Korkein hallinto-oikeus palautti huostaanottoasian takaisin hallinto-oikeudelle suullista käsittelyä varten. Nyt mietin, että onko sijaisvanhempien läsnäolo tuossa tilaisuudessa välttämätöntä. Yhden kerran olemme suullisessa käsittelyssä olleet ja emme kyllä osanneet sanoa siellä mitään. Pitäisi olla lakia tunteva ihminen mukana, joka osaisi käyttää puheenvuoroja ja puuttua todistajien sanomisiin ja pyytää niistä tarkennuksia yms. Toisaalta olemme "sanoneet" kaiken jo paperilla moneen kertaan, joten tuntuu turhalta mennä istumaan päiväksi oikeuteen. Onko kokemuksia asiasta?
Hallinto-oikeuden suullinen käsittely
Elmeriina
3756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meidän tapauksessa puolisoni (sijaisvanhempi siis) pyydettiin/vaadittiin hallinto-oikeuden suulliseen käsittelyyn, ja tässä tilanteessa sijaisvanhemman läsnäolo oli välttämätön (sakkoja olisi saanut jos ei olisi mennyt :)). Myös huostaanotossa mukana ollut sos. työntekijä oli siellä. Emme etukäteen osanneet odottaa käsittelyltä juuri mitään. Sijaisvanhemmalta ja sos. työntekijältä kyseltiin asiaan liittyviä kysymyksiä (huostaanoton perusteita siis käsiteltiin). Hallinto-oikeudessa oli kyllä lastensuojeluasioista tietäviä henkilöitä paikalla kyselemässä ja päättämässä asioista. Tässä tilanteessa ei siis tarvinnut itse pitää mitään "puheenvuoroja" vaan vastailla vaan kysymyksiin, jotka olivat siis sellaisia asioita, joihin oli helppo vastata, joita oli kyllä käsitelty huostaanoton yhteydessä ja sijoituksen alussa sosiaalityöntekijöidenkin kanssa. Sijaisvanhempi ja sosiaalityöntekijä kutsuttiin saliin eri aikoihin, ja siellä oltiin niin kauan kun halusivat kysellä, ja sitten pois. Siellä ei tarvinnut siis olla itse loppuun asti. Näin siis tässä tapauksessa, en tiedä yleisistä käytännöistä.
Kyllä teille varmasti ilmoitetaan, jos läsnäolonne on välttämätöntä. Jos mahdollista, niin kannattaahan sinne mennä, etenkin jos tuntuu että sillä voisi olla merkitystä; itselläni on ainakin sellainen tunne, etteivät kaikki asioista päättävät henkilöt perehdy kuitenkaan riittävästi papereihin, ja puhumalla asiat "menevät paremmin perille", etenkin, jos esimerkiksi biovanhemmat asianajajansa kanssa tuovat vain oman näkökulmansa esille. Meidän tapauksessamme läsnäolo oli kyllä erittäin tärkeää.
Miksi muuten asia palautettiin hallinto-oikeuteen, jos se oli siellä jo käsitelty? Itse en tiedä noista oikeuskuvioista juuri mitään. Meillä on sellainen tilanne, että hallinto-oikeuden päätöksestä oli valitettu korkeimpaan oikeuteen, josta oli ilmeisesti tullut päätös tai sitten ei oltu annettu edes valituslupaa (sos. työntekijät eivät jostain syystä kertoneet kummasta on kyse), eipä silti, ei sillä ole merkitystä, kai, sillä huostaanottoa ei pureta ainakaan tällä "kierroksella".
Asia palautui takaisin hallinto-oikeuteen sen takia, ettei hallinto-oikeus järjestänyt asiasta suullista käsittelyä vaan teki päätöksen huostaanoton purkamisasiassa pelkkien papereiden perusteella. Biovanhemmat valittivat päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nyt korkein hallinto-oikeus ei ottanut kantaa asiaan vaan palautti asian takaisin hallinto-oikeuteen. Tämä sama asia on jo kerran käynyt tämän kierroksen läpi, nyt menossa toinen kerta.
Puolisosi tapauksessa hänet on ilmeisesti kutsuttu istuntoon todistajana, koska hän oli paikalla vain sen ajan, kun häneltä kysyttiin asioista. Ja hänet oli velvoitettu tulemaan paikalle.
Sijaisvanhemmat ovat oikeuden istunnossa asianasioisia, kuten biovanhemmatkin sekä kunnan sosiaalitoimia. Meillä on läsnäolo-oikeus koko istunnon ajan. Viimeksi käytin itse yhden puheenvuoron, mutta en esim. osannut kysellä vastapuolen todistajilta mitään. Toisaalta minusta nämä asiat ovat aina biovanhempien ja sosiaalipuolen välisiä asioita eikä niihin tarvitsisi "sotkea" sijaisperhettä lainkaan. Kunann pitäisi toimia myös sijaisperheen "äänitorvena" ja hoitaa asioita heidän puolestaan. Meidän kohdalla nämä lakiasiat on saanut kyllä hoitaa ihan itse. Kokoemuksesta viisastuneena nyt mietinkin, että millaista apua sinne istuntoon kannattaa hankkia. Pitänee kysyä asiaa myös Perhehoitoliitosta. Turhaan maksan jäsenmaksun, jos en palveluja käytä.
Ahaa. Kyse on siis aivan eri asiasta kuin meillä. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että sijoittavan kunnan pitäisi hoitaa tällaiset oikeusjutut, sijaisvanhempien tehtävänähän on huolehtia lapsesta eikä käydä käräjiä biovanhempien ja kunnan erimielisyyksien takia. Kysehän on kunnan tekemästä huostaanotosta, jonka mahdolliseen purkamiseen liittyviä asioita pitäisi kunnan itsensä selvittää, ei sijaisvanhempien, sillä eiväthän sijaisvanhemmat ole huostaanottoa tehneet eivätkä voi sitä purkaakaan. Nythän te periaatteessa teette työn kunnan puolesta, vaikka kunnan tehtävänä olisi ottaa kantaa teidänkin puolestanne. Ehkäpä Perhehoitoliitossa olisi vastaavasta kokemusta (luulisi ainakin!). Eikös kunnillakin ole omat asianajajansa? Muistaakseni meillä oli sos. työntekijöiden kanssa tästä puhetta, kun miettivät, pitäisikö heidän ottaa oikeuskäsittelyyn mukaan kunnan asianajaja (biovanhemmilla oli omansa).
Tällaista tuli vaan mieleen, vaikken siis näistä jutuista tiedä yhtikäs mitään. Toivottavasti saatte asianmukaista apua joko kunnalta tai Perhehoitoliitosta!