Vaalit ja muutos

Lähestyin äänestyspaikkaa lähes juosten. Pakkasta oli reilusti ja hengitykseni höyrysi pilvinä ympärilläni. Unenpuute tuntui raskaalta, mitä aamun hiljainen hämäryys vahvisti entisestään. Olin pyörinyt unetta ja levotta koko yön, sillä olin odottanut tätä tilaisuutta jo kuusi vuotta.

Halusin olla vaalihuoneella ensimmäisenä, etten jänistäisi ylimääräisen yleisön läsnäollessa. Paikalle ehtiessäni ovia avattiin juuri. Olin ensimmäisenä paikalla, eikä muita ollut lähelläkään.

Astuin päättäväisesti sisään monitoimitalon aulaan. Heti vasemmalla olivat lahjoitusten kerääjät ja oikealla puolellani olivat äänioikeuden ja henkilöyden tarkistajat. Pidemmällä vasemmalla olivat vaaliuurnat ja suoraan edessä äänestyskoppi. Niitä ei ollut kuin yksi, mistä ei olisi haittaa, koska olin yksin paikalla.

Kaivoin ajokortin esiin ja sain sitä näytettyäni äänestyslipun. Nyt minun oli enää käveltävä rauhallisesti äänestyskoppiin ja voisin vihdoin saattaa päätökseen minua vuosia vaivanneen asian. Sydämeni pamppaili jännityksestä ja pelkäsin laukeamisen tapahtuvan ennenaikaisesti. Pääsin kaikesta huolimatta koppiin asti ja suljin verhon huolellisesti takanani.

Laitoin äänestyslipun kopissa olevalle pöydälle, tarkistin ehdokkaan numeron seinällä olleesta julisteesta ja raapustin kynällä samaisen numeron äänestyslippuun. Tehtäväni ensimmäinen vaihe oli suoritettu.

Olen aina ihaillut naisia vallan kahvassa. Minulla ei tietenkään ole ollut mitään mahdollisuutta olla sellaisten naisten kanssa missään tekemisissä, mutta vuosien mittaan unelmat ovat kasvaneet kasvamistaan.

Kukaan nainen ei tarttuisi minun kahvaani, mutta halusin ikäänkuin sinetöidä haluni vallassa olevaan naiseen sinetöimällä äänestyslipun eritteellä, jonka tuottaisin omasta vallan kahvastani.

Niinpä suoritettuani tehtäväni ensimmäisen vaiheen, oli edessä vaihe numero kaksi.

Pudotin enempiä aikailematta toppahousuni nilkkoihin, eikä minulla pakkasesta huolimatta muita housuja ollutkaan. Otin miehekkään ja tukevan otteen vallankahvastani ja aloin vatkata sitä edustuskuntoon.

Etukäteen tapahtumaa suunnitellessani kuvittelin kaiken sujuvan yhtä nopeasti kuin kotona. Tilanteen aiheuttama jännitys ja ulkona kutistumista aiheuttanut pakkanen kuitenkin vaikuttivat suoritukseen aikaa vievällä tavalla. En voinut enää perääntyä. Tämä oli tehtävä tässä ja nyt.

Rauhoitin itseäni, annoin fantasioiden muodostua selkeiksi kuviksi mielessäni, ja se auttoi. Tunsin paisuvani, kovenevani enemmän kuin koskaan aiemmin. Jännitin kaikki lihakseni ja pidätin hengitystäni. Kiihko ja paine tuntuivat kasvavan äärettömiin asti, mutta lopulta pääsin nautinnon huipulle.

Vuosien ajan patoutunut halu, himo ja kiihko purkautuivat muutamalla lihassupistuksella. En voinut enää pidättää hengitystäni vaan haukoin henkeäni kuin pintaan palannut sukeltaja. Hapenpuute sai minut näkemään tähtiä ja olin pyörtyä. Nautinto sai minut uikuttamaan, mutta hillitsin itseäni parhaimpani mukaan.

Eritteeni oli roiskunut sekä äänestyslipulle että pitkin kopin seiniä, mutta tuskin sitä kukaan edes huomaisi. Painoin äänestyslippuni kiinni ja odotin hetken, että puoliskot tarttuisivat toisiinsa kunnolla. Sen jälkeen nostin toppahousut nilkoistani, sidoin ne kiinni ja lähdin jättämään äänestyslippuni ääniuurnaan.

Tullessani äänestyskopin takaa esiin, katsoivat vaalivirkailijat minua vihaisesti. Jonoa oli kertynyt sillä aikaa, kun "tein valintaani kopissa". Tunnistin suurimman osan jonossa seisovista ja tympääntyneen näköisistä äänestäjistä. He olivat asiakkaitani, sillä tässä pienessä kylässä ei juuri muita asunutkaan.

Vaalivirkailija painoi leiman paheksuneen oloisesti äänestyslippuuni ja pudotin sen uurnaan. Poistuin sivuilleni vilkuilematta, mutta oville päästyäni katsoin taakseni. Ihmiset supattivat keskenään ja osoittelivat sormillaan äänestyskoppia kohti. Kauhukseni huomasin, että kopin alaosa oli avoin. En ollut sitä itse huomannut koko aikana.

No, ainakin nämä vaalit tulevat saamaan aikaiseksi jotain muutosta minun elämässäni.