutta yllä ettei tänne tarvitsisi tuoda ihmisiä muualta, samoin kuin suomalaisten aloitettava työnteko myös niiden huonompiarvoisten. Ei kaikki voi olla johtajia eivätkä kaikki pelkästään surffaa koko elämää netissä.
- Psykoterapeutitar
Joo ja hyväksyttävä pieni palkka ja kimppa-asuminen purkukuntoisissa taloissa. Miten se onnistuu koulutuksesta ylpeilevässä maassa? Kuka siihen suostuu?
- Taikuritässä
ArvostanOmia kirjoitti:
Kaikkien suomalaisten kannattaa tehdä lapsia ja ylläpitää aitoa suomalaisuutta yllä ettei tänne tarvitsisi tuoda ihmisiä muualta, samoin kuin suomalaisten aloitettava työnteko myös niiden huonompiarvoisten. Ei kaikki voi olla johtajia eivätkä kaikki pelkästään surffaa koko elämää netissä.
Nämä kaksi asiaa on nivottu yhteen. Millaista politiikkaa maassa on toteutettu? Opiskelijoista suurin osa valmistuu hitaammin eli iäkkäämpinä, suuremmin opintolainoin , koska elääkseen pitää käydä töissä, paitsi ne, joiden pappa eller mamma betalar. Sitten pitäisi löytää ensisijaisesti oman alan työtä, mihin ankkuroitua, jotta saa palkkaan sidotun äitiyspäivärahan. Työttömän rahoilla ei lapsia ruokita.
Maahan tulijat ovat pakolaisia. Rauhat noihin maihin, auttaisi jo maan taloutta. Tässä on ilmassa jotain todella kieroa ajattelua: vierasperäinen työvoima ja syntymättömät lapset.
Vain suomalaiset poliitikot tekevät epäsuorasti tällaisen vastenmielisen vastakkainasettelun.
Matala korkotaso on ollut iso apu, mutta kyllä kurjistamistoimet kohdistuen monin tavoin lapsiperheisiin on sairasta puuhaa.
Nyt kun talouskasvu on > 3 %, pitäisi yritysten maksaa johonkin rahastoon työturvaa tuleville vuosille, kun taas oksentavat ihmisiä kilometritehtaille. Nordeakin vain mukaan, kun yhteiskunnan vastuulle työntävät tuhansia ihmisiä, voidakseen jakaa bonuksia ja osinkoja. Yhteiskunta vastuuta! Uutta!
Vähäisempi määrä rusinoita.
Jonkinlaista uusjakoa voisivat poliitikot ajaa.
Työvoimaministeri on kaikkien aikojen limbo. - flegmaatti
Taikuritässä kirjoitti:
Nämä kaksi asiaa on nivottu yhteen. Millaista politiikkaa maassa on toteutettu? Opiskelijoista suurin osa valmistuu hitaammin eli iäkkäämpinä, suuremmin opintolainoin , koska elääkseen pitää käydä töissä, paitsi ne, joiden pappa eller mamma betalar. Sitten pitäisi löytää ensisijaisesti oman alan työtä, mihin ankkuroitua, jotta saa palkkaan sidotun äitiyspäivärahan. Työttömän rahoilla ei lapsia ruokita.
Maahan tulijat ovat pakolaisia. Rauhat noihin maihin, auttaisi jo maan taloutta. Tässä on ilmassa jotain todella kieroa ajattelua: vierasperäinen työvoima ja syntymättömät lapset.
Vain suomalaiset poliitikot tekevät epäsuorasti tällaisen vastenmielisen vastakkainasettelun.
Matala korkotaso on ollut iso apu, mutta kyllä kurjistamistoimet kohdistuen monin tavoin lapsiperheisiin on sairasta puuhaa.
Nyt kun talouskasvu on > 3 %, pitäisi yritysten maksaa johonkin rahastoon työturvaa tuleville vuosille, kun taas oksentavat ihmisiä kilometritehtaille. Nordeakin vain mukaan, kun yhteiskunnan vastuulle työntävät tuhansia ihmisiä, voidakseen jakaa bonuksia ja osinkoja. Yhteiskunta vastuuta! Uutta!
