Olisin todella kiitollinen vastauksista

Hei olen 17 vuotias tyttö ja kärsin ihan kauheasta epävarmuudesta ja itsetunnon puutteesta. Kaikki päivän hetket mietin vain kokoajan että olenko tyhmä ja mitä kaikki muut ajattelee musta ja aattelen et mun kaveritkaa ei tykkää musta ja oikeesti vaan esittää:( tää on myös johtanu siihen et henkilöt joittenkaa oon ollu joskus parempii kavereita nii se on muuttunut vähän niikun ujoudeksi, silleen että en uskalla enää olla samalla tavalla omaitseni kuin joskus ennen., esim oon nyt ollu koulussa joku melkeen kolme vuotta jo samassa porukassa ja olen vieläkin lähes aina hiljaa koska pelkään että olen liian erilainen kuin ne ja sitten he pitävät minua outona. Ja sama juttu yhdessä toisessa porukassa:(.Ajattelen aina kaikkien paitsi perheen seurassa sanomani jälkeen että oliko toi nyt tyhmä vastaus tai oliko nyt tyhmää sanoo toi ja oliko se outoa. Tää on vaan niin kauheeta ku mul on semmonen tunne et oon samallainen ku ne kenenkaa voisin olla parempia ystäviä mutta en vaan uskalla näyttää sitä omaaitseäni koska vaan pelkään niin paljon että kukaan ei sitten pidä minusta:(( tarvitsisin jotain vinkkejä miten voisin saada lisää itsevarmuutta.
Ilmianna
Jaa

18 Vastausta


Hanki onnistumisen kokemuksia.
Puhu luotettavan henkilön kanssa epävarmuudesta ja itsetunnon puutteesta
Ilmianna
Jaa
Minä ratkaisen mitättömyyden tunteen välinpitämättömyydellä. Ajattelen, että on aivan sama miten asiat menevät, kunhan teen sen mitä pitää. Elämäntyyliin sopivaa ajankäyttöä on nukkuminen.

Jos haluat kavereita, meillä 2000-luvulla elävillä ihmisillä on onneksi Internet. Jos läheltä ei löydy kaveria, netissä on aina joku joka on parempi kuin yksinäisyys.
Ilmianna
Jaa
Monet nuoret kokevat jossain vaiheessa elämäänsä epävarmuuden tunnetta. Oletko huomannut mitään mikä voisi olla syynä ujouteen ja kauanko tätä on jatkunut?
Ilmianna
Jaa
Lopeta.
Ilmianna
Jaa
Nokun olen joskus yrittänyt miettiä että mistä tämä johtuu mutta en tiedä se vaan alkoi joskus ja tätä on kestänyt jo joku kaksi vuotta melkein:(
Ilmianna
Jaa
Ei ole sattumaa että täällä Nuoret -osastossa on alaosasto Itsetunto. Et siis ole ongelmasi kanssa yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja muiden mielipiteillä (kuvitelluilla tai todellisilla) on meille väliä. Nuorena lisäksi elämänpiiri on niin pieni, että niillä ympärillä olevilla ihmisillä on vielä enemmän painoarvoa. Ei sitä yleensä osaa ajatella, että heti seuraavassa taajamassa, koulussa, harrastuksessa jne. on ihan eri ihmiset omine mielipiteineen. Et sinä ole erilainen tai vääränlainen - kaikki ovat erilaisia.

