Usein kuulee suomalaisten sanovan kannatavansa perhearvoja. Unelma miehen ja naisen välisestä avioliitosta,useita lapsia ja kaikille hyvä koulutus. Hieno koti ja hyvät välit naapureihin, tuttaviin ja sukulaisiin.
Meidän ikäluokkamme on kokenut monia uudistuksia, eivätkä välttämättä enää perinteiset arvot olekaan vallalla.
Mitkä ovat sinun perhearvosi, joita voisit kannattaa?
perhearvot
168
2653
Vastaukset
- näin.se.vaan
Aitosuomalaisuutta tietenki on miehen ja naisen keskeisestä avioliitosta, jossa on lapsia 2-5 keskimäärin, ja kaiken huipuksi t ä y d e l l i n e n ,,, u s k o l i s u u s kumppaneitten kesken,
Tietysti tämä on utopiaa nyky yhteiskunnassa, totuus on, elämä on taistelua kilpailua, riitoja, juostaan vieraissa pääkolmantena jalkana, täydellinen turvattomuus yhteiselämässä.Tuo aitosuomalaisuus on jo sananakin niin hieno, että hattua nostan. Mutta muuten erimieltä, kyllä vielä löytyy uskollisuutta, ei kuuskymppiset koiraat enää jaksa pääkolmantena jalkana juosta yhtään mihinkään. Harmoonisuus on tämän iän teema.
- Näin-täällä
Perhe on mies ja vaimo, plussana usein perheeseen syntyy lapsia. Perheen parhaaksi on jos isä ja äiti pystyvät rakastamaan ja kunnioittamaan toisiaan mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Perheen onneksi on lapsistaan välittävät vanhemmat, jotka rakastaen ja kannustaen pyrkivät saamaan lapsensa mahdollisimman ehyinä maailmalle. Onni on myös jos perheessä on isovanhemmat jotka pystyvät siirtämään hiljaista tietoa eteenpäin jälkikasvulleen.
Valitettavasti perheen matkassa on muuttujia joihin ei voi ennalta varautua, kaikki eivät kestä vastoinkäymisiä tai eivät pysty/jaksa tukea perheenjäsentä hänen ongelmissaan, näin hyväkin alku perusperheelle saattaa pirstaloitua. Jokainen siitä sitten pyrkii sirpaleista kaapimaan omanlaisen jatkon elämälleen ja toivottavasti katkeroitumatta jatkamaan elämäänsä osaperheenä.
Oma onneni on ollut aina kuulua suureen perheeseen, joka on avioliittojen seurauksena kasvanut vuosien saatossa. Ensimmäisen puolisoni menetin kuningas alkoholille, aina en osannut ja jaksanut tukea häntä tarpeeksi. Nykyinen puolisoni tuli yksinäisyydestä tähän suureen perheeseen ja ainakin hänen omien sanojensa mukaan löysi hyvin oman paikkansa meidän suuressa joukossa.Vastoinkäymisten jälkeen löytyy yllättävän usein paljon hyvääkin, kun muutos on mennyt läpi ja jos ongelmien jälkeen on löytynyt hyvä ratkaisu. Ihminen on tavattoman hyvä sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen.
- perheetön
Perhe on parhaimmillan turvapaikka ja yhteistoiminnallinen ryhmä, jossa on tilaa sen jokaiselle jäsenelle yksilöinä, ja jossa porukka viihtyy keskenään. Unelma? Minun lapsuudenkodissani 6 hengen ryhmässä oli suosimista, keskinäistä kilpailua, pihtiotteita, painostusta ja kontrollointi pyrkimystä. Ei kannustanut perustamaan perhettä.
Tuki ja turva ovat varmasti hyviä perhearvoja. Vaikka olisi ollut ankea lapsuus, joillekin se on voinut olla kimmoke haluta parempaa omille lapsilleen ja puolisolleen.
- vanhoja-arvoja
" Unelma miehen ja naisen välisestä avioliitosta,useita lapsia ja kaikille hyvä koulutus. Hieno koti ja hyvät välit naapureihin, tuttaviin ja sukulaisiin."
Omituisia ovat perhearvosi.- Arvotarvonnassa
PorvoonParoni kirjoitti:
En voi arvostella sinun perhearvojasi, kun et kertonut niitä.
Tänään tuolla ulkona on paljon mieleltään pirstoutuneita ihmisiä joiden perhearvot ovat särkyneet perheiden mukana.
Omaan tyhjyyteen pitää löytää korvike perheestä, mielellään erilainen ettei se muistuta vanhasta epäonnistumisesta.
Ivaamalla vanhoja arvoja ei kuitenkaan voiteta muuta kuin ehkä hetkellinen ylivoimaisuudentunne astuessa toisen itselle saavuttamattomien arvojen päälle. - arvot-monenlaisia
Arvotarvonnassa kirjoitti:
Tänään tuolla ulkona on paljon mieleltään pirstoutuneita ihmisiä joiden perhearvot ovat särkyneet perheiden mukana.
Omaan tyhjyyteen pitää löytää korvike perheestä, mielellään erilainen ettei se muistuta vanhasta epäonnistumisesta.
Ivaamalla vanhoja arvoja ei kuitenkaan voiteta muuta kuin ehkä hetkellinen ylivoimaisuudentunne astuessa toisen itselle saavuttamattomien arvojen päälle.Mitä ovat vanhat arvot?
Esimerkiksi mun lapsuudenkodin arvot eivät kulminoituneet hokemaan "koti, uskonto ja isänmaa". Koti oli tietenkin tärkeä asia, ja sinne olivat tervetulleita muutkin kuin perheenjäsenet. Naapurin mummo kävi meillä saunassa, äitinsä menettänyt serkku asui kodissani monta vuotta, ja vanhuksia kävi katsomassa TV-tä.
Uskonto oli pelkästään yhteiskunnan ulkoapäin sanelemia rajoja ja marssijärjestystä ilman sen kummempaa sisältöä. Vanhemmilleni sillä ei ollut mitään muuta merkitystä kuin kirkkoon kuuluminen, koska aina ennenkin oli kuuluttu. Uskovaisista veisteltiin vitsiä, muttei ilkeetä.
Isäni oli sotaveteraani, mutta hän ei koskaan korostanut isänmaallisuutta, eikä meillä ollut lipputankoa, millä hulmuttaa Suomen lippua. Kotiseudullani lipputanko oli vain harvassa pihassa. Ei sillä, että isänmaata olisi jotenkin halveksuttu.
Minä koen vanhoiksi arvoiksi jotain ihan muuta, kuin koti uskonto ja isänmaa. Pienempiä ei saa kiusata, avun tarvitsijaa pitää aina auttaa, eikä ketään saa syrjiä. Ulkonäöstä, kotitaustasta tai köyhyydestä ei saa pilkata. "Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaakaan." arvot-monenlaisia kirjoitti:
Mitä ovat vanhat arvot?
Esimerkiksi mun lapsuudenkodin arvot eivät kulminoituneet hokemaan "koti, uskonto ja isänmaa". Koti oli tietenkin tärkeä asia, ja sinne olivat tervetulleita muutkin kuin perheenjäsenet. Naapurin mummo kävi meillä saunassa, äitinsä menettänyt serkku asui kodissani monta vuotta, ja vanhuksia kävi katsomassa TV-tä.
Uskonto oli pelkästään yhteiskunnan ulkoapäin sanelemia rajoja ja marssijärjestystä ilman sen kummempaa sisältöä. Vanhemmilleni sillä ei ollut mitään muuta merkitystä kuin kirkkoon kuuluminen, koska aina ennenkin oli kuuluttu. Uskovaisista veisteltiin vitsiä, muttei ilkeetä.
Isäni oli sotaveteraani, mutta hän ei koskaan korostanut isänmaallisuutta, eikä meillä ollut lipputankoa, millä hulmuttaa Suomen lippua. Kotiseudullani lipputanko oli vain harvassa pihassa. Ei sillä, että isänmaata olisi jotenkin halveksuttu.
Minä koen vanhoiksi arvoiksi jotain ihan muuta, kuin koti uskonto ja isänmaa. Pienempiä ei saa kiusata, avun tarvitsijaa pitää aina auttaa, eikä ketään saa syrjiä. Ulkonäöstä, kotitaustasta tai köyhyydestä ei saa pilkata. "Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaakaan."Nuo ovat ihan hyviä perhearvoja, ettei kiusata pienempiä ja autetaan apua tarvitsevia. Kun menin työelämään minulle kerrottiin kolme asiaa, joita ei saa arvostella : työkaverin eväitä, työkaverin muijaa eikä olla kateellisia työkaverin palkasta.
Jaa-a. Piti oikein wikiatä katsoa määritelmä:
"Perhearvot ovat perheen kautta opittuja arvoja, joilla viitataan erityiseti korkeisiin moraalistandardeihin ja kuriin.[1] Perhearvojen tavoitteena on ylläpitää perheen rakennetta, tavoitetta, rooleja, uskomuksia, asenteita ja ihanteita."
Mielestäni perheen merkitys on muuttunut. Perhe ei enää ole niin tiivis yhteisö kuin aiemmin.
On uusperheitä, joissa on miun ja sinun lapsia ja entisiä exiä pörrä ympärillä lasten vuoksi enemmän tai vähemmän.
En oikeastaan osaa määritellä perhearvojani juuri nyt. Vaikea kysymys.En oikein tiedä mistä tämä perhearvo asia tuli mieleeni. Jotenkin minäkin ajattelen, että aika monet asiat ovat muuttumassa. Paljon ulkomaalaisia Suomessa, homojen ja lesbojen tasa-arvon tavoittelut ja perheiden perustamiset.
Onko kohta ihan tavalliset perheet jäämässä vähemmistöön näiden kaikkien variaatioiden keskellä?- Siilenämää2
PorvoonParoni kirjoitti:
En oikein tiedä mistä tämä perhearvo asia tuli mieleeni. Jotenkin minäkin ajattelen, että aika monet asiat ovat muuttumassa. Paljon ulkomaalaisia Suomessa, homojen ja lesbojen tasa-arvon tavoittelut ja perheiden perustamiset.
Onko kohta ihan tavalliset perheet jäämässä vähemmistöön näiden kaikkien variaatioiden keskellä?Kyllä jotenkin tuntuu että normiperhe jää kaikenlaisten muiden variaatioiden jalkoihin. Tai jos niitä on, ne ei kestä. Onko mikään enää pyhää ja pysyvää vaan haetaanko aona vaan levottomasti jotaoon uutta ja patemmaksi luultua. Eikö sinkkujen siis yksinasuvien määrä ole lasvamsssa?
- Siilenämää2
Siilenämää2 kirjoitti:
Kyllä jotenkin tuntuu että normiperhe jää kaikenlaisten muiden variaatioiden jalkoihin. Tai jos niitä on, ne ei kestä. Onko mikään enää pyhää ja pysyvää vaan haetaanko aona vaan levottomasti jotaoon uutta ja patemmaksi luultua. Eikö sinkkujen siis yksinasuvien määrä ole lasvamsssa?
Siis kasvamassa?
- vanhoja-arvoja
PorvoonParoni kirjoitti:
En oikein tiedä mistä tämä perhearvo asia tuli mieleeni. Jotenkin minäkin ajattelen, että aika monet asiat ovat muuttumassa. Paljon ulkomaalaisia Suomessa, homojen ja lesbojen tasa-arvon tavoittelut ja perheiden perustamiset.
Onko kohta ihan tavalliset perheet jäämässä vähemmistöön näiden kaikkien variaatioiden keskellä?Eivät perinteiset perheet minnekään ole häviämässä. Uhkakuvia näkee vanhoillisesti ajattelevat, joille perhekäsitys on suppea.
Mies ja nainen (avioliitto)
heidän biologiset lapsensa
talo, auto, kesäpaikka
mies työssä
vaimo kotona
lapset (kuviteltuja) menestyjiä.
Tänä päivänä perhe voi olla
mies ja nainen (avoliitto)
oma asunto
auto
molemmat hyväpalkkaisessa työssä
vapaa-aikaa matkailuun, ystäviin, kulttuuriin, elämyksiin.
Nykyaikuiset lykkäävät lapsien tekoa josko tekevät lainkaan sillä lapset rajoittavat itseään toteuttavia uraihmisiä.
On hyvä, että maassamme on pakolaisperheitä hoitamassa lisääntymistä. Isot perheet sitovat pakolaisnaiset koteihin. Lapsista ei tule menestyjiä, menee usampi sukupolvi ennen kuin he ovat omaksuneet suomalaisen uuden perhekäsityksen.
Näitä heikommin koulutettuja tarvitaan palveluammatteihin, jotka hoitavat ne työt, joita me kutsumme kotiäidin töiksi.
Suuriin kaupunkeihin on jo rakenteilla isoja kerrostaloja, joissa on ala-auloissa palvelupisteitä, joista osakkeenomistajat voivat tilata kotiäidin töitä. Siilenämää2 kirjoitti:
Siis kasvamassa?
Kyllä on sinkkujen määrä kasvamassa, pääkaupunkiseudulla enemmän kuin puolet asuvat yhdet ihmisen talouksissa. Silloin arvot ja perinteinen perhe-elämä menettävät merkitystään, eikä välttämättä arvosta niin sukulaisia tai näiden perheitä. Siis, siten että kuuluisi tavallaan osana heidän perhekuntaansa.
vanhoja-arvoja kirjoitti:
Eivät perinteiset perheet minnekään ole häviämässä. Uhkakuvia näkee vanhoillisesti ajattelevat, joille perhekäsitys on suppea.
Mies ja nainen (avioliitto)
heidän biologiset lapsensa
talo, auto, kesäpaikka
mies työssä
vaimo kotona
lapset (kuviteltuja) menestyjiä.
Tänä päivänä perhe voi olla
mies ja nainen (avoliitto)
oma asunto
auto
molemmat hyväpalkkaisessa työssä
vapaa-aikaa matkailuun, ystäviin, kulttuuriin, elämyksiin.
Nykyaikuiset lykkäävät lapsien tekoa josko tekevät lainkaan sillä lapset rajoittavat itseään toteuttavia uraihmisiä.
On hyvä, että maassamme on pakolaisperheitä hoitamassa lisääntymistä. Isot perheet sitovat pakolaisnaiset koteihin. Lapsista ei tule menestyjiä, menee usampi sukupolvi ennen kuin he ovat omaksuneet suomalaisen uuden perhekäsityksen.
Näitä heikommin koulutettuja tarvitaan palveluammatteihin, jotka hoitavat ne työt, joita me kutsumme kotiäidin töiksi.
Suuriin kaupunkeihin on jo rakenteilla isoja kerrostaloja, joissa on ala-auloissa palvelupisteitä, joista osakkeenomistajat voivat tilata kotiäidin töitä.En koe itseäni vanhoillisesti ajattelevaksi, vaikka en hyväksykään pakolaisperheiden massamuuttoa maahamme. En myöskään haluaisi olla koskaan suvakki, jolle kelpaa kaikki mitä päättäjät vain päättävätkin.
Luo lasten tekemisen lykkääminen on tosiasia, joka taatusti vähentää syntyvyyttä. Kuitenkin korkeasti koulutetut naiset haluavat masitaa sitä uraa ja työelämää ennen kuin tehdään lapsia. Siinä vaiheessa sitten voikin jo pahimmassa tapauksessa olla liaan myöhäistä.
Itse arvostin oman äitini kotiäidin panoksen todella korkealle. Oli turvallista tulla kotiin, jossa äiti oli koulun jälkeen odottamassa.vanhoja-arvoja kirjoitti:
Eivät perinteiset perheet minnekään ole häviämässä. Uhkakuvia näkee vanhoillisesti ajattelevat, joille perhekäsitys on suppea.
Mies ja nainen (avioliitto)
heidän biologiset lapsensa
talo, auto, kesäpaikka
mies työssä
vaimo kotona
lapset (kuviteltuja) menestyjiä.
Tänä päivänä perhe voi olla
mies ja nainen (avoliitto)
oma asunto
auto
molemmat hyväpalkkaisessa työssä
vapaa-aikaa matkailuun, ystäviin, kulttuuriin, elämyksiin.
Nykyaikuiset lykkäävät lapsien tekoa josko tekevät lainkaan sillä lapset rajoittavat itseään toteuttavia uraihmisiä.
On hyvä, että maassamme on pakolaisperheitä hoitamassa lisääntymistä. Isot perheet sitovat pakolaisnaiset koteihin. Lapsista ei tule menestyjiä, menee usampi sukupolvi ennen kuin he ovat omaksuneet suomalaisen uuden perhekäsityksen.