Vähäisempi määrä rusinoita.
Jonkinlaista uusjakoa voisivat poliitikot ajaa.
Työvoimaministeri on kaikkien aikojen limbo.Silloin kun rahalla ja tavaralla aletaan harkitsemaan lasten hankkimisen kannattavuutta, ollaan jo harhapolulla itse asiasta.
Tuolla periaatteella tämä kansa olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten.
Itsekkyys ja mukavuudenrakkaus sanelevat monen ratkaisuja. Mikämilloinkin
En tarkoittanutkaan rahassa mitata elämänkortteja, vaan yleensä millaisista lähtökohdista oman elämäsi teit.
Olen erimieltä tuosta lasten tekemisestä ja mielestäni perheet ovat liian pieniä ka tarvittaisiin enemmän lapsia.
Pöhnässä puskasta panemisesesta tuli hieno osoitus, kun tilasin kirkkoherranvirastosta sukuselvitystä varten tietoja. Siinä luki isoisoisästäni, että avioton lapsi, joten jos silloin olisi ollut abortti käytössä, ei minuakaan nyt olisi olemassa!- Psykoterapeutitar
Synnyin ei toivottuna, kun ei aborttia saanut, vaikka haki, ja sen sain kyllä aina kuulla ja kohtelu oli sen mukaista ja muutkin vaikeudet elämässä olivat syytäni!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Synnyin ei toivottuna, kun ei aborttia saanut, vaikka haki, ja sen sain kyllä aina kuulla ja kohtelu oli sen mukaista ja muutkin vaikeudet elämässä olivat syytäni!
Ikävä lukea tällaisesta lapseen kohdistuvasta loukkauksesta, ymmärrän sen vaikutukset koko elämään. Vaikea luottaa kenenkään, jos ei voi sitä tehdä äitiä tai isää kohtaan.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Synnyin ei toivottuna, kun ei aborttia saanut, vaikka haki, ja sen sain kyllä aina kuulla ja kohtelu oli sen mukaista ja muutkin vaikeudet elämässä olivat syytäni!
Oliko sulla ketään luotettavaa aikuista elämässäsi?
- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Oliko sulla ketään luotettavaa aikuista elämässäsi?
Ei ole koskaan ollut! Olosuhteet olivat sellaiset, etteivät ihmiset uskaltaneet olla tekemisissä kanssamme.
- Taikuritässä
flegmaatti kirjoitti:
Silloin kun rahalla ja tavaralla aletaan harkitsemaan lasten hankkimisen kannattavuutta, ollaan jo harhapolulla itse asiasta.
Tuolla periaatteella tämä kansa olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten.
Itsekkyys ja mukavuudenrakkaus sanelevat monen ratkaisuja.En usko, että itsekkyydellä tai mukavuudenhalulla on useamman osalta kyse. Ajattellevat pikemminkin , mitä on tarjota vaaville.
Lähes kolmekymppisenä minulle sanottiin, että laps tuo leivän.
Äly hoi! En mennyt tuohon halpaan lankaan. Täytyy olla turvallisuudentunnetta voida perustaa perhe.
Takavuosina historiasta löytyy sukutarinoista isäntien lehtolapsia.
Silloin ei ollut mitään me-too-ajattelua. Ja kukas sitten kantoi vastuun tai häpeän. Nainen mierontielle kapalovauva kainalossa.
Isyyden tunnustukset? En näe mitään positiivista tuossa.
Sydämetöntä on ilmaista lapselle tämän olevan ei-toivottu.
Tunnen myös useita suurilapsisten perheiden keskimmäisiä lapsia.
Niin lyhyt aika, kun sai olla erityisasemassa, kuopus.
Eipä ollut konsteja. Tehtiin maapaikoille työntekijöitä. Mutta
tuli murros ts. koneet, tehokkuus, isommat yksiköt, miten sitten.
Perustettiin tehtaita ja sinne sitten nämä lapset.
Vanhempien toivomia lapsia, kiitos - ei yhteiskunnan tarpeiden mukaisia.