Stressaaminen on siis turhaa, sinussa ei ole mitään vikaa. Mutta mitään kikkaa millä nuo ajatukset saisi menemään pois en osaa sanoa. Sulla on kyllä todella vankka pohja, koska viihdyt perheesi parissa, joten eiköhän tuo siitä hälvene itsestäänkin. Vanhempana sitten ihmettelet, millainen vaihe sulla kerran oli.
1
Ilmianna
Jaa
En oikeen tiiä
Ilmianna
Jaa
Ikä auttaa. Mitä enemmän näet elämää ja erilaisia ihmisiä, sitä paremmin tunnet itsesi ja tajuat kuka olet, myös suhteessa toisiin. Sulle kehittyy se 'oma juttu', eivätkä muiden mielipiteeet enää hetkauta. Sinun iässäsi kaikki ovat kulkeneet likipitäen samanlaisen opintien ja jakaneet samat sukupolvikokemukset, mutta kunhan lähdette kaikki eri suuntiin, se oma yksilöllisyys alkaa kehittyä ihan itsestään.
1
Ilmianna
Jaa
Jokainen on erilainen ja hyvä juuri omana itsenään :) Sano vain rohkeasti omia mielipiteitä ja asioitasi ääneen. Varmasti ystävät ja tutut ovat kiinnostuneita sinun mielipiteistä ja asioista, ihan oikeasti. Pikku hiljaa rohkeus kasvaa, pienestä on hyvä aloittaa.
T: Susanna ja Päivi
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Muista, jos menet kirkkoon töihin, ei kannata olla rohkea eikä varsinkaan sanoa mielipiteitään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Nyt 27v, ihan samat fiilikset oli usein teininä. Se menee hiljalleen ohi elämänkokemuksen lisääntyessä, vanhentuessasi löydät hiljalleen itsesi ja sitä kautta luot itsevarmuutesi. Jälkikäteen sitä saa perspektiiviä ja ymmärtää, että oikeesti ne kaikki kaveritkin usein stressas ja mietti samoja asioita vaikkei sitä näyttäneet. Ja monet aikuisetkin ihmiset stressaa tilanteita ja sosiaalisuutta myös. Toiset ihmiset on parempia näyttämään joltain tietyltä ulospäin, mutta sisällä monet pingottaa ja epäilee itseään. Muista se aina sosiaalisissa tilanteissa, ne muut on ihan samoja itseään etsiviä teinejä- näkisitpä heidän pään sisään! Sama myrsky ja sekavuus siellä painaa mieltä. Olin todella ujo teini ja hiljainen lukiossa mutta jotenkin niitä ystäviä silti oli ympärillä. Mietin tota ihan samaa... et hetkinen, ettekö te nää kuinka urpo olen :D . Olen edelleen lähes yhtä awkward ja ujokin, vaikka nykyään kehutaan sosiaaliseksi ja avoimeksi naiseksi. Työni on asiakaspalvelua joten siinä oppinut väkisinkin todella hyvin vetämään tätä roolia, vaikka monikaan ei tajua, et sisältä ihan sama herkkä ujo pimu. Mutta joo, sinun aiheeseesi vielä palaten, onhan se ehkä parempi olla kuitenkin se hiljainen ja mitäänsanomaton tyyppi porukasta, kouluelämässä valitettavasti niitä pahempiakin rooleja joillekkin "siunaantuu".
Ilmianna
Jaa
Hei! Olen 17-vuotias poika, joka on täysin samassa jamassa. Olen koko ajan negatiivinen itseäni kohtaan, enkä koskaan löydä itselleni onnistumisen tunnetta ihan sama mitä teen. Monissa keskusteluissa ajattelen, joko sitä kuinka huono olen puhumaan (sitä nimittäin olen) taikka että en kai laita sitä keskustelua muille pakkopullaksi. Asiaani ei auta yhtään että olen aina ollut ujo poika, en osaa olla muiden kanssa ns. Normaalisti. Minulle on myös todettu muistihäiriötä, niin en senkään takia osaa luottaa itseeni missään, koska monesti unohdan jo kesken keskustelun mistä juuri puhuttiin. Haluan kiittää, kun kirjoitit itsestäsi. Se muistutti paljon itseäni ja se rohkaisi minuakin kirjoittamaan tämän tähän. Pääpointtini on että et ole yksin tässä maailmassa tämän ongelman kanssa. Tsemppiä! Kyllä me tästä vielä selvitään
Ilmianna
Jaa
Muista, että kuolleet kalat menevät virran mukana. Vastavirtaan uiminen ei ole aina helppoa. Katso toiselta "osastolta" kirjoituksiani, niin huomaat mistä puhun.
Ajoneuvot ja liikenne
Liikenne

Tai käytä -etsi- toimintoa, eli etsi mun kommentteja.
Ilmianna
Jaa
No yhyy yyhhyyhhyyyyy!!! Nii mäki kärsin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ootko sinä nyt sellainen kiusaaja, joista niin paljon puhutaan? Sellainen, joka ei osaa elää ihmisenä ihmisten joukossa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mitä pelkäät, että tapahtuu jos ja kun toiset saavat selville, että olet tyhmä ja erilainen kuin muut?

Lähtökohtaisesti kaikki ovat erilaisia kuin muut. Jopa siamilaiset kaksoset eroavat luonteeltaan ja ajatuksiltaan toisistaan, vaikka saman kehon jakavatkin.

Ja mitä tyhmyyteen tulee, tuskin olet tyhmempi kuin ihmiset keskimäärin. Voisin pikemminkin uskoa, että olet keskimääräisen rajan älykkäämmällä puolella.

Kuvailet tilannettasi tavalla, että pelkäät nolaamista ja häpeää. Kukapa meistä ei sitä pelkäisi. Sen seurauksena on yleensä karkotus porukasta ja jatkuva pilkka.

