Tämän saman viestin laitoin toisaalle Avioero palstalle erääseen viestiketjuun.
Täällä Uskottomuuspalstalla tämä todenäköisesti herättää myös keskustelua..
Tällä palstalla uskottomuutta selitetään jatkuvasti deterministisesti, kausaalisesti ja jopa toisinaan funktionaalisesti.
On ollut myös kolmansia osapuolia, jotka kokevat omaavansa korkean moraalin, ja yhtä usein he tuovat julki sen, että ei ole heidän syy, jos joku pettää puolisoaan.
Tilanne on lienee hyvä keikauttaa hetkeksi päälaelleen ja tarkastella asioita kustakin käsitteestä ja argumentista käsin.
Etiikka on lähes kaikille helposti ymmärrettävissä oleva asia. Se arvioi henkilökohtaista hyvää ja pahaa, sekä samalla oikeaa ja väärää ihmisen käyttäytymisessä. Moraaliin puolestaan sisältyy kulttuuriarvot, yksilön ja yhteisön eettiset käsitykset, arvostukset ja normit. Moraali tarkoittaa myös yhteiskunnan vakiintuneita tapoja.
Yhteiskuntamme perustuu yksiavioisuudelle ja siitä juontaa juuret uskottomuuden tuomitsemiselle. Oletettavasti valtaväestö tukee tätä ajatusta.
Moraali ei koskaan ole "yksityisasia". Moraali vaatii aina sitoumuksilta vilpittömyyttä. Uskoton kumppani tietää pettämisen olevan väärin ja käyttää kausaalisuutta "perusteena" toimia moraalin vastaisesti.
Kolmasosapuoli perustelee omaa valintaansa deterministisesti, aloittamalla tarkastelun siitä hetkestä, kun hän astui kuvioon mukaan. Kolmas osapuoli usein kokee itsensä ulkopuoliseksi koko tilanteessa.
Petetty puoliso selittää samaa tilannetta funktionaalisesti. Tämä on luontevaa varsinkin niissä tilanteissa, kun uskottomuus tulee täytenä yllätyksenä. Se on myös tervettä petetyn kannalta, sillä kenenkään ei tarvitse ottaa syytä tai tuntea itseään syylliseksi jonkun toisen toimintaan.
Kolmansien roolista tulee mielenkiintoinen, jos asiaa tarkastelee moraalin vastakohdan eli moraalittomuuden näkökulmasta. Moraalittomana pidetään asioita, jotka koskevat sivullisiakin; ne järkyttävät yleistä keskinäistä luottamusta yhteiskunnassa. Petetty puoliso, samoin mahdolliset lapset, ovat kolmansille osapuolille
juuri näitä sivullisia. Kolmas osapuoli - uskottelipa hän itselleen mitä tahansa - järkyttää aina heitä ja vahingoittaa yhteisön luottamusta.
Jokainen kykenee arvioimaan ja määrittämään oikean ja väärän suhteessa sovittuihin normeihin ja moraaliin. Moraaliton ihminen on tästä näkökulmasta tarkasteltuna sekä kolmasosapuoli että pettäjä.
Täällä Uskottomuuspalstalla tämä todenäköisesti herättää myös keskustelua..
Tällä palstalla uskottomuutta selitetään jatkuvasti deterministisesti, kausaalisesti ja jopa toisinaan funktionaalisesti.
On ollut myös kolmansia osapuolia, jotka kokevat omaavansa korkean moraalin, ja yhtä usein he tuovat julki sen, että ei ole heidän syy, jos joku pettää puolisoaan.
Tilanne on lienee hyvä keikauttaa hetkeksi päälaelleen ja tarkastella asioita kustakin käsitteestä ja argumentista käsin.
Etiikka on lähes kaikille helposti ymmärrettävissä oleva asia. Se arvioi henkilökohtaista hyvää ja pahaa, sekä samalla oikeaa ja väärää ihmisen käyttäytymisessä. Moraaliin puolestaan sisältyy kulttuuriarvot, yksilön ja yhteisön eettiset käsitykset, arvostukset ja normit. Moraali tarkoittaa myös yhteiskunnan vakiintuneita tapoja.
Yhteiskuntamme perustuu yksiavioisuudelle ja siitä juontaa juuret uskottomuuden tuomitsemiselle. Oletettavasti valtaväestö tukee tätä ajatusta.
Moraali ei koskaan ole "yksityisasia". Moraali vaatii aina sitoumuksilta vilpittömyyttä. Uskoton kumppani tietää pettämisen olevan väärin ja käyttää kausaalisuutta "perusteena" toimia moraalin vastaisesti.
Kolmasosapuoli perustelee omaa valintaansa deterministisesti, aloittamalla tarkastelun siitä hetkestä, kun hän astui kuvioon mukaan. Kolmas osapuoli usein kokee itsensä ulkopuoliseksi koko tilanteessa.
Petetty puoliso selittää samaa tilannetta funktionaalisesti. Tämä on luontevaa varsinkin niissä tilanteissa, kun uskottomuus tulee täytenä yllätyksenä. Se on myös tervettä petetyn kannalta, sillä kenenkään ei tarvitse ottaa syytä tai tuntea itseään syylliseksi jonkun toisen toimintaan.
Kolmansien roolista tulee mielenkiintoinen, jos asiaa tarkastelee moraalin vastakohdan eli moraalittomuuden näkökulmasta. Moraalittomana pidetään asioita, jotka koskevat sivullisiakin; ne järkyttävät yleistä keskinäistä luottamusta yhteiskunnassa. Petetty puoliso, samoin mahdolliset lapset, ovat kolmansille osapuolille
juuri näitä sivullisia. Kolmas osapuoli - uskottelipa hän itselleen mitä tahansa - järkyttää aina heitä ja vahingoittaa yhteisön luottamusta.
Jokainen kykenee arvioimaan ja määrittämään oikean ja väärän suhteessa sovittuihin normeihin ja moraaliin. Moraaliton ihminen on tästä näkökulmasta tarkasteltuna sekä kolmasosapuoli että pettäjä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei mua paina.
Mut jos muija olis uskoton, ni menköön kiertoon.
...ottaisin toisen kalkkunan.
-Ne on yhtä hysteerisiä kaikki.