Näitä heikommin koulutettuja tarvitaan palveluammatteihin, jotka hoitavat ne työt, joita me kutsumme kotiäidin töiksi.
Suuriin kaupunkeihin on jo rakenteilla isoja kerrostaloja, joissa on ala-auloissa palvelupisteitä, joista osakkeenomistajat voivat tilata kotiäidin töitä.Montako prosenttia avi- tai avoliitousta tänä päivänä päättyy eroon. Miten käy sitten lasten, auton, adunnon ja petheen lomamatkojen?
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä on sinkkujen määrä kasvamassa, pääkaupunkiseudulla enemmän kuin puolet asuvat yhdet ihmisen talouksissa. Silloin arvot ja perinteinen perhe-elämä menettävät merkitystään, eikä välttämättä arvosta niin sukulaisia tai näiden perheitä. Siis, siten että kuuluisi tavallaan osana heidän perhekuntaansa.
Juuri näin. Harva pitää enää sisaruksiinsakaan mitenkään tiiviisti yhteyksiä. Eletään ikäänkuin irrallaan.
siilenämää kirjoitti:
Montako prosenttia avi- tai avoliitousta tänä päivänä päättyy eroon. Miten käy sitten lasten, auton, adunnon ja petheen lomamatkojen?
Ihan varmasti joka toinen liitto päättyy eroon. Siinä sitä onkin tulevaisuudessa omaisuuden jakamista ja tavoitetta tasapuolisuudella uusioperheissä., kun huushollissa on kolme, jopa neljää erivanhempi taustaista lasta.
PorvoonParoni kirjoitti:
Ihan varmasti joka toinen liitto päättyy eroon. Siinä sitä onkin tulevaisuudessa omaisuuden jakamista ja tavoitetta tasapuolisuudella uusioperheissä., kun huushollissa on kolme, jopa neljää erivanhempi taustaista lasta.
Totta ja minkälainen on noiden perheiden lasten perhearvojen kasvualusta?
- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Totta ja minkälainen on noiden perheiden lasten perhearvojen kasvualusta?
Lapsista huolehtiminen ja kasvattaminen, olivat olosuhteet mitkä tahansa, on ainoa pysyvä arvo!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Lapsista huolehtiminen ja kasvattaminen, olivat olosuhteet mitkä tahansa, on ainoa pysyvä arvo!
Ei ole pitkääkään aikaa, kun luin artikkelia, jossa käsiteltiin uusioperheiden lapsia ja sitä miten nämä jäävät muita useammin huolenpidon ulkopuolelle. Varmaan juuri ja ainoastaan vaan sen oman lapsen kasvattaminen voi olla vaikeata, kun ympärillä on lapsia puolison edellisestä liitosta?
PorvoonParoni kirjoitti:
Ei ole pitkääkään aikaa, kun luin artikkelia, jossa käsiteltiin uusioperheiden lapsia ja sitä miten nämä jäävät muita useammin huolenpidon ulkopuolelle. Varmaan juuri ja ainoastaan vaan sen oman lapsen kasvattaminen voi olla vaikeata, kun ympärillä on lapsia puolison edellisestä liitosta?
Vaatii suurta sydäntä ja kykyä sopeutua toisen lapsiin ja uusperheeseen. Kaikista ei ole siihen ja valitettavan usein se selviää vatsa sitten kun yhteen on jo muutettu.
- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Vaatii suurta sydäntä ja kykyä sopeutua toisen lapsiin ja uusperheeseen. Kaikista ei ole siihen ja valitettavan usein se selviää vatsa sitten kun yhteen on jo muutettu.
Eihän se sitten ole kuin kuviteltu perhearvo, jos aikuiset kuvittelevat tsillaavansa keskenään ja lasten menevän siinä sivussa. Kaikki lapset ovat aina etusijalla, muut tulevat "arvoineen" kaukana perässä.
Tiedän sen itse, omista kokemuksista! Psykoterapeutitar kirjoitti:
Eihän se sitten ole kuin kuviteltu perhearvo, jos aikuiset kuvittelevat tsillaavansa keskenään ja lasten menevän siinä sivussa. Kaikki lapset ovat aina etusijalla, muut tulevat "arvoineen" kaukana perässä.
Tiedän sen itse, omista kokemuksista!Kuten oivalsitkin, tuo on sinun kokemuksesi, jollain muulla voi olla toinen.
Elämä on sillain ihmeellistä että jos ihminen etukäteen tietäisi miten kukin asia tulee menemään monilta itkuilta ja hammasten kiristyksiltä voitaisiin välttyä.- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Kuten oivalsitkin, tuo on sinun kokemuksesi, jollain muulla voi olla toinen.
Elämä on sillain ihmeellistä että jos ihminen etukäteen tietäisi miten kukin asia tulee menemään monilta itkuilta ja hammasten kiristyksiltä voitaisiin välttyä.Miten "itku ja hammastenkiristys" liittyy mihinkään arvoihin? Olen aina laittanut arvoihini kaikki lapset ensin ja se on ollut ainoa pysyvä arvoni. Asiat ympärillä muuttuvat välillä huimaakin vauhtia ja ennalta arvaamattomasti, mutta jotkut arvot pysyvät. Lapset! Oli tilanne mikä hyvänsä!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Miten "itku ja hammastenkiristys" liittyy mihinkään arvoihin? Olen aina laittanut arvoihini kaikki lapset ensin ja se on ollut ainoa pysyvä arvoni. Asiat ympärillä muuttuvat välillä huimaakin vauhtia ja ennalta arvaamattomasti, mutta jotkut arvot pysyvät. Lapset! Oli tilanne mikä hyvänsä!
En kirjoita sinusta vaan yleensä. Toistan: tuo on sinun kokemuksesi, jollain muulla voi olla toinen.
- terett
Arvot on hyvät. Apina kansa kuin ex suomalaiset ovat pois.
- da---dada
PorvoonParoni kirjoitti:
Mitä tarkoitat apina kansalla?
Suomalaisia!
- d.vut
da---dada kirjoitti:
Suomalaisia!
Sama missä he asuvat.
- Aina
Itse arvostan perhearvona kotia paikkana jossa autetaan kaikkia sen jäseniä hyvässä ja vastoinkäymisissä sekä annetaan mahdollisimmat hyvät eväät tulevaisuutta varten. Koti on paikka mihin voi palata saamaan voimia jos maailma murjoo. Kodeissa jatketaan sukua, luonnollista eikö totta?
Uskonto on jokaisen oma asia, eikä omalla uskollaan tule painostaa muita. Kymmenen käskyä on ihan hyvä pohja elämänohjeille, riippumatta siitä mihin kukin uskoo tai ei usko.
Isänmaa on sydämessä, aivan kuin perhe ja joillekin uskonto.
Nämä ovat omia mielipiteitäni, minun elämäni arvoja, sinulla on omasi.- tid.itiden
Hirtoria kertoo----- turhaa apinan puhetta.
Ei lainkaan huonoja perhearvoja. Itse tunnen olevani hyvinkin isänmaallinen, tavalla tai toisella uskonto on mukana elämässäni, sekä koti on ollut aina turvapaikka minulle ja pidän siitä hyvää huolta ja haluan tehdä siitä viihtyisän.
Mutta jos koti on hajonnut. Isällä ja äidillä on molemmilla uudet perheet. Ei ole mitään turvallista lintukotoa mihin palata?
- kommenttejaluen
siilenämää kirjoitti:
Mutta jos koti on hajonnut. Isällä ja äidillä on molemmilla uudet perheet. Ei ole mitään turvallista lintukotoa mihin palata?
Olet itse kokenut avoliiton ja eron sekä uusioperheen muodostamisen. Onko lapsillasi ja uusioperheesi lapsilla tilanne, että heillä ei ole turvallista lintukotoa, ei kokemusta oikeista perhearvoista?
kommenttejaluen kirjoitti:
Olet itse kokenut avoliiton ja eron sekä uusioperheen muodostamisen. Onko lapsillasi ja uusioperheesi lapsilla tilanne, että heillä ei ole turvallista lintukotoa, ei kokemusta oikeista perhearvoista?
Ai olen vai :D? Sinä olet vissii joku selvännäkijä kristallipallosta. Sinullekin voin sanoa että mielipiteissäni en aina puhu itsestäni enkä perheestäni vaan kuten aloitus koski, kyse on arvoistani eli miten asioista ajattelen.
JOpa taas mieitsi kiinnostaa ;). Hellitähän jo vähän.
Näin se meni. Lisäksi se vihkikaavasta tuttu lause: "Kunnes kuolema meidät erottaa." Vaikka vuosikymmenien aikana oli erimielisyyksiä, niin kumpikin tiesi, että tiukan paikan tullen kumpikin oli valmis taistelemaan kuin tiikeri puolisonsa puolesta. Ja lasten paras oli aina ohjenuorana. Niillä mentiin. Ja kaikki tuo muu saatiin siinä ohessa. Kumpikin eteni urallaan, saatiin kaunis koti, vaikka tyhjätaskuina aloitettiin, lapset saivat hyvän koulutuksen, loivat oman hyvän elämän, saatiin ihanat lapsenlapset aikanaan. Kunnes kuolema meidät erotti. Mutta iloiten seuraan, miten lapset toteuttavat samoja arvoja omissa perheissään, syntyy perheen ja suvun jatkumo. Hyvä niin.
Vieläkin tulee hellyyttävä tunne, kun katson nyt jo aikuisen poikani touhuja ja muistelen hänen syntymäänsä ja kuinka hän olemassa olollaan muutti kaiken elämässäni. Vaikka elämä ei välttämättä ole helppoa tällaisen mörököllin kanssa, niin monet kovatkin vastoinkäymiset ollaan voitettu yhdessä puolison kanssa. Pelkästään tuo yksi lause on tavattoman suuri viisaus - kunnes kuolema meidät erottaa. Vaikka en ole kahlinnut itseäni toiseen ihmisen, silti uskon rakkauteen ja yhteisymmärrykseen.
PorvoonParoni kirjoitti:
Vieläkin tulee hellyyttävä tunne, kun katson nyt jo aikuisen poikani touhuja ja muistelen hänen syntymäänsä ja kuinka hän olemassa olollaan muutti kaiken elämässäni. Vaikka elämä ei välttämättä ole helppoa tällaisen mörököllin kanssa, niin monet kovatkin vastoinkäymiset ollaan voitettu yhdessä puolison kanssa. Pelkästään tuo yksi lause on tavattoman suuri viisaus - kunnes kuolema meidät erottaa. Vaikka en ole kahlinnut itseäni toiseen ihmisen, silti uskon rakkauteen ja yhteisymmärrykseen.
Kiitos elämänmyönteisestä kommentistasi. Pitkässä liitossa kaikki ei aina ole päivänpaistetta, tärkeää on yhteinen päämäärä.
suvenkorento12 kirjoitti:
Kiitos elämänmyönteisestä kommentistasi. Pitkässä liitossa kaikki ei aina ole päivänpaistetta, tärkeää on yhteinen päämäärä.
Ei todellakaan ole päivänpaistetta, mutta hyvänä puolena voi pitää esimerkiksi sitä, kun ei tarvitse välttämättä kertoa miltä sinusta tuntuu, kun parempi puolisko näkee sen jo naamastasi. Samoin kuin muutamasta sanasta tietää mitä toisen mielessä liikkuu. Sellainen yhteinen hyväolo on nautinnollista ja etuoikeus pitkälle liitolle.
PorvoonParoni kirjoitti:
Ei todellakaan ole päivänpaistetta, mutta hyvänä puolena voi pitää esimerkiksi sitä, kun ei tarvitse välttämättä kertoa miltä sinusta tuntuu, kun parempi puolisko näkee sen jo naamastasi. Samoin kuin muutamasta sanasta tietää mitä toisen mielessä liikkuu. Sellainen yhteinen hyväolo on nautinnollista ja etuoikeus pitkälle liitolle.
Niin, sellaisessa pitkässä suhteessa kehittyvät ikäänkuin yhteiset aivot.
suvenkorento12 kirjoitti:
Niin, sellaisessa pitkässä suhteessa kehittyvät ikäänkuin yhteiset aivot.
Pariskunnan molemmat puoliskot auttavat ja täydentävät toisiaan. Usein kompinaatio on erittäin hyvä.
- sosiaaline
Minusta perhearvot ovat ensisijaisesti kunnioitusta eri suuntiin. Perheen sisällä pidetään yhtä, ei laverrella perheen sisäisiä asioita sinne sun tänne. Tämä ei sulje pois kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Olen opiskeluaikoinani oppinut jonkinlaisia määritelmäkin perheestä, en muista enää eikä tarvitsekaan. Yksineläjääkin tuo kunnioituksen periaate koskee. Ei pidä yrittää rikkoa perheyhteisöä.
Kun on hyvät suhteet perheen sisällä on antaa hyvyyttä muillekin, siitä suurta numeroa pitämättä.
Terveen perheen käytäntöä on kunnioittaa perheenjäseniä. Vanhemmista lähtee lastenkin hyvinvointi elämää kohti. Toimimme esimerkkinä omille lapsillemme.- Timeschanges
PorvoonParoni kirjoitti:
Kun on hyvät suhteet perheen sisällä on antaa hyvyyttä muillekin, siitä suurta numeroa pitämättä.
Terveen perheen käytäntöä on kunnioittaa perheenjäseniä. Vanhemmista lähtee lastenkin hyvinvointi elämää kohti. Toimimme esimerkkinä omille lapsillemme.Arvojen muuttumisen näkee myös siitä keitä perheessä kunnioitetaan.
Ennen vanhaan kunnioituksen huipulla olivat vanhimmat. Heitä oli vähän ja heidän viisauteensa luotettiin koska he olivat nähneet eniten. Lapsia syntyi vuoden välein, heidät opetettiin kantamaan vastuuta siitä mihin pystyivät.
Nykyisin vanhoja alkaa olla yhä enemmän ja heitä kohdellaan yhä hankalampana ongelmana, eläkepomi on vielä kaunisti sanottu, eutanasia alkaa kohta olla pakko... Sen sijaan pieniä lapsia, joiden määrä on pudonnut tusinasta yhteen tai kahteen perhettä kohti, lähes jumaloidaan. Heille ostetaan kaikki mahdollinen mitä kaupasta velaksi tai muuten irti saadaan, heitä kuljetellaan harrastuksissa joista he eivät välitä, paikoissa missä he pitkästyvät ja heille valitaan kouluja joissa he eivät viitsi käydä. Tuloksena saadaan sitten sitä väkeä joka roikkuu jengeissä ja rikkoo paikkoja kun vanhemmat tekevät uraa laskuista selvitäkseen... Timeschanges kirjoitti:
Arvojen muuttumisen näkee myös siitä keitä perheessä kunnioitetaan.
Ennen vanhaan kunnioituksen huipulla olivat vanhimmat. Heitä oli vähän ja heidän viisauteensa luotettiin koska he olivat nähneet eniten. Lapsia syntyi vuoden välein, heidät opetettiin kantamaan vastuuta siitä mihin pystyivät.
Nykyisin vanhoja alkaa olla yhä enemmän ja heitä kohdellaan yhä hankalampana ongelmana, eläkepomi on vielä kaunisti sanottu, eutanasia alkaa kohta olla pakko... Sen sijaan pieniä lapsia, joiden määrä on pudonnut tusinasta yhteen tai kahteen perhettä kohti, lähes jumaloidaan. Heille ostetaan kaikki mahdollinen mitä kaupasta velaksi tai muuten irti saadaan, heitä kuljetellaan harrastuksissa joista he eivät välitä, paikoissa missä he pitkästyvät ja heille valitaan kouluja joissa he eivät viitsi käydä. Tuloksena saadaan sitten sitä väkeä joka roikkuu jengeissä ja rikkoo paikkoja kun vanhemmat tekevät uraa laskuista selvitäkseen...Ehkä en ole vielä niin vanha, että alkaisin miettiä miksi vanhempia ihmisiä ei kunnioiteta. Sukujuhlissa teitittelen sujuvasti itseäni vanhempia ja mielestäni saan itsekin ihan hyvää kohtelua.
Olen sitten luultavasti juuri noita mainitsemiasi minimi määrän lapsia hankkineita, olisin voinut toki hankkia enemmänkin, mutta ei ollut päätettävissäni. Lapset ovat mukavia ja nykyään ravintoilla alkaa olla ongelmia, kun eivät saa nuorisoa tulemaan luokseen. Päihteiden käyttö voi jopa alkaa vähentyä, kun netti meininki valtaa alaa koko ajan lisää.Timeschanges kirjoitti:
Arvojen muuttumisen näkee myös siitä keitä perheessä kunnioitetaan.