Jos kaverisi ovat kuitenkin omiaan nolaamaan ja saattamaan sinut häpeään ihan vain jutustelun keskellä annetun vastauksen vuoksi, mahtavatko he todellisia kavereita ollakaan?

Toisaalta jos kaverisi ovat normaaleja ihmisiä, ja sinua vain arkailuttaa jutella heidän kanssaan vapautuneesti, pitävät he sinua luultavasti kummajaisena tuppisuutesi vuoksi.

Tässä asetelmassa et voi hiljaa olemalla voittaa. Jos sinut sanomisiesi perusteella tyhmäksi ja seuraan sopimattomaksi todetaan, olet sinä silloin väärässä seurassa. Nolaamista sinun ei kannata pelätä, koska voit aina kävellä pois. On heidän häpeänsä, jos alkavat jotain joukostaan nolaamaan.

Sinun tulee tietysti erottaa kiusoittelu tarkoituksellisesta nolaamisesta. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu kiusoittelu, ja siihen pitää reagoida, koska muutoin se kasvaa aina epämiellyttävään suuntaan.

Kukaan muu ei koskaan tiedä, kuinka paljon sinua ahdistaa taikka pelottaa. Toivottavasti sinulla on joku keheen luottaa. Jos ei ole, suosittelen turvautumaan ammattilaisten apuun.
Ilmianna
Jaa
Mää oon sit taas ihan tyhjänpäivänen kappale, tässä maailmassa!
Ilmianna
Jaa
Ehkä olen nykyään rough sanomaan mitään mutta vastauksia sun rehelliseen avautumiseen lukiessa mietin että mitä hell apua noista on....(sorry)

Se että kokoajan analysoit omia sanomiasia ja muiden reaktioita vahvistaa sun oman päätelmän että itse tunto tarvitsee apua, ja se on ok! Toki ois hienoa jos sen lähdekin vois muuttua..

Mutta; ei mitkään "kaikki on ok" lotinat palauta ihmisen uskoa itseensä ja vähemmän vielä kun on ihminen jolla on - kuten susta aistii - tunne siitä että on myös vahva.

Pidemmän ajan tekniikat ovat muut mutta jo lyhyellä saavutat paljon jos teet; kirjoita joka päivä 10 minuuttia paperille tai koneella lauseita jotka alkavat omalla nimelläsi ja jatkuvat kehuilla, yksi / rivi. Sun nimi isolla. Joka päivä ja 3 kk.

Jos haluat lisää niin kirjoita joka päivä 15 min -kello soimaan - ajatuksia mitkä tulevat mieleen etkä tallenna. Mutta pakko kirjoittaa....! Vaikka "tuntuu vtun tyhmältä eikä tule mitään mieleen..."

Tein joskus Afrikassa noita meditoidessa ja oli aika hurja muutos sekä olo heaven ku tulin takas.

Mutta oikeat syyt myös pitää osata hoitaa ja ehdottomasti alta...Mikään asia ei ole liian vaikea puhua, kuulijat voivat olla joskus vääriä.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Olisin todella kiitollinen vastauksista

Hei olen 17 vuotias tyttö ja kärsin ihan kauheasta epävarmuudesta ja itsetunnon puutteesta. Kaikki päivän hetket mietin vain kokoajan että olenko tyhmä ja mitä kaikki muut ajattelee musta ja aattelen et mun kaveritkaa ei tykkää musta ja oikeesti vaan esittää:( tää on myös johtanu siihen et henkilöt joittenkaa oon ollu joskus parempii kavereita nii se on muuttunut vähän niikun ujoudeksi, silleen että en uskalla enää olla samalla tavalla omaitseni kuin joskus ennen., esim oon nyt ollu koulussa joku melkeen kolme vuotta jo samassa porukassa ja olen vieläkin lähes aina hiljaa koska pelkään että olen liian erilainen kuin ne ja sitten he pitävät minua outona. Ja sama juttu yhdessä toisessa porukassa:(.Ajattelen aina kaikkien paitsi perheen seurassa sanomani jälkeen että oliko toi nyt tyhmä vastaus tai oliko nyt tyhmää sanoo toi ja oliko se outoa. Tää on vaan niin kauheeta ku mul on semmonen tunne et oon samallainen ku ne kenenkaa voisin olla parempia ystäviä mutta en vaan uskalla näyttää sitä omaaitseäni koska vaan pelkään niin paljon että kukaan ei sitten pidä minusta:(( tarvitsisin jotain vinkkejä miten voisin saada lisää itsevarmuutta.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta