Voiko läskisoosin tehdä vegenä?
Olen siis vegaani ja haluaisin maistaa läskisoosia mutta en voi enkä halua syödä julmasti tapettua sikaa koska olen vegaani.
Olen siis vegaani ja haluaisin maistaa läskisoosia mutta en voi enkä halua syödä julmasti tapettua sikaa koska olen vegaani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mietippä sitä.
Soijasuikaleista voi vääntää. Keitä suikaleet pippurilla ja suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi.
Tarvitset keitettyjä suikaleita noin puoli kiloa. Valuta kuiviksi.
Valmista soosiksi korkealaitaisella pannulla:
Puolikiloa pehmeiksi keitettyjä valutettuja soijasuikaleita
3 kpl sipulia
3 rkl vehnäjauhoja
8 dl vettä
suolaa maun mukaan
kasviperäistä öljyä paistamiseen
1.Ruskista suikaleet kevyesti pannulla, silleen että ottavat väriä.
2.Siirrä suikaleet pannulta sivuun vaikka lautaselle.
3.Hienonna sipulit sopivankokoisiksi paloiksi ja ruskista pannulla.
4.Kaada sipulit suikaleiden päälle lautaselle.
5.Laita öljyä pannulle noin 3 rlk, kippaa jauhot sekaan ja ruskista ruskeiksi. (Mitä mustempaa, sen vahvempi maku. Perinteiseen soosiin ei käristetä kovinkaan ruskeiksi, sellainen kullanruskea riittää)
6.Lisää pikkuhiljaa vesi, sekoita koko ajan vispilällä.
7.Lisää suola ja sekoita tasaiseksi. (Jos tulee kokkareista, voit siivilöidä kokkareet pois.)
8.Kaada suikaleet ja sipulit joukkoon.
9.Keittele miedolla lämmöllä vajaa tunti.
Tuunaus: jotkut laittaa kasvisliemikuution, mutta se on lähes pyhäinhäväistys.
Tarjoiluehdotus: Keitettyjä perunoita ja keitettyjä makarooneja.
Nautintaehdotus: Nautitaan sisäisesti, ei ulkoisesti. Perunat kuoritaan, tilsitään haarukalla lautasella, sekoitetaan makaroonien ja soosin kanssa sekaisin.
Kerrankin joku osaa tehdä aidon suomalaisen ruskeakastikkeen - jotkut kreolit tosin kutsuvat sitä "roux"-nimellä, mutta kuitenkin joku uskaltaa ruskistaa jauhot rasvassa liki palaneiksi eli hyvin tumman ruskeiksi ennen veden lisäämistä - ei siis mitään wahlmannin touhua. Mausteena vain peppa ja suola - ehkä vähän senappia makkarapohjaiseen kastikkeeseen.
Toki tähänkin on olemassa toinen tapa tehdä kastike eli ruskista proteiini (liha, makkara, tofu...) runsaassa rasvassa, lisää pienitty sipuli, miedolla lämmöllä anna sipulin pehmentyä, lisää muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja sekaan ja sekoita, anna jauhojen kypsyä ja ottaa vähän väriä muutaman minuutin ajan, lisää vettä sopivasti, sekoita ja anna muhia kannen alla noin tunti aina välillä sekoittaen, mausta peppalla ja suolalla (suolaa ei tarvita, jos tekee kastikkeen savukyljestä tai makkarasta) - voi näyttää alussa valjun harmaalta, mutta väriä tulee lisää mitä kauemmin muhii (kuten myös suolaa makkaroista).
Erittäin hyvä.
Ja nimenomaan: ruskista soijasuikaleet omassa rasvassaan. Et tarvitse mitään öljyjä, koska läskisoosi saa makunsa proteiinin omasta rasvasta
Mikä ihmeen läskisoosi, tuohan on soijasuikalekastiketta, Herätkää?
Aitoon Suomalaiseen ruskeakastikkeeseen ei tule mitään öljyä, vaan voita, sillä selvä, eikä sitä tarvitse siiviöidä kun sen tekee oikein, jos siihen tulee kokkareita se on väärin tehty. Ravintolakoulussa jos tuli kokkareita kastikkeisiin ne heitettiin pois ja tehtiin uusia niin kauan kunnes se oli oikeanlaista.
Miksi ptiää käyttää soijaa ja siten tuhota sademetsiä.... En käytä mitään tuotteita, jotka sisältävät soijaa.
Taidat+olla+trolli,+mutta+vastaan+kuitenkin.+90%+sademetsien+soijista+syötetään+karjalle.+Eli+jos+sademetsät+oikeasti+kiinnostavat,+niin+pyytäisit+ihmisiä+lopettamaan+lihansyönnin.+Olet+trolli,+joten+tuskinpa+kiinnostaa+oikeasti.
Alkuperäistä läskisoosia ei voi tehdä vegaanisesti, mutta vastaavaa voi kokeilla niinkuin edellä mainitussa reseptissä.. Mietin vain miksi korostat sitä, että olet vegaani koska yksi kerta riittää oikein hyvin.
Viljapossu on tarkoitettu vegaaneille.
Voi luoja taas, kuuluu samaan sarjaan kun Aniko Lehtisen kasvispekoni. koetan välillä ymmrtää, mutta kun ei onnistu.
Sevennykseksi siis, ksavisruoka on kasvisruokaa ja liharuoka on liharuokaa, tämähän kerottiin jo ravintolakoulussa.
1960-luvun alkupuolella syntyneenä tuli lapsena vedeltyä naamariin myös läskisoossia perunoiden kera. Saattoi olla lisukkeena porkkanaraastettakin, jossa rusinoita.
Lisäksi noin 7-vuotiaasta asti tarjoiltiin kahvin kanssa pullamussua jälkkäriksi tai voissa paistettuja köyhiä ritareita.
Kesällä lähdettiin landelle sukutilalle ja kakarat istui Datsunin peräpenkillä naamat valkoisina, kun aikuiset vetivät kilvan röökiä etupenkillä koko 500 km matkan. Tämä alustuksena asiaan.
Aikuisena kerran nostalgiamielessä tein läskisoosin ja oli aika kammottava elämys.
Närästi varmaan koko seuraavan vuorokauden ja oli todellakin jotain muuta, kuin gourmet-elämys.
Nyt olen viimeiset kymmenen vuotta opetellut enenevässä määrin käyttämään kasviksia ruoanlaitossa ja huomioinut proteiiniperäisten kasvisten sekä tofun käytön.
Herkullista on syntynyt. En minäkään tajua, miksi kasvisruokien täytyisi matkia liharuokia.
Liharuoilla on oma paikkansa gastronomiassa, eikä kasvisjuttujen niitä tarvitse matkia.
Ei, koska siihen kuuluu rasva.
Olen kauhuissani! Ajatelkaa hyvät ihmiset pienten lasten suita mitä kokkaatte. Niin herkkiä ne ovat. Hellästi höyrytetyt nakit, se on siinä!
Höpsistä! Ei possu kuole julmasti kun sen laittaa suomalaisten huippukokkien ribsien ihanaan mausteliemeen kiehumaan hitaasti elävänä. Siinä se possu syö joutsessaan liemen vihanneksia.
Älä sure vege, läskisoosin tilanne saat vaikka minkälaista prosessoitua kauraa. Elämä on valintoja. Nykyään on muotia rämpätä ruuan kanssa. Kun sitä on. Meilä. Vielä.