Ennen vanhaan kunnioituksen huipulla olivat vanhimmat. Heitä oli vähän ja heidän viisauteensa luotettiin koska he olivat nähneet eniten. Lapsia syntyi vuoden välein, heidät opetettiin kantamaan vastuuta siitä mihin pystyivät.
Nykyisin vanhoja alkaa olla yhä enemmän ja heitä kohdellaan yhä hankalampana ongelmana, eläkepomi on vielä kaunisti sanottu, eutanasia alkaa kohta olla pakko... Sen sijaan pieniä lapsia, joiden määrä on pudonnut tusinasta yhteen tai kahteen perhettä kohti, lähes jumaloidaan. Heille ostetaan kaikki mahdollinen mitä kaupasta velaksi tai muuten irti saadaan, heitä kuljetellaan harrastuksissa joista he eivät välitä, paikoissa missä he pitkästyvät ja heille valitaan kouluja joissa he eivät viitsi käydä. Tuloksena saadaan sitten sitä väkeä joka roikkuu jengeissä ja rikkoo paikkoja kun vanhemmat tekevät uraa laskuista selvitäkseen...Tuota minäkin mietin näissä perhearvoissa. Vanhusten osa tänä päivänä näissä perhearvoissa? Ja yhteiskunnassa. Arvostavatko tämän päivän lapset isovanhempiaan tai isoisovanhempiaan. Käydäänkö mummoöoissa tai puhumattakaan vanhainkodeissa lasten kanssa. Haetaanko mummoa mukaan tapahtumiin tai muuten vaan kylään? Osoitetaanko lapsille että isovanhemmat ovat tärkeä osa perhettä?
- Bengalitikku
PorvoonParoni kirjoitti:
Ehkä en ole vielä niin vanha, että alkaisin miettiä miksi vanhempia ihmisiä ei kunnioiteta. Sukujuhlissa teitittelen sujuvasti itseäni vanhempia ja mielestäni saan itsekin ihan hyvää kohtelua.
Olen sitten luultavasti juuri noita mainitsemiasi minimi määrän lapsia hankkineita, olisin voinut toki hankkia enemmänkin, mutta ei ollut päätettävissäni. Lapset ovat mukavia ja nykyään ravintoilla alkaa olla ongelmia, kun eivät saa nuorisoa tulemaan luokseen. Päihteiden käyttö voi jopa alkaa vähentyä, kun netti meininki valtaa alaa koko ajan lisää.Hassua toisaalta, että on ravintoloita, jotka eivät pidä siitä, että pienen lapsen kanssa tullaan ravintolaan syömään - vaikkapa kolmessa polvessa.
siilenämää kirjoitti:
Tuota minäkin mietin näissä perhearvoissa. Vanhusten osa tänä päivänä näissä perhearvoissa? Ja yhteiskunnassa. Arvostavatko tämän päivän lapset isovanhempiaan tai isoisovanhempiaan. Käydäänkö mummoöoissa tai puhumattakaan vanhainkodeissa lasten kanssa. Haetaanko mummoa mukaan tapahtumiin tai muuten vaan kylään? Osoitetaanko lapsille että isovanhemmat ovat tärkeä osa perhettä?
Nyt heitit hyvän kysymyksen siilenämää. Arvostetaanko isovanhempia, lasketaanko heidät perheeseen kuuluvaksi ? Onko heillä muuta virkaa kuin toimia tarvittaessa lastenvahtina ja heittää perheelle/lapsenlapsille rahaa ?
Jos isovanhemman katsotaan kuuluvan perheeseen miten se ilmenee ? Miten ja kuka määrittelee isovanhemman roolin perheessä ? Jos asutaan kaukana, kuka ottaa päävastuun yhteydenpidosta jne ?
Näistä kysymyksistä olisi kiinnostavaa kuulla ja keskustella. Toivottavasti ei mene paljon sivuun aiheesta ja tämäkin sivujuonne kiinnostaa ja tulee huomatuksi monien vastausten joukosta.Bengalitikku kirjoitti:
Hassua toisaalta, että on ravintoloita, jotka eivät pidä siitä, että pienen lapsen kanssa tullaan ravintolaan syömään - vaikkapa kolmessa polvessa.
Tässä suomalaisilla olisi paljon opittavaa etelän ihmisiltä, esim. Välimeren rannoilla asuvilta.
demeter1 kirjoitti:
Nyt heitit hyvän kysymyksen siilenämää. Arvostetaanko isovanhempia, lasketaanko heidät perheeseen kuuluvaksi ? Onko heillä muuta virkaa kuin toimia tarvittaessa lastenvahtina ja heittää perheelle/lapsenlapsille rahaa ?
Jos isovanhemman katsotaan kuuluvan perheeseen miten se ilmenee ? Miten ja kuka määrittelee isovanhemman roolin perheessä ? Jos asutaan kaukana, kuka ottaa päävastuun yhteydenpidosta jne ?
Näistä kysymyksistä olisi kiinnostavaa kuulla ja keskustella. Toivottavasti ei mene paljon sivuun aiheesta ja tämäkin sivujuonne kiinnostaa ja tulee huomatuksi monien vastausten joukosta.Isovanhempien kuulumisen perheeseen voisi kuvitella ilmenevän niin että heidät otettaisiin mukaan perheiden elämään tietenkin isovanhemman voimavarojen ja kiinnostuksen mukaisesti. Enää ehkä monillakaan ei ole mahdollista ottaa vanhempiaan samaan taloon asumaan. Pidettäisiin yhteyttä, kerrottaisiin kuulumisia ja oltaisiin kiinnostuneita isovanhemman kuulumisista. Parhaassa tapauksessa isovanhempi voisi muuttaa lähemmäs perhettä jos toisin päin muutto ei ole mahdollista. Etäomaishoitajuus, isovanhemman arjen järjestely sinne kauaskin, yhteydenpito hoitavaa ja huoltavaan verkostoon vanhuksen lisäksi esimerkiksi. Isovanhemman ottaminen mukaan lomareissuille tai ihan vanhuksen voinnin mukaan räätälöidyt pienemmät yhteiset lomareissut.
Isovanhemman rooli perheessä varmaankin pää-asiassa määrittelee hän, jonka vanhempi tämä isovanhempi on. Ihanteellista jos kumppani olisi samoin ajatuksin tukemassa ja toimimassa. Samoin yhteydenpito. Tosin monissa perheissä yhteydenpito taitanee jäädä kaikissa tapauksissa naisväen hartioille. Oli kyse kumman vaan vanhemmasta.
Hoksasin tuossa että nuo pari ensimmäistä kappalaetta kirjoitin jo ikääntyneistä isovanhemmista. Nuorin tuntemani pääsi isovanhemmaksi 36-vuotiaana. Silloinhan isovanhemman rooli voi olla vaikka käydä bilettämässä perheen äidin kanssa :D. Isovanhemmalla voi tuossa vaiheessa olla itsellään ihan uusi elämä ja lapset ja lapsenlapset jäädä vähän sivuun kun mummoa tai vaaria viedään :D.siilenämää kirjoitti:
Isovanhempien kuulumisen perheeseen voisi kuvitella ilmenevän niin että heidät otettaisiin mukaan perheiden elämään tietenkin isovanhemman voimavarojen ja kiinnostuksen mukaisesti. Enää ehkä monillakaan ei ole mahdollista ottaa vanhempiaan samaan taloon asumaan. Pidettäisiin yhteyttä, kerrottaisiin kuulumisia ja oltaisiin kiinnostuneita isovanhemman kuulumisista. Parhaassa tapauksessa isovanhempi voisi muuttaa lähemmäs perhettä jos toisin päin muutto ei ole mahdollista. Etäomaishoitajuus, isovanhemman arjen järjestely sinne kauaskin, yhteydenpito hoitavaa ja huoltavaan verkostoon vanhuksen lisäksi esimerkiksi. Isovanhemman ottaminen mukaan lomareissuille tai ihan vanhuksen voinnin mukaan räätälöidyt pienemmät yhteiset lomareissut.
Isovanhemman rooli perheessä varmaankin pää-asiassa määrittelee hän, jonka vanhempi tämä isovanhempi on. Ihanteellista jos kumppani olisi samoin ajatuksin tukemassa ja toimimassa. Samoin yhteydenpito. Tosin monissa perheissä yhteydenpito taitanee jäädä kaikissa tapauksissa naisväen hartioille. Oli kyse kumman vaan vanhemmasta.
Hoksasin tuossa että nuo pari ensimmäistä kappalaetta kirjoitin jo ikääntyneistä isovanhemmista. Nuorin tuntemani pääsi isovanhemmaksi 36-vuotiaana. Silloinhan isovanhemman rooli voi olla vaikka käydä bilettämässä perheen äidin kanssa :D. Isovanhemmalla voi tuossa vaiheessa olla itsellään ihan uusi elämä ja lapset ja lapsenlapset jäädä vähän sivuun kun mummoa tai vaaria viedään :D.Sinähän vastasitkin jo kaikkiin kysymyksiin, siilenä..)) Tuollainen olisi minustakin ihanteellista vaikka se toimisi edes joiltakin osin.
Mutta kuten sanot: paljon riippuu isovanhempien iästä ja toimintakyvystä. Oma äitini oli meillä asuessaan lähinnä seurailija, mutta pidin arvokkaana sitä, että pojat tottuivat vanhaan ihmiseen, näkivät, että tällaisenkin muodon elämä voi saada.
Kivistön asuntomessuilla 2016 oli muutama kolmen sukupolven talo (kuten meilläkin on) ja se on mielestäni ainakin ideana hyvä, palvelee parhaimmillaan koko perheyhteisöä. En silti ole nähnyt, että sitä asuntomarkkinoilla kovasti näkyisi, mutta ehkä se tulee vielä. Päiväkoteja ja vanhusten palvelutaloja on kyllä rakennettu meidänkin kuntaan - siis saman katon alle, ja käsittääkseni ratkaisuun ollaan oltu tyytyväisiä.
Ehkä tiukentuva talous pakottaa keksimään uusia ratkaisuja sekä lasten että vanhusten hoitoon ja hoivaan...Tai sitten aletaan nähdä eri ikäpolvien välinen kanssakäyminen uusin silmin, vuorovaikutustaitojen kehittäjänä ja omaa perspektiiviä laajentavana.demeter1 kirjoitti:
Sinähän vastasitkin jo kaikkiin kysymyksiin, siilenä..)) Tuollainen olisi minustakin ihanteellista vaikka se toimisi edes joiltakin osin.
Mutta kuten sanot: paljon riippuu isovanhempien iästä ja toimintakyvystä. Oma äitini oli meillä asuessaan lähinnä seurailija, mutta pidin arvokkaana sitä, että pojat tottuivat vanhaan ihmiseen, näkivät, että tällaisenkin muodon elämä voi saada.
Kivistön asuntomessuilla 2016 oli muutama kolmen sukupolven talo (kuten meilläkin on) ja se on mielestäni ainakin ideana hyvä, palvelee parhaimmillaan koko perheyhteisöä. En silti ole nähnyt, että sitä asuntomarkkinoilla kovasti näkyisi, mutta ehkä se tulee vielä. Päiväkoteja ja vanhusten palvelutaloja on kyllä rakennettu meidänkin kuntaan - siis saman katon alle, ja käsittääkseni ratkaisuun ollaan oltu tyytyväisiä.
Ehkä tiukentuva talous pakottaa keksimään uusia ratkaisuja sekä lasten että vanhusten hoitoon ja hoivaan...Tai sitten aletaan nähdä eri ikäpolvien välinen kanssakäyminen uusin silmin, vuorovaikutustaitojen kehittäjänä ja omaa perspektiiviä laajentavana.Juu, kirjoitusmoodi päällä :)
Juu saapas nähdä. Alkavatko kotihoidossa hoidettavat huonokuntoiset vanhukset täyttää sairaalapaikat kun kotona ei pärjää ja laitospaikkoja ei ole. Raha tai sen puute määrää. Liekö kaikista jo nyt tehdyistä ratkaisuista tullut säästöjä, näyttäisi joissain kohden et on käynyt juuri päinvastoin. Kalliiksi tulee ja inhimillisten kärsimysten määrä kasvaa.
Vanhusten päivähoitoa ja ryhmäkoteja on perustettu. Sisarenikin kävi tällaisen perhekotivalmennuksen sillä ajatuksella että voisi ottaa kotiinsa muutaman vanhuksen asumaan.siilenämää kirjoitti:
Juu, kirjoitusmoodi päällä :)
Juu saapas nähdä. Alkavatko kotihoidossa hoidettavat huonokuntoiset vanhukset täyttää sairaalapaikat kun kotona ei pärjää ja laitospaikkoja ei ole. Raha tai sen puute määrää. Liekö kaikista jo nyt tehdyistä ratkaisuista tullut säästöjä, näyttäisi joissain kohden et on käynyt juuri päinvastoin. Kalliiksi tulee ja inhimillisten kärsimysten määrä kasvaa.
Vanhusten päivähoitoa ja ryhmäkoteja on perustettu. Sisarenikin kävi tällaisen perhekotivalmennuksen sillä ajatuksella että voisi ottaa kotiinsa muutaman vanhuksen asumaan.Mielestäni vanhusten päivähoito ja ryhmäkodit ovat todella kannatettava ajatus.
PorvoonParoni kirjoitti:
Mielestäni vanhusten päivähoito ja ryhmäkodit ovat todella kannatettava ajatus.
Ainakaa niissä vanhukset eivät jäisi yksin, siis nuo ratkaisut olisivat hyviä vanhusten yksinäisyyden poistamiseen ja virikkeitä olisi ihan eri tavalla. Toisaalta tämänmuotoiset esimerkiksi ryhmäkodit tukisivat työllisyyttä yritysten muodossa.
siilenämää kirjoitti:
Ainakaa niissä vanhukset eivät jäisi yksin, siis nuo ratkaisut olisivat hyviä vanhusten yksinäisyyden poistamiseen ja virikkeitä olisi ihan eri tavalla. Toisaalta tämänmuotoiset esimerkiksi ryhmäkodit tukisivat työllisyyttä yritysten muodossa.
Uskon, että näitä "uusia" hoiva-asumisen muotoja tullaan kokeilemaan - kun vain hinnoista sovitaan..)) Perhehoito olisi mitä mainioin tapa hoidattaa hoidettavia, mutta jos/kun työtä on 24 h vuorokaudessa niin ei se kovasti houkuta, eikä palkkio luultavasti huomioi tätä...
demeter1 kirjoitti:
Uskon, että näitä "uusia" hoiva-asumisen muotoja tullaan kokeilemaan - kun vain hinnoista sovitaan..)) Perhehoito olisi mitä mainioin tapa hoidattaa hoidettavia, mutta jos/kun työtä on 24 h vuorokaudessa niin ei se kovasti houkuta, eikä palkkio luultavasti huomioi tätä...
Totta. Pari hoitajaa per perhehoito ei kyllä riitä.
Päivähoito vanhuksille olisi varmaan myös se kokeilemisen arvoinen asia. Vanhus vietäisiin samalla tavoin hoitoon päiväksi kuin lapsi. Haettaisiin illalla kotiin.Vanhusten päiväkotiin :). Päivlodissa pidettäisiin sitten näitä lapsenlapsi -päiviä, jolloin lapsenlapset voisivat tulla tervehtimään ja perehtymään mitä vahusten päiväkodissa päivän aikana tapahtuu.
Tai perhekotiin vain päiväksi ja illalla yöksi omien lasten luo takaisin.
- Hylättynä
Minäkin luulin vielä muutama vuosi sitten että perheen arvo on toista mitä se on nyt.
Kuulua johonkin,jollekkin,olla osa kokonaisuutta yksilönä,ja tällä tarkoitan lapsuuden kotia.
Arvo oli turva ja koti,sisarukset,vanhemmat,se oli tärkeintä kaikessa.
Nyt on kaikki menetetty,ei ole kuin muistot jäljellä.Ja käännetyt selät.- leijaillien
Minun ideologiani mukaan perhearvot ovat rakkaus ja huolenpito kustakin perheen jäsenestä.
Auttaa, avustaa, puoltaa, kai joskus, muiden mukaan, liikaakin.
Näkeehän ja lukeehan sen täälläkin. Jos joku valittaa vaikkapa puolisostaan, heti on tuhat ja yksi neuvojaa, jotta ja että, erotkaa.
Kun on rakkaus, ei se niin vain olekaan helppoa.
Perhe antaa anteeksi.
Perhe on lämmin pesä, raa'assa maailmassa, onneksi, useimmille.
