paljon tuntuu olevan tyyppejä, jotka aloittavat seurustelun juuri eronneen kanssa. Tarkoitan nyt lähinnä avioeroa tai vastaavaa. Usein vielä uudella kumppanilla on lapsiakin exänsä kanssa.
Haluaisin kuulla teidän kommentteja kyseisestä asiasta. Itselläni järki sanoo, että eihän sellaisesta suhteesta mitään tule. Vanha suhde on käsiteltävä pois, myös tunnetasolla. Ja siihen menee kyllä enemmän aikaa kuin pari kuukautta.
Iskeekö jokin hoivavietti vai onko ihminen rakastuessaan todella niin sinisilmäinen. Etenkin jos alkaa seurustelemaan sen "jättäjän" kanssa. Kun arki koittaa uudessa suhteessa, niin taas vaihtamaan uuteen...
Avioerojen syitähän on tietysti hyvin monia. Mutta oma kokemukseni on, että periksi annetaan liian helpolla. Kun suhteessa on jotain vialla, niin ei edes vaivauduta selvittämään ja korjaamaan asioita. Tai vielä pahenpaa on se, että eletään jossain ihme "kauniit ja rohkeat" maailmassa. Kun kumppani ei olekaan täydellinen ja tunteitten roihu hiipumassa, niin ei kun uusi tilalle.
Siis, kommentteja teiltä, jotka seurusteletta/olette seurustelleet juuri eronneen kanssa.
Itsellä on omakohtaista kokemusta asiasta siinä mielessä, että aikoinaan kun tuli ero puolisoni tahdosta, hän löysi hyvin pian uuden tilalle. Halusi taas kokea sitä ihanaa tunteitten roihua ja kaipa hän ajatteli uuden olevan "se oikea". Hänessä itsessään ei tietenkään ollut mitään vikaa. No, se suhde aikanaan päättyi, kuten arvata saattoi...
Haluaisin kuulla teidän kommentteja kyseisestä asiasta. Itselläni järki sanoo, että eihän sellaisesta suhteesta mitään tule. Vanha suhde on käsiteltävä pois, myös tunnetasolla. Ja siihen menee kyllä enemmän aikaa kuin pari kuukautta.
Iskeekö jokin hoivavietti vai onko ihminen rakastuessaan todella niin sinisilmäinen. Etenkin jos alkaa seurustelemaan sen "jättäjän" kanssa. Kun arki koittaa uudessa suhteessa, niin taas vaihtamaan uuteen...
Avioerojen syitähän on tietysti hyvin monia. Mutta oma kokemukseni on, että periksi annetaan liian helpolla. Kun suhteessa on jotain vialla, niin ei edes vaivauduta selvittämään ja korjaamaan asioita. Tai vielä pahenpaa on se, että eletään jossain ihme "kauniit ja rohkeat" maailmassa. Kun kumppani ei olekaan täydellinen ja tunteitten roihu hiipumassa, niin ei kun uusi tilalle.
Siis, kommentteja teiltä, jotka seurusteletta/olette seurustelleet juuri eronneen kanssa.
Itsellä on omakohtaista kokemusta asiasta siinä mielessä, että aikoinaan kun tuli ero puolisoni tahdosta, hän löysi hyvin pian uuden tilalle. Halusi taas kokea sitä ihanaa tunteitten roihua ja kaipa hän ajatteli uuden olevan "se oikea". Hänessä itsessään ei tietenkään ollut mitään vikaa. No, se suhde aikanaan päättyi, kuten arvata saattoi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mie aloin seurustella vasta eronneen miehen kanssa (tapailtiin jo ennen eroa) ja hyvin on mennyt jo yli kaksi vuotta. Kyllä tuo tuntuu käsitelleen tuon mönkään menneen suhteensa jo silloin kun sitä vielä kesti. Riippuu niin suhteesta, mistä on eroamassa. Jos takana on vuosikausien tai kuukausien pohdiskelu ennen varsinaista kuoliniskua, tilanne on tyystin eri kuin erottaessa hetken huumassa. Ei ne kaikki palaa exän oven taakse mouruamaan.
Sama tilanne meikäläisellä, suhdetta nyt takana lähes 5 vuotta ja hyvin menee edelleen. Aikoinaan mies lähti toimimattomasta avioliitosta matkaani. Mies oli vaimonsa kanssa kyllä aiemmin puhunut erosta mutta olivat päättäneet yrittää lasten takia, onnistumatta kuitenkaan. Aluksi pelkäsin olevani vain tilapäinen olkapää jonka avulla mies pääsee yli erosta, mutta toisin kävi. Eli onhan meitä esimerkkejä.. :)
itselleni kävi siten,että vanha tuttavani otti puoli vuotta eronsa jälkeen yhteyttä. minä hölmö ihastuin samantien, mutta kyseessä olikinvain olkapää jotä kyseinen nainen tarvitsi. puoli vuotta taasen vierähti, ja mamma löysi miesystävän. eli kivasti kävi, autoin osaltani naisen tolpillensa ja kynsille tuli. toisaalta oikein hyvän opetuksen tulevaisuutta silmällä pitäen sain. en nimittäin enää korvaani lotkauta naiseen päin, jonka erosta on alle vuosi. en halua olla enää koskaan se terapeutti, joka saa kaiken loan niskaansa, ja vielä saa kynsillensä, huolimatta toisen puheista. näin se vaan on.
Se riippuu varmaan paljon erosta. Monesti sitä eroa on mielessään käsitellyt jo hyvinkin kauan.
Jos taas ero on on satuttanut ja tullut yllätyksenä niin voipi viedä kauemmin että on oikeasti valmis uuteen suhteeseen.
Se riippuu varmaan paljon erosta. Monesti sitä eroa on mielessään käsitellyt jo hyvinkin kauan.
Jos taas ero on on satuttanut ja tullut yllätyksenä niin voipi viedä kauemmin että on oikeasti valmis uuteen suhteeseen.
Kukahan ihmeellinen ja älykäs ihminen on luonut käsitteen, ettei eronneen kanssa vo seurustella heti eron jälkeen? Ja mikähä sitten olisi sovelias aika? Ällöttää tää nykymaailman meno, missä tavaran jakaminen kenelle vaan on jo kansalisvelvollisuus, mutta eronneen kanssa ei voi alkaa seurustelemaan, kuin sovitun ajan kuluttua. Siis ihmiset ei näköjään psyykkisesti kestä nykyään enään mitään. Se mikä helpolla tulee on sallitua, mutta jos vaikka vähän joku asia voisi vaikka mahdollisesti ahistaa, kierretään oikeen kaukaa, ettei vaan henkisesti kasveta millään lailla. Olen itse eronnut ja huom1 muutin avoliittoon saman tien uuden mieheni kanssa. Ja hyvin on mennyt jo pitkään, ei mitään ongelmia ollut kummallakaan, mutta ajatusmaailmani onkin hieman toisenlainen ja tapa käsitellä asioita. En ole koskaan haaveillut pääseväni helpolla ja akipken olen valmis vataanottamaan. Ei uusi suhde heti vanhan jälkeen ole yhtään senhuomompi kuin mikään mukaan, jos on nuppi kunnossa molemmilla.