Melkein sairasta tuollainen hyötynäkökohta ja järjettömän epäjohdonmukaista.
- 1eero
Mies vailla menneisyyttä " elokuva tuli mieleen, totean vain hyvin on käynyt loppujen lopuksi kun tähän oon päästy, menny mikä menny, tämä hetki ja huominen etenkin on arvoitus kiinnostavampi mitä lienee.
Ei sillä saavutetulla asemalla tässä iässä mitään tee, eikä raha ratkaise yhtään mitään. Uteliaisuus ja odotus uutta päivää kohtaan ja sen arvoituksellisuuteen on tärkeätä. Mitä tahansa mukavaa voi sattua!
PorvoonParoni kirjoitti:
Ei sillä saavutetulla asemalla tässä iässä mitään tee, eikä raha ratkaise yhtään mitään. Uteliaisuus ja odotus uutta päivää kohtaan ja sen arvoituksellisuuteen on tärkeätä. Mitä tahansa mukavaa voi sattua!
Kivasti sanottu tuo että mitä tahansa mukavaa voi sattua. Toiveikasta :).
siilenämää kirjoitti:
Kivasti sanottu tuo että mitä tahansa mukavaa voi sattua. Toiveikasta :).
Tämä oli hyvä ja kannustava palute ja koko keskustelu pitkästä aikaa sellainen kuin toivoisin niiden täällä olevan. Kiitos.
siilenämää kirjoitti:
Kivasti sanottu tuo että mitä tahansa mukavaa voi sattua. Toiveikasta :).
Toiveikkuutta pitää olla tiettyyn rajaan saakka. Ja ihan tottahan se on, éttä mitä tahansa mukavaa voi sattua elämään.
PorvoonParoni kirjoitti:
Toiveikkuutta pitää olla tiettyyn rajaan saakka. Ja ihan tottahan se on, éttä mitä tahansa mukavaa voi sattua elämään.
Niinpä niin. Mut harvoin se tulee sanottua ääneen tai kirjoitettua toiselle :).
Sain perinnöksi vain rahaa ja toki terveyden kun olen 73v ja vain kolesterolilääke käytössä.
Koulutus meni pyllylleen, aina sanottiin että töihin vaan. 8. Luokan keskiarvo 6,2, kaikki oli 6 ja 5 vain matikasta sain 9. Toki siihen aikaan riitti mukavapalkkaisiin töihinkin kun oli rehellinen ja työstään kiinnostunut.- flegmaatti
Annoin vanhemmilleni ennakkoperintöä.
He saivat tietoonsa, että olin saanut liiton takauksen 1000mk:n opintolainalle.
Siinä oli koko sen vuoden opintolainani.
Alivuokralaiskämppä maksoi silloin 150mk/kk.
Kun he sanoivat tarvitsevansa sen tonnin autovelan lyhennykseen niin vittuunnuksissani annoin sen niille. Tunnekuohun vallassa ei pitäisi tehdä päätöksiä.
Arvaa maksoivatko sitä koskaan takaisin!
Niin. Minun saamani perintö. Vatsavaltimon pullistuma 5mm:n päähän leikkausrajasta. Isäni kuoli ko. pullistuman repeämään 62v ikäisenä. Olen itse nyt 74v ja rauhoitan päivittäin eturauhastani kahdella pillerillä.
Kolet ovat kunnossa kaikilta osin. Kuten muutkin. ju-h
Terveys onkin sitten kaikkein paras perintö mitä jälkeläisilleen voi jättää. Vanhemmiten rahan merkitys vähenee vaan koko ajan. Ihmeen vähillä lääkkeillä teillä päin mennään, kunnioitettavaa.flegmaatti kirjoitti:
Annoin vanhemmilleni ennakkoperintöä.
He saivat tietoonsa, että olin saanut liiton takauksen 1000mk:n opintolainalle.
Siinä oli koko sen vuoden opintolainani.
Alivuokralaiskämppä maksoi silloin 150mk/kk.
Kun he sanoivat tarvitsevansa sen tonnin autovelan lyhennykseen niin vittuunnuksissani annoin sen niille. Tunnekuohun vallassa ei pitäisi tehdä päätöksiä.