Toki monille se on myös perhehelvatta, josta poispääseminen on onnista suurin.
Veri lie vettä sakeampaa. leijaillien kirjoitti:
Minun ideologiani mukaan perhearvot ovat rakkaus ja huolenpito kustakin perheen jäsenestä.
Auttaa, avustaa, puoltaa, kai joskus, muiden mukaan, liikaakin.
Näkeehän ja lukeehan sen täälläkin. Jos joku valittaa vaikkapa puolisostaan, heti on tuhat ja yksi neuvojaa, jotta ja että, erotkaa.
Kun on rakkaus, ei se niin vain olekaan helppoa.
Perhe antaa anteeksi.
Perhe on lämmin pesä, raa'assa maailmassa, onneksi, useimmille.
Toki monille se on myös perhehelvatta, josta poispääseminen on onnista suurin.
Veri lie vettä sakeampaa.Totta, omien sukulaisten suhteen kestetään jopa paljon huonompaa kohtelua mitä muilta ihmisiltä.
- lannenlausuja
ja sitten se tarkea..tee toiselle,,niinkuin haluat itsellesi tehtavan..melkoisen tarkea lause..
- 6256
Harvinaisen hyvä ketju pitkästä aikaa! Kiitän ap:aa ja osallistujia.
Mun lapsuuden perhe omasi omat ongelmansa ja ovat osin vieläkin avoimina haavoina eläköityvien sisarusten välillä. Muorin mielestä piti kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisverot. Todellinen vakaumuksensa taisi olla mitä ihmiset siitä sanovat. Mun mielipiteeni mukaan muori olisi pitänyt viedä lääkäriin, että olisi voitu diagnosoida ja lääkitä jokin Levyn kpl-tauti tms. Tosin en tiedä, olisiko lääkkeitä tuohon silloin ollut. Ja jälkiviisauttahan tämä on.
Toinen lapseni asuu avoliitossa vuokra-asuntoa eikä omista autoakaan. Eli se niistä vanhoista arvoista. Toinen perusti perheen ja on menossa naimisiin. Ja on tupaa ja autoakin. Molempia lapsiani vein kirkon päiväkerhoon ja pyhäkouluunkin aikoinaan. Lasten puolisoiden vanhemmilla on pitkät liitot takanaan. Toinen pari tosin erosi joku vuosi sitten.
Itse ollaan tässä oltu yhdessä pian 40v. Toivon, että saamme pitää toisemme vielä pitkään. Huonosti menee, jos toinen poistuu.Kiitos kiitoksesta 6256.
Oli minullakin omassa kodissani paljon asioita, joita pieni ihminen ei voinut hyväksyä. Yritän nyt elää niin, että en tekisi itse samoja virheitä.
Olen huomannut aika usein kuolinilmoituksista, että kun pariskunnan toinen osapuoli kuolee, niin ei mene pitkää aikaa kuin lähtee toinenkin. Varmasti raastava ikävä osasyynä.
- lacucaracha
Perhearvoni ovat moniarvoiset eli perhe on laajasti ymmärrettävä käsite. Vaikka näin.
1. Perhe voi olla miehen tai naisen välinen liitto joko niin, että asutaan yhdessä tai erikseen. Aktiivi-ikäisillä siihen voi kuulua lapsia: omia, adoptoituja, lapsia kumppanin aiemmista suhteista tai se voi olla lapseton. Koirat ja muut koristeet voivat toki kuulua siihen yhtä hyvin kuin muihinkin perhekokonaisuuksiin. Perhe käsitteenä ei vaadi papin vihkimistä, koska se on kahden ihmisen välinen sopimus.
2. Perhe voi olla kahden sama asukupuolta olevan välinen liitto, johon niinikään voi kuulua lapsia kumppneiden edellisistä suhteista.
3. Yksinasuvan perhe on yksinasuva itse.
Perhearvot lähtevät aikuisten kohdalla siitä, että perheenjäsenet hyväksyvät toisensa ja kunnioittavat toistensa mielipiteitä ja arvoja. Talous voi olla yhteinen tai muuten sovittu. Elämä heittelee ja perheen tai sen jäsenten olotila ei voi olla aina onnellinen, muutokset kuuluvat elämään. Perheen lasten olivat omia, kumppanin tai adoptoituja ei tarvitse huolehtia aikuisten hyvinvoinnista vaan päinvastoin (kun lapset ovat alaikäisiä) . Aikuiset vastaavat perheen turvallisuudesta.
Kun on yhteisiä lapsia tai kumppanin lapsia tai adoptoituja lapsia ja on asuttu tai muuten oltu perhekokonaisuuden jäseninä, aikuisen vastuu ei pääty, jos suhde kumppaniin päättyy.
Tuskinpa kukaan muodostaa minkäänmoista perhettä ilman rakkautta, siis ilman vahvoja tunnesiteitä. Yksinasuvankin on mukavampaa elää, jos tykkää itsestään ja hyväksyy omat toilauksensa. Luulisin. Mielestäni olemme jo aikaa poistuneet stereotypiamallista eli se heteropari, kaksi lasta, poika ja tyttö, koira, omakotitalo, auto ja hyvät työpaikat. Onnellisuus muodostetaan joka ikinen päivä,se on henkilökohtainen tunne, ei sitä voi sitoa niin, että koko perhe on onnellinen, joku on aina onneton tai vähemmän onnellinen. Se on tervettä.
Tuollaiset "tee toiselle kuin itsellesi tekisit" ovat tietysti hienoja juttuja, mutta eikö kumppanin henkilökohtaisesta arvomaailmasta ja vastuun ymmärtämisestä pitäisi keskustella jo ennen perheen perustamista ts. jos on tottunut aina tekemään vain oman tahtonsa mukaan, muutos voi olla todella vaikea ja onnistuuko ollenkaan perheessä?Mielestäni myös entiseen aikaan vetoaminen on turhaa, kyllä niitä "tavallaan"uusioperheitä oli jo silloin, kun miehet tekivät lapsia oman rouvan kanssa ja vielä piiankin kanssa ja joskus jopa naapurinkin.
Oma isäni asusteli huushollissa, jossa sekä äidillä että isällä oli omia lapsia vanhasta avioliitosta ja sitten vielä useampiakin yhteisiä.
Eipä tuollaista sanaa edes käytetty nuoruudessani Suomessa. Englanninkielisenä sen tiedän *family values* ja tulee mieleen joku leffa.
https://www.youtube.com/watch?v=IHgfQ-0lYbg
Termi viittaa mielestäni johonkin 'vanhempaan maailmaan', yhteiskuntaan jota ei ole enää olemassa ja vaikka perhe on edelleenkin vahva yhteiskunnallisena perusyksikkönä, niin sen monimuotoisuus ja arvomaailman laaja valikko leimaa nää tällaiset ketjut lähinnä muistojen kultaaman nuoruuden ja lapsuuden kelaamiseksi. Miten hyvä olikaan lapsen kasvaa viiskytluvun kodissa, jossa iskä kävi duunissa ja äitti keitti ruokaa ja kaikki tiesivät paikkansa. Usein tämän kulissin tapana piili paljon myös pahaa: lasten kurittamista, kirkkoon pakottamista, aivopesua, naisen alistamista.'
***
MInulle *perhe" voi olla melkein mitä tahansa ja eräs suosikkimallini on etelämaalainen suurperhe johon voi kuulua esim. vanhukset. sinkkuvanhapiikatäti, aikuiset lapset jotka eivät olleet vielä menneet avioon, joku satunnainen rakkauslapsi... tilaa, huolenpitoa ja rakkautta riittää kaikille.
Tää onkin oikeestaan ainoa jonka tunnistan "perhearvoksi: ihmisten keskeinen sitoumus huolehtia toisistaan, erityisesti juuri uudesta polvesta, rakastaa ja tukea toinen toistaan. Siinä ei ole papin aamenilla, virsien veisuulla, lipun heiluttamisella tai hienoilla puheilla mitään merkitystä."Paloma.se.co"
Eivätköhän tällaiset keskustelut täällä ala olla jo paljon vanhemmille tarkoitettujen palstojen jutustelua?
Tämä palsta on enemmän Hipeille tarkoitettu.
Tällaisille:
https://www.youtube.com/watch?v=Zn99sY-PdtU
H.hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
Eivätköhän tällaiset keskustelut täällä ala olla jo paljon vanhemmille tarkoitettujen palstojen jutustelua?
Tämä palsta on enemmän Hipeille tarkoitettu.
Tällaisille:
https://www.youtube.com/watch?v=Zn99sY-PdtU
H.Huomasin kyllä aamulla että eri nimmarit ovat käyneet harjoittelemassa 70 -palstalla :)
H.- harjoittelemassako
hunksz kirjoitti:
Huomasin kyllä aamulla että eri nimmarit ovat käyneet harjoittelemassa 70 -palstalla :)
H.Miksi sinä siellä vanhojen palstalla käyt?
harjoittelemassako kirjoitti:
Miksi sinä siellä vanhojen palstalla käyt?
"harjoittelemassako"
Täällä mainittin minun olevan mainittu siellä.
Joten kuten aina, minä seuraan nimmariani.
Vaan ihan joka-puolella en kommentoi.
Esim.70 palstalla en vielä.
Malta odottaa vielä 1,8 vuotta.
EOC
H.hunksz kirjoitti:
Huomasin kyllä aamulla että eri nimmarit ovat käyneet harjoittelemassa 70 -palstalla :)
H.Kävin katsomassa nyt, kun kuulemma minunkin nimeni (nimimerkkini) oli mainittu. Ei tosin millään pahalla. Hyvä niin.
Älä ihmeessä tule vanhusten palstalle, jos vaikka me muut sinne mennäänkin. Joskus tulevaisuudessa.Paloma.se.co kirjoitti:
Kävin katsomassa nyt, kun kuulemma minunkin nimeni (nimimerkkini) oli mainittu. Ei tosin millään pahalla. Hyvä niin.
Älä ihmeessä tule vanhusten palstalle, jos vaikka me muut sinne mennäänkin. Joskus tulevaisuudessa."Paloma.se.co"
Kaikki aikanaan.
Voidellen huulianne
H."MInulle *perhe" voi olla melkein mitä tahansa ja eräs suosikkimallini on etelämaalainen suurperhe johon voi kuulua esim. vanhukset. sinkkuvanhapiikatäti, aikuiset lapset jotka eivät olleet vielä menneet avioon," kirjoitat Paloma.
Eikös tuollainen perhemalli ollut myös meillä, vielä -50-luvulla, mutta sitä et pitänyt hyvänä ? Ettet vain kaipaa "vanhaa hyvää aikaa" sinäkin...))
Toisessa vastauksessa listaat joukon meidän aikaamme leimaavia piirteitä:
kilpailu elintasosta, kilpailu lasten menestyksestä jne ja kysyt missä vaiheessa nuo ilmiöt ovat saaneet meillä sijaa ? Eikös vastaus ole aika selvä: kun elintaso nousee perhe ei enää ole meidän ainoa turvamme, ainakaan aineellisessa mielessä. Viranomainen hoitaa, ellei omainen hoida. Ja helposti mennään siitä, missä aita on matalin: ulkoistetaan perinteisiä perheen tehtäviä viranomaisille.
Aloitukseen palatakseni sanoisin vähän provoten, että perheet ovat hukassa ja niiden arvot myös. Molemmat on uhrattu yksilönvapauden alttarille. Eikä jälki hyvältä näytä, vai näyttääkö ?demeter1 kirjoitti:
"MInulle *perhe" voi olla melkein mitä tahansa ja eräs suosikkimallini on etelämaalainen suurperhe johon voi kuulua esim. vanhukset. sinkkuvanhapiikatäti, aikuiset lapset jotka eivät olleet vielä menneet avioon," kirjoitat Paloma.
Eikös tuollainen perhemalli ollut myös meillä, vielä -50-luvulla, mutta sitä et pitänyt hyvänä ? Ettet vain kaipaa "vanhaa hyvää aikaa" sinäkin...))
Toisessa vastauksessa listaat joukon meidän aikaamme leimaavia piirteitä:
kilpailu elintasosta, kilpailu lasten menestyksestä jne ja kysyt missä vaiheessa nuo ilmiöt ovat saaneet meillä sijaa ? Eikös vastaus ole aika selvä: kun elintaso nousee perhe ei enää ole meidän ainoa turvamme, ainakaan aineellisessa mielessä. Viranomainen hoitaa, ellei omainen hoida. Ja helposti mennään siitä, missä aita on matalin: ulkoistetaan perinteisiä perheen tehtäviä viranomaisille.
Aloitukseen palatakseni sanoisin vähän provoten, että perheet ovat hukassa ja niiden arvot myös. Molemmat on uhrattu yksilönvapauden alttarille. Eikä jälki hyvältä näytä, vai näyttääkö ?"aikaamme leimaavia piirteitä, kilpailu elintasosta jne..." kirjoittaa demeter1.
Niin, kyllä minäkin olen kaikesta tästä tietoinen mutta en sisäistä näitä piirteitä "perhearvoihin". Kun mielestäni niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä tekee perheestä onnistuneen, hyvän, turvallisen perheen.
Ei, demeter1, en kaipaa viisikymmentälukua sitten pätkääkään. Ja se suurperhe jossa kasvoin ei muistuttanut millään tapaa etelämaalaista suurperhettä, johon tutustuin ja osittain sain kuuluakin yli kymmenen vuoden ajan. Suomalainen 50-luvun ydinperhe oli harvoin suurperhe ja jos se oli, niin sekään ei ollut avartava eikä turvaa antava tekijä. Asuin lapsuuteni karjalaisessa suurperheessä, mutta jaot tehtiin jo aikaisin heti isovanhempien kuoleman jälkeen. Äitini roolia siinä en koskaan ihaillut, appi oli täysi tyranni, anoppi ei uskaltanut sanoa mitään, isä sana oli laki meidän kamarissa ja pojille kannettiin aina ruoka eteen ennen tyttöjä.
Ei, en todellakaan kaipaa sitä sitten pätkääkään. Elämäni onnellisin päivä oli kun muutin omaan asuntoon.
***
Olen yrittänyt antaa omille lapsilleni sellaisia "perhearvoja" joihin itsekin uskon: solidaarisuutta, turvaa, rakkautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta, tilaa kasvaa, maaperää mihin kasvattaa juuret, oikeuden omiin mielipiteisiin ja omiin tunteisiin. Niihin ei kuulu kirkko, mammona, isänmaa. Nämä arvot saadaan sitten muualta sen mukaan kun lapset aikuistuvat ja oppivat itse tekemään omat valintansa.Paloma komppaan noita kahta viimeistä kappaletta, noin juuri. Perheen rajat voivat olla paljon laveammat kuin yleisesti moni ajattelee.
- harjoittelemassako
hunksz kirjoitti:
"harjoittelemassako"
Täällä mainittin minun olevan mainittu siellä.
Joten kuten aina, minä seuraan nimmariani.
Vaan ihan joka-puolella en kommentoi.
Esim.70 palstalla en vielä.
Malta odottaa vielä 1,8 vuotta.
EOC
H.Voi työntää EOC:t sinne minne ei päivä paista, kirjoitan mihin haluan ja niin pitkään kun haluan.
demeter1 kirjoitti:
"MInulle *perhe" voi olla melkein mitä tahansa ja eräs suosikkimallini on etelämaalainen suurperhe johon voi kuulua esim. vanhukset. sinkkuvanhapiikatäti, aikuiset lapset jotka eivät olleet vielä menneet avioon," kirjoitat Paloma.
Eikös tuollainen perhemalli ollut myös meillä, vielä -50-luvulla, mutta sitä et pitänyt hyvänä ? Ettet vain kaipaa "vanhaa hyvää aikaa" sinäkin...))
Toisessa vastauksessa listaat joukon meidän aikaamme leimaavia piirteitä:
kilpailu elintasosta, kilpailu lasten menestyksestä jne ja kysyt missä vaiheessa nuo ilmiöt ovat saaneet meillä sijaa ? Eikös vastaus ole aika selvä: kun elintaso nousee perhe ei enää ole meidän ainoa turvamme, ainakaan aineellisessa mielessä. Viranomainen hoitaa, ellei omainen hoida. Ja helposti mennään siitä, missä aita on matalin: ulkoistetaan perinteisiä perheen tehtäviä viranomaisille.
Aloitukseen palatakseni sanoisin vähän provoten, että perheet ovat hukassa ja niiden arvot myös. Molemmat on uhrattu yksilönvapauden alttarille. Eikä jälki hyvältä näytä, vai näyttääkö ?"perheet ovat hukassa ja niiden arvot myös. Molemmat on uhrattu yksilönvapauden alttarille."
