Suhteen aloittamisen ehdot?

50v saat paljon huomiota naisilta tuskin,ehkä päiväunissas.Tottakait lapset menee etusijalle,se nyt on päinselvä asia,jota itse lapsettomana et tajua!!! Onneks sulla ei lapsia olekkaan..huh huh..Vaikutat aika itsekkäältä ihmiseltä,joten luultavasti sinkkuna saat pysyä...Itse kiertäisin sinut kaukaa..

Terveys on meille kaikille -sinullekin -ykkos sijalla. Sitä ei edes arvosteta ennenkuin sen menettää!

Huolellisesti hankittu lapsi menee aina kaiken muun edelle, onhan hän avuton monta vuotta ja täysin riippuvainen vanhemmistaan/vanhemmastaan. Tuo on niin itsestään selvä asia ettei sitä edes kannattaisi tavata. (paitsi yksinkertaisille)

Jos ja kun sinun edes pitää kysyä noin itsestään selviä asioita, on hyvin kyseenalaista millä henkisellä tasolla sinä seilaat!

Kypsä ihminen. Tietää että jollain toisella(kin) ihmisellä on arvot joiden mukaan hän toimii. Ja meillä ihmisillä on hyvin erilaisia arvoja- parisuhteen syntyminen tai oikeastaan minkä tahansa suhteen syntyminen, edellyttää, että ainakin osan arvoista voi jakaa toisen osapuolen kanssa, olipa kyse työsuhteesta, ystävyyssuhteesta, tai parisuhteesta.
Suhde kuin suhde voi myös perustua toisen osapuolen arvojen hyväksymiseen ja kunnioittamiseen, vaikka osapuolilla ei yhteisiä arvoja olisikaan- mutta se kysyy ymmärrystä siihen, että toisen arvomaailma on hänen omansa, syntynyt hänen elämänsä summana.

Naisena kirjoitan. En itse lähtisi siitä että minun pitäisi unohtaa eletty elämäni, arvoineen, ja ryhtyä pitämään jotakuta muuta ihmistä ykkössijalla elämässäni. Ainakin omalla kohdallani johtaisi elämäni kapeutumiseen. Lähiomaiseni? Työni? Aika jona harrastan omia juttujani.
Mietitkö mitä naiselle olet valmis antamaan vastineeksi, jos nyt joku nainen suostuu luopumaan elämästään?
Sehän kun on sopimusasia.
Itse kokisin myyväni itseäni, sellaisessa suhteessa jossa minun pitäisi olla jotain muuta kuin minä, liki kolmekymmentä vuotta sitten syntyneine lapsineni, ja ilman työtäni, jolla juuri elän, mutta josta pidän.
Meitäkin naisia on moneen junaan. Itse luonnehtisin niin, että pitää ihmisen etsiä, kunnes löytää vakalle kannen- ei ohramitasta saa vakan kantta kuin särkemällä ja tekemällä uudelleen kokonaan.

Itselläni on parisuhteessa ongelmia- myönnetään että osa johtuu juuri siitä itsenäisyydestäni, mutta pidän perusoikeuksistani yksinasuvana, työtäni tekevänä, minuna kiinni.
Toinen ongelma on rahankäyttöni. Omia käytän. Omiin asioihini, ja se närästää edelleen jatkuvasti miesystävää. Olen kertonut hänelle että niin kauan kun saan itse päättää omista raha-asioistani, ja en tee velkaa tai järjestä muuten mahdottomia sitoumuksia, saan hoitaa omat raha-asiani itse.

Maksan edelleen valtaosan yhteisistä kuluista, ja tätä asiaa ei ole huomaavinaankaan- mutta saa raivareita, sitten asioissa jotka olen meille hommannut. Ei se tee kuningasta hänestä. Vaan tyypin joka pilaa raivoamalla toiselta kaiken arkisen ilon siitä, että jotain saa yhdessä kivaakin tehdä- asioita, joihin minun ei tarvitse kysyä seurustelukaverilta kuin se että onko mukanani, vai eikö- Esimerkkinä taannoinen pieni lomamatka. Kaverini käytännössä pilasi iloni, lmeisimmin tarkoituksella.

Kaverini ei tiedä, että tuo loma oli se "viimeinen niittaus" sille, että suhde on loppu. Minulla ei ole voimia aikuiselle ihmiselle käydä pitämään kurssia, henkilökohtaisten rajojen kunnioituksesta, ja kontrolloinnin vahingollisuudesta. Eikä elämäni tarvitse olla toisen ihmisen osittaista elättämistä, ja sen lisäksi vielä raivarien ja veetuilun kuulemista.
Tasa-arvosta. Muinoinen avioliittonikin oli tasa-arvoisempi. Siinä kunnioitettiin toisen ihmisen työtä, ja arjessa sitä miten toinen on, ja toimii perheen eteen- vaikkei liitto kestänytkään aikaa.

En tiedä jaksoitko lukea. Mutta neuvo on, että etsit arvopohjiltaan sen ihmisen, millaista voit kunnioittaa ja rakastaa.

Ei tarvita mitään järjestystä. Tällainen älä astu viivalle-logiikka ei toimi parisuhteessa. Kun kerran kaikki ovat tärkeitä, niin iksi niillä pitää olla jokin järjestys? Naurettavaa ja lapsellista.

Kyllähän itse perheettömänä hyvin ymmärrän, miksi lapset laitettava kaiken muun edelle. Uskon, et aloittajalla tarkoitus kärjistää asiaa? Oma terveys on todella tärkeä ainakin itselle. Minusta hyvin loogisia ja mainitsemisen arvoisia asioita, joita yh- nainen toi julki. Jos sillä saa toisen pahoittamaan mielensä niin hyvä alkuvaiheessa tajuta ja lähteä eriteille.

Itse arvostaisin naisen kommenttia, ehkä itsekin siinä tilanteessa punnitsisin tilannetta, olenko kuinka valmis keskustelua jatkamaan, jos toinen vaikuttaa kiinnostavalta ja mieleiseltä kaikin puolin niin joustoa antaisin ja ymmärtäisin oman asemani yhdessä ollessa tietenkin. Mut tottuneena yksineläjänä vaatisin myös omaa aikaa vastapainona, kaikki asiat minusta sovittavissa.

lapset on vain lainassa. ei se ole lapsilta pois vaikka mies on ykkösenä, kunhan hoitaa ne "lainassaolevat" vastuullisesti. Ei se sitä tarkoita, että lapset jää osattomiksi, se tarkoittaa sitä, että perheen tärkein suhde on parisuhde, samoin naisen oltava miehelle ykkönen, toinen toisilleen. Se on nimittäin siten, että ennen pitkää lapset lentää pesästä ja siinäpä sitte ihmettelet että minne se ukko katosi, joka tippui aikoja sitten sijoituksiltasi. Perhe voi hyvän parisuhteen myötä paremmin
Parisuhde kunniaan!
Lässynlässyn

Sinkkumies 50.. no ei minullakaan ole lapsia. Ei miestä. Minkä laittaisin etusijalle. No sen että arvostat minua tasa arvoisena. Ehkä sitten tulee rakas mies ja jos kerran rakkautta riittää niin se terveys kin hoidellaan yhdessä. Aloitus oli aika jännä.