Minulle ei avaudu tämä maailmankaikkeuden kaareutuminen, eli siitä pääsette viisaammat opastamaan, ainakin toivon niin.
Tässä muutamia peruskysymyksiä aiheesta keskustelun rungoksi.
Paljonko maailmankaikkeus kaareutuu vaikkapa 100 milj. valovuoden matkalla?
Mihinkä suuntaan kaareutuu vasemmalle vai oikealle kaareutuen ?
Onko kaareutumista ollut ennen alkuräjähdystä?
Onko kaareutumista maailmankaikkeuden lopussa, viimeisten tähtien sammumisen aikana?
Tarvitseeko kaareutuminen tähtiä, galakseja ylipäätään?
PS. Kysymykseni on vilpitön en siis kehittele nupissani OSP-teorioita tai muuta huuhaata eli ne voidaan sivuuttaa tässä keskustelussa.
Tässä muutamia peruskysymyksiä aiheesta keskustelun rungoksi.
Paljonko maailmankaikkeus kaareutuu vaikkapa 100 milj. valovuoden matkalla?
Mihinkä suuntaan kaareutuu vasemmalle vai oikealle kaareutuen ?
Onko kaareutumista ollut ennen alkuräjähdystä?
Onko kaareutumista maailmankaikkeuden lopussa, viimeisten tähtien sammumisen aikana?
Tarvitseeko kaareutuminen tähtiä, galakseja ylipäätään?
PS. Kysymykseni on vilpitön en siis kehittele nupissani OSP-teorioita tai muuta huuhaata eli ne voidaan sivuuttaa tässä keskustelussa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kivoja kysymyksiä! Tässä muutamia vapaasti arvosteltavia ja korjattavia perusvastauksia aloittajan kysymyksiin:
- ei paljon paskiakaan, paitsi massakeskittymien lähistöllä, missä avaruus kaareutuu huomattavasti keskimääräistä enemmän. "Tähtienvälisessä avaruudessa" suoralla AB, jolla sijaitsee piste C, on voimassa likimäärin AC CB=AB, eli avaruus on likipitäen euklidinen (laakea). Massakeskittymien lähellä tilanne ja geometria muuttuu selvästi epäeuklidiseksi. ("Kolmion kulmien summa" ei ole siellä välttämättä 180 astetta vaan jotain muuta, jne.)
- riippuu kulloinkin valittavasta koordinaatistosta. Vasen/oikea/ylös/alas/positiivinen/negatiivinen/elliptinen/hyperbolinen jne. ovat kaikki mahdollisia kaarevuuden ilmauksia.
-ei tiedetä
-kaareutuminen vähenee maailmankaikkeuden loppua lähestyttäessä (eikä viimeistenkään tähtien sammuminen vielä ole ajallisesti lähelläkään loppua). Alussa kaareutumisen oletetaan olleen tavattoman suurta. [Alku oli helkutin "käyrä"] Kaareutumisen ajatellaan yleisesti tarvitsevan massaa (tai massa-energiaa) toteutuakseen. Sillä esiintyykö massa tähdissä, galakseissa tai muissa kosmisissa rakenteissa ei ole (kovin) paljoa väliä kaareutumisen kannalta.
Sivuhuomautus. Eo. vastauksia kannattaa epäillä. Ne ovat huonoa propagandaa ja sisältävät mm. merkittäviä ja liioiteltuja yksinkertaistuksia. Avaruutta ei pidä edes ajatella kolmiulotteisesti vaan vähintään neliulotteisesti ja (vähintään) yhden ulottuvuuden edustaessa aikaa.
PS. kysymyksiä ei "numeroitu", joten en viitsinyt merkitä vastauksiakaan. Ellei vastaus tunnu sopivan kysymykseen, voi vaihtaa vapaasti keskinäistä järjestystä.
noi on noita hupi ukkojen sepityksiä,,, ei se mihinkkää kaareudu, se on jämpti se,,,
Avaruuden kaarevuutta nimitetään myös Taivaankannen kaarevuudeksi, joka on helppo laskea Maan vaakasuoraan mitatusta halkaisijasta.
Avaruus on suuressa mittakaavassa mittaustarkkuudella laakea, eli omega on suurella tarkkuudella 1.
Pienemmässä mittakaavassa taas jokainen massa kaareuttaa avaruuta. Tämä voidaan nähdä esimerkiksi gravitaatiolinssi-ilmiönä. Itse asiassa gravitaatiokin perustuu avaruuden kaareutumiseen.
Entä jos avaruus olisi yhtä tasalaatuista hiukkaspilveä häviäisikö kaarevuus ja gravitaatio.
Avaruuden itsensä kaarevuus riippu tilan ja massan suhteesta.
Tämä koskee avaruuden geometriaa, jolla taas on aika vähän tekemistä normaalin elämän kanssa. Mutta joka toisaalta selittää sitä miksi avaruus on sellainen kuin on ja miksi siellä tapahtuu sellaisia asioita, kuin siellä tapahtuu.
Viimeisimpien mittausten mukaan näyttäisi tosiaan siltä, että avaruus on geometrialtaan laakea. Noin ylipäätään, kun jätetään pois paikalliset mm. gravitaation aiheuttamat vaihtelut suurten massojen läsnä.
Ei siis kaareva, joka on laakean vastakohta tässä.