Tuota minäkin hain ja tarkoitin................Paloma.se.co kirjoitti:
"aikaamme leimaavia piirteitä, kilpailu elintasosta jne..." kirjoittaa demeter1.
Niin, kyllä minäkin olen kaikesta tästä tietoinen mutta en sisäistä näitä piirteitä "perhearvoihin". Kun mielestäni niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä tekee perheestä onnistuneen, hyvän, turvallisen perheen.
Ei, demeter1, en kaipaa viisikymmentälukua sitten pätkääkään. Ja se suurperhe jossa kasvoin ei muistuttanut millään tapaa etelämaalaista suurperhettä, johon tutustuin ja osittain sain kuuluakin yli kymmenen vuoden ajan. Suomalainen 50-luvun ydinperhe oli harvoin suurperhe ja jos se oli, niin sekään ei ollut avartava eikä turvaa antava tekijä. Asuin lapsuuteni karjalaisessa suurperheessä, mutta jaot tehtiin jo aikaisin heti isovanhempien kuoleman jälkeen. Äitini roolia siinä en koskaan ihaillut, appi oli täysi tyranni, anoppi ei uskaltanut sanoa mitään, isä sana oli laki meidän kamarissa ja pojille kannettiin aina ruoka eteen ennen tyttöjä.
Ei, en todellakaan kaipaa sitä sitten pätkääkään. Elämäni onnellisin päivä oli kun muutin omaan asuntoon.
***
Olen yrittänyt antaa omille lapsilleni sellaisia "perhearvoja" joihin itsekin uskon: solidaarisuutta, turvaa, rakkautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta, tilaa kasvaa, maaperää mihin kasvattaa juuret, oikeuden omiin mielipiteisiin ja omiin tunteisiin. Niihin ei kuulu kirkko, mammona, isänmaa. Nämä arvot saadaan sitten muualta sen mukaan kun lapset aikuistuvat ja oppivat itse tekemään omat valintansa.En minäkään noita asioita arvoina pitänyt vaan enempi seurauksina arvojen puutteesta. Siis noiden perinteisten, mitkä itsekin listasit viimeisessä kappaleessasi, Paloma..
Minä näen nuo listatut arvot - joihin toki itsekin yhdyn - päivitettynä versiona kymmenestä käskystä, joissa en näe mitään pahaa.
Olihan meidän suurperheissä, missä niitä sitten olisikin, omat jännitteensä, mutta myös historiallinen aika oli toinen. Sodanjälkeisessä Suomessa ei yksilön tarpeille välttämättä ollut tilaa kun piti jälleenrakentaa isänmaata, puhaltaa yhteen hiileen.
Ja ellei noita jännitteitä olisi perheissä ollut, olisimmeko me sieltä minnekään ponnistaneet ? Missään nimessä en veisi arvoa edellisen sukupolven ponnisteluilta vaikka siitä hintaa maksettiin sekä kansakuntana että yksilötasolla.
Noiden ponnistelujen tuloksista me saamme nyt nauttia, elää hyvinvointivaltiossa maailman onnellisempana kansana (aamun tilastouutinen !)...siilenämää kirjoitti:
"perheet ovat hukassa ja niiden arvot myös. Molemmat on uhrattu yksilönvapauden alttarille."
Tuota minäkin hain ja tarkoitin................Kiva kun joku "ymmärsi" eli ajatteli samoin, siilenämää. Minulle "moniarvoinen" merkitsee aina sitä ettei arvoja ole, tai ne muokataan kulloiseenkin tilanteeseen sopiviksi....
Ei sitä käytetty minunkaan nuoruudessani ja melko vallattomasti saivat kakarat kasvaa ilman huolenpitoa. Minun mielestä ei ole kyse mistään "vanhemmasta maailmasta", vaan ihan nykypäivän Suomessa vaalittavista perinteostä. Tiedän monen tuttuni tavoittelevan hyviä perhearvoja, enkä näe siinä mitään konservatiivista.
demeter1 kirjoitti:
En minäkään noita asioita arvoina pitänyt vaan enempi seurauksina arvojen puutteesta. Siis noiden perinteisten, mitkä itsekin listasit viimeisessä kappaleessasi, Paloma..
Minä näen nuo listatut arvot - joihin toki itsekin yhdyn - päivitettynä versiona kymmenestä käskystä, joissa en näe mitään pahaa.
Olihan meidän suurperheissä, missä niitä sitten olisikin, omat jännitteensä, mutta myös historiallinen aika oli toinen. Sodanjälkeisessä Suomessa ei yksilön tarpeille välttämättä ollut tilaa kun piti jälleenrakentaa isänmaata, puhaltaa yhteen hiileen.
Ja ellei noita jännitteitä olisi perheissä ollut, olisimmeko me sieltä minnekään ponnistaneet ? Missään nimessä en veisi arvoa edellisen sukupolven ponnisteluilta vaikka siitä hintaa maksettiin sekä kansakuntana että yksilötasolla.
Noiden ponnistelujen tuloksista me saamme nyt nauttia, elää hyvinvointivaltiossa maailman onnellisempana kansana (aamun tilastouutinen !)...Kymmenen käskyä ei ole mielestäni mikään perhearvojen lista, vaan kysymys on paljon suuremmasta asiasta: moraalisesta koodista jolla kontrolloitiin koko kansaa. Noin puolet laskisin vieläkin käyttökelpoisiksi elämänohjeiksi ja ne eivät ole mitenkään ainutlaatuisia juuri kristinuskossa.
Luin juuri äskettäin että yli puolet tukholmalaisia asuu yksin. Heillä on siis koti, mutta ei perhettä. Monet omasta valinnastaan.
Joo, luin tuosta suomalaisten onnellisuudesta. Nauroin niin että vedet olivat tulla silmiin. Elikkä suomalaisilla on maailman parhaat syyt olla onnellisia, mutta oma kokemukseni on että nää onnelliset ihmiset osaavat todella valittaa joka asiasta. Onnellisuus tilastojen mukaan on yksi asia ja subjektiivinen käsitys omasta onnellsiuudesta voi ola toinen.
***
Porvoolainen ja sinä olette onnellisia perinteisine, äärikonservatiivisine kristittyine arvoinenne. Samaistutte amerikkalaisiin tea-partyperheisiin? Minä olen onnellinen (yhdeksäs tila) progressiivisine arvoineni. Sovitaan että ollaan vain onnellisia.demeter1 kirjoitti:
Kiva kun joku "ymmärsi" eli ajatteli samoin, siilenämää. Minulle "moniarvoinen" merkitsee aina sitä ettei arvoja ole, tai ne muokataan kulloiseenkin tilanteeseen sopiviksi....
Moniavioisuudessa voi muokata itselleen sopivat arvot ja räätälöidä tilanteeseen sopivat perhearvot eli heille ei ole olemassa olevia, vaan muuttuvat elämän mukana.
Kyllä suomalaisuuden onnellisuuden takana varmaan yhtenä syynä ovat yhteinen näkemys hyvästä perhe-elämästä, jota suurin osa tavoittelee ja toivoisi saavansa.demeter1 kirjoitti:
En minäkään noita asioita arvoina pitänyt vaan enempi seurauksina arvojen puutteesta. Siis noiden perinteisten, mitkä itsekin listasit viimeisessä kappaleessasi, Paloma..
Minä näen nuo listatut arvot - joihin toki itsekin yhdyn - päivitettynä versiona kymmenestä käskystä, joissa en näe mitään pahaa.
Olihan meidän suurperheissä, missä niitä sitten olisikin, omat jännitteensä, mutta myös historiallinen aika oli toinen. Sodanjälkeisessä Suomessa ei yksilön tarpeille välttämättä ollut tilaa kun piti jälleenrakentaa isänmaata, puhaltaa yhteen hiileen.
Ja ellei noita jännitteitä olisi perheissä ollut, olisimmeko me sieltä minnekään ponnistaneet ? Missään nimessä en veisi arvoa edellisen sukupolven ponnisteluilta vaikka siitä hintaa maksettiin sekä kansakuntana että yksilötasolla.
Noiden ponnistelujen tuloksista me saamme nyt nauttia, elää hyvinvointivaltiossa maailman onnellisempana kansana (aamun tilastouutinen !)...Kun nyt virallisesti ollaan onnellisuustilaston kärjessä aiheuttaako tämä massamuuttovirran taas läpi rajojen tästä onnellisuudesta osalliseksi pääsemiseksi? Kukapa nyt ei onnea haluaisi.
siilenämää kirjoitti:
Kun nyt virallisesti ollaan onnellisuustilaston kärjessä aiheuttaako tämä massamuuttovirran taas läpi rajojen tästä onnellisuudesta osalliseksi pääsemiseksi? Kukapa nyt ei onnea haluaisi.
Hyvä kysymys siilenämää. Yllättävää - ja tietysti myös kunniaksi meille - tuossa uutisessa oli se, että Suomi koetaan myös maaksi, jossa pakolaiset/maahanmuuttajat otetaan parhaiten vastaan. Ja tälläkin palstalla osoitellaan vihapuhetta ja meitä maahanmuuttokriittisiä haukutaan rasisteiksi...
demeter1 kirjoitti:
Hyvä kysymys siilenämää. Yllättävää - ja tietysti myös kunniaksi meille - tuossa uutisessa oli se, että Suomi koetaan myös maaksi, jossa pakolaiset/maahanmuuttajat otetaan parhaiten vastaan. Ja tälläkin palstalla osoitellaan vihapuhetta ja meitä maahanmuuttokriittisiä haukutaan rasisteiksi...
Luin jostain että eräs noista onnellisuuskriteereistä oli juuri se miten maahanmuuttajat arvioivat heidän vastaanottonsa olleen Suomessa. Plussaa se että kovin monta vastaanottokeskusta ei ole poltettu vielä maan tasalle ja ei vissiin yhtään missä olisi vielä pakolaiset olleet sisällä. Mutta ei ne kyllä käyneet lukemassa mitä näillä palstoilla kirjoitetaan maahanmuuttajista......
Paloma.se.co kirjoitti:
Luin jostain että eräs noista onnellisuuskriteereistä oli juuri se miten maahanmuuttajat arvioivat heidän vastaanottonsa olleen Suomessa. Plussaa se että kovin monta vastaanottokeskusta ei ole poltettu vielä maan tasalle ja ei vissiin yhtään missä olisi vielä pakolaiset olleet sisällä. Mutta ei ne kyllä käyneet lukemassa mitä näillä palstoilla kirjoitetaan maahanmuuttajista......
Niin, että ei pidä turhaan ylpistyä vaikka maailman parhaita ollaankin. Kun kerran puhutaan rumia Suomi24-keskustelupalstalla (josta moni ei ole kuullutkaan)...))
demeter1 kirjoitti:
Hyvä kysymys siilenämää. Yllättävää - ja tietysti myös kunniaksi meille - tuossa uutisessa oli se, että Suomi koetaan myös maaksi, jossa pakolaiset/maahanmuuttajat otetaan parhaiten vastaan. Ja tälläkin palstalla osoitellaan vihapuhetta ja meitä maahanmuuttokriittisiä haukutaan rasisteiksi...
Niin. Liekö rasismia jos on huolissaan siitä kuinka kauan pienen onnellisena pidetyn maan rahkeet riittää ja onnellisuuaste kääntyy laskuun.
siilenämää kirjoitti:
Niin. Liekö rasismia jos on huolissaan siitä kuinka kauan pienen onnellisena pidetyn maan rahkeet riittää ja onnellisuuaste kääntyy laskuun.
Aivan. Ja kuten sanottu, ei meidänkään onnellisuus ole vaivatta tullut. Omastaan on hyvä jakaa, mutta hyväksikäytettäväksi ei pidä suostua.
demeter1 kirjoitti:
Aivan. Ja kuten sanottu, ei meidänkään onnellisuus ole vaivatta tullut. Omastaan on hyvä jakaa, mutta hyväksikäytettäväksi ei pidä suostua.
Tuo on niin totta. Vaikka kuinka tällä hetkellä ollaan onnellisuustilastojen ykkösiä. Koko maailmaa ei suomikaan voi pelastaa tai hukkuu itse mukana.
Ainiinjoo...yksi asia mikä minua jäi vaivaamaan porvoon alkukommenteissa oli toi miten se itse määritteli "perhearvot"
....
mammona ja menestyvät lapset ja lapsenlapset. Talot, autot ja kesämökit. Ulkomaanmatkat? Uraputki?
Missä vaiheessa nuo täysin asiaankuulumattomat statussymbolit ja poroporvallisuuden ulkoiset pröystäilevät raamit ovat kuuluneet "perhearvoihin"?
Tarkista.
''''
Lastensa menestyksellä kehuskelijoita on ollut maailman läpi. Kaikilla huipputodistus, luokkanasa priimuksia, kuuden ällän ylioppilaita. Mieluiten nää asiat kerrotaan yksinhuoltajaäideille jotka taistelevat murrosikäisten lastensa kanssa kotiintuloajoista, kouluväsymyksestä, poissaoloista, matikankokeista. (Ihmisiä heistäkin sitten tulee, loppujen lopuksi.)"Paloma.se.co"
Porvoolainen on typerys.
Tuon enenpää en tiedä lapsi-vaimoista.
-
Olin 16v. kun päätin lähteä maailmalle.
Isä ja äiti totesivat että jaaha.
Olishan sulla tuota kouluakin vielä.
Mutta hoida homma, olethan jo tähänkin asti hoitanut.
-
Hoidettu on.
4 akkaakin.
2 vaimoketta.
2 tytärtä.
-
Tyttäriä kehun jos pakotetaan.
Kiitän heitä myös siitä että minulla ei ole, eikä näytä tulevan lapsen-lapsia.
-
Aika mahtavia ovat siis "perhe-arvoni".
Jessekään ei ole minua moittinut.
Etenkään kun olen pysytellyt vuokra-asunnoissa ilman mökkiä, venettä ja Peruna-maata.
Jesse on aina pitänyt taivaan linnuista, jotka eivät hössötä ruokansa eteen.
Vaan ottavat sen kannan että kyllä se siitä.
H.hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
Porvoolainen on typerys.
Tuon enenpää en tiedä lapsi-vaimoista.
-
Olin 16v. kun päätin lähteä maailmalle.
Isä ja äiti totesivat että jaaha.
Olishan sulla tuota kouluakin vielä.
Mutta hoida homma, olethan jo tähänkin asti hoitanut.
-
Hoidettu on.
4 akkaakin.
2 vaimoketta.
2 tytärtä.
-
Tyttäriä kehun jos pakotetaan.
Kiitän heitä myös siitä että minulla ei ole, eikä näytä tulevan lapsen-lapsia.
-
Aika mahtavia ovat siis "perhe-arvoni".
Jessekään ei ole minua moittinut.
Etenkään kun olen pysytellyt vuokra-asunnoissa ilman mökkiä, venettä ja Peruna-maata.
Jesse on aina pitänyt taivaan linnuista, jotka eivät hössötä ruokansa eteen.
Vaan ottavat sen kannan että kyllä se siitä.
H.Lisäys.
Lasten syntyessä kävi kyllä mielessäni häivähdys jatkuvuudesta.
Mutta huomatessani mihin suuntaan elämä tulee menemään.
Elin toivossa että lapsen-lapsia ei tulisi.
Heidän tulevaisuudestaan olisi tullut kammottavaa.
Olivathan tyttäreni tyttöjä.
Eivät miehekkäästi lisääntyviä poikia.
H.- ala.arvoista
hunksz kirjoitti:
Lisäys.
Lasten syntyessä kävi kyllä mielessäni häivähdys jatkuvuudesta.
Mutta huomatessani mihin suuntaan elämä tulee menemään.
Elin toivossa että lapsen-lapsia ei tulisi.
Heidän tulevaisuudestaan olisi tullut kammottavaa.
Olivathan tyttäreni tyttöjä.
Eivät miehekkäästi lisääntyviä poikia.
H.Onhan sulla poikakin vai oliko hän se käenpoika pesässäsi?
Tänne saavat kirjoittaa myös typerykset kuten sinä. - Bengalitikku
50- ja 60- perhe-elämä ja sen arvot sodan jälkeen saattoivat olla keskenään samankaltaisia, mutta tähän päivään verrattuna aika erilaiset.
Voi olla, että statussymbolit hiipivät vaivihkaa perheenkin arvoiksi. Auto?
Perheen merkitys lapselle ja nuorelle: antaa siivet.
Minulle perhe aikoinaan merkitsi luottamusta ja selviämisen taitoa, mennä vaikka läpi harmaan kiven. Ei uskontoa kyseenalaistettu. Aikuisten määräysvaltaa ei kyseenalaistettu. Jne.