Arvaa maksoivatko sitä koskaan takaisin!
Niin. Minun saamani perintö. Vatsavaltimon pullistuma 5mm:n päähän leikkausrajasta. Isäni kuoli ko. pullistuman repeämään 62v ikäisenä. Olen itse nyt 74v ja rauhoitan päivittäin eturauhastani kahdella pillerillä.
Kolet ovat kunnossa kaikilta osin. Kuten muutkin.flegmaatti
Muistan hyvin tunteen mitä ensimmäinen opintolaina aiheutti ja kuinka onnellinen olinkaan. Voi vain kuvitella sinun pettymystäsi ja tuskaa.
Kunnioitettavan iän olet saavuttanut ja toivon paljon hyviä asioita vielä elosi tielle.
- Mikä_milloinkin
Suomi24 ei taaskaan salli vastata yksittäisiin viesteihin. Lienee ylikuormittunut.
Noin yleisellä tasolla on niin, että meitä suomalaisia ei ole ollenkaan liikaa. Täällä mainittiin, että perheissä on liian vähän lapsia, mutta tuo kommentti sisältää jo sen ennakko-oletuksen, että on jokin perhe, johon synnytään. Eli käytännössä vanhemmat tai ainakin he ovat tiedossa.
Minun mielestäni on niin - voitte toki olla eri mieltä - että lapsia kannattaa hankkia varsin harkiten. Kärjistäen voisi sanoa, että vain valioyksilöiden kannattaa hankkia lapsia, enkä tarkoita tällä taloutta lainkaan. Toki esimerkiksi nykyinen presidenttipari edustaa valioyksilöitä. Mutta yhtä hyvin heitä voi edustaa pienituloinen maanviljelijä- tai virkamiespari, automekaanikko-kampaajapari, yrittäjäpari yms, jolla on ympärillä positiivisella elämänasenteella varustettua sukua ja ystäviä ja ei ole riskejä perinnöllisiin sairauksiin.
Mitä lapsille voi antaa niin se ei useinkaan ole rahassa mitattavissa. Se on henkistä pääomaa. Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi lisään vaikkapa kulttuurisuvut. Niissä usein keskustellaan, sallitaan erilaisuutta, kokeiluita elämänvalintojen suhteen, epäonnistumisia, mutta silti tykätään ja pidetään yhtä, vaikka välillä pöllyää.
Hieman kärjistäen voisi siis sanoa, että kuvatunlaisissa perheissä lapsia voisi olla enemmän, jopa laumoittain. Muissa taas ei välttämättä lainkaan. Voitaisiin minimoida tulevien sukupolvien kärsimystä. Ei kukaan harkitseva aikuinen halua lapselleen kärsimystä, johon ei välttämättä ole ratkaisua.- Taikuritässä
Mikä-milloinkin: Tekstisi on aika karseeta.
Valiohenkilöitä.
Eikös monessa kulttuurisuvuissa ole alkoholismia ja psyykkisiä sairauksia?
Toki ovat saaneet aikaan jotain meidän viihtymiseen.
En usko, että mainitsemiesi ns. valioperheiden elo on muita auvoisampaa.
Luulottelua.
Eikös Tatu Vanhanen vähätteli joitain ihmisryhmiä.
Että yli-ihmisiäkö etsimään? Eikö Pipi Nietzsche tällaista ajatusta viljellyt ja eräs pipi diktaattori toteutti omalla tavallaan.
Provo? Mikä_milloinkin
Minusta lapsi ei ole kahden vanhemman hyvien ominaisuuksien summa, vaan ihan oma yksilö johon vaikuttavat ja muokkaavat ympäristö, taipumukset, koulutus ja peintötekijät. Myös yksinkertaiset vanhemmat voivat saada huipputyyppejä lapsikseen.PorvoonParoni kirjoitti:
Mikä_milloinkin
Minusta lapsi ei ole kahden vanhemman hyvien ominaisuuksien summa, vaan ihan oma yksilö johon vaikuttavat ja muokkaavat ympäristö, taipumukset, koulutus ja peintötekijät. Myös yksinkertaiset vanhemmat voivat saada huipputyyppejä lapsikseen.Tuon mikä-milloinkin kommentista tulee ihan mieleen natsien rotuoppi.
