Olisin kysynyt tätä lukijoilta.
Kuinka moni pelkää tulevaa kuolemaansa?
Tähän toki voi vastata väliaikaisella nimimerkillä, asia on luonnollisesti
jokaiselle henkilökohtainen. Toivoisin vastauksia tyyliin: "joo", mikäli
pelkää ja "ei", mikäli ei pelkää - perusteluja ei tarvita.
Tähän vakavaan kysymykseen ei kaivata trolleja! (Ylläpito toivottavasti poistaa
tällaisten psykojen mahdollisuudet kirjautua jatkossa millään nimimerkillä!)
Kuinka moni pelkää tulevaa kuolemaansa?
Tähän toki voi vastata väliaikaisella nimimerkillä, asia on luonnollisesti
jokaiselle henkilökohtainen. Toivoisin vastauksia tyyliin: "joo", mikäli
pelkää ja "ei", mikäli ei pelkää - perusteluja ei tarvita.
Tähän vakavaan kysymykseen ei kaivata trolleja! (Ylläpito toivottavasti poistaa
tällaisten psykojen mahdollisuudet kirjautua jatkossa millään nimimerkillä!)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei
Tiedän kuolevani. Kuolema ei kuulu tämänhetkisiin toiveesiini, en halua kuolla. Jos tulkitsemme YK.n ihmisoikeuksien julistusta niin kuolema on rikos ihmisyyttä vastaan. Eniten pelkään sairastumista, kipuja, avuttomuutta, märkiä vaippoja joita en pysty itse vaihtamaan. Kuolema on hyvin lyhyt tapahtuma verrattuna kuolemiseen joka alkaa kun synnymme, silloinhan saamme kuolemantuomion. Kuolema on muutosprosessi joka kestää vain silmänräpäyksen. Vastauksena kysymykseen, pelkään kuolemaa koska se on outo tapahtuma, en ole koskaan vielä kuollut.
Samoin tiedän kuolevani, viranomaisten suunnitelmien mukaan 10.1.2032, jolloin ajokorttioikeuteni päättyy ennen 70-vuotispäivääni. Tuo on siis ajokorttiini kirjattu päivämäärä. Aikaisemmassa ajokortissani voimassaolo oli 70-vuotispäivään asti.
Minun ajokorttioikeuteni päättyy vuonna 2010 jolloin täytän 75 vuotta, lääkäri voi myöntää lisää ajokorttioikeutta mutta elämänoikeuttani lääkäri ei pysty määräämään.
En.
Minä pelkään lähimmäisteni poismenoa, oma laiffini lähtee kun lähtee, sitä en pelkää
muutoin, kuin toivon että se on kivuton.
Mutta lähimmäiset ja ystävät. Heitäkin kun on poistunut, niin täytyy sanoa, että suru
on joskus se kovin kipu
Kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Silloin sinä et vaan enää ole olemassa. Et iloitse, et sure, et kärsi.
Minkäänlaisia tuntemuksia ei tietenkään enää ole, kun tietoisuutesi on kadonnut aivotoimintojesi lakattua.
Kuolemistakaan en nyt jaksa pahemmin pelätä. Useimmathan kuolevat hiipuen. Jopa suurin osa syöpään sairastuneitten tietoisuus vähitellen hiipuu kunnon lääkityksen ansiosta. Minuun saa pumpata kunnon tujaus morfiinia jos tilanne sitä vaatii. En pelkää tulevani riippuvaiseksi siitä...