Turvasatama? Koti? En minä näin ole koskaan ajatellut. Ne ovat olleet ihmisiä
hieman vanhentuneinkin ajatuksia.
Kunnes-kuolema-erottaa. En minä näinkään ole koskaan ajatellut.
Yleisellä tasolla: sietämätöntä ihmissuhdetta ei kannata jatkaa; loukkaa
ihmisarvoa ja omaa onnellisuutta. Itsekästäkö?
Palomalle: klisee lipsahti sulta. Yksinhuoltajien lapset ovat hyviä koulussa, menestyvät, kirjoittavat hyvin arvosanoin ja ottavat paikkansa elämässä. Ovat hyvinkin sosiaalisia. Tämä ehkä siksi, että saavat jo lapsena paljon huomiota ja kannustusta. Tästä yksinhuoltajat ovat ylpeitä. Näin Suomessa.
Minusta enemmän itsekehuskelevia ovat eläkeläiset, jotka ex-työelämässä ovat olleet omasta mielestään jotakin, mitä nyt eivät muut hirveästi noteraa.
Oman hännän nostelu on aina jotenkin sivistymätöntä.
Minusta vaatimattomuus kaunistaa. - karjapiika
hunksz kirjoitti:
Lisäys.
Lasten syntyessä kävi kyllä mielessäni häivähdys jatkuvuudesta.
Mutta huomatessani mihin suuntaan elämä tulee menemään.
Elin toivossa että lapsen-lapsia ei tulisi.
Heidän tulevaisuudestaan olisi tullut kammottavaa.
Olivathan tyttäreni tyttöjä.
Eivät miehekkäästi lisääntyviä poikia.
H.Juupa hunksz hyvällä eläkkeellä on helppo ostaa toisten kasvattamaa ruokaa vai saatko ilmaistakin???
Eivät ne ihan huonoja perhearvoja olleet ja olisinkin toivonut vastaajien kertovan omia arvojaan.
PorvoonParoni kirjoitti:
Eivät ne ihan huonoja perhearvoja olleet ja olisinkin toivonut vastaajien kertovan omia arvojaan.
Kyllä nuo listaamasi jutut tuovat ensimmäiseksi mieleen amerikkalaisen kristityn oikeiston, ja saavat ihokarvani nousemaan pystyyn. Esimerkiksi näistä perhearvoista teini-ikäisten nuorten tekemät seksuaalisen koskemattomuuden valat (ei seksiä ennen avioliittoa) jota juhlitaan tanssiaisilla. Isä-tytär-tanssiaiset toinen samanlainen. Tuo maailma on minusta selvästi kieroutunut ja pelottava, koska se ei salli avoimuutta eikä lasten itsenäistä kehittymistä. Monissa uskonnollisissa lahkoissa ja järjestöissä harjoitetaan juuri tämäntapaista sosiaalista kontrollia.
Elikkä, rakastan perhettäni ja olen kasvattanut lapseni mielestäni hyvin, antaen heille kestäviä ja luotettavia, moderniin yhteiskuntaan sopivia arvoja ja niihin ei kuulu kristityn oikeiston tiukka sosiaalinen kontrolli yli koko perheen.Paloma.se.co kirjoitti:
Kyllä nuo listaamasi jutut tuovat ensimmäiseksi mieleen amerikkalaisen kristityn oikeiston, ja saavat ihokarvani nousemaan pystyyn. Esimerkiksi näistä perhearvoista teini-ikäisten nuorten tekemät seksuaalisen koskemattomuuden valat (ei seksiä ennen avioliittoa) jota juhlitaan tanssiaisilla. Isä-tytär-tanssiaiset toinen samanlainen. Tuo maailma on minusta selvästi kieroutunut ja pelottava, koska se ei salli avoimuutta eikä lasten itsenäistä kehittymistä. Monissa uskonnollisissa lahkoissa ja järjestöissä harjoitetaan juuri tämäntapaista sosiaalista kontrollia.
Elikkä, rakastan perhettäni ja olen kasvattanut lapseni mielestäni hyvin, antaen heille kestäviä ja luotettavia, moderniin yhteiskuntaan sopivia arvoja ja niihin ei kuulu kristityn oikeiston tiukka sosiaalinen kontrolli yli koko perheen.Niin rakastan minäkin omaa perhettäni ja mielestäni olen antanut luotettavia ja vilpittömästi hyvää tarkoittavia arvoja, joihin kuuluu myös kristityn uskonnolliset opit.
Ei amerikkalaisuus ja englantilaisuus, josta he ovat perineet suurimman osan tavoistaan nyt mitenkään läpimätä ole, jos vertaa afrikkalaisiin tai etelä-amerikkalaisiin perhearvoihin, niin tai venäläisiin.
Omassa pienessä maailmassani aitosuomalaisuus on suuressa arvossa, enkä siksi ihmettelekään miksi Suomi valittiin mailman parhaaksi.PorvoonParoni kirjoitti:
Niin rakastan minäkin omaa perhettäni ja mielestäni olen antanut luotettavia ja vilpittömästi hyvää tarkoittavia arvoja, joihin kuuluu myös kristityn uskonnolliset opit.
Ei amerikkalaisuus ja englantilaisuus, josta he ovat perineet suurimman osan tavoistaan nyt mitenkään läpimätä ole, jos vertaa afrikkalaisiin tai etelä-amerikkalaisiin perhearvoihin, niin tai venäläisiin.
Omassa pienessä maailmassani aitosuomalaisuus on suuressa arvossa, enkä siksi ihmettelekään miksi Suomi valittiin mailman parhaaksi.Juurin noin, Porvoon paroni. Minäkin leimaudun mielelläni "äärikonservatiiviksi" ja kristillisten arvojen edustajaksi, vaikka amerikkalaisuus on minulle vierasta.
Itse en näe mitään syytä muuttaa arvojani paremmin tähän aikaa sopiviksi, koska pidän niitä kestävinä, katson niiden palvelevan edelleen hyvin. Tietysti niiden vuoksi tulee usein opetetuksi, pilkatuksikin, mutta ei haittaa.
Niin. Maailman onnellisin kansa. Näillä eväillä. Miksi siis pitäisi yrittää olla muuta kuin mitä ollaan ?- mimmimum-..mi
hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
Porvoolainen on typerys.
Tuon enenpää en tiedä lapsi-vaimoista.
-
Olin 16v. kun päätin lähteä maailmalle.
Isä ja äiti totesivat että jaaha.
Olishan sulla tuota kouluakin vielä.
Mutta hoida homma, olethan jo tähänkin asti hoitanut.
-
Hoidettu on.
4 akkaakin.
2 vaimoketta.
2 tytärtä.
-
Tyttäriä kehun jos pakotetaan.
Kiitän heitä myös siitä että minulla ei ole, eikä näytä tulevan lapsen-lapsia.
-
Aika mahtavia ovat siis "perhe-arvoni".
Jessekään ei ole minua moittinut.
Etenkään kun olen pysytellyt vuokra-asunnoissa ilman mökkiä, venettä ja Peruna-maata.
Jesse on aina pitänyt taivaan linnuista, jotka eivät hössötä ruokansa eteen.
Vaan ottavat sen kannan että kyllä se siitä.
H.Olet onnellinen ....varmaan harva mies on saanut noin monen naisen rakkauden... mutta siitä olen varma että olisit "myytymies" jos pienet pulleat kädet olisi kaulallesi kiertynyt....ja sanoisi vaarin kulta" .....Hunkszille siis tämä.....
@bengali,
ei se ollut klisee, vaan omaelämänkertaa. Miten ollakkaan kaikki sukulaisteni, serkkujeni ja siskosteni lapset ovat olleet niin paljon etevämpiä koulussa kuin omani; siskontytärkin harjoitteli netissä sisialaista puolustusta jo nelivuotiaana...en voi sanoa että tunsin vahingoniloa, mutta jonkinlaista helpotusta, kun heilläkin alkoi esiintyä jotain pientä häikkää myöhemmällä, mutta ihmisiä heistäkin tuli....Jos puhutaan perheiden yhteisistä arvoista, nostaisin esiin luottamuksen, siihen sisältyy miltei kaikki muu. Esm. huolenpito, avunanto, kunnioitus ym.
Ennenkin oli uusioperheitä, elettiin maatalousyhteiskunnassa, naisia kuoli synnytyksiin, taudit veivät ihmisiä, esim. keuhkotauti. Ei tilat voineet toimia ilman emäntää tai isäntää. Niimpä lapsiakin oli jopa useammasta liitosta.
Sitten väheni synnytyskuolleisuus ja sairauksiin tuli hoitoja, saman kumppanin kanssa elettiin pidenpään.
Kunnes tuli muotiin avoliitot, sitten satteenkaaret, monimuotoiset lapsiperheet lisääntyvät koko ajan. Perhepohja muuttui.
Jossain vaiheessa yksilöllisyys vinoutui ´´mulle heti kaikki´´ toiminnaksi. Onneksi yhteisöllisyys on taas saamassa jalansijaa ja nousemassa arvojen joukkoon.
Ehkäpä tulee aika, jolloin taas vanhuksiakin kuunnellaan ja kunnioitetaan heidän hiljaista tietoaan ja elämänkokemustaan.Ton epun kanssa ei sitten vain yksinkertaisesti VOI olla eri mieltä....
Minä nostaisin esiin rakkauden, huolenpidon, luottamuksen ja vastuun. Mutta hyvä oli taas kerran kannanottosi.Paloma.se.co kirjoitti:
Ton epun kanssa ei sitten vain yksinkertaisesti VOI olla eri mieltä....
Minä nostaisin esiin rakkauden, huolenpidon, luottamuksen ja vastuun. Mutta hyvä oli taas kerran kannanottosi.Kiitos Paloma,arvoista puhuttaessa käsitän ne aineettomiksi asioiksi.
Tavarat ja kaikkinainen materia voi olla vain väline, jolla voi esim. huolenpitoa osoittaa.
Aineetomat arvot ovat elämämme perusta, tavarat vaihtuvat elämässämme tarpeen mukaan.Paloma.se.co kirjoitti:
Ton epun kanssa ei sitten vain yksinkertaisesti VOI olla eri mieltä....
Minä nostaisin esiin rakkauden, huolenpidon, luottamuksen ja vastuun. Mutta hyvä oli taas kerran kannanottosi.Peukku epulle minultakin... Epulla on tuo tulevaisuuden toivo, mikä ainakin minulta pakkaa olla kateissa välillä.
- Bengalitikku
Niinpä.
P. Ei ollut tarkoitus tölviä. Onko se jokin vanhempien krooninen tauti: riittämättömyyden tunne. Pröystäilystä en tykkää lapsiasioissakaan, kuten et näämmä Sinäkään. Olen vähän fatalisti: voi sattua omaan nilkkaan.
Epulle: yhteisöllisyys on varmaan tarpeen, koska nuorten työ on hektistä, vedetään äärimmilleen jaksaminen. Isovanhempien tuki on tärkeää.
Eilen testasin mielipiteelläni yhteisöasumista. Tulipa puukkoa selkään.
En ole muuttamassa, mutta mielipiteillään ihmiset paljastavat itsestään kuvitelman ikiliikkujista ja torjuvat yhä lisääntyvän rajallisuuden ja ristiriitaisuudenkin. Yhteisöasuminen on mielestäni perheen korvike, jos sukulaiset ovat kaukana, jos niitäkään ja ei ole lapsia. Ymmärrän tuon valinnan. Hyvä huomio tuo luottamus ja allekirjoitan sen täysin. Kuten myös tuon, että yhteisöllisyys on taas saamassa jalansijaa. Valehtelisin jos väittäisin ajatelleeni juuri sitä kirjoittaessani tätä aloitusta, mutta kyllä minulla jokin pieni häive tai tuntuma siihen suuntaan oli. Kiitos sinulle, että toit sen esiin.
- Onhyväniin
PorvoonParoni kirjoitti:
Hyvä huomio tuo luottamus ja allekirjoitan sen täysin. Kuten myös tuon, että yhteisöllisyys on taas saamassa jalansijaa. Valehtelisin jos väittäisin ajatelleeni juuri sitä kirjoittaessani tätä aloitusta, mutta kyllä minulla jokin pieni häive tai tuntuma siihen suuntaan oli. Kiitos sinulle, että toit sen esiin.
Arvosi ovat lähellä perinteisiä.
Lapsia halutaan kai nykyisin eri syystä kuin muinoin. Siihen aikaan riittävä lapsimäärä takasi sen että vanhuksille löytyi joku huoltaja viimeisiksi vuosiksi. Nyt lapsia kai halutaan enemmän niiden itsensä takia. Samoin perheen ja oman onnen suhde on kai kääntynyt selvästi sen oman onnen tavoittelun hyväksi, missä perheestä on tullut sitten taas väline. Aiemmin oli selvästi päinvastoin.
On hyvä jos arvosi ovat toteutuneet kuten toivoitkin. Nykyisin perustettavat perheet taitavat kuitenkin enimmäkseen epäonnistua siinä. Onhyväniin kirjoitti:
Arvosi ovat lähellä perinteisiä.
Lapsia halutaan kai nykyisin eri syystä kuin muinoin. Siihen aikaan riittävä lapsimäärä takasi sen että vanhuksille löytyi joku huoltaja viimeisiksi vuosiksi. Nyt lapsia kai halutaan enemmän niiden itsensä takia. Samoin perheen ja oman onnen suhde on kai kääntynyt selvästi sen oman onnen tavoittelun hyväksi, missä perheestä on tullut sitten taas väline. Aiemmin oli selvästi päinvastoin.
On hyvä jos arvosi ovat toteutuneet kuten toivoitkin. Nykyisin perustettavat perheet taitavat kuitenkin enimmäkseen epäonnistua siinä.Kyllä juuri niin, lapset ovat nykyään tervetulleita ja odotettuja. Ja ihan oikeasti vanhemmat tekevät niiden eteen töitä. Muinoin lapset olivat enemmänkin rasite tai riesa, ainakin joillekin ja lapset kyllä vaistosivat sen.
On erittäin tyytyväinen perheeseeni.- MMies
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä juuri niin, lapset ovat nykyään tervetulleita ja odotettuja. Ja ihan oikeasti vanhemmat tekevät niiden eteen töitä. Muinoin lapset olivat enemmänkin rasite tai riesa, ainakin joillekin ja lapset kyllä vaistosivat sen.
On erittäin tyytyväinen perheeseeni.Kun kaksi tasa-arvoista, niin henkisesti kuin mammonallisestikin rakastuu toisiinsa, miksei sitten mentäisi vaikkapa naimisiin?
Kun kahden ihmisen yhteenkuuluvuus vain vuosien vieriessä enenee, eikä edes rakkaus kuihdu, silloin ainakin minun mielestäni yhteys on kaikki.
Tokihan rakkautta on paljon ja monenlaista muutakin, mutta tämä on meidän, kahden, vain.
Perhehän on kaksikin ihmistä, miksei yksikin, itselleen.
Sukujakin kun on vain kuolleita, levätköön he siis ihan vain rauhassa.
Elämää on tämäkin, yksinkertaista ja hyvää.
Perhearvot, ja perhe, ovat olleet suuressa muutoksessa. Enää perhe ei ole isi ja äityli, ja kaksi kaunista lasta, vähintäänkin.
Voi olla kaksi äitiä, ja lapsia, voi olla kaksi isääkin.
Kaikki muuttuu, ja me kaiken mukana.
Mikään muu ei ole varmaa, kuin muutos.
Sukukalleudetkin ovat nykyisin kummankin, enää ei mies
hallitse ja holhoa vaimoaan, ja hänen omaisuuttaan. MMies kirjoitti:
Kun kaksi tasa-arvoista, niin henkisesti kuin mammonallisestikin rakastuu toisiinsa, miksei sitten mentäisi vaikkapa naimisiin?
Kun kahden ihmisen yhteenkuuluvuus vain vuosien vieriessä enenee, eikä edes rakkaus kuihdu, silloin ainakin minun mielestäni yhteys on kaikki.
Tokihan rakkautta on paljon ja monenlaista muutakin, mutta tämä on meidän, kahden, vain.
Perhehän on kaksikin ihmistä, miksei yksikin, itselleen.
Sukujakin kun on vain kuolleita, levätköön he siis ihan vain rauhassa.
Elämää on tämäkin, yksinkertaista ja hyvää.
Perhearvot, ja perhe, ovat olleet suuressa muutoksessa. Enää perhe ei ole isi ja äityli, ja kaksi kaunista lasta, vähintäänkin.