Mittaustuloksista tehty pääteltmä perustuu periaatteessa siihen, että tasasivuisen kolmion kulmien summa on laakeassa avaruudessa (niitä reittejä pitkin joita valo kulkee) tasan 180 asetetta.
Tuo on ihan klassista geometriaa myös, mutta avaruuden geometriana se tarkoittaa hieman eri asiaa, peruspohjimmiltaan kuitenkin samoista geometrian laskusäännöistä on kysymys.
Jos avaruus olisi kaareva, kulmien summa olisi joku 180 asteesta poikkeava luku (tällä hetkellä todennäköiseseti hyvin lähellä 180 astetta, mutta ei tasan, ja on mahdollista, että josssain vaiheessa avaruus olisi voinut olla hyvinkin kaareva).
Toisaalta kaarevuuden voi ajatella myös niin, että kaarevassa avaruudessa etäisyydet riippuisivat siitä mihin paikkaan lähtö- ja tulopiste tökätään, jossa myös usein havainnollistetaan asia pallon pinnalle piirretyillä viivoilla. Ja miten erilaiselta mittaus voi näyttää, jos sama kolmio piirretään saman pallon ulkopinnalle tai sisäpinnalle.
Jos kulmien summa olisi ollut 180 asteesta poikkeava, avaruuden tarkemmasta muodosta (pallo, satula, donitsi) olisi myös voinut alkaa keskustelemaan tai kiistelemään, mutta siihen ei nyt näyttäisi olevan tarvetta.
Wikipediakin käsittelee asiaa kohdassa avaruuden laajeneminen (linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeuden_metrinen_laajeneminen )
"Toisaalta kaarevuuden voi ajatella myös niin, että kaarevassa avaruudessa etäisyydet riippuisivat siitä mihin paikkaan lähtö- ja tulopiste tökätään, jossa myös usein havainnollistetaan asia pallon pinnalle piirretyillä viivoilla. Ja miten erilaiselta mittaus voi näyttää, jos sama kolmio piirretään saman pallon ulkopinnalle tai sisäpinnalle."
Tuohon kohtaan jäi kirjoittamatta, että täällä maapallolla tämä kaarevuus- juttu nähdään käytännössä silleen, että lentoreitit menevät aika jännistä kohdista, koska niissä haetaan myös suorinta ja lyhintä reittiä.
Avaruuden geometriassa tuo siis toteutuisi kaarevan avaruuden tapauksessa myös, lyhin reitti kahden pisteen välillä ei olisikaan "suorin" vaan jotain toista kautta.
En ymmärtänyt yhtään mitään mistään mitä vastasitte apn kysymyksiin, en tosin ymmärtänyt niitäkään. Onko jotakin kuvaselitystä meille jälkeenjääneille tarjolla jollain sivustolla tästä aiheesta?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeus esittää joitakin kuvia aiheen tiimoilta. Tekstit (ja mahdollisesti tähtitieteen opinnot) auttavat toisinaan ymmärtämään mitä niillä kuvilla kulloinkin tarkoitetaan.
Lisää kuvia löytynee sivukaupalla jos kirjoittaa hakukoneen kenttään vaikkapa maailmankaikkeus ja katselee koneen ehdottamia piirroksia, valokuvia ja animaatioita.
Lainaan tässä tähtitieteilijä Heikki Ojaa, joka kirjassaan Universumi sanoo selkokielellä puheena olevasta asiasta seuraavasti:
Maailmankaikkeus sai alkunsa yhdestä pisteestä, joka paisui nopeasti valtavasti laajemmaksi. Kaikki aine on edelleen äärellisessä tilavuudessa. Pullistuminen tapahtui kaikkin suuntiin samalla nopeudella, joten universumi on muodoltaan valtava pallo. Avaruuden geometria on tasainen ja laakea, eikä esimerkiksi pallon kylki tai satulan pinta. Kaksi yhdensuuntaista suoraa pysyy yhdensuuntaisina vaikka universumin laidalta toiselle.
Eipä siitä avaruuden muodosta ole mitään näyttöä. Voi olla vaikka numeron 8 muotoinen.
Maailmankaikkeuden kaareutumista kun ei voida mittauksilla osoittaa, ei siihen kannata uskoakaan. Paikalliset vääristymät avaruudessa on epätasaisesti jakaantuneen painovoiman aiheuttamia yksittäisilmiöitä.
Itse asiassa painovoima häviää kuin pieru saharaan kun maailmankaikkeuden kaikki tähdet ja planeetat jauhettaisiin atomipulveriksi ja ripoteltaisiin tasaisesti joka paikkaan . Siihen loppuisivat myös paikalliset käyristelyt ja ylimääräiset ulottuvuudet.
Kerropa vielä minkälaisilla rätingeillä selvitit tämän "atomipulveriksi" jauhetun maailmankaikkeuden vääristelemättömän painovoimattomuuden.
Gravitaation aiheuttama kaareutuminenhan on mittauksilla todistettu, eli olet hieman jälkijunassa jutteluinesi.
kysyin asiaa Jumalalta.......................................................Hän jatkoi hymyilyään.
...vai oliko se lymyilyään?
Painovoimaa ei ole vaan kaareutuva avaruus litistää kappaleet toisiaan vastaan - siis olemme pallon sisäpinnalla.