Kannantan Paroni Sinun mielipidettäsi.
Eivät lapset ole mitään kopioita. Samassa perheessäkin on ihan erilaisia lapsia.
Ympäristön ja koulutuksen nostaisin tärkeimmiksi asioiksi.eppu2 kirjoitti:
Tuon mikä-milloinkin kommentista tulee ihan mieleen natsien rotuoppi.
Kannantan Paroni Sinun mielipidettäsi.
Eivät lapset ole mitään kopioita. Samassa perheessäkin on ihan erilaisia lapsia.
Ympäristön ja koulutuksen nostaisin tärkeimmiksi asioiksi.Kiitos eppu kannatuksesta. Lisäisin vielä sellaisen aidon välittämisen ja kiinnostuksen lapsen tekemisiä kohtaan olevan tärkeä asia lapsen kasvamisessa. Ei sellainen huutelu "Onko läksyt tehty" riitä yhtään mihinkään, vaan mukana oleminen ja avun tarjoaminen on hyväksi jälkikasvulle.
- musta-maailma
En koskaan olisi halunnu syntyäkkää ,
mutt ´´ minkäs teet ku iskälle ja äitille sattu vahinko,
eletty on pitkä työteliäs kivulias elämä,
jopa jonku mittarin mukaan keskitasoa varaakkaampi elämä,
kaikki muutui ku puoliso kuoli,
elämä on köyhää kun toinen puolisko puuttuu,
mikään ei kiinosta, haluis vaan kuolla ,
tulis pian se eutanasia-laki voimaan, pääsis pois kitumasta, - Per-kel
Ei ollut minkäänlaista koulutusta, mutta hyvän eläkkeen sain :D
Aika monilla Ruotsiin lähtijöistä ei ollut minkäänlaista koulutusta, mutta hyvin silti pärjäsivät.
- Just-eerik
PorvoonParoni kirjoitti:
Aika monilla Ruotsiin lähtijöistä ei ollut minkäänlaista koulutusta, mutta hyvin silti pärjäsivät.
Kellä tuuria on kellä ei, elon kurveissa oikaista ei :)
- Ja.DeVar.Så
PorvoonParoni kirjoitti:
Aika monilla Ruotsiin lähtijöistä ei ollut minkäänlaista koulutusta, mutta hyvin silti pärjäsivät.
Ja vaikka olisi ollut koulutustakin eivät ruottalaiset olisi suomalaisia päästäneet kunnon töihin, vaan ihan paskahommin kuten siivoomaan ja junankuljettajiksi.
- 46vuottamyöhemmin
Näin jälkeenpäin muistelen melkolailla hyvällä niitä köyhiä aikoja. Kun täytin 21v. tunsin olevani vastuussa vain itsestäni ja tietysti jonkin verran, tai oikeastaan paljonkin, jo vuosia yhdessä meikämannen kanssa olleesta tyttökaverista, josta tuli muutaman vuoden kuluttua vaimoni, enkä murehtinut mitään pahemmin, töitä oli täällä ja myöhemmin Ruotsissakin ja sitten taas täälläkin, en juurikaan ollut huolestunut, etten pärjäisi siinä missä muutkin, voimia riitti, tunnuin sopeutuvani vaikka mihin, oppivani vaikka mitä, homma oli mielestäni kaikin puolin kohdaltani hanskassa. Sen mielialan, suhtautumisen ja voiman tunteen, kun näin vanhana saisikin takaisin.
Ei minullakaan mitään traumoja köyhyydestä jäänyt, päinvastoin osaan kyllä arvostaa toimeentuloa ja pärjäämistä. Melkein mitä vaan oppii tekemään, kun jaksaa yrittää ja motivaatio on kohdallaan. Ei pienistä lannistuttu ja suhtautuminen oli kohdillaan. Ja voimaa vaikka muille jakaa, kyllä!
