kuntotestin tuloksen mukaan olen lähes hapeton mies

Itse tein viime syksynä UKK:n kävelytestin; tulokset oli ihan sökönä! Tai en usko että kuntoni on keskitasoa alhaisempi. :) En tiedä johtuuko tulokset siitä, että jos testi on tarkotettu vaan jonkun ikäryhmän jäsenille. Tai jotain...? Mut haluisin tietää, mihin testiin kannattais oikeesti luottaa? Uintitestiin...? Kaipa se perinteinen Cooperin testi kertoo aika paljon.

yleinen virhe varsinkin aloittelevilla kuntoilijoilla on, että mennään liian kovilla sykkeillä jolloin peruskestävyys ei pääse kehittymään. peruskestävyyttä harjoitetaan matalilla sykkeillä, eli siellä alle 140.n pitäisi olla.
jos haluatte luotettavan ja tarkan kuntotestauksen, menkää urheiluopistoon polkupyörä-tai juoksumattotestiin. maksaa jonkin verran, mutta kannattaa, ainakin jos on kuntoilun suhteen tavoitteita.

Olisihan mukava tietää, missä moista "testausta" harrastetaan. Tuossa ei kyllä testaaja ole tiennyt testauksesta mitään. Perusvirhe hänen kohdaltaan on sellainen, ettei hän ole osannut yhdistää liikunta-aktiivisuuden vaatimaa hapenottokyvyn tasoa saamaansa testitulokseen.

Hapenottokyky kyllä voidaan mitata, mutta se vaatii ns ergospirometrin, joka analysoi kasvojen edessä olevan maskin välityksellä uloshengitysilman määrän ja kaasupitoisuudet. Muunlaisten testien perusteella annetut VO2max - arvot ovat arvioituja, sisältäen siten enemmän tai vähemmän virhettä.
3 minuutin kuorman aikana ei sykkeen nousu ehdi vielä adaptoitua täysin kuorman vaatimuksiin, varsinkaan, jos kuormia on vain kolme. Siinäkin kohdassa testi on tehty virheelisesti.
Kolme kuormaa edellyttää testaajalta todella rajua kokemusta ja ammattitaitoa, jotta kuormat saadaan osumaan juuri oikeille rasitustasoille.
Yksi selitys testitulokseen, johtuen liikunta-aktiivisuuden painottumisesta VK-MK -alueiden välille, ekalla kuormalla sykkeet pomppasivat ylös, jolloin kaksi seuraavaa kuormanostoa tehtiin hyvin pienin portain.
Tai testiergon kalibrointi on todella pielessä.

Valitettavasti kuntotestien asiakkailla on hyvin harvoin mahdollisuuksia tai taitoja arvioida heille tehdyn testin luotettavutta. Kuntotestausta kun saa kuka tahansa Suomessa tarjota, eikä toiminnan laatua toistaiseksi vielä valvota. Koulutetun ja kokeneen testausammattilaisen testiin voi kyllä luottaa. Misun mainitsemat urheiluopistot on kyllä liian ylimalkainen, koska kaikilla urheiluopistoilla ei testausmahdollisuuksia ole. Urheilulääketieteen keskukset sekä myös muutamat isot kuntoutuslaitokset tarjoavat vastaavia laadukkaita ja luotettavia testipalveluita

Itse käyn 1-2 kertaa vuodessa juoksumattotestissä. Siinäkin saan vain laskennallisen max hapenottokyky laskelman.
Ko testi tehdään siten että kolmen minuutin välein maton nopeutta nostetaan 1 km tunnissa lähtien kävely vauhdísta. kolme minuutin välein otetaan verestä maitohapot ja sydämen sykearvo Testi viedään "loppuun" asti, kunnes et enää pysty juoksemaan. Testin tuloksena saat henkilökohtaiset sykerajat eri harjoitteluihin ja tiedon sitä miten pitää harjoitella kehittyäkseen lisää. Lisäksi siinä tehdään perus lihaskuntotesti. Suosittelen testiä koska siitä saatava informaatio on riittävä kuntoilijalle oman harjoittelun ja kunnon parantamiseen.

Suosittelen testiä jos haluaa tarkat rajat joilla liikkuan koska ikään perustuvilla sykerajoilla rajoilla voi olla "haitaria" jopa 10 sykettä puoleen tai toiseen.

