Tiedämme jo, että eläin- ja kasvikunnalla on yhteinen esi-isä mutta voidaanko mennä
niin pitkälle, että kivikuntakin yhtyy lopulta kun etsitään koko elämän alkuisää / äitiä?
Tiedän, että ajatus saattaa kuullostaa täysin järjettömältä mutta voin vakuuttaa, että tämä
ei olisi lähellekään "järjettömintä", mitä luonnossa tapahtuu, todellakin HYVIN kaukana.
niin pitkälle, että kivikuntakin yhtyy lopulta kun etsitään koko elämän alkuisää / äitiä?
Tiedän, että ajatus saattaa kuullostaa täysin järjettömältä mutta voin vakuuttaa, että tämä
ei olisi lähellekään "järjettömintä", mitä luonnossa tapahtuu, todellakin HYVIN kaukana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä noilla on yhteinen lähtökohta. Kivetkin muodostuu vanhoista kivettyneistä dinosauruksista.
Ilman muuta, tämä on jo yhdensuuntainen "symbioosi", eikö?
Okei, hieman lisää katalysaattoria edelliselle rohkealle kommentoijalle: Esimerkiksi Australiasta löydetyt "kivi-esiintymät", jotka ovat osoittautuneet noin 3-3,5 Mrd vuotta vanhoiksi fossiileiksi. Siis, vaikka "normaali ihmisen silmä" vain miettisi, että onpas siinä
kiveä, parasta olla kompastumatta
Tiedämme siis, että elämä tekee kiveä! Merenpohjan elämä muuttuu kerros kerrokselta maanpäälliseksi kiveksi, usein kalkkikiveksi, mutta myös muiksi mineraaleiksi, niiksi, mitä
kyseinen eliö on pitänyt sisällään.
Mutta entä päinvastoin, miten kivi voi tuottaa elämää, voiko se?
Jos voi, niin silloinhan kivi-, kasvi- ja eläinkunta saattavat olla kaikki samaa sukujuurta.
Ainakin ne olisivat toisistaan riippuvaisia.
Mitä sinulle kertoo se, että useimmat eliöt, ihminen mukaanluettuna, tarvitsee elääkseen erilaisia mineraalisuoloja?
No kyllä sinä sen tiedät kysymättäkin.
Ok, tässä on eräs mahdollisuus, miten yksinkertaiset aminohapot, joita on löydetty jopa asteroideista! voivat ketjuuntua: Ja kuuntele tarkasti nyt:
Alkumaa on ollut pelkkää mineaarimassaa, en usko että sitä kieltää enää kukaan tiedemies. Seuraavaa ajatus ei ole omani, mutta se on asian ydin: savi ja lieju koostuu hyvin ohuista kerroksista. Näiden mikro-kerrosten väliin päästessään aminohapoilla on paljon vähemmän liikkumatilaa, ne kiinnittyvät toisiinsa automaatisesti kemiallisten sidosten myötä, kunhan joutuvat tarpeeksi lähelle toisiaan.
Tällä tavalla on vääjäämätöntä, että syntyy yhä pidempiä ja taas yhä pidempiä ketjuja. Se on
vain kemiaa.
Jos siis tälle ajatukselle anettaisiin sellainen luovutus, että savikin on tavallaan kiveä, niin asia
on molempiin suuntiin ainakin todettu mahdolliseksi. Sitäpaitsi uskon, että joku geololgi osaa
selittää, miten eri ilmastojen vallitessa (äärrimmäisyyksissäkin) kivi sulaa, liukenee jne.
Sori hieman hätäinen vastaus sinulle. Aloin miettimään tuota samaa asiaa...
Niinhän se Vichy on, että tarvitsemme yhä noin 60 eri mineraalia.
Joitakin niistä niin vähän, että useimmat eivät taatusti ole edes kuulleet niistä.
Tarvitsemme mikrogrammoja tiettyjä alkuaineita, jotta voisimme hyvin.
Ja järkevin syy sille on se, että olemme niitä aina tarvinneet, aikaisimmasta
esi-isästämme lähtien. Joka sitten ei kai paljon muuta ollutkaan, kuin pitkä
aminohappoketju, johon liittyi toinen samanlainen, kemiallisesti, hiili on niin
monipuolinen atomi, ettei tarvita ihmeitä, jotta se osaisi muodostaa yhä
monimutkaisemman molekyylin.
Loppu meneekin jo lähestulkoon luonnon valinnalla, kuten menikin