Voi olla kaksi äitiä, ja lapsia, voi olla kaksi isääkin.
Kaikki muuttuu, ja me kaiken mukana.
Mikään muu ei ole varmaa, kuin muutos.
Sukukalleudetkin ovat nykyisin kummankin, enää ei mies
hallitse ja holhoa vaimoaan, ja hänen omaisuuttaan.Kaikki tosiaan muuttuu ja täytyy varoa loukkaamasta kenenkään tunteita. Nyt löysin juttua YLE:n toimittamana seuraava: "Uusioperheiden lapset aiemmasta parisuhteesta joutuvat entistä enemmän huostaan otetuiksi. Siis tarkoittanee sitä, että uuden parisuhteen löydettyään, vanhemmat ovat valmiita pistämään alttarille ja hylkäämään vanhemmat lapsensa uuden parisuhteen ja lapsien hyväksi. Eipä ole ihme jos ajassa näkyy yhä enemmän ilmiöitä syrjäytymisestä ja väkivallan kasvamisesta".
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä juuri niin, lapset ovat nykyään tervetulleita ja odotettuja. Ja ihan oikeasti vanhemmat tekevät niiden eteen töitä. Muinoin lapset olivat enemmänkin rasite tai riesa, ainakin joillekin ja lapset kyllä vaistosivat sen.
On erittäin tyytyväinen perheeseeni.korjaus...olen erittäin tyytyväinen perheeseeni.
- cyynikko
PorvoonParoni kirjoitti:
Kaikki tosiaan muuttuu ja täytyy varoa loukkaamasta kenenkään tunteita. Nyt löysin juttua YLE:n toimittamana seuraava: "Uusioperheiden lapset aiemmasta parisuhteesta joutuvat entistä enemmän huostaan otetuiksi. Siis tarkoittanee sitä, että uuden parisuhteen löydettyään, vanhemmat ovat valmiita pistämään alttarille ja hylkäämään vanhemmat lapsensa uuden parisuhteen ja lapsien hyväksi. Eipä ole ihme jos ajassa näkyy yhä enemmän ilmiöitä syrjäytymisestä ja väkivallan kasvamisesta".
Tottahan tämä on ollut jo kauan, varsinkin isien keskuudessa mutta että nyt äiditkin hylkäävät lapsensa. Olen joutunut vierestä seuraamaan, kuinka isä on hylännyt teini-ikäisen tyttärensä, koska ei ole mittojen ja muottien mukainen. Uusi pinnallinen äitipuoli ei edes perhetapahtumiin halua kutsua, käyttää verukkeenaan allergioita ja muita sairauksia (vaatteissa tulee allergeeneja kuulema). Kulissien pitää kuitenkin olla viimeisen päälle ja rahan näkyä, varakkaiden ystävien vaatteissa allergeenit ei haittaa. Niinpä ei miehensäkään saa vapaasti tavata lastaan, joka kipeästi tarvitsisi isänsäkin hyväksyntää matkalla aikuisuuteen.
- Opettaja.puhuu
cyynikko kirjoitti:
Tottahan tämä on ollut jo kauan, varsinkin isien keskuudessa mutta että nyt äiditkin hylkäävät lapsensa. Olen joutunut vierestä seuraamaan, kuinka isä on hylännyt teini-ikäisen tyttärensä, koska ei ole mittojen ja muottien mukainen. Uusi pinnallinen äitipuoli ei edes perhetapahtumiin halua kutsua, käyttää verukkeenaan allergioita ja muita sairauksia (vaatteissa tulee allergeeneja kuulema). Kulissien pitää kuitenkin olla viimeisen päälle ja rahan näkyä, varakkaiden ystävien vaatteissa allergeenit ei haittaa. Niinpä ei miehensäkään saa vapaasti tavata lastaan, joka kipeästi tarvitsisi isänsäkin hyväksyntää matkalla aikuisuuteen.
Nykyiset parisuhteet ovat kriisissä ennenkuin lapsi oppii puhumaan. Sitten uutta puolisoa hakemaan ja uusia lapsia tekemään. Lapset kasvavat ja ovat hankalia teini-iässä, sehän on totuus. Jaksaako uusi puoliso kuunnella nuorten haistattelua ja ylenkatsovaa käytöstä? Ei jaksa eikä halua. Nuoret eivät hyväksy uutta puolisoa. Ovat siinä vanhemmat puun ja kuoren välissä. En ymmärrä, miksi niin hanakasti perustetaan (uusio)perhe, vailla mitään järkeä. Lapsia tehdään, vaikka entisetkin ovat tuuliajolla. En tunne yhtään onnistunutta uusperhettä, jossa lapset ovat murrosikäisiä tai sitä vanhempia. Näitä perhehelvettejä on Suomenmaa pullollaan ja lisää syntyy koko ajan kiivasta tahtia. Ei haluta vastoinkäymisten tultua sitoutua syntyneisiin lapsiin ja puolisoon, vaan luullaan että vaihtamalla puoliso uuteen suhde paranee.
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä juuri niin, lapset ovat nykyään tervetulleita ja odotettuja. Ja ihan oikeasti vanhemmat tekevät niiden eteen töitä. Muinoin lapset olivat enemmänkin rasite tai riesa, ainakin joillekin ja lapset kyllä vaistosivat sen.
On erittäin tyytyväinen perheeseeni.Toistuvien raskaudenkeskeytysten osuus kasvaa yhä. Mitä tämä kertonee perhearvoista?
"Vuonna 2016 tehtiin 9 464 raskaudenkeskeytystä eli 8,3 keskeytystä tuhatta hedelmällisyysikäistä (15–49-vuotiasta) naista kohti. Erityisesti alle 20-vuotiaiden keskeytysten määrä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi. Tämä liittynee mm. ehkäisytiedon parempaan saatavuuteen"
http://www.julkari.fi/handle/10024/135557Opettaja.puhuu kirjoitti:
Nykyiset parisuhteet ovat kriisissä ennenkuin lapsi oppii puhumaan. Sitten uutta puolisoa hakemaan ja uusia lapsia tekemään. Lapset kasvavat ja ovat hankalia teini-iässä, sehän on totuus. Jaksaako uusi puoliso kuunnella nuorten haistattelua ja ylenkatsovaa käytöstä? Ei jaksa eikä halua. Nuoret eivät hyväksy uutta puolisoa. Ovat siinä vanhemmat puun ja kuoren välissä. En ymmärrä, miksi niin hanakasti perustetaan (uusio)perhe, vailla mitään järkeä. Lapsia tehdään, vaikka entisetkin ovat tuuliajolla. En tunne yhtään onnistunutta uusperhettä, jossa lapset ovat murrosikäisiä tai sitä vanhempia. Näitä perhehelvettejä on Suomenmaa pullollaan ja lisää syntyy koko ajan kiivasta tahtia. Ei haluta vastoinkäymisten tultua sitoutua syntyneisiin lapsiin ja puolisoon, vaan luullaan että vaihtamalla puoliso uuteen suhde paranee.
Tuollaista puhetta minäkin ymmärrän..)) Eli samalla tavalla näen tämänpäivän perhetilanteet. Lapset joutuvat maksajiksi, kun aikuiset tahtovat elää täysillä, "kuunnella tunteitaan", "rakentaa omanlaisensa elämän" ja mitä muuta he nyt keksivätkään tahtoa...
siilenämää kirjoitti:
Toistuvien raskaudenkeskeytysten osuus kasvaa yhä. Mitä tämä kertonee perhearvoista?
"Vuonna 2016 tehtiin 9 464 raskaudenkeskeytystä eli 8,3 keskeytystä tuhatta hedelmällisyysikäistä (15–49-vuotiasta) naista kohti. Erityisesti alle 20-vuotiaiden keskeytysten määrä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi. Tämä liittynee mm. ehkäisytiedon parempaan saatavuuteen"
http://www.julkari.fi/handle/10024/135557Liian myöhään tuli omakin lapsi tehtyä, mutta kun siihen sopivan puolison etsimiseen meni niin kauan.
*selittelee*Opettaja.puhuu kirjoitti:
Nykyiset parisuhteet ovat kriisissä ennenkuin lapsi oppii puhumaan. Sitten uutta puolisoa hakemaan ja uusia lapsia tekemään. Lapset kasvavat ja ovat hankalia teini-iässä, sehän on totuus. Jaksaako uusi puoliso kuunnella nuorten haistattelua ja ylenkatsovaa käytöstä? Ei jaksa eikä halua. Nuoret eivät hyväksy uutta puolisoa. Ovat siinä vanhemmat puun ja kuoren välissä. En ymmärrä, miksi niin hanakasti perustetaan (uusio)perhe, vailla mitään järkeä. Lapsia tehdään, vaikka entisetkin ovat tuuliajolla. En tunne yhtään onnistunutta uusperhettä, jossa lapset ovat murrosikäisiä tai sitä vanhempia. Näitä perhehelvettejä on Suomenmaa pullollaan ja lisää syntyy koko ajan kiivasta tahtia. Ei haluta vastoinkäymisten tultua sitoutua syntyneisiin lapsiin ja puolisoon, vaan luullaan että vaihtamalla puoliso uuteen suhde paranee.
Kyllä sen nuoren sijaan ongelmien aiheuttaja voi olla se toinen uusiovanhempi, jonka on vaikea sopeutua uuteen peheeseen jossa puolisolla on ennestään lapsi, tällaistakin on nähty. Todellista julmuutta aikuiselta lasta kohtaan.
- Riivinkukko
Minusta perhearvot ovat ensisijaisesti kunnioitusta eri suuntiin. Perheen sisällä pidetään yhtä, ei laverrella perheen sisäisiä asioita sinne sun tänne. Tämä ei sulje pois kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Olen opiskeluaikoinani oppinut jonkinlaisia määritelmäkin perheestä, en muista enää eikä tarvitsekaan. Yksineläjääkin tuo kunnioituksen periaate koskee. Ei pidä yrittää rikkoa perheyhteisöä...
- Jebulis
Tällä palstalla tapaa muutamia tyyppejä, joilla on pakottava tarve kertoilla ihan kaikki asiat jotka heille päivän mittaan tai yleensä elämässään tapahtuvat. Ainakin minulla punottaisi korvat, jos lukisin itsestäni moisia asioita keskustelupalstan kautta.
Kyllä meikäläinenkin sortuu joskus täällä lavertelemaan omista asioistaan, mutta ei koskaan mitään henkilökohtaista. Niin paljon pitää kunnioitusta toista ihmistä kohtaan löytyä, että perheyhteisön sisällä on omia asioita joita muille ei huudella.
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä meikäläinenkin sortuu joskus täällä lavertelemaan omista asioistaan, mutta ei koskaan mitään henkilökohtaista. Niin paljon pitää kunnioitusta toista ihmistä kohtaan löytyä, että perheyhteisön sisällä on omia asioita joita muille ei huudella.
Minulla on taas niin päin jotta täällä joku on tietävinään minun asioistani ja tuo niitä auliisti esiin tietyssä valossa ja tietyin tarkoituksin. Vaikkei tosiasiassa mitään tiedäkkään :D.
- Nämä-tuli-mieleen
Olemisen rentous, ei-ärsyttävä ulkonäkö, palvelu puolin ja toisin, virikkeiden saaminen. .
Ei elämää pidä liian tosissaan ottaa, paljon naurua ja iloa elämään. Tottakai sisäisen kauneuden lisäksi sitä ulkoistakin sopivasti.
- tursus
Tiettyä järjen köyhyyttä osoittaa omista asioista kertominen, mehän olemme vieraita toisillemme ja niin on hyvä. Tutut voivat pitää yhteyttä muilla tavoin.
- Varma-Tieto
Aika monella on ulkomaalaistaustainen mies, joten eivät ne ymmärrä mitä naiset täällä heistä kirjoittavat.
Siinä on toinen puoli sellaista hyväntahtoista tutuksi tulemista toiselle palstalaiselle. Kyllä minä huomaan välillä lomamatkoilla tai muuten vaan reissussa kertovani tuntemattomalle ihmiselle omia asioitani.
- Nämä.tulivat.mieleen
No, perhe-elämä on pitkälti sanatonta viestintää, mikä sopii minulle, kun en ole mitään keskustelija-tyyppiä. Minun perheeni on sen hyväksynyt eikä vaadi minulta liikaa siinä suhteessa.
Minusta on työlästä seurustella ihmisten kanssa reaalielämässä enkä lähde hakemalla hakemaan itselleni seuraa mistään. Pikemminkin välttelen ihmisiä (nettiä lukuunottamatta).- Filosoofi
Perhe on nykyisin kriisissä, puhutaan sitten ydinperheestä tai sen rinnakkaismalleista.
Aiemminkin perheissä on ollut usein aivan eri toimintamallit ja säännöt kuin muussa yhteiskunnassa. Niistä on sitten tullut ratkaisemattomia riitoja, syynä jonkun poikkeavat elämäntavat, rahat, henkilökohtaiset kilvat ja kaunat. Tuloksena on ollut henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa...
Perheessä on siis riskinsäkin, sen kautta tuleva kiusaaminen ja vaino on varmasti paljon raskaampaa kestää kuin sivullisilta tuleva. - Bengalitikku
Kunnes-kuolema-erottaa -kulissit?
Meillä rouva on 85 prosenttia äänessä ja isäntä vähän vähemmän äänessä hiljaisempana. Silloin kun puhun, minua kuunnellaan ja pidän sitä tärkeänä seikkana.
- Saga.Kabinetti
Onnistunut aloitus taas Porvoon paroni :) Ketju on hetimiten venähtänyt niin pitkäksi, että vanhuuttaan hidastunut kone vaivoin jaksaa pyörittää. Siksipä sori, jos kirjoitan samaa asiaa jota joku lie kirjoittanut jo ketjussa.
Niin, joissakin perheissä saattaa perhearvot muuttua perhesiteiksi. Löystyvät tai kiristyvät. Sattuneesta syystä tiedän erään perheen jossa läheisriippuvuuteen sairastunut tukahduttaa perusperheen jäseniä puuttumalla heidän elämäänsä. Kaikessa rakkaudessaan hän tietää parhaiten miten sisarusten ja vanhempien tulisi elää. Jopa sisarusten lasten koulusuunnitelmat tulisi hänen kanssaan käydä läpi. Raskasta tuollaiseen perheeseen kiinnisidottu.
Ainahan ne arvot eivät ole samat joskus on suuremmasta perheestä lähtöisin. Näin on tietysti hyvä. Ei sidota ketään väkisin omiin arvoihin.
(Sori jos oli sekava kirjoitus, kone simahti kaksi kertaa ja jo valmis tekstini katosi.)"Saga.Kabinetti"
Hyvä huomio.
Tällaiset ketjut venyvät juuri siksi että 1-3 kirjoittaa koko-ajan sitä samaa mitä toisetkin, aloittajakin ovat jo toistaneet.
On niin-sanotusti palstan perus-toiminto.
Onnistunut aloitus...kenen kannalta sitten? :)
H.- Nojusti
hunksz kirjoitti:
"Saga.Kabinetti"
Hyvä huomio.
Tällaiset ketjut venyvät juuri siksi että 1-3 kirjoittaa koko-ajan sitä samaa mitä toisetkin, aloittajakin ovat jo toistaneet.
On niin-sanotusti palstan perus-toiminto.
Onnistunut aloitus...kenen kannalta sitten? :)
H.Onko hra H nyt ihan joo moilasena? Sinun mielestä on varmaan parempi kun 1-3 samaa kirjoittajaa vastaa sinun renkkuihin sanomatta yhtään mitään.
Nojusti kirjoitti:
Onko hra H nyt ihan joo moilasena? Sinun mielestä on varmaan parempi kun 1-3 samaa kirjoittajaa vastaa sinun renkkuihin sanomatta yhtään mitään.
"Nojusti"
Jossain 50 olin ehkä pikkuisen Moilasena.
Tuo tunne haihtui sitten jonnekin, kun aloin ymmärtää minkä-lainen typeryys näillä ikä-palstoilla pyörii.
-
Kommenttini ei koske minua mitenkään.
En ole koskaan ollut löpötys-magneetti.
-
Mene sinälkin sanomaan renkkuihini jotain mitätöntä.
EOC
H.hunksz kirjoitti:
"Nojusti"
Jossain 50 olin ehkä pikkuisen Moilasena.
Tuo tunne haihtui sitten jonnekin, kun aloin ymmärtää minkä-lainen typeryys näillä ikä-palstoilla pyörii.
-
Kommenttini ei koske minua mitenkään.
En ole koskaan ollut löpötys-magneetti.