Olen käynyt elämäni aikana pariin kertaan tuon testin ja aina tulos on keskinkertainen. Pitäisi kuulemma liikkua lisää. Se vaan että käyn kolme kertaa viikossa salilla (pp 110kg, kyykky 160kg, mave 200kg) ja uimassa...ne kun ovat samassa paikassa. Sen lisäksi pyöräilen työmatka ja luomupyöräilen tiellä ja maastossa muutenkin...700-1200km vuodessa läpi vuoden. Käyn lenkkeilemässä ja retkeilemässä. Talvella myös hiihdän. Sählyä aiemmin kerran viikkoon.

Täytyy varmaan liikkua enemmän ja kovemmin.

52v ikäisenä, perheemme Keski-Eurooppaan suuntautuneen automatkan aikana sain sydärin vaikka en ymmärtänytkään miten vakavasta asiasta olisi saattanut olla kyse.
Heräsin aamuyöstä hengitysvaikeuksiin ja rinnan puristukseen. Aikani ähisin ja sitten pystyin rentoutumaan. Kotiuduttuani kävin paikallisen sydäriyhdityksen toimipisteessä josta mamma ohjasi minut rasituskokeeseen sairaalaan. Hoitsu ja naislekuri kuuntelivat rintaani kiinnitetyistä tulevia viestejä.
Tasaisin välein nostettiin fillarin sähköistä vastusta.
Kun 200 / min alkoi lähestymään niin reidet alkoivat ilmoittaa kyllästymisestään.
198:ssa tuli stoppi. Olisin saattanut vielä polkea yhden pykälän, tai sitten en.

Sitten pumppukuvaukseen jossa näkyi sydärin tapaisen jämät.
57v ikäisenä lopetin työssä käymisen ja salikuntoilun aloitin juuri ennen 6-kymmpiä.
Viidesti viikossa, perinteisiä punttitreenejä 5:n sarjoina. Palautukset määritin sykkeen perusteella. Olin reuhannut maksimikseni 180 jonka peristeella annoin sarjojen väleissä sykkeen laskea 90 -100 väliin.
Oma maksimi? Tankoon 50kg. Tauottomia rinnalleveto, kääntö, välitön vauhtipunnerus ylös, tanko alas lavaan ja sama tauotta uudelleen 10:n sarjoina. Sarja palautus 1 min. En muista sarjamäärää mutta muutaman jälkeen alkoi tuntumaan pumpun vatkaamiselle. Syke oli +180/min. Todellinen oli hieman korkeampi mutta en pystynyt mittaamaan korkeampaa 15 sek jaksoissa.
6kk:n aikana lääkitty verenpaineeni laski lääkkeetömän viitearvoihin. Leposyke laski +80 -> alle 60:n
Samalla menetelmällä seurasin ajoittain "maksimiani".
Jossaki vaiheessa, noin 65v ikäisenä, erehdyin mainitselaam lekurille muussa yhteydessä mittaamani maksimin. Seuraus. Sepelvaltimoiden, ja ties minkä kuvaukseen. Sanoivat niiden muinaisten jämien näkyvän.
Joskus on käynyt mielessä millaisessa kunnossa olisinkaan ilman niitä muinaisia tukosten alkuja.
Ilman juhlapyhiä lihasvoiman katoamisen hidastamista yrittävää kuntoilua kuudesti viikossa.
Nyt on menossa radikaali muutos. 81v iässä romu lonkkani leikattiin toukokuun alussa ja sen keljuillessa pahoitti muinoin tähystetty vastakkainen polveni mielensä.
Hiipuminen vaikutta tuhoisasti koko ukon olemiseen!
Statiinit täydentäneet tuhon!
Verenpaineet hitaassa nousussa mutta vielä selkeästi alle viitemaksimin. Leposyke osoittaa samoja oireita. Muutama on sanonut tuoolaisen kuuluvan ikääntymiseen mutta en laske tuota muutosta kokonaan ikääntymisen piikkiin.
En malta olla mainitsematta, että vielä 75v ikäisenä ja 86kg painavana vedin vielä masta 200kg maksimiksi. Sukkasillani ja remmeillä. Olin pilannut oikean käteni peukalon ja etusormen tyvinivelet vetelemällä sormilukoilla. Miksi vasen säästyi?