Olen hyvin toimeentuleva, urheilullinen ja komeaksi kehuttu nuorimies, mutta olen impotentti... syynä ongelmaan on lääkärin tekemä karmea virhe jossa lääkkeitä sekoitettiin (masennuslääke ja turha antipsykootti) niin, että lopputuloksena oli erektiokyvyn katoaminen vain muutamasta tabletista... Ennen lääkkeitä mitään ongelmia ei ollut ja kanki oli kovana pelkistä mielikuvista. Halut on edelleen, eikä tuntoaisti alapäästä ei ole kadonnut minnekään mutta en saa erektiota aikaan, en edes Viagralla tai Cialiksella. Urologilla käyty ja ainoa millä erektion saan aikaan on pistos penikseen tai käyttämällä pumppua ja penisrengasta. Toivoa toki vielä on, että erektio joskus palaisi itsekseen mutta ajatus yksin jäämisestä ahdistaa. Ja kukaan lääkäri ei osaa selittää asiaa muuta kuin että aivojen välittäjäaineet sekaisin.
Kysymys kuuluu siis, että onko tässä tilanteessa olevalle miehellä mitään toivoa?! Seksi on ollut aina tärkeä osa elämääni ja parisuhteissa, mutta nyt olen tällaisen ongelman edessä... ja jopa itsemurha käynyt mielessä. Tiedän että naisen voi toki tyydyttää muilla tavoilla mutta onko sellaista naista olemassa joka oikeasti jaksaa kärsivällisesti odottaa palautuuko miehen alakerran toiminta vai ei? Pistoksia en kyllä haluaisi käyttää... ja sanon, että ongelma ei johdu ahdistuksesta tai masennuksesta se on todettu jo lääkäreiden toimesta. Lääkecocktaili vei myös yölliset erektiot joten kyse ei ole mentaalinen. Kohtalontovereita?
Kysymys kuuluu siis, että onko tässä tilanteessa olevalle miehellä mitään toivoa?! Seksi on ollut aina tärkeä osa elämääni ja parisuhteissa, mutta nyt olen tällaisen ongelman edessä... ja jopa itsemurha käynyt mielessä. Tiedän että naisen voi toki tyydyttää muilla tavoilla mutta onko sellaista naista olemassa joka oikeasti jaksaa kärsivällisesti odottaa palautuuko miehen alakerran toiminta vai ei? Pistoksia en kyllä haluaisi käyttää... ja sanon, että ongelma ei johdu ahdistuksesta tai masennuksesta se on todettu jo lääkäreiden toimesta. Lääkecocktaili vei myös yölliset erektiot joten kyse ei ole mentaalinen. Kohtalontovereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin naisena voin sanoa omasta puolestani, että kelpaat. Tunteet on tärkeämmät ja toivottavasti saat itsesi kuntoon.
Kiitos. Mutta miten kohdata nainen ja kertoa tällaisesta asiasta? Minullekin toki on ne tunteet ja yhdessäolo tärkeimmät asiat, mutta rakastelu on kuulunut aina olennaisena osana seurustelusuhteisiin. Irtosuhteita en edes harrasta. Olen vielä nuori ja tuntuu että iso osa identiteetistäni on riistetty minulta. Pelottavaa on että tilanteeni voi olla pysyvä. Elimellistä vikaa ei ole vaan turhien lääkkeiden aiheuttama tila. Lievä masennus joka ylidiagnosointiin... Miten selittää se naiselle?
Naisen voi kohdata ihan missä vaan niin kuin miehenkin. Itse ainakin haaveilen siitä, että mies lähestyisi rohkeasti. Ottaisi kontaktia vaikka ei tuntisi. Vaikka siitä ei tulisi mitään niin piristäisi mieltä. Kannatan kertomista silloin, kun se on ajankohtaista. Kun tunnet paremmin ja pystyt luottamaan toiseen. Jos nainen ei ymmärrä sinua niin jätä ihan omaan arvoonsa. Mielestäni arvoisesi naisen tulee ymmärtää ja hyväksyä sinut sellaisena kuin olet.