Egyptin faarao jumalattomien kuvana

Toinen Mooseksen kirja kertoo miten Jumala kuritti monilla vitsauksilla Egyptin Faaraota että se päästäisi Jumalan kansan menemään, mutta Faarao oli paatunut eikä ankarista rangaistuksistakaan huolimatta tehnyt parannusta. Välillä vitsaukset kävivät niin koviksi ettei egyptin kansa eikä Faarao voineet kestää niitä. Silloin Faarao antoi Israelille luvan lähteä mutta kun Jumala veti vitsauksensa pois, Faarao uudestaan rohkaistui ja kovetti sydämensä. Näin tapahtui 10 kertaa, kunnes lopulta Jumala löi koko Egyptin maata niin että kaikki ihmisten ja karjan esikoiset kuolivat koko Egyptin maalta yhtenä yönä mutta vain Israel pelastui veren kautta, nimittäin teurastetun pääsiäiskaritsan veren kautta joka siveltiin ovien pihtipieliin ja päälliseen. Surmanenkeli kulki ohi niistä joihin oli pantu teurastetun karitsan veri.

Näin kovan vitsauksen kourissa Faarao vihdoin murtui eikä kestänyt enää, vaan ajamalla ajoi Israelin pois maaltaan. Mutta kun kansa vaelsi korvessa Punaisen meren rannalle, eikä rangaistus ollut juuri käsillä, kovetti Faarao taaskin sydämensä ja ajoi takaa israelia kunnes Jumala väkevällä kädellä hukutti Faaraon sotajoukkoineen Punaiseen mereen lopullisesti ja hävitti perin juurin heidät maan päältä. Tämä oli Faarao Ramses II:n ja hänen sotaurhojensa loppu. Herra soti Israelin puolesta kun Israel oli alallansa, päästyään Puneisen meren yli kuivaa pitkin sillä Herra oli ojennetulla kädellä halkaissut meren niin että Israel kulki kuivaa pitkin ja meri oli heidän sivuillaan kuin muurina molemmin puolin.

Tästä näemme että mitä tekoa ihminen on syntiinlankeemuksen jälkeen; -ei hän tee parannusta vaikka vitsaukset maailmassa ovat synnin tähden niin kovat että he pureksivat kielensä rikki tuskiensa takia. Vitsauksella ja rangaistuksella ainoastaan ihminen pelkää hetkeksi mutta kun rangaistusta ei ole saapuvilla, hän paatuu uudestaan, sillä ihmisellä on paha sydän joka ei voi parantua synnistä ilman uudestisyntymistä ja uskoon tulemista. Siksi olen usein ajatellut että vaikka monet jumalattomat ansaitsisivatkin nyrkiniskuja ja kovia lyöntejä ylpeytensä ja pilkkaamisensa tähden, ihmisluontoon pesiytynyttä pahuutta ei kuitenkaan voida taltuttaa lyömällä, sillä paha ihminen tokenee ainoastaan ajaksi kun häntä lyödään ja hän pelkää kipua, mutta sydän ei muutu miksikään. Lyönnit vain herättävät lisää vihaa ja paatumusta, mutta sydämen muutosta ei siitä tule. Siksi kristillisyyden sota-aseet eivät ole samanlaiset kuin jumalattomien, me emme taistele väkivallalla, emme vastaa pahaan pahalla, emme kiroa vihamiestämme vaan kilvoittelemme siunataksemme. Me voutamme pahan hyvällä ja kärsivällisyydellämme jota jumalaton maailma ei tunne.

Maailma ja jumalattomat taistelevat kaikella tällä pahuuden voimalla, he tekevät, toivovat ja puhuvat pahaa, käyttävät väkivaltaa, levittävät valheita ja vääryyttä lähimmäisiään, varsinkin jumalanlapsia vastaan. Uskovat taas sotivat Hengen sota-aseilla joita ovat rakkaus, pitkämielisyys, totuudesta tinkimättömyys, sävyisyys, anteeksiantaminen jne.

Uskovainen ei kosta kärsimäänsä pahaa vaan kärsii pitkämielisesti kohtaamansa vääryyden ja jättää sijaa Jumalan kostolle. Lopuksi kaikille jumalattomille vääryydentekijöille käy niinkuin Faaraolle joka hukutettiin ,- joka hukuttaminen oli kuva siitä miten Jumala viimeisenä päivänä on hukuttava kaikki jumalattomat tuliseen helvettiin. Päivänä jona Hän muistaa kaikki turhat sanat, vääryydet ja kaikkien jumalattomien kaikki pahat teot. Kaikki ne ovat kirjaan kirjoitettu, eikä yhtäkään niistä unohdeta, vaan Herra on maksava kullekin hänen tekojensa mukaan. Kärsikäämme siihen asti älkäämme kostako itse puolestamme, sillä Jumala on valmistanut koston päivän jumalattomia ja kaikkia Hänen vihollisiaan varten. Sinä' päivänä pätsi on palava kuumana ja jumalattomat ovat polttopuita. Ihmiskunta huutaa peloissansa ja sanoo vuorille: "langetkaa meidän päällemme sillä Karitsan vihan päivä on ilmestynyt, ja kuka voi sitä kestää", mutta he eivät löydä pakopaikkaa vaan rangaistus saavuttaa heidn kuin paula joka äkisti ja arvaamatta lankee heidän päälleen.

Kuinka meidän pitääkään vaeltaa totisessa sydämen hurskaudessa että välttäisimme tämän kauhistuttavan kohtalon. Jos vanhurskas vaivoin näin pelastuu, miten käykään jumalattoman?