Miksi kihlaus ei tunnu miltään?

Elikkä, avopuoliso kysy haluanko viettää hänen kanssaan loppuelämän. Ollaan oltu yhdessä reilut 6 vuotta ja asuttu saman katon alla lähes 5 vuotta. Nyt kun tuo kysymys tuli, olin hämmentynyt. Oli tavallinen ilta ja hän oli ilmoittanut jo aikaisemmin menevänsä kavereiden kanssa keilaamaan samana iltana. Kysyi tätä (minun mittakaavalla semi-romanttisesti) ja minä mietin vaan, että miksi en tunne pauketta sydämessä tai "ylimääräistä" onnellisuutta. Mitä, hä? Olin hämilläni ja sanoin, että joo. Tiedostan itsekin, että tein sen osaksi sen vuoksi, etten joutuisi katsomaan hänen pettymystään. Ja kyllä, olemme puhuneet asiasta aiemmin, mutta nyt kun se tuli vastaan, oloni oli tyhjä (ei sellaista tunnetta ole, mutta siltä se tuntui). Onko kenelläkään teistä ohjeita/vastaavia tuntemuksia?