Antiikin tähtitiede

Aloittaja ei sitten ole kuullut sellaisesta asiasta kuin "muistiinpanot"? Ja ei, planeettojen erottaminen tähdistä tarkkailemalla niiden ratoja ja koordinaatteja pitkällä aikavälillä ei vaadi mitenkään poikkeuksellista nerokkuutta, vaikka kirjoitustaidottomasta siltä saattaa tuntuakin.

Painu muualle trollaamaan tai keskity lukemiseen.

Ja profiilisi "kristusjumala" on nyt ilmoitettu asiattomaksi joten voit ryhtyä keksimään uutta. Ilmoitetaan sekin sitten taas.

Ei tarvinnut mieleen painaa jokainen taivaan tähti. Planeettoja on näyttänyt kulkevan enimmäkseen vain Eläinradan suunnalla. Samoilla suunnilla kuin kuu ja aurinko. Jotkut planeetat näyttävät isommilta tai kirkkaammilta kuin muut tähdet.
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/elrata.htm
http://www.astro.utu.fi/zubi/sphere/zodiac.htm

Ennen ihmiset ovat katsoneet tähtitaivaalle, kun heillä ei ole ollut katsottavana erikokoisia ruutuja. Antiikin ihmiset ovat tunteneet tähtitaivaan ilmiöt paljon nykyihmisiä paremmin. Mm. Kuun 18 vuoden jakso on ollut tunnettu yli 3500 vuotta.

Kuinka moni nykyihmisistä muuten tietää, että Kuulla on tällainen jakso?

Ei kovin hyvää havaintokykyä vaadita erottamaan planeettoja jorka ovet kirkkaampia ja liikkuvat suhteellisesti nopeammin

Eräällä keskenkasvuisella trollinruipelolla on ollut näemmä kovasti sääntöjen vastaista asiaa ;)

Eräs keskenkasvuinen trollinruipelo se vaan tykkää askarrella poistettuja viestejä ;)

Ennenaikaan ihmiset olivat paimenia kedolla ,siis nukkuivat taivasalla, ja jolla oli unihäiriöitä keskittyi tiirailemaan tähtitaivasta ja huomasi muutamassa vuodessa ,että 9 tähteä eivät ole kiintokappaleita , ja - heureka !

Joo. Esim. Merkurius on tunnettu jo vuosituhansia, vaikka sen havainnointi ei ole helppoa.

Venus on kyllä niin paljon kirkkaampi kuin yksikään tähti, että silloin kun se näkyy, sitä tuskin voi sekoittaa mihinkään muuhun. Ei ainakaan silloin aamuisin, kun se näkyy vielä sen jälkeen, kun kaikki muut tähdet ovat hävinneet näkyvistä. Tosin yhtä selvää ei muinaisina aikoina ole ollut, ovatko aamu- ja iltataivaalla näkyvä Venus, aamu- ja iltatähti (muinaisaikaisilla nimillä Phosphorus ja Hesperos) sama tähti vai kaksi eri tähteä. Eri lähteissä esiintyy kyllä ristiriitaistakin tietoa siitä, tiesivätkö muinaiset babylonialaiset tai egyptiläiset niiden olevan sama taivaankappale vai eivätkö he sitä tienneet. (Napaseuduilla asia olisi ollut selvä, sillä siellä Venus näkyy joskus läpi yön.)
Myös Jupiter ja Mars ovat ainakin kirkkaimmillaan kirkkaampia kuin yksikään "oikea" tähti, siis aurinkokunnan ulkopuoleinen ns. kiintotähti. Näin ollen jo muinaisajan ihmisten lienee ollut helppo todeta, että ne eivät aina ole samassa kohdassa muiden (siis kiinto)tähtien suhteen, varsinkin kun tähdet olivat nykyistä kirkkaammin näkyvissä kun keinovaloja ei ollut. Lisäksi esimerkiksi Egyptissä ja Babyloniassa, ja pitkälti Kreikassakin, taivas on jokseenkin pilvetön paljon suuremman osan ajastaan kuin täällä Suomessa.
Sitä paitsi: ainakin nämä kirkkaimmat planeetat erottaa voi erottaa tähdistä jo ensi silmäyksellä: tähdethän näyttävät tuikkivan, toisin sanoen niiden valon määrä vaihtelee koko ajan, kun taas planeetat loistavat tasaisesti; niissä ei samanlaista tuikkimista havaita.
Tuikkiminen ei kylläkään tapahdu itse tähdissä vaan Maan ilmakehässä, jonka läpi tähtien valo kulkee. Tässä suhteessa ero tähtien ja planeettojen välillä on siinä, että planeettojen kulmaläpimitta on sen verran suurempi, että silmään tulevan valon määrä ei vaihtele. Paljaalla silmällä tosin nekin näyttävät pistemäisiltä, mutta jo kaukoputkella ne näkyvät kiekkoina, kun taas tähdet näkyvät voimakkaimmillakin kaukoputkilla pistemäisiltä.

Se mikä asian selittää, ei ole selfiekameran, wordin ja facebookin puute, vaan geepeeässän puute.

Ennen geepeeässää avomerellä oli pakko etsiä suuntamerkkejä vaikka taivaalta. Ja niitähän löytyi - ja nimetkin oli jokaisella pyhäkoulussa opittuina - Venus, Vega, Canopus, Arcturus, Mars, Jupiter, Saturnus, Merkurius, Canopus, Capella, Sirius, Hamal etc.

En nyt tarkkaan muista, milloin planeetat erottettiin tähdistä, mutta antiikin aikoina jo pohdittiin heliosentristä järjestelmää. Käyttöohjeilla pärjättiin, kun fysikaalista mallia ei vielä ollut. Säännöt kaiverrettiin laivan kylkeen ja maalla mallinnettiin hiekalle piirrellen, kunnes silloinen Setä Samuli tuli sotkemaan ympyrät.