- hyvät-kortit-tuli
"Sen mielialan, suhtautumisen ja voiman tunteen, kun näin vanhana saisikin takaisin. "
Sanos`muuta!D Onneksi se tunne oli silloin nuorena, koska nyt olisi vaikea kilvoitella nuorison kanssa tietämyksellään teknisiin asioihin, mutta vanhat opitut, ne "maaliasjärjen" taidot on kyllä vielä voimissaan ainakin omien lasteni suhteen.
Itse en tainnut olla siellä korttien jaossa mukana, koska tunsin pärjääväni ilman kenenkään apuja ja lähdin kodistani aika nuorena, vaikka silti vietin( perhe, minä mieheni ja lapset) kaikki lomani vanhempieni luona, kunnes äitini kuoli. Siihen loppui minun "lapsuus" ja lapsissakaan se ei ole jatkunut sellaisena, kuin se oli silloin ennen.
Nykyisin jo "vanhat" lapseni viettävät oman joulunsa, koska ei ole sellaista "mummia ja pappaa" maalaistaloineen, jossa silloin ennen oltiin.
Olen hyvin sopeutunut tähän elämäntilanteeseen ja mitään en kadu, en ainakaan tunnusta, tai käy menneitä märehtimään.
- äshtääri
Ihanteelliseen aikaan syntynyt sukupolvi saavutti aikanaan vankan perustan elämälle pääsemällä vakituiseen työpaikkaan, jonka myötä saattoivat hankkia talon tai osakkeen ja jopa kesämökin. Ja nyt nuo edellä mainitut ovat suurimmalla osalla jo maksettu. Harvempi myöhemmin syntyneestä sukupolvesta ei pääse lähellekään tuota tasoa, koska ei ole sitä pysyvää vakityöpaikkaa joka mahdollistaa tuon kaiken. Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta saavuttaa omistusasuntoa/taloa, koska välillä olen ollut työttömänä ja välillä töissä, eli ei ikinä ole ollut sitä vakityöpaikkaa. Mutta mitäpä tuosta, näillä mennään mitä on. Eipä tuota ole tullut koskaan käytyä edes ulkomailla, mutta sukulaiset tuntuu ramppaavan siellä alvariinsa. Olen samaa mieltä, että toisilla on erilaiset/paremmat lähtökohdat kuin toisilla, vaan omalla kohdalla ei ole ollut kaksiset lähtökuopat. Vaan onneksi on kuitenkin terveys huipussaan liikunnan ansiosta. Liiallisen menestyksen myötä saattaisin olla sohvalla lojuva, sydänkohtauksen partaalla oleva mätisäkki.
Ei se asunnon tai kesämökin maksetuksi saaminen paljoakaan onnellisuutta lisää, eikä myöskään puuduttava, vuosikymmeniä jatkuva samanlainen yksitoikkoinen työkään. Ihan varmasti jättää työnteko jälkensä terveyteen, jonka viestisi lopussa mainitsitkin yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä elämän laatuun.
- Päälykkäinen
Niin se vain on loppujen lopuksi. Itse voimme vaikuttaa asioihin jonkin verran, mutta on myös sitä , että toisilla on vain eri lähtökohdat kuin toisilla. Sillä on merkitystä mihin synnymme ja milloin ja olemmeko suotuisissa lähtökohdissa ts. lama-ajan lapset ovat maksaneet ns. kovan hinnan kärsimyksistään ja nykyään saa tosissaan taistella paikastaan työelämässä. Erityisin huolissani olen nuorista, sillä heille pitäisi löytyä töitä!
- Kyllästyttää
Ajattelin tässä juuri miten hemmetin epäreilua tämä elämä on. Toiset saavat kunnon työpaikat, hyvän ulkonäön, ovat lahjakkaita, heillä on perhe ja kumppanit ja tuntuu että ainoat vastoinkäymiset mitä heillä on, tuntuisivat omalla kohdallani melko mitättömiltä.