-
Mene sinälkin sanomaan renkkuihini jotain mitätöntä.
EOC
H....sinäkin
H.hunksz kirjoitti:
"Saga.Kabinetti"
Hyvä huomio.
Tällaiset ketjut venyvät juuri siksi että 1-3 kirjoittaa koko-ajan sitä samaa mitä toisetkin, aloittajakin ovat jo toistaneet.
On niin-sanotusti palstan perus-toiminto.
Onnistunut aloitus...kenen kannalta sitten? :)
H.hunksz
Katsos kun sitä juuri kutsutaan keskusteluksi, että joku esittää näkökannan ja sen jälkeen jopa 1-3 kirjoittajaa kertovat oman mielipiteensä.Saga.Kabinetti
Kiitos hyvästä ja kannustavasta palautteesta.
Tottakai löytyy myös näitä negatiivisessa miwelessä perhesiteita kasassa pitäviä despootteja. Vanhapiika siskoni yritti ottaa osaa minun perhe-eläämi liiankin paljon lapseni syntymän jälkeen. Pystyin onneksi keskustelemaan asian niin, ettei toisistamme tulleet vihamiehiä, mutta myönnän väliemme viilentyneen joksikin aikaa silloin.
Siinä mielessä hyvä aloitus että opin paljon uutta tästä.
Minäkun luulin edustavani valtavirtaa humanistisine aatteineni perheen ja kodin merkityksestä ja sainkin huomata että vanhankansan kristilliset ja kurinpidolliset ohjeistukset ovatkin etusijalla ikätovereideni arvomaailmassa. Paluu paljainjaloin ja mahapystyssä, nyrkin ja lieden väliin perinteisten "perhearvojen" Suomessa?Ei se nyt pelkästään huono asia ole, vaikka ollaan jossain asiassa konservatiivisia. Onneksi kyse ei sentään ole mainitsemastasi nyrkin ja lieden väliin paluusta, vaan suomalainen nainen on tasa-arvoisimpia koko maailmassa. Ja se on hyvä!
PorvoonParoni kirjoitti:
Ei se nyt pelkästään huono asia ole, vaikka ollaan jossain asiassa konservatiivisia. Onneksi kyse ei sentään ole mainitsemastasi nyrkin ja lieden väliin paluusta, vaan suomalainen nainen on tasa-arvoisimpia koko maailmassa. Ja se on hyvä!
No sitten et kannatakaan perinteisiä kristittyjä äärikonservatiivisia arvoja, koska kannatat naisen tasa-arvoisuutta. Perheessä myös? Päätä nyt Porvoo oletko kermaa vai hapatusta.
- 4444444
Paloma
Jos sinä sait lapsuudenkodissasi tuollaiset arvot, että siellä nyrkki heilui ja äitisi kulki jatkuvasti maha pystyssä, niin pitäisi kai sinun jo tuossa iässä tajuta, ettei se ollut joka perheessä samoin., mutta näinhän se on aina sinun kanssasi. Jos ei olla sama mieltä, kuin sinä, niin iva lentää. Paloma.se.co kirjoitti:
No sitten et kannatakaan perinteisiä kristittyjä äärikonservatiivisia arvoja, koska kannatat naisen tasa-arvoisuutta. Perheessä myös? Päätä nyt Porvoo oletko kermaa vai hapatusta.
Ei tämä ole mikään, joko tai keskustelu! Kannatan naisten tasa-arvoa ja perinteisiä suomalaisperheen arvoja. Olen onnellinen siitä, että olen tehnyt niin, eikä ole perheeltäni tullut huonoa sanaa kasvatusmetodeistani.
- hauska-tutustua-
PorvoonParoni kirjoitti:
Ei tämä ole mikään, joko tai keskustelu! Kannatan naisten tasa-arvoa ja perinteisiä suomalaisperheen arvoja. Olen onnellinen siitä, että olen tehnyt niin, eikä ole perheeltäni tullut huonoa sanaa kasvatusmetodeistani.
olet siis täydellinen
hauska-tutustua- kirjoitti:
olet siis täydellinen
Kukaan ei ole täydellinen! Tiedän monen ikäiseni miehen harmittelevan sitä mitä tuli tehtyä lasten kanssa, kun nämä olivat pieniä. Tai paremminkin harmiteltua, mitä ei tehnyt. Minulla ei ole tätä vaivaa.
Paloma.se.co kirjoitti:
No sitten et kannatakaan perinteisiä kristittyjä äärikonservatiivisia arvoja, koska kannatat naisen tasa-arvoisuutta. Perheessä myös? Päätä nyt Porvoo oletko kermaa vai hapatusta.
Heh, Palomalle ei kelpaa tänään mikään..)) Väen väkisin hän tahtoo leimata meidät taantumuksellisiksi, toisen luokan kansalaisiksi, vaikka me todistetusti ollaan niin hyviä..)) Aina tilastojen kärjessä !
demeter1 kirjoitti:
Heh, Palomalle ei kelpaa tänään mikään..)) Väen väkisin hän tahtoo leimata meidät taantumuksellisiksi, toisen luokan kansalaisiksi, vaikka me todistetusti ollaan niin hyviä..)) Aina tilastojen kärjessä !
Emmä tiedä toisen luokan mutta kyllä varsinkin noi porvoon teaparty-asenteet (joilla on vain hyvin vähän tekemistä perinteisten SUOMALAISTEN perhearvojen kanssa pikkasen pyrkii leimaamaan itse itseään.
Mun omassa suvussa on näitä "nainen vaietkoon seurakunnassa" ja "mies on naisen pää" uskiksia ihan riittävästi, mutta oletin heidän olevansa onneksi vähemmistössä.
(Saa kai minullakin olla jokuinen känkkäränkkäpäiväpäivä masennuksen ja palautuvien voimien välillä. Ei näitä tarvi nyt niin kauheen vakavasti ottaa. Kuha harjoittelen trumpinystävä-veljen saapumiseen illalla)
***
Mikä minua yllätti tässä keskustelussa oli juuri nuo "perhearvot". Eihän meillä sellaisia onneksi olekkaan paitsi käännöslainana Amerikoista!4444444 kirjoitti:
Paloma
Jos sinä sait lapsuudenkodissasi tuollaiset arvot, että siellä nyrkki heilui ja äitisi kulki jatkuvasti maha pystyssä, niin pitäisi kai sinun jo tuossa iässä tajuta, ettei se ollut joka perheessä samoin., mutta näinhän se on aina sinun kanssasi. Jos ei olla sama mieltä, kuin sinä, niin iva lentää.Ei tää käyttäytymismalli ole meidän kotoa, eikä edes Suomesta vaan ihan silkkaa käännöslainaa ja tuontikamaa Appalakeilta ja hiilikaivoksilta. Me ollaan siis edistyksellinen ja moderni yhteiskunta jossa nainen on tasavertainen ja lapset arvokkaita ja tervetulleita lahjoja. Ilman teepussijengin ja mormonien hömpötyksiä.
Suomalainen keskiverto-koti on tasa-arvoinen, lämpöä ja suojaa, ohjeita ja turvaa antava paikka ilman mitään erityisiä koodisanoja tai moraalikakkuja.- epäterveellistä
Paloma.se.co kirjoitti:
Ei tää käyttäytymismalli ole meidän kotoa, eikä edes Suomesta vaan ihan silkkaa käännöslainaa ja tuontikamaa Appalakeilta ja hiilikaivoksilta. Me ollaan siis edistyksellinen ja moderni yhteiskunta jossa nainen on tasavertainen ja lapset arvokkaita ja tervetulleita lahjoja. Ilman teepussijengin ja mormonien hömpötyksiä.
Suomalainen keskiverto-koti on tasa-arvoinen, lämpöä ja suojaa, ohjeita ja turvaa antava paikka ilman mitään erityisiä koodisanoja tai moraalikakkuja.Ei sinun tarvitse jokaikisessä viestissäsi toistaa tuota amerikka vihaasi. Kaikki täällä tietävät sen. Kukaan ei vaan tiedä miksi?
epäterveellistä kirjoitti:
Ei sinun tarvitse jokaikisessä viestissäsi toistaa tuota amerikka vihaasi. Kaikki täällä tietävät sen. Kukaan ei vaan tiedä miksi?
Häh?
Mitään "amerikkavihaa" minulla, yksi suosikkimaitani. Puolet sukuani asuu siellä. Siellä on tosin juttuja jotka eivät sovellu tuotettaviksi pohjoismaisiin yhteiskuntiimme, yksi niistä on juuri nuo ns. "perhearvot".- Cyynikko
Paloma.se.co kirjoitti:
Häh?
Mitään "amerikkavihaa" minulla, yksi suosikkimaitani. Puolet sukuani asuu siellä. Siellä on tosin juttuja jotka eivät sovellu tuotettaviksi pohjoismaisiin yhteiskuntiimme, yksi niistä on juuri nuo ns. "perhearvot".Sinäkö sen päätät?
Paloma.se.co kirjoitti:
Emmä tiedä toisen luokan mutta kyllä varsinkin noi porvoon teaparty-asenteet (joilla on vain hyvin vähän tekemistä perinteisten SUOMALAISTEN perhearvojen kanssa pikkasen pyrkii leimaamaan itse itseään.
Mun omassa suvussa on näitä "nainen vaietkoon seurakunnassa" ja "mies on naisen pää" uskiksia ihan riittävästi, mutta oletin heidän olevansa onneksi vähemmistössä.
(Saa kai minullakin olla jokuinen känkkäränkkäpäiväpäivä masennuksen ja palautuvien voimien välillä. Ei näitä tarvi nyt niin kauheen vakavasti ottaa. Kuha harjoittelen trumpinystävä-veljen saapumiseen illalla)
***
Mikä minua yllätti tässä keskustelussa oli juuri nuo "perhearvot". Eihän meillä sellaisia onneksi olekkaan paitsi käännöslainana Amerikoista!Ikävä jos kokemuksesi meistä "kristillisten arvojen" edustajista ovat huonot, Paloma.
En ole itse edes tunnustava kristitty, mutta ymmärrän, että kun olemme Suomeen syntyneet ja "pakkokastetut" - kuten joku tahtoo nähdä - niin jotakin kristinuskon arvoista olemme imeneet itseemme tahtomattammekin. Eikä se "jotakin" ole mitään sellaista, mitä tahtoisin torjua, vielä vähemmän pilkata tai väheksyä.
Itse pidän myös Raamatun kertomuksista, suurista tarinoista, joiden totuusarvosta en viitsi väitellä. Symboliikkaa, runokieltä, ikiaikaista elämänviisautta, kelpaa minulle.
Mielestäni sinun näkemyksesi edustavat kyllä valtavirtaa meilläkin; halutaan uudistua, avartua, mennä eteenpäin, eikä kiireessä pysähdytä miettimään heitetäänkö lapsi pesuveden mukana, olisiko perinteessä sittenkin jotakin säilyttämisen arvoista.
Niin, eihän nämä keskustelut haudanvakavia ole, eikä mielipiteet kiveen hakattuja.
Päivät ovat erilaisia itse kullakin. Joskus sietää mitä vain, joskus ei mitään.
Mukana mennään kuitenkin. Niillä eväillä mitkä itsekullekin on annettu.
- voi-vain-ihmetellä
Jos ihminen uskaltautuu avioliittoon,
käsittää kaikki avioliittolupaukset oikein,
haluaa ,,,,,,,,,, ja myös noudattaa koko yhteisen elämänsä aikan annettuja lupauksia,
niin siiinä on perhearvot kohdallaan,
kumma kyllä enimmäkseen k a i k k i ihmiset UNOHTAA mitä on tullut luvattua ja vannottua avioliittoon mennessä,
sitten tapellaan jopa tapetaan toisensa
kun kaikki ei mennykää niinkuin luvattiin,
ONKO IHMINEN lopulta vain HÖLMÖ,Itselle riitely on erittäin vastenmielistä, olen huono siinä. En tykkää, että huudetaan tai osoitetaan tunteita dramaattisesti. Keskustelu on perheitä kasassapitävä voima. Isä ja poika voivat olla hyviä ystäviä, kuten myös isät ja tyttäret. ihan samalla tavalla kuin perheen vanhemmat.
- mistänäitäsikiää
PorvoonParoni kirjoitti:
Itselle riitely on erittäin vastenmielistä, olen huono siinä. En tykkää, että huudetaan tai osoitetaan tunteita dramaattisesti. Keskustelu on perheitä kasassapitävä voima. Isä ja poika voivat olla hyviä ystäviä, kuten myös isät ja tyttäret. ihan samalla tavalla kuin perheen vanhemmat.
Voisitko kommentoida noita huutelijoita kun rauhallinen ja sopuisa mies kerrot olevasi. Yritä toppuutella numerosarjan 44444 huutajaa rauhan julistusriveihisi.
mistänäitäsikiää kirjoitti:
Voisitko kommentoida noita huutelijoita kun rauhallinen ja sopuisa mies kerrot olevasi. Yritä toppuutella numerosarjan 44444 huutajaa rauhan julistusriveihisi.
En minä nyt minkään Ahtisaari tason rauhantekijä ole, enkä mielelläni puutu toisten välisiin mielipiteenvaihtoon. Yritän toki vastata kaikille avaukseen vastanneille.
- Vain-suomielämää
Vastaan ihan rehellisesti:
-jos alat seurustella ulkomaalaisen kanssa, voit varautua siihen että joudut luopumaan ystävistäsi, sosiaalisesta asemasta, miesten kunnioituksesta ja myös sukusi saattaa karsastaa. Aluksihan sitä sanotaan tietysti että hieno juttu, koska ei kukaan halua leimautua rasistiksi. Vähitellen sinua ei vaan kutsuta muiden mukana rientoihin
-syrjäydyt ulkomaalaisesi kanssa, ja alat vähitellen löytää muut syrjäytyneet ulkomaalaiset. Olet pian ns. yksi heistä, ja alat omaksua heidän tapaansa ajatella
-vähitellen joudut naimisiin ja teet sen oleskelulupalapsen
-sen jälkeen ukkosi alkaa pettää ja sinä istut kotona kirjoittamassa tänne, että miten tässä nyt näin kävi?Ei ainakaan minulla ole mitään vastaan kaksikulttuurisia liittoja kohtaan. Tiedän niiden yleistyvän ja rasismin vähenevän, kun yhä useampi tutustuu heihin.
- ikäihmisiäolemme
Oleskelulupa lapsia ei näillä kymmenillä enää siunaannu.
- Tässä.taas
oikein briljantti esimerkki suomalaisesta 'kommunikointikyvystä'!
Miksi ylipäätään pitää aina olla tekemässä vastakainasetteluita tyyliin suomalaiset-ulkomaalaiset? Ihmisiähän me kaikki olemme, omilla henkilökohtaisilla ominaisuuksillamme varustettuina.
Ihan turha lyödä syrjätymisleimaa kaikkiin ulkomaalaisiin, tai kuvitella että muutkaan yleistyksesi pätisivät kaikkiin Suomessa asuviin maahanmuuttajiin. Tai sitten voi käydä ihan päinvastoin:
avarakatseinen ja avosydäminen sukusi sanoo että ihanaa. Sukusi ja perheesi kasvaa ainakin puolella, samoin kaikki sosiaaliset tapahtumasi. Elämäsi rikastuu kun saat tutustua uuteen kulttuuriin, uuteen kieleen uusiin ihmisiin. Opit uusia asioita, opetat uusia asioita.
Yksi lisäetu on se että pääset eroon samalla edellisen kommentoijan (vain.suomielämää) kaltaisista tyypeistä.- sattumaako.vaan
Paloma.se.co kirjoitti:
Tai sitten voi käydä ihan päinvastoin:
avarakatseinen ja avosydäminen sukusi sanoo että ihanaa. Sukusi ja perheesi kasvaa ainakin puolella, samoin kaikki sosiaaliset tapahtumasi. Elämäsi rikastuu kun saat tutustua uuteen kulttuuriin, uuteen kieleen uusiin ihmisiin. Opit uusia asioita, opetat uusia asioita.
Yksi lisäetu on se että pääset eroon samalla edellisen kommentoijan (vain.suomielämää) kaltaisista tyypeistä.Onkohan tellukan edesmennyt mies ruotsalainen silloin kaikilla palstaräyhillä kuten korppiksella ja sulla olisi vierasmaallaiset äijät.
- Yhditävätekijä
MOT
Yksi avainasia on kunnioitus.
Mielestäni sitä ilmentää toiselle tilan antaminen.
Tasa-arvoisessa suhteessa se toimii.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072785Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302385Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen212310Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021906- 1141620
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1681335Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2821167- 711024
- 801024
Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi238961