Itse vietin aika rankan lapsuuden, koska äitini on alkoholisti. Minua ei ole siunattu ulkonäöllä eikä liiemmin kivalla luonteellakaan. Minulla ei ole ystäviä, eikä kumppaniakaan. En ole erityisen lahjakas oikein missään ja tällä hetkellä tuntuu ettei mikään enää kiinnostakkaan. Ainoa harrastukseni on kirjat, koska niiden avulla pääsee edes pieneksi hetkeksi eroon omasta tyhjästä elämästä.
Olisi mukava jos tuon rankan nuoruuteni jälkeen olisin saanut edes hitusen onnea elämääni, mutta eipä näy ei. Tälläkin hetkellä kökötän yksin omassa yksiössäni ja ainoa ihminen jolle olen viikkoon puhunut on kaupan kassa.- Per-kel
Tien päällä
Ei ole suuri päivä kylläinen.
Kun janottaa, on päivä päivien.
Perille matka kyllä kerran vie-
mutta työn ja tuskan lunastus on tie.
Yön levähdys on paras määränpää,
kun leipä murtuu, tuli lämmittää.
Siellä missä nukutaan vain yksi yö,
uni laulaa, levollinen sydän lyö.
Sarastaa. Nouse, lähde kulkemaan!
Suuri seikkailu ei pääty milloinkaan.
- Elämä.hukkaan
JOO
Oon 58-vuotias nainen. Pari pitkää parishdetta, lukuisia lyhyitä ja yhden yön juttuja. Olen saanut temmeltää. Musa ja kulttuuri on kiinnostaneet, ravintolat, Vanhan kuppila, Tavastia ja Kultsa , Kannas, WeLITE JA KAIKKI .... yms. tulivat tutuiksi.
Lapsen sain, hän on fiksu ja melkein aikuiknen. Naimissa en tietenkään ole.
Itse olen jäänyt ja jättäytynyt rakkausleikeistä yksin. En onnistunut. Nyt 18 vuotta täysin yksin.
M:n papereilla opistotason öllähommissa, pienipalkkaisessa, boring .... jösses et oli pimeitä valintani nuorempana.
Meni tää elämä jotenkin ihan p....
Onko muita. Tuttua ?
Vanhuutta odottelen.
Kai tää nyt täs sit oli.- texti
Elämä koostuu pienistä onnellisista,surullisista ja iloisista kokemuksista. Kaikista näistä kokemuksista opimme paljon ja jotkut saavuttavat elämässä enemmän ja jotkut vähemmän,mutta kaikki oppivat kuitenkin kokemusten ja asioiden kokeilemisen kautta. Alussa on paljon kokemuksia ja opettelemista sitten päämäärän saavuttamista ja loput on huilaamista ja päämärän saavutuksesta nauttimista. Tärkeintä elämässä on tunteet onnellisuus,iloisuus,surullisuus,innostus,rakastuminen jne. ilman tunteita elämä olisi samaa tylsää arkea. Tunne ja nauti jokaisesta hetkestäsi,sillä elämämme ei ole kovin pitkä. Nauti jopa hengittämisestä, sillä monet eivät pysty edes hengittämään puhdasta ilmaa. Suunnittele itsellesi päämäärä johon haluat päästä ja tavoita päämääräsi elämästäsi nauttien. Anna itsellesi haasteita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tirkistelijä T...
Tirkistelijä T... ei ole sokeutunut, vaikka näin juorutaan. Asuu nykyään Limingassa ja jatkaa sekopää touhujaan ainakin42083Liian kiltti.. ?
Tässä jo jonnunaikaa olen tuumaillut tätä kiltti ja kunnollinen juttua. Siis miksi oikeasti kiltit eivät muka kelpaa?2601775Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.28017421982 syntynyt Mahdi Alcheikh tuomittiin törkeästä lapsenraiskauksesta
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-raiskasi-15-vuotiaan-uimahallissa-turussa/8964984 Yli 4 vuotta vankeutta Oike661730Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1091565- 301453
Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä531261Kansan vihaama elokapina aikoo pysäyttää moottoritien ruuhka-aikana
Mielenosoitus alkaa perjantaina kello 15 Länsiväylän ja Porkkalankadun risteyksessä. On se kummallista, että tuollainen2921242- 1571227
- 661203